Projekti nro x: portaat takapihalle

Takapihan terassilta on hankala laskeutua maahan, koska rakennusvaiheessa on portaat jäänyt tekemättä. Askelmiksi oli kannettu 3 harkkoa, joista yhden olen jo tarvinnut muualle.

Lähtökohta

Ensimmäisen version portaista suunnittelin hienosti tietokoneella. Isäni tyrmäsi sen, hän piti sitä liian kevyenä ja monimutkaisena rakenteena. Mutta hän lupasi minulle paksua palkkia, joista saa rakennettua kestävän rungon. Joten suunnittelin portaat palkkien mukaan... Sekään suunnitelma ei kelvannut, koska olin suunnitellut, että porraslaudat ovat kiinni toisissaan. Kuulemma lautojen väliin kannattaa jättää raot. Joten suunnittelu jatkui...

Materiaaliksi oli valittu painekyllästetty puu, koska se on kestävää, vaikka ongelmajätettä onkin. Terassini on tehty komposiitista (vai miksi tuota tekopuuta kutsutaankaan), mutta sitä en halunnut missään nimessä. Lopulta materiaaliksi tuli painekyllästetty kierrätyslauta, pintalaudat on purettu vanhasta terassista ja runkomateriaali on jämätavaraa toisesta projektista. Ja koska runkotavara ei ollutkaan sitä mitä piti, olikin melkoinen palapeli saada rungosta oikeankorkuinen.

Runko

Runko rakentuu erikorkuisista palikoista, jotka olen yhdistänyt molemmilta puolilta naulauslevyillä. Pelkkään liimaan en uskaltanut luottaa...

Lähes valmiit portaat

Tällaiset niistä sitten tuli... Alunperin laudat oli maalattu ruskeaksi, mutta minä halusin harmaata. Maalikaupassa olivatkin sitten ihmeissään, että millä maalilla nämä voi maalata, mikä on peittävää ja tarpeeksi kestävää. Lopulta myyjä päätyi suosittamaan peltikattomaalia. Maali tekee pinnasta liukkaan, joten talvella portaat ovat vaaralliset, mutta en minä näitä portaita talvella edes käytä, joten liukkaudesta ei ole haittaa. Ja mikä parasta, maali on täsmälleen samaa harmaata sävyä kuin talon harmaat räystäs- yms. laudat.

Terassin reunasta puuttuu vielä pari lautaa, koska kierrätyslaudat loppuivat vähän kesken. Mutta saan niitä parin viikon päästä lisää. Portaat ovat kapeammat kuin terassi, koska portaiden viereen olen suunnitellut kukkalaatikon. Se rakentuu ensi kesänä.

Paikka hanskoille

Eteiseni on pieni, eikä siellä ole kunnollista säilytystilaa lapasille, hanskoille tai pipoille. Tähän mennessä niiden säilytyspaikkana on ollut leivinuunin päällinen, jossa onkin melkoinen ryönäläjä. Haluan siistiä sen, mutta mihin siirrän hanskat ? Olen etsinyt kaupoista seinäkoreja, mutta kaikki löytämäni ovat olleet liian silmillehyppääviä tai liian pieniä. Aina on ollut jotain vikaa...

Lauantaina pihakirppistapahtumasta löysin sen... Katselin, ihailin, lähdin pois, palasin ja kysyin hintaa. 3 euroa ainoastaan, joten pakkohan se oli ottaa ja kantaa loppukierros käsissä.

Tähän sytyin heti. Valkoinen kangas tumman pähkinän väristä kaapinseinää vasten hyppää liikaa silmille, mutta materiaali vaikutti puuvillalta, jota on helppo värjätä. Ideat lähti lentoon...

Haastetta oli löytää pesukoneväriä tästä kaupungista, tavaratalosta en sitä löytänyt, mutta kun ihmettelin asiaa nappikaupassa, niin myyjä sanoi ilokseni, että heiltä löytyy jotain värejä. Ja löytyi kaunista suklaanruskeaa. Hinta vähän kirpaisi, 12 euroa, mutta ostin silti. Ei tarvitse muualta enää metsästää ja pääsen kokeilemaan värjäystä. En ole koskaan ennen värjännyt mitään pesukoneella. Vielä ruokakaupasta paketillinen suolaa.

Kotona irrottelin kangasosan kehikosta, samalla huomasin, että jokaisessa taskussa on irrotettava pohjalevy, jonka myös poistin. Samalla löytyi tuoteseloste, ja piru vie, kankaassa on 65 % polyesteriä. Harmitti, koska tekokuituja ei voi värjätä. Mutta kun väri on hankittu, niin kokeiltava on. Heitin mukaan myös pari valkoista paitaa.

