Kaipaan jo normaalielämään

Siis enpä uskoisi, että ajattelen näin vain viikon jälkeen. Suunnitelmia tälle sairaslomalle oli paljon, mutta oikeasti... Suunnitelmat olivat suunnitelmia ja minä olen istunut soffalla ja pelannut pasianssia. Kunto ei ole ollut esteenä tekemättömyydelle. Saamattomuus on vaivannut...

Minulle sopii pieni stressi, silloin tulee asiat hoidettua ajallaan. Nyt olisi ollut aikaa pienelle askarteluhetkelle, mutta edelleen joulukortit on tekemättä. Idea on ollut valmiina jo monta viikkoa, mutta toteutus, ei huvita... Onneksi tässä on vielä 2 päivää aikaa.

Olen minä sentään lukenut. Sairaalassa luin loppuun Kate Jacobsin Lohturuokaa. Ystävien keskuudessa kirja ei saanut hyviä arvosanoja, mutta ihan luettava se oli. Enemmän olisivat saaneet kertoa herkkujen valmistamisesta, että olisi tullut vesi kielelle. Toinen kirja, jota olen lukenut jo kohta vuoden ja aion saada sen loppuun ennen vuodenvaihdetta, on klassikko Sinuhe Egyptiläinen. Se on varsin kuvailevasti kerrottu, mutta ei minun makuuni lainkaan. Siksi kait sen lukeminen onkin kestänyt. Mutta hyvänä kannustimena olkoon, että otan kirjan 50 Shades of Grey käteeni vasta, kun Sinuhe on luettu. Enää vajaat 200 sivua jäljellä...

Välillä on pakko saada käsille tekemistä, joten olen ottanut sukkapuikot käteeni. Varovasti, etten innostu liikaa...

Sinisen sukan lankana on yksivärinen ja sinikirjava Seitsemän Veljestä lanka, Puna-kelta-oranssin langan olen itse värjännyt Cool Aid -mehujauheilla.

Toipumassa

Istuskelen sohvalla, syön aamiaista hyvin nukutun yön jälkeen. Kipuja ei tunnu istuskellessa, vain ylösnouseminen on hiukan, mutta vain hiukan kivulloista.

Sain viime viikolla puhelun, että saisin peruutusajan laparoskopiaan.Sen otin innolla vastaan ajatuksella, ei enää ikinä kauheita kuukautiskipuja.

Tilasin taksikyydin aamuksi, koska täältä maalta ei muuten pääse kaupunkiin. Ensimmäinen bussivuoro lähtee siihen aikaan, kun pitäisi jo olla sairaalassa. Ja etukäteistilauksesta piti pulittaa 9 euroa ylimääräistä. No sairaalaan pääsin ajoissa, seitsemän jälkeen. Vaihdoin ylleni tyylikkäät sairaalavaatteet ja kuulen hoitajalta, että olen ensimmäisenä listalla, joten en saa edes rauhottavaa, koska se ei ehdi vaikuttamaan. No en kyllä tarvinnutkaan, koska en yllättävää kyllä jännittänyt lainkaan. Se oli varsin yllättävää, koska usein minulla on vatsa kuralla yms ennen uutta ja outoa tilannetta.

Lääkärin tapaamisessa hän kertoi, että minun edelleni menee joku päivystystapaus, joku nopea juttu. Niinpä jäin odottamaan ja lukemaan. Yhdeksältä tuotiin esilääkitys. Kymmeneltä tultiin kysymään, että miten pärjään, ja luvattiin sänkypaikka heräämöstä. Päätin jatkaa lukemista, lääkkeet ei tuntuneet missään. Tunnin välein hoitaja kävi kysymässä vointia... Puoli kahdeltatoista rupesi jo ärsyttämään ja kysyinkin, että koska pääsen. Päivystysleikkaus oli edelleen kesken. Yhdeltä minua vihdoin tultiin hakemaan. Kun nousin sohvalta ylös, niin kyllä huippasi. Verensokeri oli alhaalla ja kiukutti, en jaksanut enää olla kauhean ystävällinen. Silti haluan toivottaa pikaista paranemista päivystyspotilaalle, se ei ollutkaan ihan pikkujuttu...

Onnistuin silti kävelemään itse leikkaussaliin, gynekologinen  pöytä oli lähes samanlainen kuin polilla, vain jalkatuet oli erilaiset. Jalat laitettiin pehmustettuihin, paksuihin nahkatohveleihin, jotka ulottuivat polviin asti. Eikä huomannut ollenkaan, että jalat sidottiin niihin kiinni. Ja uni tuli nopeasti...

Leikkauksen jälkeen oli yllätys kuulla, että vatsassa ei ollutkaan kystaa. Kiinnikkeitä oli kyllä ollut ja koko virtsarakon pinta oli täynnä endometrioosipesäkkeitä. Lääkäri oli poistanut kaiken mahdollisen, mutta jotain oli jäänyt. Ja edessä voi olla vielä uusi toimenpide. Ja lopuksi lääkäri oli täyttänyt vatsaonteloni kiinnikkeidenestoaineella, jota piti pitää vatsassa vähintään 4 tuntia.

Alkoi näyttää epävarmalta kotiinpääsy... Heräsin nopeasti ja aika pian minut siirrettiinkin osastolle, lupauksella että voin silti päästä illalla kotiin. Osastolla sain melkein heti ruokaa, lohikiusausta, jota hiljalleen lusikoin suuhuni. Ruuan jälkeen minut autettiin istumaan ja seisomaan. Sattui ihan hirveesti!!!! Mutta onneksi heillä on hyvät kipulääkkeet.

Ystävä tuli minua hakemaan ja häneltä olin kuullut, että treeniletkun poistaminen on ihan pikku juttu, ei satu yhtään. Valehteli mokoma!!!!! Se sattui kamalasti, mutta kyllä sitä letkua olikin, arviolta puoli metriä. Sen jälkeen oli pakko hengähtää hetki. Kun olin päässyt eroon katetrista ja treenistä, niin kävely rupesi sujumaan ilman kipua. Hoitaja lupasi päästää kotiin, kunhan saisin pissan tulemaan. Ja tulihan sitä vähän, mutta se riittti. Kahdeksan jälkeen illalla päästiin kotiin, reilun 12 tunnin jälkeen... Miten ihanaa olikaan päästä omaan sänkyyn liian lyhyen sairaalasängyn sijaan...

Toipuminen on ollut nopeaa, mutta vielä ei uskalla lähteä ulos riehumaan...

Lumilinkousta

Lumityöt pihallani on melkoinen urakka. Heti ensimmäisenä syksynä pyysin naapurin isännältä, että samalla kun hän linkoaa traktorillaan oman tiensä, niin hän pyörähtäisi minun pihani ympäri. Hänellä ei kuulemma ole aikaa siihen, niinpä olen kaksi runsaslumista talvea kolannut pihani puhtaaksi ja toisen ajoteistä.

Tänä syksynä ostin äitini työkaverilta heidän käytetyn lumilingon.
 
Joku tämännäköinen värkki se on, vaikkakin vanhempi. Isäni huolsi koneen ja toimitti sen tänne viime viikolla, juuri ennen Antti-myrskyä. Sen verran kovaääninen laite on, että kävin eilen ostamassa kuulosuojaimet, ennen en uskaltanut sitä käynnistää.

Kyllä oli alku haastavaa. Kirouksia pääsi, kun ensimmäisten metrien aikana kone sammui 100 kertaa. Se oli tiedossa, että moottori pätkii ja vaatii ryyppyä. Aluksi yritin mennä eteenpäin kakkosvaihteella, mutta siitä ei oikeasti tullut yhtään mitään. Vähällä oli, etten luovuttanut, tuntui että lumikolalla olisin jo valmis. Mutta sitten päätin yrittää ykkösellä ja se toimi. Pääsin valtavasti eteenpäin koneen sammumatta kertaakaan. Ja sitä myöten lumityöt alkoivat sujumaan. Tottakai välillä kone sammui, välillä se yski, niin että piti ryyppyä lisätä, välillä onnistuin saamaan lumisuihkun päälleni, kun tuuli puhalsi sopivasti. Kaikesta huolimatta piha on siisti, eikä yhtään ikkunaa ole rikki.

Varmuuden vuoksi tein talonedustalta lumityöt lumikolalla, siinä oli ikkunat niin lähellä. Mutta tuntuipa hiljaisuus taivaalliselta, kun sammutin lumilingon ja otin kuulosuojaimet pois. Lumilinko ei myöskään ole yhtään lumikolaa nopeampi, liikunnan määrä jää puoleen kolailusta. Joten vastedes taidan kolata kevyen pakkaslumen, mutta painavan suojalumen linkoan!!!!!!

Myrskyn jälkeen....

Myrskyn jälkeen on poutasää, lauloi aikanaa Kari Tapio. Ja kylläpä myrskysi. Pari yötä on mennyt valvoen, kun olen pelännyt, että puita kaatuu rakennusten päälle. Hölmöä, sillä ei valvominen puita pystyssä pidä.

Eilisillan, perjantai-illan, päätin rentoutua. Sytytin uuniin tulet, laitoin kynttilät palamaan ja istuin hämärässä sohvalla teetä ja suklaakonvehteja nauttien. Ja osittain vielä villahuovan alla. Ei häirinnyt myrsky, ei tuuli, ei mikään...

Tänään sitten lähdin katsomaan ulos myrskyn aikaansaannoksia. Eipä niitä onneksi paljoa ollut. Ulko-oven takana oli puolen metrin lumikinos, joka oli pakko kolata pois. Kun kävelin liiterille puita hakemaan ja autotallille laittamaan autoa lämpiämään, niin totesin, että paikoitellen lunta on 10 senttiä ja toisaalla taas ei yhtään. Harkitsin kyllä, että ottaisin uuden lumilinkoni käyttöön, mutta mutta. Siinä on niin kova ääni, että on pakko käyttää kuulosuojaimia, ja unohdin ostaa sellaiset kauppareissulla. Ja uudestaan en viitsi ajella kaupunkiin. Joten jääköön lumi maahan, toivottavasti vierailla on korkeavartiset kengät, että pääsevät kahlaamaan 10 senttisen lumimassan läpi. Kellokytkimen sentään muistin ostaa, joten jouluvalot syttyvät tänään pikkujoulun kunniaksi.

Huomisen ohjelmassa on mm. leivän leivontaa, bataattilaatikon tekoa, puiden hakkausta ja kantoa ja pihan siivousta, koska ensi viikolla leikkauksen jälkeen en tee mitään. Sain peruutusajan ja olen onnellinen!!!!!

Kuka varasti savupiipun ????

Heh, kun tuli töistä kotiin, pihalla odotti ylläri. Joku oli riehunut kotimetsässäni, joku jolla oli ollut moottorisaha. Paljon pientä vesaikkoa oli kaadettu tietämättäni. No sehän ei haitannut, koska tätä raivausta oli suunniteltu jo 2 vuotta. En vain tiennyt sen tapahtuvan tänään. Viikonloppuna valoisaan aikaan täytyy ruveta siistimään riehujan aiheuttamia sotkuja, ellei lumi peitä ;)

Riehuja on siis Isäni, joka toi minulle ostamani lumilingon. Lumilinko on käytetty, mutta ajaa asiansa. Jospa sen kanssa pääsisi lumitöissä hiukan helpommalla. Yksi hankinta täytyy kuitenkin tehdä, nimittäin kuulosuojaimet. Sen verran kova meteli lingosta lähtee.

Mutta hämmästyttävintä oli, kun isäni kysyi, että oletko huomannut, että pirtin katolta on savupiippu kadonnut. No en ollut huomannut ja ihan varmana se oli vielä viikonloppuna. Minä tietenkin epäilin, että Isäni olisi sen hajottanut. Mutta ei hän ainakaan tunnustanut syyllisyyttään. Piippu on ollut todella hauraannäköinen koko ajan, eikä sitä todellakaan ole käytetty. Liekö viime yönä alkanut myrsky sen hajottanut lopullisesti. Enpä tiedä, koska tänä aamuna oli niin pimeää töihin lähtiessä.
Kävin pirtin sisällä tarkistamassa, että miten syvältä piippu on hajonnut. Sisäpuolelta piippu näytti samalta kuin ennenkin, samoin välipohjassa, eli vain ulkopuoliset osat olivat sortuneet. Kunhan tuuli tyyntyy, niin täytyy kantaa tiilet saunamökin piipputiilien kanssa samaan kasaan. Siitä joku saisi vanhoja tiiliä puutarhaansa, ne kun tuntuvat olevan muotia. Itse en kauheasti innostu tällaisesta rustiikkisesta. Minusta ruosteinen, rustiikkinen tyyli ei sovi yhteen uuden puutalon kanssa, vaikka pihalta löytyy vanhojakin rakennuksia. Pidän enemmän selkeästä, sileästä ja värikkäästä.

Jouluvalojen asennusta

Olin suunnitellut, että tänään on se päivä, jolloin laitan pihalle jouluvalot. Mutta aamulla satoi kaatamalla vettä, joten ajattelin pysytellä soffalla koko päivän. Mutta niin vain hörösti ja minä pääsin asennuspuuhiin.

Tänä vuonna päätin kokeilla isäni käyttämää keinoa valojen ripustamisessa. Ei siis tikkailla keikkumista, vaan hain varastosta pitkävartisen oksaleikkurin ja sen avulla yritin nostella valosarjaa ylös omenapuun oksistoon. No eihän siitä meinannut mitään tulla, liian lyhyt varsi ja liian ohut oksa. Siis lisää pituutta oksaleikkuriin ja johan rupesi lyyti kirjoittamaan. Aika nopeasti sain nosteltua 2 valosarjaa omenapuuta koristamaan. Sitten vaan muuntajat kiinni ja ulkojatkojohto seinään. Vaan eipä tullut valoa pimeyteen :(

Joten sitten tutkimaan, miksei pistorasiaan tule sähköä. Sähkötaulun tutkinta paljasti, että yksi maadotetun pistorasian sulake oli palanut. Hain uuden ja kas kummaa, minulla oli paketillinen juuri oikeaa kokoa 16A. Sellaisen kiersin palaneen tilalle ja ... Nopea sininen leimahdus ja taas oli sulake palanut. Ei muuta kuin homma uusiksi, huomasinkin laittaneeni vahingossa liian pienen sulakkeen (10A). Toisella kertaa varmistin, että sulake on oikean kokoinen. Mutta silti sain aikaan sinisen leimahduksen... Ei auta... Jotain muuta pitää keksiä. Rupesin selvittämään mihin pistorasiaan tulee sähköä. Ulkopistorasiaan siis ei tule, vessaan ei tule, mutta keittiön työvalonpistorasiaan tuli. Niinpä kuljetan valojen johdon vessan ikkunan kautta keittiöön ja johan jouluvalot syttyivät.

Tällä hetkellä jouluvalot eivät pala, koska kellokytkin on jossain hukassa. Etsinnöistäni huolimatta sitä ei löytynyt... Ja minä en halua, että jouluvalot palavat kellon ympäri!!!!!!

Savua, savua, mutta ei tulta

Juu, päätin pitkästä aikaa laittaa tulet saunamökin leivinuuniin. Pyrin lämmittämään saunamökkiä puilla, en sähköllä. Leivinuuni on aina ollut huono vetämään, vaikka kunnollinen vuolukiviuuni onkin. En tiedä missä on vika.

Sytytän tulet kuten tavallisestikin, sitten tuli piipun pohjaan, sillä saa helpoiten vedon aikaan. Vähän aikaa tuli leivinuunissa palaa. Sitten loppuu veto. Ja taas tuli piipunpohjaan... Nyt puut uunissa syttyvät kunnolla, siirryn sisälle ystäväni kanssa seurustelemaan. Tunnin päästä menen katsomaan ja koko saunamökki on harmaana savusta, puolet uunin puista on palanut, mutta sitten on tullut ilmalukko. Taas tulet piipunpohjaan ja uunissa oleva hiillos syttyy, palaan sisälle. 10 minuuttia myöhemmin palaan takaisin katsomaan, että syttyikö. TAAS ILMALUKKO PIIPUSSA!!!!! Yritän sytyttää paperia piipun pohjalle, ei onnistu. Kaikki savu tulee alas, edes paperi ei syty tai jos syttyy, niin sammuu heti. Alastuleva savu on niin sankkaa. Yritän ja yritän, välillä on käytävä ulkona haukkaamassa happea. Kiukuttaa ja päätän lopettaa. Olkoon, jatkan yrityksiä sunnuntaina ja lähden viemään ystävää kotiin.

Pohdin, että kuumailmapuhallin voisi auttaa, mutta sellaista en omista. Ystäväni ei pysty lainaamaan omaansa, koska talouden isäntä tarvitsee sitä. Mutta sitten keksin, minullahan on autossa sisäilmalämmitin. Sillähän saan puhallettua lämmintä ilmaa hormiin. Pakko yrittää heti, muuten en saa kiukkua laantumaan. Ensin rakennan alustan puhaltimelle sienikorista ja laudasta. Jätän puhaltimen päälle ja lähden sisälle. Puolen tunnin päästä menen katsomaan ja totean, että puhallin toimii, mutta savu ei nouse piippuun, vaan tulee leivinuunin ilmaaukosta olohuoneen puolelle. Voi hitto!!!!! Päätän silti kokeilla, työnnän paperia uuniin hiillokselle ja sitten paperia piipun pohjaan. Syttyi, palaa, lähden sisälle. 10 minuutin kuluttua palaan tarkistamaan, palaa edelleen. Ja taas 10 minuutin kuluttua palaan tarkistamaan ja edelleen palaa. Nyt suljen jo ulko-oven. Ehkäpä sain puut syttymään. Sisältäkin on savu vähentynyt noin puoleen... Jos nyt onnistuin, niin huomenna on pakko polttaa yksi pesällinen, että piippu säilyy kuivana. Piipun päällä ei ole hattua, koska piippuun pitää valaa vielä betonikaulus ja sen tekeminen jää ensi kesään.

