Duracell-pupuna

Lilja 'Asiatic White'

 Olo on kuin Duracell-pupulla siinä vanhassa mainoksessa. Liikkuu, liikkuu, tekee, hoitaa... Yhtään ei malta olla paikoillaan, kun kerran kotiin pääsi. Olen nyt ollut 2½ vuorokautta kotona ja paljon olen saanut aikaan. Hyvä minä, tällaista hyvän olon tunnetta en olekaan kokenut pitkään aikaan. Olen siis tehnyt sellaisia tavallisia syystöitä. Olen poiminut loput avomaankurkut (2 isoa ämpärillistä), vienyt kurkuntaimet kompostiin ja kaivanut ylös rikkaruohoja. Olen nostanut punajuuret (1 ämpäri + 1 vati) ja juuri nostin uunista vadillisen uunipunajuuria broilerin lisukkeeksi. Olen kitkenyt etupihaa ja aloitinpa jopa pienen muotopuutarhani rakentamisen. Alppiruusupuisto odottaa isää ja halkaisulaitetta, se ei pääse etenemään ennen sitä.

Iki-ihana salkoruusu, se ehti sittenkin kukkimaan...

Edes sade ei ole pilannut tämän päivän töitä. Kun alkoi satamaan, niin minä siirryin sisätöihin. Ensiksi kasasin uuden leluni (katkaisu-jiirisaha ja jalusta) pirtin eteiseen. Minä ostin merkkituotteen, mutta edullisen mallin, katsoin etten tarvitse hienoa ja kallista, peruslaite riittää. Olen ihaillut ystävälläni olevaa samanmerkkistä, mutta siirrettävää sahauspöytää. Se on hieno!!!! Mutta totesin, että en minä sellaista tarvitse. Minulla on sahalleni hyvä paikka tiedossa, eikä sitä tarvitse siirrellä. Nyt voin jatkaa rakentelu-askarteluharrastustani :)

uusi leluni

Yksi iso ongelma on tullut vastaan näiden parin päivän aikana. Naapurini siitä kertoivat heti kotiin palattuani. Minulla on pirtin vintillä kissanpentuja. Minulla pentuja, vaikka en omista edes kissaa. Ei hiivatti, niistä on päästävä eroon. Ei, en vihaa kissoja, mutta en halua niiden myöskään pesivän pihapiirissäni. Kissat ovat toisen puolen naapurin puolivillejä tallikissoja. Niinpä kiipesin kurkistamaan vintille...

Suloisia, mutta ihan väärässä paikassa

Ja olihan siellä :( Pennut ovat jo sen verran isoja, että ne liikkuvat ja niillä on silmät auki. Lähtevät toivottavasti pian emonsa mukana ulos maailmaan. Siinä vaiheessa pitää keksiä, miten saan tukittua kissan kulkureitin vintille. Ovi on kiinni, joten jostain rakosesta kissa sinne vintille kiipeää ja sen raon haluan tukkia!!!!!

"Vielä on kesää jäljellä..."

Huomisen ohjelmassa on kasvihuoneen syyssiivous ja automaattiavaajien poistaminen. Sateen jälkeen pääsee myös jatkamaan risujen polttamista ja mitä kaikkea muuta sitten keksinkään. Täällä ei työt lopu tekemällä, onneksi nyt on aikaa.

Ajanvietettä

Ajanvietettä tarvitaan ja paljon, nyt juuri, tällä hetkellä. Olen sairaalassa, säteilen, minut on eristetty, kukaan ei tule huoneeseeni, hoitajatkin kurkkivat ovelta ja kyselevät vointia. Siinä ei todellakaan ole mitään vikaa, vielä ei edes tylsistyminen uhkaa.

