Voihan rähmä, nyt se taas tuli, jokavuotinen syysflunssa. Vaikka tietää, että se tulee joka syksy, silti se on aina ikävä yllätys. Niinpä sitä maataan sohvalla, toisessa kädessä nenäliina ja toisessa mukillinen kuumaa mustaviinimarjamehua. Ehkä tämä tästä... Ja toivottavasti pian... Sairastelu ei haittaisi, jos ulkona tulisi kaatamalla vettä, mutta minun kiusakseni ulkona on ihana auringonpaiste. Ja ulkona olisi niiiiiiiiiin paljon tehtävää. Mutta ei, parempi pysytellä makuuasennossa.
Sairastamisen harmia lisää vielä se, että jouduin perumaan kummipojan synttärit. Ei viisivuotias vielä ymmärrä, miksi kummitäti jättää tulematta :( Laitan kuitenkin paketin postiin, luulen nimittäin, että se on tärkein!!!!
Kauppaan en jaksa lähteä, mutta onneksi olen hamsteri-luonne. Pieni kurkistus pakastimeen ja kasvimaalle ja jääkaappiin, niin ruuanlaitto onnistuu. Ei tarvitse lähteä kauppaan. Spagettikurpitsaa uunissa (on muuten huomattavasti parempaa kuin keitettynä), paistettuja kananpaloja ja kesäkurpitsatsatsikia. Vähän kurpitsaista, mutta herkullista ja täyttävää.
Pientä piristystä jatkuvaan makoiluun tuo punaiset kukat. Lehtikaktus ilahduttaa isoilla nupuilla ja sitten toinen etanoiden katkaisema gladiolus...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti