keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Viilin viemänä, retikan jäljillä

Tänään maistelin itsetekemääni viiliä... Hyvältä maistui, siis viililtä... Tottahan sitä vieläkin on kehitettävää, ainakin viilin seisomisajassa, se vaatii 24 tuntia lämpöä, 12 oli turhan vähän. Eron huomaa happamuudessa.

Muutaman päivän lomamatkan jälkeen oli taas ilo kierrellä kasvimaalla. Kesäkurpitsan tyttökukat olivat aloittaneet kukinnan, pojat pääsivät alkuun jo pari päivää aiemmin. Pienen pienet kurkuntaimetkin kukkivat jo. Mutta onkohan kurkuilla sama kuin kesäkurpitsalla, että vaativat ristipölytyksen ? Muistaisin lukeneeni, että se on kiinni kurkkulajikkeesta. Täytyy varmaan kaivaa siemenpussi esiin, siitä sen pitäisi selvitä.

Kurkkuni ovat niin pienenoloisia, että päätin täydentää laatikoita lisäkylvöllä. Kotipuutarha-lehden uusimmassa numerossa oli juttu japanilaisista vihanneksista. Daikon-retikka on herkkuani ja vaatii kasvaakseen lyhyen päivän, joten sitä päätin kylvää. Se suositellaan kylvettäväksi näin heinäkuussa, aiemmin kylvettynä se kukkii herkästi. Ongelmaksi muodostui siementen hankinta. Hyötykasviyhdistyksellä oli ollut Daikon-retikkaa, vaan ei ollut enää, Nelsonilla sitä ei ollut lainkaan, eikä Isoäidillä. Onneksi Korpikankaalta löytyi. Hiukan kalliiksihan se tuli, yhden siemenpussin tilaus, mutta mitä siitä. Pääasia, että sain sitä. Huomenna pääsevät siemenet multaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti