Täällä kipujen keskellä on ihana muistella viime viikonloppua. Kävin isoäitini luona. Hän on 86-vuotias, asuu yksin ja hoitaa jokapäiväiset asiansa itse. Joissain asioissa hän tarvitsee apua. Minulta oli tilattu verhojen vaihto olohuoneeseen. Edes äitini ei saanut tehdä sitä, koska minä olen ollut ostamassa verhot ja olen aina ne vaihtanut. Minun työni on loppujen lopuksi melko vähäistä. Isoäitini itse silitti verhot, minä vain kiipesin ja ripustin ne. Mutta se isoäidin ilo, se oli sanoin kuuvaamatonta. Ja palkaksi minä sain hyvän mielen lisäksi isoäidin leipomaa mustikkapiirakkaa ja teetä. Useammin pitäisi häntäkin käydä tapaamassa....
Olen aina ihaillut isoäitini lehtikaktusta, se oli taas upea!!!!! Olen yrittänyt ottaa oppia, jälkimmäinen kuva on omasta lehtikaktuksestani.
Huh, toivotaan että kipu hellittää. Kerran tuli mullakin sellainen kipu, aivan äkkiä, eikä liittynyt edes "kuukausittaiseen vaivaan". Niin kova, että lääkäriinhän sitä oli mentävä. Yön olin sairaalassa ja joku kystahan siellä oli, se oli jo puhjennut, eikä enää onneksi toistunut.
VastaaPoistaEnpä ole minäkään saanut lehtikaktustani kukkimaan, sinnikkäästi se on hengissä teinpä sille jotain tai en :) Äsken kävin sitä katsomassa, se tiputti kaksi oksaa kun käänsin katsoessani onko edes uutta kasvua tullut kesän aikana. Ei ole kukista tietoakaan. Sulla sentään kukkii hienosti.