Kun tulin sairaalaan, mukanani oli iso kestokassillinen lankoja, pari kirjaa, aikakauslehti, ristikkolehti, 2 käsityökirjaa ja mikä parasta tietokone nettiyhteydellä. Pääsen ulkomaailmaan, vaikka en saakaan poistua huoneestani eteistä pidemmälle. Heti tultuani sisustin huonettani uudelleen. Siirsin nojatuolin pois  nurkasta keskemmälle huonetta ja käänsin sen niin, että voin katsella ikkunasta ulos. Nostaa jalat ikkunalaudalle, tarkkailla liikennettä ja neuloa. Ja taustamusiikista vastaa Spotify. Ei paha ollenkaan...

Tarkkailemassa...

Huoneen sisälläkin on jotain kiinnostavaa seurattavaa. Sinne on asennettu 2 säteilymittaria eli pääsen itsekin seuraamaan omaa säteilyäni. Ja kyllä, olen säteilevä!!!!

Kuva on otettu siten, että seison noin metrin päässä laitteesta ja säteilyä on runsaasti. Mutta on se laskenutkin jo paljon. Eilen säteily samalta etäisyydeltä oli yli 140. Kotiin pääsen, kun säteily on laskenut alle 15, siis metrin päästä mitattuna. Ensimmäinen virallinen mittaus tehdään vasta huomenna...

Hauska huomata, että rakennusmiehillä on tänäänkin (lauantaina) työpäivä. Ainakin kuvassa näkyvä nosturi nosti seinäelementtiä ilmaan. Saas nähdä, pääsenkö nyt näkemään, kun nosturinkuljettaja kipuaa alas tornistaan. 6 vuotta sitten en nähnyt, vaikka kuinka tarkkaan yritin seurata.

Hauska sattumus tältä aamulta: Taksi pysähtyy keskellä ajoväylää ja kuski nousee autosta, kiertää auton ja työntää päänsä "lähes" pensaaseen ja kaivelee. Minä tietysti katson tarkkaan, että mitä hän kaivelee, jotain huumekätköä vai mitä. Kuski suoristuu ja heittää jotain suuhunsa. Silloin tajuan - kuski pysähtyi syömään tyrnejä... Loistavatkin kauniin oransseina tänne kahdeksanteen kerrokseen asti.

Upea auringonnousu, vaikka se ei kuvassa näykään

Ainoa asia, mikä minua oikeasti harmittaa, on tuo ihana auringonpaiste. Miten mukavaa olisikaan puuhastella pihalla juuri nyt... Mutta onneksi saan sairaslomaa tämän säteilytyksen jälkeen, niin sitten voin parin viikon ajan puuhastella pihamaalla, sitä odotellessa...

Aurinkoista viikonloppua!!!!!

Syyskuussakin kukkii...

On uskomatonta, miten kasvit vieläkin jaksavat kukkia. Osa kasveistakin vasta aloittelee kukintaansa... Aurinko paistaa ja on lämmintä, ei uskoisi, että eletään jo syyskuuta. Minä aloitin silti jo syystyöt. Pelargonit, osan verenpisaroista ja ahkeraliisoista siirsin jo talvisäilytykseen. Sääennusteen mukaan lämmin sää on jatkumassa vielä, mutta en halua riskeerata. Olen seuraavan parin viikon aikana niin vähän kotona hoitamassa ja hellimässä kasvejani, että oli parempi siirtää heidät ajoissa turvaan.

Verbena (kylvetty 3.3.) aloitti kukintansa

Pikkutalviolla on vuodenajat sekaisin

Komeamaksaruoho vasta aloittelee....

Näiden ihanuuksien lisäksi salkoruusuni on availemassa nuppujaan. Kylvin viime kesänä kahdesta siemenpussista, yksinkertaista maatiaissalkoruusua ja kerrottua salkoruusua. Molemmat olivat punasävyisiä, mutta tämä avautuva kukka näyttää melkein mustalta. Sitä en vielä tiedä, että onko se yksinkertainen vai kerrottu. Toivottavasti se jaksaa avata nuppunsa. Rakastan salkoruusuja!!!!

Olen yrittänyt sadonkorjuun ohella valmistella pihaa talveen. Tänään leikkasin marjapensaat, kitkin niiden aluset ja annoin syyslannoitteen. Tyhjensin kompostorin. Eilen keräsin kasvimaalta 10 litran ämpärillisen papuja ja saman verran kurkkuja. Pavut odottavat vielä ryöppäystä, mutta etikkakurkkuja tein jo 4 kiloa (kaikkiaan jo 8 kiloa). Silti kun kaveri pyysi, niin pakko oli lähteä sienimetsään...

Parin tunnin metsäretken saalis

Työt hiukan häiritsevät harrastuksia, mutta eivät enää kauaa. Tämän viikon olen osittain töissä, mutta perjantaista lähtien sairaslomalla. Viikon lupaan itselleni toipumisaikaa (isän kanssa polttopuuhommia luvassa), mutta sitten palaan kotiin puutarhatöihin... Työlista on lyhyt, vain alppiruusupuisto ja muotopuutarha.

Toivottavasti aurinkoisia syyspäiviä riittää vielä pitkään!!!!!!

Alppiruusupuistoni

Suunnitelman omasta alppiruusupuistosta tein jo puolitoista vuotta sitten, kun isäni kaatoi muutaman ison haavan metsästäni. Aukko näytti alussa valtavalta, mutta jotenkin se heti rupesi näyttämään sopivalta alppiruusujen paikalta. Tarkoitus oli aloittaa maanmuokkaus jo seuraavana kesänä, mutta naapuri oli kiinnostunut haapatukeista, joten tukit jäivät odottamaan naapuria. Homma seisoi, seisoi ja seisoi. Tänä kesänä sain vihdoinkin tiedon, että naapuri ei otakaan tukkeja (ei niistä enää olisikaan sahattavaksi). Niinpä isäni pätki tukit ja seuraavana ne pitäisikin saada halkaistua ja pinoon eli pois alppiruusupuistostani. Pienimpiä pöllejä olen jo halkonut...

Nämä odottavat vielä pääsyä liiteriin

Haapapöllejä olen pyöritellyt pois tieltä ja aloittanut polkujen teon. Pohjalle suodatinkangas ja päälle jo parhaat päivänsä nähnyttä haketta. Polut ajattelin reunustaa luonnonkivillä, koska niitä riittää tällä tontilla.

Tuleva alppiruusupuisto

Vasempaan reunaan tulee valkoisia kotimaisia alppiruusuja, lajiketta P.M.A. Tigerstedt. Oikeaan reunaan puiden tilalle tulee keltaisia ja oransseja atsaleoja, pensasmustikoita ja erilaisia hortensioita.

Keskiosan suunnitelman ovat hiukan vielä avoinna. Siihen voisi tulla keskelle puu (koristeomenapuu tai koreanvaahtera tai...) ja sen alle jotain matalaa perennaa. Katselin hiukan perennakirjoja ja päädyin varjohiippaan. Nyt minulla on kotona alennusmyynnistä hankittuna 4 varjohiipan tainta (2 valkoista ja 2 punaista), mutta ei vielä paikkaa niille. Täytynee keksiä joku väliaikaismajoitus heille ensi talveksi.

Tämä suunnitteluvaihe on melkein kaikkein parasta... Mutta ennenkuin kaikki on valmista, niin paljon täytyy tehdä ja tapahtua. Puidenkaatoa, pätkimistä, halkaisua, kantojen jyrsimistä, kaivamista, kärräämistä... Kohta onneksi alkaa sairasloma, silloin on aikaa tehdä ;)

Pitihän sitä sitten visiteerata Lidlissä, kun mainostivat erilaisia kukkasipuleja. Ja minä, joka en edes tykkää tulppaaneista, ostin niitä 5 pussia. Mukaan tarttui myös krookusta, iiriksiä ja kirjopikarililjaa. Pitäisiköhän mennä vielä uudestaan, koska joku näytti löytäneen sieltä myös keisarinpikarililjaa ? Ehkä kuitenkin odotan Korpikankaan sipulipakettia ennenkuin ostan mitään lisää, se tilaus on vähän turhankin iso. Mutta kun siellä oli niin ihania narsisseja ja sitä keisarinpikarililjaakin...

Ensimmäinen erä syyssipuleja