Ja ihan kivahan tuosta tuli. Salama vääristää värejä, koska todellisuudessa kangas ei ole noin liilahtavaa. Onhan se erivärinen mitä seinä, mutta en olettanutkaan saavani ihan samanväristä. Kun katselen sohvalta hämärään eteiseen, niin kangas näyttää riittävän tummalta, se ei hypi silmille.

Lokerikko on metallia ja melko painava. Siksi sen kiinnittämistä kaapin seinään piti miettiä vähän tarkemmin. Pelkät lyhyet ruuvit eivät olisi riittäneet. Mutta jos laittaisi kaapin puolelle ruuvin päähän mutterin... Siitä paikasta laitoin isälleni tyhmän kysymyksen: "Voiko uppokantaruuvin ja mutterin yhdistää ?". Kuulemma voi. Joten rautakauppaan... Siellä huomasin surukseni, että tavallista yleisuppokantaruuvia ja mutteria ei voinutkaan yhdistää, mutta onneksi löytyi yhdistettäviä ruuveja, laatikon kyljessä luki hieno nimi, uraruuvi.

Uraruuveja varten porailin seinään neljä reikää ja teline paikoilleen, ruuvit läpit ja muuterit kiinni. Nyt on ja pysyy. Ja minä olen tyytyväinen lopputulokseen!!!!

Luonto on lähellä

Sataa, sataa ja taas sataa. Tylsää, haluan ulos ja pihalle, mutta ei sinne viitsi mennä. Istun sohvalla ja neulon lapasia ja kuulen, kuinka joku vinkuu. Ihan kuin palokärki... Alkukesällä palokärki huusi paljon, mutta koskaan sitä ei näkynyt. Mutta nyt, kun kurkistin takaoven ikkunasta ulos, niin siellähän se seisoi pöllikasassa ja yritti nakuttaa syötävää.

Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin palokärjen näkemään. Kannattaa asua maalla!!!!

Vapaa viikonloppu eli työleiri keittiössä

Viikolla en saanut pahemmin mitään aikaiseksi, työpäivän jälkeen ei jaksanut. Joten viikonlopulle jäi melkoisesti rästihommia. Tai ei ne mitään rästihommia ole, vaan rentouttavia puutarhatöitä, sadonkorjuuta ja vähän kitkemistä...

Aloitin papupenkistä mukanani 10 litran ämpäri, kiitettävästi tuli pensaspapuja ja ensimmäiset salkopavutkin kiipeilin keräämään tikapuilla. Sitten pienen taikinakulhon kanssa kurkkulaatikolle. Eihän siihen parin litran taikinakulhoon mahtunut kuin muutama kurkku. Hienosti tuottavat vielä satoa, vaikka ovat näyttäneet melko väsyneiltä jo pitkään. Sisällä punnitsin sadon, yli 4 kiloa. Eli etikkakurkkujen teko jatkuu...

Punajuuret näyttävät valtavilta. Ihmettelin jo kuukausi sitten niiden kokoa, mutta en ruvennut silti niitä nostamaan. Nyt vedin ylös muutaman, tarkalleen ottaen 9 kappaletta eli yhteensä 2 kiloa etikkapunajuuria varten.

Sitten tutkailin lehtikaalia. Joku niillä oli herkutellut, alimmat lehdet olivat jo täynnä reikiä. Sadonkorjuu alkakoon... Leikkeilin kauniita lehtiä, huuhtelin vihreät madot kakkoineen pois ja vein saunamökkiin kuivumaan.

 Ja sitten alkoikin työleiri... Punajuurien keittäminen, kurkkujen viipalointi, etikkaliemienkeitto, jossain välissä kävin tyhjentämässä karviaispensaan ja keitin niistä sitruunalla maustettua mehua, ja nyt sunnuntai-illan ratoksi keittelen vielä kesäkurpitsahilloa.

Olen todennut karkkirasiat käteviksi säilöntäastioiksi, ne ovat konepesunkestäviä, niitä on helppo pinota päällekkäin ja niitä saa helposti. Tänään kuitenkin karvaasti koin myös niiden heikkouden. 2 kurkkurasiaa oli työpöydällä jäähtymässä etikkapunajuurten ja karviaismehun kanssa. Pöydällä oli hiukan ylipursunnutta kurkkulientä, koska purkit olivat piripintaan täysiä. Myöhemmin huomasin, että lientä valuu jo lattiallekin, että mitä h...a. Toinen kurkkurasia onkin halki ja valuttanut suurimman osan liemestä työpöydälle, alapuolella oleviin laatikoihin ja vasta sieltä lattialle. No tulipahan nekin laatikot siivottua edes kerran kolmeen vuoteen... 

