Lomalla Ähtärissä

Olen reissannut jo viikon verran, kerran käynyt kotona vaihtamassa puhtaita vaatteita kassiin ja taas mentiin. Alkuun olin puutarhapainotteisella lomalla, mutta siitä ajattelin postata vähän myöhemmin ja loppuajan olin Pohjanmaalla ja Ähtärissä. Ähtäriin piti päästä katsomaan pandoja, vaikka eläintarhan pääsymaksu onkin sikamaisen kallis. Lipulla pääsi eläintarhaan kahtena peräkkäisenä päivänä, mutta pandalaan pääsi vain kerran. Tässä kuvakavalkadia eläintarhasta....

Jättiläispandat:

Meidän onneksi pandat olivat virkeitä. Molemmat olivat liikkeellä, Lumi touhusi silti enemmän. Ensimmäisissä kuvissa seikkailee Lumi

Pyry ei ollut ihan näin aktiivinen, mutta pallo kiinnosti, samoin ruoka...

Kannatti yöpyä Ähtärissä ja palata seuraavana päivänä uudelleen. Toisena päivänä oli eri eläimiä liikkeellä kuin ensimmäisenä.

Pikkupanda

Ilveksiä:

Lumileopardi

Ahma

Näätä

Vesikko

Ähtärissä oli mukava katsella eläimiä, koska niitä todella näki. Eläinten aitaukset olivat isoja, mutta katselureitit kiersivät aitauksia, jolloin eläimiä näki monelta suunnalta, pesäkolot olivat valaistuja, lasiseinäisiä... Eli pesäkuvia ei ole otettu salamalla, vaan niissä on oli kattovalo. Hiukan lasiseinä heijastaa päivänvaloa.

Majava:

Saukko:

Mandariinisorsapari

 Susilauma:

Oli hieno reissu, suosittelen Ähtärin eläinpuistoa, jos siellä päin liikut.

Autotalli ja sokkeli 😬

Ukrainanvihma

Tuli kesä ja lämmin... Ja torstaina tuli sähköpostiini viesti, että autotallin sokkeli on käyty testaamassa (en tiedä koska) ja ettei sokkelin betonin lujuudet olekaan kehittyneet odotelulla tavalla. Lujuuden pitäisi olla 37 yksikköä, niin nyt se jää noin 28 yksikköön.

Kerrottukukkainen pikkutalvio

En ole saanut tutkimusraporttia, mutta sain perustusten tekijältä kirjallisen, allekirjoitetun vakuuden, että sokkeli kuitenkin kestää. Tällä vakuudella en kuitenkaan tee mitään, koska minä en ole sopimussuhteessa heidän kanssaan, vaan minulla on sopimus Kastellin kanssa.

Viikonloppuun asti odotin, että Kastelli olisi ottanut kantaa sokkelin kuntoon. Mitään ei kuulunut, joten laadin kirjallisen reklamaation ja nimesin sen osaksi 2, ensimmäisenhän tein jo joulukuussa.

Keltakurjenmiekka, itsekasvatettu siemenestä, ensimmäinen nuppu

Tänään maanantaina sain vastauksen, että valitettavaa, että on ollut huono betonierä... Joo, tosi valitettavaa!!!! Kysyin Kastellin toimenpiteitä asian korjaamiseksi ja ehdotin, että he valaisivat sokkelin uudelleen paremmalla betonilla. Sitä he eivät kuulemma tee (en oikeasti uskonutkaan siihen). Lupasivat kuitenkin, että voivat allekirjottaa vastaavan vakuuden kuin perustuksen tekijä.

Pitääkö tyytyä tuohon, että tilaa ja maksaa priimasta, mutta saa sekundaa ??? Ei minusta. Mietin asiaa yön yli ja aamulla kirjoitan vastineen, oman vaatimuslistani... Mutta kyllä ärsyttää ja ajatus on, että EI IKINÄ ENÄÄ... Vaikka pakko todeta, että tämä ei ole Kastellin aiheuttama ongelma, vaan heidän alihankkijansa, mutta he siitä silti vastaavat.

