VOI EI, keväthulluus alkoi...

Niin siinä tosiaan pääsi käymään, rauhallinen kotiinpaluutunnelma katosi. Syynä tähän oli postilaatikosta löytynyt siemenluettelo. Isoäiti oli tänä vuonna ajoissa liikkeellä... Ensin vaan vähän lueskelin sitä, mutta mutta mutta, eihän se siihen voinut jäädä... Pakko oli ottaa tyhjä paperi ja piirtää siihen kasvatuslaatikot ja ruveta suunnittelemaan kylvöjä... Ja sitten piti kaivaa Korpikankaan nettisivut esille ja Nelsonin ja ...  Tämä on tietysti vielä alustavaa suunnittelua, koska osa kasvatuslaatikoista on vielä lautoina kaupassa... Mutta osa uusista laatikoista on jo lähes valmiina...

Ja piru vie tässä sitä suunnitellaan uusia kylvöjä, vaikka osa viime kesän sadosta on vielä maassa. Sääennustusten mukaan uusi vuosi alkaa sateisena, joten lumet saa kyytiä. Niinpä voisin kokeilla korjata maa-artisokkasatoa tammikuussa ;)

Voisko joku Ihana Ihminen ruveta takomaan järkeä mun päähäni, ettei keväthulluus vielä iskisi!!!!!

Ruokaa, ruokaa

Joulu on ohi ja kaupat täynnä alennusmyyntituotteita. Joskus on kiva kierrellä kaupoissa katselemassa alennusyyntejä, mutta jotenkin tänä vuonna en innostunut. Eipä minulla suurta tarvetta olekaan, paitsi ekä uusille pihatoppahousuille, kun vanhoihin tuli iso palkeenkieli tipahdettuani lahoilta tikapuilta. Onneksi lumikinos oli pehmeä, eikä ruosteinen naula päässyt tunkeutumaan kaikkien vaatekerrosten läpi ihoon, joten mustelmilla selvittiin. Ja ne toppahousutkin ajattelin korjata...

Tänään ruokakaupassa en päässyt alennusmyyntihyllyn ohi, joulukinkut olivat alennuksessa ja alennushinnasta sai vielä - 30%, joten kinkulle jäi hintaa n. 2 euroa kilolta. Ja se ei ole paljon, niinpä ostin 7 kilon luuttoman kinkun. Se olisi tarkoitus paistaa tänään leivinuunissa. Vanhempani ottavat puolet kinkusta, koska enhän minä pysty 7 kiloa syömään. Paistan kinkun kokonaisena ja sen jälkeen paloittelen ja viipaloin sen pakastimeen. Sitä voi sitten pitkin kevättä käyttää. Jouluinen kinkku syötiin eilen pitsassa loppuun. Ja torstaina käytin osan pyttipannuun. Sellaisenaan kinkku on liian rasvatonta pyttipannuun, mutta pekonin kanssa paistettuna se oli hyvää. Ja pyttipannun perunat olivat tarjolla jouluaaton kalapöydässä. Tähteiden käyttö kunniaan!!!!!

Ennen kinkkua leivinuuniin menee nakkivuoka. Pohdiskelin mielessäni, että mitähän sitä söisi sunnuntaina. Mieleni teki kalan ja kinkun jälkeen makkaraa, perisuomalaista vihannesta. Ja jos siihen vielä voisi yhdistää itsekasvatetut pavut. Päätin kokeilla Yhteishyvän reseptihalua: pääruoka, pääraaka-aine makkara ja hakusanaksi papu. Vaihtoehtoja tuli useita, mutta nakkivuoka sytytti minut. Se on helppo uuniruoka, sisältää paljon kasviksia ja homejuustoa, herkkuani... Jos se on niin hyvää kuin toivon, voisin tarjota sitä lisäkkeenä myös uutena vuotena, tosin ilman nakkeja... Ruuanlaitto on ihanaa!!!!!

Jouluvalmisteluja

Enkeli Taivaan aloitti minun jouluni eilen!

Vietän joulua vanhempieni ja isoäitini seurassa. Meillä on hyvin perinteinen joulu, perinneruokia ja seurustelua. Jouluruuat ovat samoja mitä lapsuudessani, ainoastaan kalan määrää on lisätty. Lapsuudessani joulupöytään kuului ainoastaan kylmäsavulohi, mutta viime vuosina se on saanut seurakseen silliä.

Vuosia olemme tehneet punaviinisilliä, sen ohje on ollut Boysillien mainoksessa. Ohje löytyy myös netistä. Aivan loistavan maukas kastike ja silli saa myös makua. Punaviinisillin lisäksi olen kokeillut erilaisia glögisilliohjeita, mutta ne ovat olleet mauttomia, vaikka olen käyttänyt laimennetun glögin tilalla glögitiivistettä. Silti mauttomia. Tänä jouluna päätin kokeilla Lindahlin meijerin limetti-valkosipulisilliä. Ohje ei tietenkään kelvannut sellaisenaan, vaan tuunasin sitä hiukan. Purjon ja sipulin jätin pois, samoin kirvelin, eikä ruohosipuliakaan ollut, vain jogurttia, limen kuorta ja mehua, suolaa ja pippuria sekä siskon apen tekemää valkosipulijauhetta. Ainakin lime maistui...