Huh huijaa, varsinainen työleiri on kotona ollut, joten huomenna on mukava mennä töihin lepäämään. Jotenkin loman loputtua on ihan syksyinen olo, niinkuin kesä ja kasvu olisi jo ohi, vaikka se ei olekaan. Mutta joka tapauksessa aloin jo valmistautumaan ensi kevääseen ja kylvöihin. Tilasin netistä kukkahyllykön ja 4 kurakaukaloa.Ei lopu tila kesken, vaikka vähän enemmän kylväisi mitä tänä keväänä...

Stressiä viimeisenä lomapäivänä

Niin se loma taas loppuu... Mutta vielä on niin paljon kesken, tekemättä, aloittamatta... Ihan meinaa stressi iskeä. Mutta asiat tärkeysjärjestykseen, mitkä asiat on ihan pakko tehdä vielä ennen loman päättymistä ja mitä voi tehdä työpäivän jälkeen. Aloitin heti aamulla kitkemään päivänliljapenkkiä. Penkki on vielä varsin tyhjä, koska se on perustettu vasta kesäkuussa, enkä ole voinut siirtää siihen kaikkia haluamiani päivänliljoja. Joten rikkaruohot, erityisesti nokkoset, ovat päässeet valloittamaan penkin pahasti. Joten hanskat käteen ja kitkemään. Kitkeminen oli tällä kertaa helppoa, olihan rikkaruohot ehtineet venähtää polvenkorkuiseksi. Jossain vaiheessa tunsin, että nyt pisti, mutta oletin nokkosen päässeen tunkeutumaan hanskan läpi. Etusormi kihelmöi, mutta pystyin jatkamaan. Kun koko penkki oli ruokottu, otin hanskat pois kädestä ja totesin, että etusormessa on kaksi vierekkäin olevaa reikää, ihan kuin käärmeenpuremassa. Ensin iski kauhu, että oikeestiko käärme on purrut, mutta kun järki voitti, niin totesin, etten ollut nähnyt käärmettä ja meillä on sen verran paljon muurahaisia, etteivät käärmeet voi viihtyä. Mutta ampiaisen näin lentelevän nokkosten seassa, joten olen todennäköisesti onnistunut häiritsemään sitä ja se pisti minua etusormeen kahdesti. Koko päivän sormi kihelmöi, mutta ei kuitenkaan haitannut loppupäivän töitä.

Kun päivänliljapenkki tuli kitkettyä, jatkoin kitkemistä edelleen. Miten voi ihminen päästää kukkapenkkinsä sellaiseen kuntoon ???? Kohtapuoliin pitää ruveta siirtelemään perennoja, siis varastamaan äidiltä, siskolta, ystäviltä, varastetut taimet kuulemma kasvavat parhaiten. Vähän täytyy omiakin perennoja siirrellä, ainakin yksi päivänlilja, isomaksaruoho (se, jota luulin komeamaksaruohoksi), ruusujuuri, ohotanmaruna...

Illalla vielä leikkasin nurmikon. Sekin homma olisi pitänyt tehdä jo muutama päivä sitten. Mutta nyt se on tehty!!!! Sain tärkeimmät hommat tehtyä, joten nyt voin keskittyä työtöihin...

Lisää puutöitä ja puutarhakuvia

Eilen sain jakkaran valmiiksi ja mielestäni siitä tuli aika hieno. Uskaltauduin jopa kokeilemaan istumista ja jakkara kesti tällaisen sadan kilon keijukaisen ;)

Jakkaran valmistuttua innostuin jatkamaan puutöitä, vaikka kitkeminen olisi ollut paljon tärkeämpää. Päivänliljat hukkuvat nokkosiin, mutta ei, puutöihin piti vaan päästä. Ohjeen tuoliin löysin Susanna Uusitalon ja Ritva Tuomen kirjasta Risu, paju, betoni & rautalanka. Kirjassa tuoli oli tehty koivusta, mutta kun minulla sattuu olemaan haapaa edelleen, niin tein siitä.

Varsin venkura siitä tuli, mutta onneksi liian pitkä ruoho peittää eripituiset jalat. Nyt vein tuolin kasvulaatikoiden keskelle vähän niinkuin lepopaikaksi, mutta istua sille ei saa. En usko, että se kestää. Nyt nostin tuolille koristeeksi ahkeraliisan, mutta ensi kesänä ajattelin käyttää tuolia köynnöstukena.

