Hanslankarina

Tänään sain taas isäni kylään, rakentamaan kartanoni eteläsiipeä, puolilämmintä kuistia tai tuulikaappia, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Joka tapauksessa tänään päästiin rakentamaan runkoa. Vähän piti vielä purkaa ja tällä kertaa purku-urakkaa ei annettu minulle, koska purettavien rimojen piti säilyä ehjänä. Minulle lankesi naulojen irrotus ja rimojen numerointi.

Hauska on ollut huomata, miten oma pää on kehittynyt näiden viiden vuoden aikana, jotka olen täällä maalla asunut. Ensimmäisenä kesänä huoltomaalasimme talon. Silloin kiipeily tikapuilla huimasi, huimasi niin paljon, että ystäväni piti seistä tikkaiden ala-askelmalla ja pitää tikapuita paikoillaan, muuten en olisi pysynyt siellä ylhäällä, saati pystynyt maalaamaan. Kiitos L avustasi!!! Nyt sitten uskallan kiipeillä tikapuilla, olen käynyt jopa saunamökin katolla. Ja tänään sitten kiipesin huterille tikapuille, kun ylärunkopalkki piti laittaa paikoilleen. Tikapuita ei saanut tarpeeksi kauas seinästä, joten isäni laittoi seinän ja tikkaiden väliin pienen palikan ja sitten kiivettiin....

Runkopalkki saatiin paikoilleen, eikä kumpikaan meistä pudonnut... Huomenna on hyvä jatkaa etuseinän ja oven runkotolppien pystyttämisellä. Isäni siis tekee sitä ja minä pääsen maalaamaan seinäpaneeleita.

Koko päivän saimme nauttia auringosta ja lämmöstä. Eilen aamulla kävin mattopyykillä paikallisella matonpesupaikalla ja hienosti sain matot kuiviksi. Harmi, että nämä poutasäät taas loppuvat, koska yksi iso matto on vielä pesemättä.

Nämä muutamat aurinkoiset poutapäivät ovat saaneet kukat availemaan nuppujaan... Ritarinkannusten kukkia olen odottanut ehkä eniten. Tämän ensimmäisessä kuvassa kukkivat yksilön olen saanut taimivaihdossa kolme vuotta sitten, mutta nyt se kukkii vasta ensimmäistä kertaa.

Ritarinkannus

Ja tämän seuraavan olen itse kasvattanut siemenestä. Molemmat kasvit ovat maatiaisritarinkannuksia, mutta silti toisessa on musta nielu ja toisessa valkoinen.

Ritarinkannus

 Tämän seuraavan kasvin sain tämän vuoden taimivaihdossa. Se on kuulemma lännenhelokki, google ei kuitenkaan tunne sen nimistä kasvia. Kaunis, joka tapauksessa. Helokin takana kurkistelee verihanhikki.

Lännenhelokki

Ranskantulikukka

Keltavaleunikko

Siankärsämö

Kaikki kukinta on vielä pientä, mutta ei se haittaa... Ensi kesänä runsautta on vähän enemmän ja seuraavana vielä enemmän... Sinipallo-ohdake on saanut kolmessa vuodessa huiman paljon runsautta, se on jo minun mittaiseni eli 180-senttinen. Ja siementaimia on paljon, haluatko ?