Tällaiset tilanteet ovat haastavia yksineläjälle, koska savumyrkytys on vaarallinen. Kukaan ei minua löydä tarpeeksi nopeasti, jos tuupertuisin. Mutta silti en halua antaa periksi vetämättömälle uunille. Luulen, että tällä kertaa voitin taiston!!!!!

Piristävä päivä Tallinnassa

Eilen oli mahtava päivä, vapaapäivä keskellä viikkoa. Ehdotin ystävälle päiväretkeä Tallinnaan, saataisiin jutella rauhassa ja minä pääsisin Karnaluksiin (www.kl24.ee). Se on käsityöihmisen paratiisi!!!!! Satamasta nappasimme taksin, saimme puheliaan naiskuskin, joka kertoi mm. karnaluksin historiaa. Karnaluksin paikalla on toiminut Venäjän vallan aikana mm. alusvaatetehdas.

Ja Karnaluks on neulojan ja käsityöntekijän taivas. Olen ostanut sieltä valtavia määriä helmiä, erilaisia värillisiä pitsinauhoja, tukikankaita ja lankoja. Tuleville käsityömarkkinoille aion taas neuloa huiveja, tällä kertaa upeanvärisistä alpakka-villasekoitelangoista. Sama lanka on Suomessa tuplahintaista. Mutta, tällä kertaa keksin etsiä jotain, mitä sieltä ei saanutkaan ;) En löytänyt yksiväristä pellavanauhaa havupalloihini, joten valitsin organza-nauhaa. Ainoa huono puoli Karnaluksissa on huono ilmastointi ja käteismaksu. Ja hintojen esillelaitto, aina et tiedä mitä haluamasi tuote maksaa. Ensimmäistä kertaa olivat ostokseni niin suuret, että sain kaupan päälle virolaisen käsityölehden (suomenkielinen). Lehdessä oli ihania neulemekkojen ohjeita. Niitä himoitsen, mutta ranteeni eivät välttämättä kestä painavan mekon neulomista :(

Käsityölehdestä luin myös tarkasti kaikki mainokset ja yksi mainos kiinnosti erityisesti, rto-käsityötukku (www.rto.ee). Heidän nettisivunsa ovat kuitenkin aika huonot, joten pitäisi mennä paikanpäälle tutustumaan... Paikka vaan sijaitsee syrjässä, joten kävellen sinne ei pääse, kuten Karnaluksiin.

Tällä kertaa olimme hiukan kiireisiä, emmekä pysähtyneet Tallinnan Keskustorille. Siellä on kiva kierrellä ja torilla sijaitsevasta kaupasta olen ostanut useammat nahkahanskat, värilliset nahkahanskat. En ole koskaan nähnyt Suomessa vihreitä tai oransseja nahkahanskoja. Ja niin ihanan pehmeää nahkaa. Ja ovat todellakin nahkaa, eivät mitään keinonahkaa ja hinta oli alle 10 euroa pari.

Toinen paikka, johon emme ennättäneet, ehkä ihan hyväkin, on VivianVau (www.vivianvau.ee) vanhassa kaupungissa. Olen rakastunut heidän kenkiinsä, vihreitä, oransseja, kirjavia korkokenkiä isojalkaiselle (42). Ne eivät ole halpoja, mutta aivan ihania. Edellisellä kerralla viime keväänä mukaani lähti 2 kenkäparia. Molempia olen jo käyttänyt, että eivät ne ihan turhuutta olleet ;)

Joskus pitäisi mennä viikoksi Tallinnaan, niin että ehtisi kiertelemään siellä kunnolla. Lyhyellä reissulla käyn vain Karnaluksissa ja vanhassa kaupungissa, mutta Tallinna on muutakin....