Ja sitten kuvia puutarhasta:

Maksaruoho aloitti kukintansa. Se on parina kesänä hukkunut raunioyrttien sekaan, joten näen sen nyt ensimmäistä kertaa kukassa. Luulin kasvia punaiseksi komeamaksaruohoksi, mutta tämä näyttääkin keltaiselta. Liekö siis komeamaksaruoho vai joku muu.

 

Toukokuussa taimivaihdosta saatu valkoalpi puhkeaa kukkaan. Kummallisesti vaan kukkavarsi on taipunut sivulle.

 

Naapureilta saatu ruostekukka aloittaa myöskin kukintaansa. Kahtena edellisenä syksynä olen katsellut ihaillen naapurin pihalle, että mikä loistavan punainen siellä kukkiikaan. Ruostekukka!!!! 

Oo, 'Royal Scarlett' iti sittenkin. Siis yksi siemen Nelsonin siemenpussista on itänyt... Siemenpussissa olleen kuvan perusteella tämän olisi pitänyt olla oranssinpunainen, mutta minusta tämä on enemmän aniliinin punainen. Kaunis joka tapauksessa.

Ja lopuksi vielä daalioita. Molempien piti olla tummanpunaisia, mutta oikeanpuoleinen on minusta enemmän violetti kuin punainen... Kunpa onnistuisin talvettamaan juurakot, niin että saisin nauttia näistä ihanuuksista myös tulevina kesinä.

Jakkaraprojekti etenee

Lähdin hellettä pakoon pihapirttiini, siellä sijaitsee verstas. Oli aika jatkaa jakkaran tekemistä...

Alusta alkaen pidin jakkaran jalkojen valmistamista suurimpana haasteena. Nyt on jalat valmiit ja olen edelleen samaa mieltä, että siinä oli suurin haaste. Tietenkin ensin piti opetella säätämään sirkkeli, oikeesti kaappari. Mutta se olikin yllättävän helppoa, vain yksi ruuvi piti avata. Mutta se oli todellakin se helpoin osuus. Vaikka haapa näytti suoralta, vasta sirkkelillä huomasi, että se ei todellakaan ollut suora. Ensimmäinen pääty oksasta meni helposti 10 asteen kulmaan (oikeasti 80 asteen), mutta yritäpä sitten saada se toinen pää tasan samansuuntaiseksi kuin ensimmäinen. Ei meinannu onnistua. Jotain sain silti aikaan, jotain, johon päätin tyytyä ainakin siiheksi, kun sovitan niitä jakkaran istuinlevyyn.

Istuinlevyä en pystynyt kotona leikkaamaan, koska en omista lehtisahaa enkä pistosahaa. Mutta jälleen isä oli korvaamaton apu, hän omistaa pistosahan. Koskaan ennen en ole moista laitetta käyttänyt, joten usko kykyihini oli olematon. Mutta päätin yrittää... Ja isäni, hän vielä varoitteli, että hänellä on vain 2 varaterää... Ja niin rupesin sahaamaan, aloitin harjoittelemalla ohuempaan levyyn. Aika hienosti meni, melkein viivaa pitkin. Sitten vielä paksumpi levy. Siinä onnistuin katkaisemaan yhden terän, ihan loppuvaiheessa, kun isäni tuli katsomaan homman edistymistä.

Ja kun istuinlevyt on sahattu, niin sitten vain jalkoja kiinnittämään. Valitsin kuitenkin ohuemman levyn, johon kiinnitin jalat. Sahaamani jalat ovat liian paksuja ja siksi niin painavia, etten halunnut levystä enää lisäpainoa jakkaralle. Jalkoja varten porasin levyyn ruuvinreijät, jotta jalkojen ruuvaaminen sujuisi helpommin. Porausta varten piirsin jalkojen paikat pohjalevyn alapuolelle, mutta oli erittäin vaikeaa pitää jalkaa oikeassa kohdassa samalla, kun ruuvasi jalkaa kiinni. Ihan eivät pysyneet oikeilla paikoilla. Ensin kokeilin jakkaran tasapainoa pirtin epätasaisella lankkulattialla ja jakkara pysyi pystyssä!!!! Sitten uskalsin tuoda sen sisälle ja se pysyy  täälläkin pystyssä.

Enää tarvitaan vaahtomuovipehmuste ja päällinen... Valmista voipi tulla vielä tänä iltana...

Satopaniikki

Vietin mukavan viikon vanhempieni luona lomaillen. Kotimatkalla ajatukset kääntyivät jo kotiasioihin ja suunnittelin tämän päivän työlistaa. Ohjelmassa piti olla nurmikon leikkaus ja kukkapenkkien kitkemistä. Toisin kuitenkin kävi... Viikko poissa sadonkorjuuaikana tietää melkoista tungosta kasvatuslaatikoissa...