Onneksi on loma ja saa purkaa aggressioita puutarhassa. Olen kitkenyt kämmenen rakoille, olen heiluttanut kirvestä ja vielä pitäisi viikata pyykkiä...

Väriloistoa puutarhassa

Niin ne viikot vierivät ja kaikki vapaa-aika haluttaisi viettää puutarhassa. Se ei vaan aina onnistu. Itselleni tuli viikon tauko siihen kaikkein kiireisimpään aikaan, onnistuin saamaan reilun kevätflunssan. Se tarkoitti reilun viikon pakkolepoa, mutta nyt jo elämä voittaa, vaikka ei ääni ole vieläkään ennallaan. Tulppaanien paras kukinta meni ohitseni, mutta onneksi on jotain, joka ilahduttaa minua. Jotain, jota olen odottanut jo useamman vuoden, nimittäin atsaleojen kukinta. Se on jotain niin upeaa....

Atsalea 'Mandarin light'

Rakastuin atsaleoihin 2000-luvun alussa, kun näin niitä ensimmäistä kertaa Mustilan arboretumissa Elimäellä. Ne ovat niiiiiiiiin upeita, värikylläisiä, loistavia. Jo silloin päätin, että niitä on saatava omalle pihalle. Muutama vuosi sitten sain ja viime kesänä sain ensimmäisen kukan yhteen pensaaseen. Tänä vuonna kukkia tulee useampaan pensaaseen.

Atsalea 'Nabucco'

Atsalea 'Onnimanni'

Atsalea 'Onnimanni'

 Muutamalle atsalealle on vielä tilaa ja lauantaina löysinkin Plantagenista yhden sopivan, japaninatsalea 'Orange beauty'n. Ei se kyllä kovin oranssi ole, mutta pinkissä kukassa oli selkeä lohenpunainen vivahde. Kukat ovat jo yliaikaisia, niiden väri on jo haalistunut, mutta paljon niitä on. Mahtaako myöhemmin koskaan kukkia yhtä runsaasti ?

Japaninatsalea 'Orange beauty'

Suunnitelmissa on siirtää yksi puutarhatuoli atsaleojen viereen, niin että voin istuskella ja ihailla heitä, nauttia heidän kauneudestaan... Toivottavasti kelit hiukan viilenevät, että saan nauttia kukinnasta pitkään...

Omenapuut kukkivat valitettavan nopeasti, mutta runsaasti. Jos pölyttäjiä riitti, niin luvassa on hurja omenasato. Kaksi puuta oli täynnä kukkia...

Aurinkoista toukokuun viimeistä viikkoa!!!!!

Helteinen äitienpäivä

Kiitos kaikille tsemppausviesteistä koskien sisääntuloa tontilleni. Kaikki valmistuu aikanaan ja ilman isompaa stressiä. Näin reilun seitsemän vuoden aikana olen jo oppinut hyväksymään, että kaikkeen en vain pysty ja kykene yhden kesän aikana, joten olen opetellut sulkemaan silmäni pahimmilta epäkohdilta.

Tätä äitienpäivää ja itse asiassa koko viikonloppua on saatu viettää ihanassa auringonpaisteessa. En ole ollut kotosalla, vaan vanhempieni luona koko viikonlopun. Niinpä heti paluun jälkeen oli pakko lähteä pihakierrokselle ja kastella pelargonit kasvihuoneessa. Nyt illalla, kun aurinko laskee, lähdin uudelle kierrokselle kameran kanssa. Jotenkin tykkään ottaa vastavalokuvia, vaikka tiedänkin, että parhaat kuvat saa sivuvalossa.

Voi että, narsissit ovat ihania ja miksei tulppaanitkin...

