 |
| Kevätkukkijoita... |
Kun kirjoitin Facebookiin, että opettelin peruuttamaan, niin sain nopeasti kommentin, "Että mitä, onhan sulla ajokortti". Kyllä, ajokortti minulla on ollut jo 20 vuotta, mutta silti opettelin peruuttamaan. Opettelin nimittäin peruuttamaan autoa peräkärry perässä...
Ensimmäinen haaste olikin saada vetokoukku kiinni autoon. Päätin haluta silloin joskus 3 vuotta sitten, vasta maallemuuttaneena, irrotettavan vetokoukun. Ajattelin, että on mukavampi ajella normiajoa, kun ei ole vetokoukkua kiusana. Mutta enpä ymmärtänyt kuinka hankalaa sen kiinnittäminen voi olla. Ensimmäistä kertaa se laitettiin autooni kiinni vasta viime kesänä, kun piti kuljettaa kummitytön polkupyörää. Sain sen kyllä paikalleen, mutta en loksautettua sitä lukkoon eli kunnolla paikalleen. Tarvittiin isäni apua ennenkuin koukku lukittui. Ja nyt oli sama ongelma, en saanut koukkua lukittumaan paikoilleen... Otan irti ja yritän uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, enkä saa sitä kunnolla paikoilleen. Joten teen sen, mitä en olisi saanut tehdä, laitoin peräkärryn kiinni huonostikiinnitettyyn koukkuun... Hyi minua!!!!
 |
| Peruutettu paikoilleen... |
Niin tein kuorman moottorisahalla pätkityistä pölleistä ja ajoin 50 metriä liiterin eteen ja purin kuorman vanhan pöllipinon viereen. Ja sitten peruuttamaan... Ensin suoraan ja sitten pari 90 asteen kulmaa eri suuntiin... Ensin suoraan, joo, mutta kun peräkärry haluaa ihan muualle, välillä vasemmalle, välillä oikealle, eikä auta, vaikka yritän pitää auton renkaat suorassa. Välillä on koko yhdistelmä linkussa ja taas suoristetaan ja yritetään uudelleen, uudelleen ja uudelleen... Kärry ei todellakaan halua mennä sinne minne minä haluan. Käännän yhdistelmän liiterin edessä ympäri, ja ajan autotallin eteen, josta voi peruuttaa suoraa pöllikasalle. Suoraa, joo... Mutta kärry ei halua mennä suoraa, vaan kauheasti mutkitellen. Mutta saan sen lopulta perille... Uusi lasti, ajo liiterille, tyhjennys ja peruutus... Tällä kertaa peruutus sujui jo vähän helpommin, mutta meni siinä silti 20 minuuttia... Mutta nyt onnistuin peruuttamaan koko matkan... Ehkä harjoitus tekee mestarin tässäkin lajissa, mutta päätin lopettaa harjoittelun kahteen kertaan ja jatkaa myöhemmin...
Mä opettelin muutama vuosi sitten peruuttamaan, oli pakko, että sain C1E-kortin, jotta voin vetää kuorma-autoksi rekisteröidyllä pakettiautolla hevostraileria. Voin sanoa, että se vaati työtä, kun nollasta lähdin ja piti mennä ihan inssiin osoittamaan, että osaa peruuttaa 90 asteen kulmassa olevan kapenevaan laariin, kytkeä kärryn irti, ajaa pois kulmasta, peruuttaa takaisin, kytkeä kärry takas kiinni. Niin ja kärry on tietenkin niin painava, ettei sitä pysty liikuttamaan käsin, vaan täytyy oikeasti peruuttaa se koukku sinne alle. Vaati reilun puoli vuotta harjoittelua, kolmen eri miehen opetusta, lisäksi yksinäistä harjoittelua omalla autolla ja tavallisella peräkärryllä mökkitien mutkassa. Mutta selvisin! Vaan täytyy motivaatio olla korkealla, jotta jaksaa harjoitella...
VastaaPoistaMusta on kiva, että autossa on kiinteä vetokoukku, jos joku ajaa suoraan perään, niin saakoon koukun puskuriinsa... ;)
Mullekin tulee seuraavaan autoon kiinteä koukku, niin ei tarvii miettiä, onko se kunnolla kiinni vai ei. Minun ei onneksi tarvitse esitellä taitojani inssille, isälleni ehkä...
PoistaHankalaa on peruuttaminen kärryllä. Ei auta kun sohlata ja viimein oppia. Harvoin näkee naisia ajamassa peräkärry perässä!
VastaaPoistaNiinhän se on kaikessa, että harjoittelu tekee mestarin, niin tässäkin asiassa. Kun vaan jaksaisi harjoitella...
PoistaKun sain ensimmäisen kerran peräkärryn autoon, menin huoltoaseman taakse kentälle opettelemaan sitä peruuttamista. Mutkitteluahan se oli. Alakerran isäntä seisoi kentän laidalla ja huusi neuvoja: "Peruuta suoraan!"
PoistaTästä on tullut lentävä lause meidän asuntoyhtiössä. Aina kun joku antaa tyhmiä neuvoja tai neuvoo asiassa, josta ei itse tiedä mitään, joku tokaisee: "Peruuta suoraan!" Voi sen sanoa neuvoja itsekin, jos ajoissa huomaa ja ehtii ensin.
Peruuttamiseni on edelleen välillä mutkailevaa, en ole sen koommin harjoitellut muuta kuin tositilanteissa. Voisihan sitä harjoitella jonain joutohetkenä. Hienosta peruuttamisesta kärryn kanssa saa aina glooriaa.