Yksi nurkka siistiytyi taas

Viimekesäisen kattoremontin sotkut ovat koristaneet pihaani jo vuoden verran. Eivät sentään keskellä pihaa, mutta aika näkyvällä paikalla kuitenkin autotallin vieressä. Siellä oli vanhat kattopellit, puhkiruostuneita tynnyreitä, tv-antennia, rullakoita ja pino autonrenkaita vanteineen ja kaikkea muuta nurkista löytynyttä metalliromua. Sitä oli niin paljon ja niin painavaa, ettei peräkärrykuljetus olisi onnistunut.

Paikallislehdistä löysin mainoksia, jossa luvataan ostaa metalliromua. Soitan ja minulle luvataan tulla katsomaan. Ei kuulu, ei näy. Soitan uudelleen, ei edelleenkään tapahdu mitään. Usutan isäni soittamaan, josko miehinen ääni auttaisi. Auttoi, parin tunnin kuluttua pihaan ajaa pakettiautolla pari vähemmistöheimon edustajaa. Juu ei heitä metalliromu kiinnosta, he ostavat vain kuparia. En siis päässyt eroon romuista. Siispä soitto seuraavalle yrittäjälle, joka ainoastaan lupaa hakea romun ilmaiseksi, kunhan sitä on yli 500 kiloa. Ja onhan sitä...

Tänään rekka saapui noutamaan romua. Paikka oli ahdas ja kuljettaja joutui ohjaamaan nostokouraa osin kuusessa, osin koivun oksistossa, mutta hienosti hän kouraa käsitteli...

Kyllä näyttää tyhjältä ja siistiltä autotallin vierusta. Nyt siihen voi ruveta suunnittelemaan istutuksia, jotain metsämaassa viihtyvää, mutta värikästä. Suunnitelmalla ei ole kiirettä, koska ensin pitää autotalli saada suotistettua ja sitten sen kattoremontti ja vasta sen jälkeen on vuorossa istutukset. Eli aikaisintaan 3 vuoden kuluttua, jos en saa lottovoittoa...