Talvisin käyn mielelläni kuntosalilla jumppailemassa, mutta näin kesäaikaan ei innosta ahtautua sisätiloihin hikoilemaan. Onneksi kotipihakin toimii jonkinlaisena kuntoiluareenana: kävelyä, raskaan taakan kantamista, kaivamista, lapioimista... Eipä se puutarhaliikunta välttämättä kovin monipuolista ole, mutta hiki tulee ja kaloreja kuluu.
Eilen oli painonnostopäivä :) Jo vuosia olen harmitellut, kun ruohonleikkurilla saa väistellä nurmikolla olevia kiviä, mutta koskaan ei ole ollut oikein aikaa ja viitseliäisyyttä kaivella niitä ylös. Eilen päätin yrittää - yrittää, koska en halunnut myöskään rikkoa paikkojani, esim. selkää.
Pistolapio ja rautakanki apuna lähdin tutkimaan kiviä. Heti ensimmäinen oli niin iso, kantikas järkäle, että jätin sen suosiolla maahan. Se voi olla vanhan navetan perustuksista jäänyt kivi (3 sellaista sieltä on jo kaivettu ylös). En vielä lannistunut, vaan lähdin seuraavan kimppuun. Sekin aikamoinen, mutta sain kuin sainkin sen kammettua ylös kuopasta :) Ja vielä muutaman muunkin...
 |
| Pari pikkukiveä |
Yllättävän isojakin kiviä jaksoi kaivaa ylös ja siirtää. Nostaa niitä ei jaksanut, mutta pyörittelemällä liikkuivat ja nokkakärryllä siirtyivät kukkapenkin reunukseksi.
Monilta ystäviltä olen saanut kuulla, että lomailu ei saa olla pelkkää raatamista. Ja pah, minä olen nauttinut joka sekunnista pihalla. Työn lomassa on mukava istahtaa ja ihailla työntuloksia tai kukkivaa omenapuuta tai ....
Omenapuuni näyttää tykkäävän leikkaushoidostani, koska vuosi vuodelta se on antanut enemmän satoa. Viime kesänä pääsinkin ensimmäistä kertaa maistamaan oman puun omenan :)
Muita valkoisia kukkijoita ovat rauniokilkka, jonka kylvin viime syksynä. Yllättävää, että perenna kukkii näin pian kylvön jälkeen.
 |
| Rauniokilkka |
 |
| Varjohiippa |
Ja vihoviimeisenä tällä kertaa, ei ihan valkoinen, mutta melkein: Emma från Bengtsbo, ihana tulppaanipelargoni.
 |
| Emma från Bengtsbo |