Syyskiireitä

Nyt on lämmöt nousseet... Alkuun tietenkin liikaa, yli 20 asteen, mutta pienellä hienosäädöllä päästiin sopivaan 19,5 asteeseen. Aamuisin on mukava tepastella paljain jaloin lämpimällä lattialla. Eihän siitä ihanuudesta kauaa ehdi nauttimaan, kun työpaikka kutsuu.

Töitä on riittänytkin viime viikolla ja tälläkin... Palavereja normityöpäivän jälkeen, joka päivä. Aamulla lähdet töihin, on pimeää - illalla palaat kotiin, on pimeää. Mutta ei se mitään, työnteko ja erilaisten ihmisten tapaaminen on mukavaa.

Toisaalta kotitöiden tekeminen on jäänyt vähemmälle. Leivinuuniin kävin hakemassa eilen aamulla ennen töihin lähtöä puita. Puuliiterissä ei ole valoja, osa klapeista tarvitsisi halkaista, mutta turvallisuussyistä, en sitä pimeässä halua tehdä. Joten käsikopelolla yritin valikoida kasasta pieniä sellaisenaan uuniin sopivia puita. Olin varmaan varsinainen näky puurinkka kädessä, lyhyessä hameessa, ohuissa sukkahousuissa ja korkosaapikkaissa. Mutta aika ei yksinkertaisesti olisi riittänyt vaatteiden vaihtoon ja puut piti saada sisälle lämpimään.... 

Tulevana viikonloppuna viikonloppuna yritän silti ripustaa valot omenapuuhun. Ne valaisevat mukavasti pihaa ja sisääntuloa. En ajattele niitä jouluvaloina, koska jouluvalot kuuluu sytyttää vasta ensimmäisenä adventtina ja siihen on vielä viikko aikaa. Mutta valoa pimeyteen on saatava....

Viime viikonloppuna pääsin tutustumaan Lempäälässä sijaitsevaan askartelutukkuun, joka näin joulun alla on auki yksityishenkilöillekin. Siellä oli kaikkea askarteluun liittyvää ja käsityöaskartelutarpeitakin jonkin verran, helmiä, huovutusvillaa, paperinarua jne... Kiinnostava paikka, jossa voisi käydä useamminkin. Muutamia tarjouksia ja sitten kaikista normaalihinnoista -25 % eli edullista oli. Ja tuotteita sai ostaa yksittäin, ei tarvinnut ostaa kokonaisia tukkupakkauksia. Omat ostokseni jäivät muutamaan oasis-palloon ja rautalankaan. Tarpeita ei ollut enempää... Katsotaan osaanko käyttää yhtä vähän rahaa torstaina, kun vuorossa on Tallinna ja Karnaluks. Kauppalistaa olen tehnyt, etten sortuisi heräteostoihin...

Kylmä kotiinpaluu

Huh, huh. Kirjoittelen tätä päivitystä sormet kohmeessa. Sisälämpötila on jo noussut 16 asteeseen. Siis noussut...

Perjantaiaamuna talo tuntui hiukan viileältä, sisälämpötila oli vain 18 astetta. Päätin kuitenkin olla nostamatta lämpöjä, enkä kytkenyt Niben sähkövastusta vielä päälle, olinhan lähdössä viikonlopuksi vanhempieni luo Isänpäivää viettämään. Puita hain rinkallisen valmiiksi odottamaan maanantai-iltaa.

Töistä lähtiessä pohdin, että onkohan talossa yli vai alle 17 astetta. Ja alle oli, mittari näytti 14,0 astetta. Heti ensimmäinen toimenpide oli laittaa leivinuuniin tulet!!!! Kahden pesällisen jälkeen lämpötila oli noussut jo kaksi astetta.

Piheistä ajatuksista huolimatta päätin käynnistää Niben sähkövastuksen, koska kiertoveden lämpötilakin oli pudonnut 17 asteeseen, vaikka normaalisti se on 56 astetta. Vaikka saita olenkin, niin kylmyyttä en aio sietää...

Nyt on sähkövastus ollut päällä 15 minuuttia ja johan on veden lämpötila noussut yli 40 asteeseen!!!! Tehokasta sähköä ;) Samalla säädin makuu- ja olohuoneiden lattialämmityksen termostaattia hiukan isommalle. Lämpöä tarvitaan, vaikka villasukat jalassa, itsekudotun villahuovan alla on varsin miellyttävää. Pitäisiköhän hakea mummin kutomat kirjoneulelapaset käteen ????