Ensimmäisenä kiersin kesäkurpitsapensaat. Oletin, että siellä voisi olla muutama kypsä, koska kukkienkastelijani on tyhjentänyt pensaat poissaollessani. Silti sieltä löytyi 8 kesäkurpitsaa, muutama oikea jättiläinen. Ensimmäisenä tietenkin ajattelin, ettei kastelija olekaan tyhjentänyt pensaita. Mutta oli hän, koska jääkaapista löytyi vielä 2 kesäkurpitsaa.

Seuraavaksi tutkin kurkkulaatikon. Sieltä löytyi melkein 3 kiloa kurkkuja ja lisää näyttää tulevan. Onneksi kotoa löytyi raaka-aineet etikkakurkkuihin, joten niitä piti ruveta heti tekemään.

Ja pensaspavut. Otin mukaani parin litran taikinakulhon, mutta kulho oli täynnä jo ennenkuin pääsin ensimmäisen rivin loppuun. 10 litran sankoon poimin loput pensaspavut. Pavut ryöppäsin pikaisesti ja pakastin, koska kaikkea en jaksa kerralla syödä.

Mutta kesäkurpitsat, ne muodostavat ongelman. Mitä tehdä niin monella ?

Tottakai ystäville voi jaella, mutta eivät hekään kaikkia pysty käyttämään. Onneksi on netti :) Laitoin Yhteishyvän ruokasivuille haun kesäkurpitsa ja kaikkea kiinnostavaahan sieltä löytyi: kesäkurpitsa-jauhelihapihvit (olinkin ajatellut tehdä jauhelihapihvejä), sitruunainen kesäkurpitsapasta, kesäkurpitsalasagne, ja paljon paljon muuta. Sisareni kehui kesäkurpitsahilloa, jota kuulemma lapsetkin syövät. Sitä pitää kokeilla myöskin...

Tämän kesäkurpitsatulvan myötä sai kaksi pensasta poistotuomion, varsinkin kun ne valtaavat tilaa kurkuilta. Luulenpa, että jäljellejäävät 3 pensasta riittävät minulle.

Siemenkeräys alkoi

Jo viime kesänä halusin kokeilla siementen keräämistä. Silloin keräsin siemeniä omasta puutarhastani (parvitulppaani), ystävältäni (palava rakkaus) ja äidiltäni (unikko, pioni, ruskolilja). Ainoastaan parvitulppaani ja palava rakkaus itivät. Hyvä ensimmäinen kokeilu, tästä jatketaan harjoittelua edelleen.

Eilen huomasin äitini verenpisarassa ruskean, pyöreän siemenkodan. Oli vain unohtunut nyppiä kuihtuneet kukat pois.

Päätinpä kokeilla löytyykö siemenkodasta siemeniä... Terävällä veitsellä siemen halki...

Ja kyllähän sieltä siemeniä löytyi. Nyt minisiemenet ovat talouspaperin päällä kuivumassa. Kylvökokeilu alkaa sitten helmikuussa. Varmuuden vuoksi olen kyllä luvannut talvettaa äitini verenpisaran, jos kylvöt epäonnistuu.

puutarhakuulumisia

Olen päässyt korjaamaan satoa kasvimaalta!!!! Ensimmäinen kerta tuntuu mahtavalta, minä onnistuin...

Tänään hain ensimmäisen sipulin perunasalaattiini, samoin muutaman avomaankurkun ja yhden kesäkurpitsan.

Olen joka päivä vahtinut, milloin ensimmäinen salkopapu pääsee huipulle ja tänään hän oli siellä. Olen niin tiiviisti seurannut salkopapuja, että olen lähes unohtanut samassa laatikossa kasvavat pensaspavut. Olen kyllä ihaillut niiden kukkia, mutta harmitellut pölyttäjien vähyyttä. Tänään kurkistin papujen sekaan ja siellähän oli jo valmista, ainakin muutama vihreä papu. Pakkohan ne oli poimia ja ryöpätä, niinpä täällä syödään iltapalaksi valkosipulivoissa paistettuja papuja, nami!!!

Punajuuret näyttävät valtavankokoisilta, eli todennäköisesti ne pitää kohta jo nostaa, vaikka ollaan vasta heinäkuulla. Uskomatonta!!!!

Ilokseni löysin tänään ananaskirsikan alun, tai itseasiassa niitä oli ainakin kaksi... Tässä se suurempi

Lisäksi takapihan kukkapenkki punoittaa...