maanantai 4. marraskuuta 2013

Hiiret, nuo viheliäiset otukset

Tämän syksyn hiirikausi on alkanut, saalis 2 hiirtä. Jos en olisi allerginen ja melko paljon liikenteessä, niin varmasti hankkisin kissan pitämään hiiret kurissa.

Ensimmäinen hiirulainen oli rapistellut jo muutaman viikon seinän sisällä, mutta vielä siitä ei ollut näkynyt merkkejä sisällä. Roskakaapissa oli silti loukku valmiiksi viritettynä, sieltä ne nimittäin yleensä tulevat sisälle. Ja voi ällötys, minä istun aamiaspöydässä ja näen hiiren vipeltävän astiakaapissa. Yök, nyt ne kaikki pitää tiskata ennenkuin niistä voi tarjota ruokaa. Minä sitten hain SuperCatin, kiinnitin sen hyllyn jalkaan, viritin ja lähdin töihin. SuperCat on helppo virittää ja mikä tärkeintä, raadon voi irrottaa koskematta ötökkään. Eikä siihen tarvita erillistä syöttiä, vaan hiirten kiinnostus perustuu tuoksunappiin. Tämän SuperCatin syötti on jo aika kuiva, mutta näin aamulla ei aika riittänyt syötin vaihtoon. Ja iltapäivällä olikin ansa lauennut... Mutta SuperCatin huono puoli on, ettei hiiri välttämättä kuole heti. Nytkin hiirulainen joutui kitumaan ennenkuin vein sen ulos. Siksi onkin tärkeää että SuperCat sidotaan kiinni, etteivät pyydys hiirineen lähde karkuteille.

Tämän talon hiirisota alkoi heti toisena aamuna muuton jälkeen, melko tarkkaan 3 vuotta sitten (muuttopäivä oli 6.11.2010). Kun ensimmäisenä arkiaamuna nousin ylös ja hiivin pimeässä eteiseen, johon oli jo asennettu valaisin, oli jalkojeni juuressa varmasti yhtä pahasti säikähtänyt hiiri. Siitä alkaen on hiirenloukku ollut viritettynä...

Tänään rupesin ihmettelemään keittiöstä leviävää pahaa hajua. Biojäteastia oli tyhjennetty edellisenä päivänä, samoin roskis, roskakaapin hiirenpyydys oli tyhjä. Samoin astiakaapin alla olevan loukun naru näytti liikkumattomalta, siis ihan samanlaiselta kuin silloin, kun viritin loukun. Päätin silti tarkistaa loukun ja sieltähän se hajun lähde löytyi... Hanskat kädessä lähdin ulos sateeseen tyhjentämään loukkua... Nyt on loukku jälleen virittettynä samassa paikassa...

Millähän hiirten sisääntulon voisi estää ? Minä en tiedä, miten ja mistä nämä otukset pääsevät sisälle. Jos tietäisin, niin varmasti tukkisin kaikki reitit...

7 kommenttia:

  1. Hui, ei kuulosta laisinkaan hauskalta touhulta tuo hiirestys. Onneksi meillä ei täällä sisätiloissa ole hiiriongelmaa. Ulkona noita metsä- ja peltohiiriä silloin tällöin näkee. Lähinnä kuitenkin Juuson esitteleminä metsästyssaaliina. Saisin varmasti sydänkohtauksen törmätessäni yöllisellä vessareissulla hiireen. Niin varmaan saisi kyllä se hiirikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä muutaman naisellisen kirkaisun olen päästänyt, kun olen yllättäen kohdannut hiiren. Ällöttäviä ovat!!!!

      Poista
  2. Minäpäs sain eilen aamulla kiinni hiiren, joka oli häirinnyt yöuntani jo viikon. Ei mennyt kaupan loukkuihin, mutta omatekoiseen elävänäpyytävään ansaan meni. Harmi kun en tajunnut ottaa kuvaa, olisin voinut postata siitä. On pätevä ansa. No, ehkä vielä tulee tilaisuus. Laskin hiiren vapaaksi seitsemän kilometrin päähän metsään, yhden autiotalon pihapiiriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yök, pyydystät eläviä hiiriä ja palautat luontoon. Sieltä ne vipeltää kuitenkin takaisin...

      Poista
  3. Yks konsti on sellanen, että laitat esim pilttipurkkeihin väkiviinaetikkaa ja niit purkkei ilman kantta sit sinne tänne talon sisäpuolelle.
    Parempi konsti mitä ite käytän, eikä koskaan ikinä oo mikää jyrsijä tullu meille sisää, paitti kuolleena kissan suussa: Hae jostain pari säkillist dolomiittikalkkia. Kaada säkilliin kottareihi ja eti jostain siivilä käsiis. Siivilän avulla levität koko talon ympärille metrin levysen, katkeemattoman kalkkivanan. Tää tehää joka syksy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kalkkisysteemi kuulostaa kokeilemisenarvoiselta...

      Poista
    2. Kannattaa kokeilla. Pitää olla tyyntä ja haalarit päällä ja kävele takaperin kun levität, sillon oot itte kokoajan kalkittoman maan pääl kävelemässä. :)

      Poista