Onneksi seuraavat 10 päivääkin paistaa aurinko, vaikka jokunen sadekuurokin on luvassa. Saan ehkä jotain aikaan, vaikka töissä alkaakiin todella tiukat ajat.

Aurinkoista alkavaa viikkoa!!!!!

Ei näin....

Torstaina kävin kuuntelemassa Haikon kartanon puutarhamarkkinoilla Eva Wuiten luentoa tilojen luomisesta puutarhaan. Eva korosti pihaeteisen tärkeyttä, se on ensivaikutelma, eikä sitä muuta enää suorassa olevat kengät eteisessä. Ja oman mielenrauhan takia tekemättömät puutarhatyöt eivät saa hypätä ensimmäiseksi silmille, kun palaa kotiin.

Olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan!!!!! Mutta samalla kun kuuntelin häntä, naureskelin omaa pihaani. Seuraavissa kuvissa näet, miksi naureskelin... Oma sisäänkäyntini on ihan päinvastainen, ruma kaaos. Katsotaanpa....

Tervetuloa meille, näkymä tieltä

Aloitetaanpa oikeasta reunasta... Heti ensimmäisenä, vielä tällä hetkellä viime kesän kesäkukilla koristeltu kukkapata. Kukkapata seisoi vielä viime kesänä tiilipinon päällä, mutta ilmeisesti kaivinkone syksyllä kaatoi tiilipinon, eikä kukaan ole siivonnut paikkaa. Kohta istutan pataan uudet kasvit ja samalla tulee ehkä siivottua tiiletkin pois.

Padan jälkeen on seuraavana risukasa odottamassa haketusta. Harmi vaan, että oksasilppuri ei lähde käyntiin, siksi kasa on edelleen olemassa.

Ja risukasan jälkeen on multakasa. Tervetuloa mullankärräystalkoisiin...

Sitten uusi autotalli ja vanha, vino puuliiteri-autotalli... Kesäksi on kertynyt jo niin rutkasti tekemistä, että luultavasti purku-urakka siirtynee ensi vuoteen. Kaikkea ei vaan ehdi.

Sitten palataankin takaisin sisääntuloon ja vasempaan puoleen. Ensimmäisenä on vastassa pölli- ja rankapinot, jotka syntyivät, kun metsää kaadettiin uuden autotallin tieltä. Rakennustarvikkeet tulivat lavojen päällä, joten lavoja riittää. Mutta ne ovat hyviä alustoja puupinoille. Rakennusjätteet saatiin tällä viikolla vietyä kaatopaikalle.

Lava- ja pöllipinojen jälkeen on keskeneräinen istutusalue, tuleva kivipenkki.  Se valmistuu vielä tänä kesänä, ilman paniikkia ja urakointia. Tänne kärrätään suurin osa toisen puolen multakasasta. Jäljistä näet, että multakuormaa yritettiin purkaa tälle puolelle, mutta ei onnistuttu.

Ja sitten viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä rikkaruohikon kadotus ja rikkaruohoinen multakasa. Säkit toimivat painoina mustalle mansikkakankaalle, jonka tehtävänä on tukahduttaa rikkaruohot.  Vielä pitäisi keksiä, mitä tuohon tekisi. Alla on kovaa savea ja ilmeisesti jotain betonia tms eli kaivamaan ei pysty. Multakasan yritän levittää nurmikon kuoppien päälle, kukkapenkkeihin ei tuollaista rikkaruohikkoa voi levittää.

Ja nyt päästään paraatipihalle eli tervetuloa meille!!!!!

Vaikka tekemistä on paljon, en silti stressaa tekemättömiä töitä. Yksi ihminen ei pysty mahdottomiin lapion ja kottikärryn kanssa. Sen kun on hyväksynyt, niin elämä on mukavaa ja kaikki tulee tehtyä aikanaan.

Aurinkoista viikonloppua ja hyvää äitienpäivää kaikille äideille!!!!!