Kalapöytää täydentää kuhagalantiini. Hieno nimi, tutumpaa olisi sanoa lohimurekkeella täytetty kuharulla. Ohjeen mukaan kalana pitäisi olla ahven, mutta sitä ei Lohjan torilta tänäkään vuonna saanut, joten kuhaa käytetään. Lohimureke on varsin herkullinen: 250 g lohta, suolaa, pippuria, 1 keltuainen ja 3½ dl kuohukermaa. Aivan taivaallista. Yleensä lohimureketaikina ei mahdu kaikki kuhan sisälle, joten lopun täytteen kypsennän sellaisenaan. Kypsennysmenetelmä on myöskin kiinnostava. Ensimmäisellä kerralla olin ihan varma, että ei tästä mitään tulee, muovihan sulaa. Kalarulla nimittäin kääritään moninkertaiseen tuorekelmuun ja keitetään kelmuineen päivineen. Ja hyvin on kelmukerros aina kestänyt. Ohjeen mukaan rullalle pitäisi tehdä hienolta kuullostava kastike roulle, mutta tänä vuonna kastikkeena käytetään Menneen Ajan Markkinoilta hankittua lohimajoneesia.

Jouluvalmistelut alkavat olemaan hyvällä mallilla, ruokapuolelta puuttuu enää sienisalaatti, rosolli ja perunalaatikko, ja tietysti kinkku. Leivonnaisista puuttuu enää joulutortut ja valkosuklaa-karpalokakku.

Rauhallista Joulua Teille Kaikille!!!!

Leivontaa

Leivontailta. Olin päättänyt tehdä lusikkaleipiä jouluksi. Ne ovat hyviä, eikä mitään vaikeita tehdä. Edellisestä kerrasta onkin jo puolitoista vuotta ja nyt tietenkin ohjekirja hukassa. Muistan että edellisellä kerralla lusikkaleipätaikina oli helppo tehdä ja se pysyi hyvin kasassa, mutta nyt en sitä ohjetta löydä. Olen varmaan lainannut sen keittokirjan jollekin, mutta kenelle?

Joten kaivoin kirjahyllystä Kaarina Roinisen Parhaat kotileivonnaiset. Se on erittäin hyvä kirja, mutta lusikkaleipätaikina tuotti suuren pettymyksen. Ensinnäkin sulaan rasvaa piti sekoittaa sokeri ja sen jälkeen jäähdyttää seos sekoittamatta. No sokerihan kivettyi pohjalle, enkä saanut kaikkia paakkuja enää edes rikki. Ja toisekseen taikinaan tuli liikaa vehnäjauhoja. Se oli niin jauhoista, että taikinaa oli vaikea puristaa lusikkaan ja vaikka saikin puristettua taikinan, niin taikinapaakku hajosi, kun sen siirsi lusikasta leivinpaperille. Ainahan lusikkaleivät ovat hauraita, mutta nämä olivat erityisen hauraita. En aio enää käyttää tätä ohjetta, kirjoitinkin kirjaan reseptin viereen, että huono ohje.

Lusikkaleivät paistoin leivinuunissa ritilän päällä, joten kauniita niistä ei tullut. Pohja ei ole riittävän tasainen ja osa pääsi hiukan tummumaankin, mutta eiköhän ne silti tule syödyksi.

Lisäksi päätin leipoa jotain, mihin tulee banaania. Löysin nimittäin viikonlopun eväspussista 2 varsin kärsinyttä banaania. Yhteishyvän sivuilta löytyi kiinnostava Arjen banaanikakku. Siihen tuli mm. kaurahiutaleita ja grahamjauhoja. Grahamjauhoja ei kaapistani löytynyt, joten korvasin ne markkinahankinnalla eli emmer-jauhoilla. Kakun laitan pakastimeen odottamaan vieraita, mutta vasta maistamisen jälkeen.

Mikä aamu

Eilen palasin kotiin viikonloppumatkalta Lohjan Menneen Ajan Joulumarkkinoilta. Ja lunta oli tullut... Olin seurannut sääennusteita, joten jo perjantaiaamuna linkosin pihaa puhtaaksi, niin että pääsisin kotipihaan sunnuntai-iltana.

Piha oli tasaisena hankena, vain kaksi syvää renkaiden jättämää uraa halkoi hankea... Koko ajan tuli lunta lisää... Saisi jo loppua tai aamulla on hankalaa lähteä töihin...

Aamulla totesin, että lumisade oli jatkunut läpi yön. Päätin lähteä aikaisemmin liikkeelle, jotta ehtisin ajamaan huoltoaseman kautta ja hakemaan bensaa lumilinkoon. Kahlaan hangessa autotallille, ovi jumitti, se ei halunnut liukua auki. Muutaman yrityksen jälkeen sainkin sen työnnettyä auki. Tavarat takapenkille ja bensakanisteri takakonttiin, auto käyntiin ja menoksi...

Autotallista pihalle on pieni, loiva ylämäki ja siihenhän se jäi. Hitto vie, ei liiku eteenpäin, ei taaksepäin, kaivautuu vain :( Ensimmäinen yritys, sitten otin luistoneston pois päältä, ei apua. Joten lumikola käteen ja lumitöihin...

Au, au, au. Vatsa ei tykkää kolaamisesta, mutta vaihtoehtoja ei ole. Kolasin auton edustan, auton sivun ja talon edustalle auton mentävän uran. Tikit pysyivät onneksi paikoillaan. Ja sitten kokeilemaan, eteenpäin ei suostu menemään, hiukan taakse päin ja uusi yritys. Nyt mennään vähän eteenpäin  ja taas sammuu, ja uusi yritys ja lopulta pääsin kolatulle uralle ja sitten mentiin jo kolaamattomalle ajotielle. Hyvin menee, kunhan jaksaa mennä tasaisen rauhallisesti. Viimeinen vaikeus on päästä isolle tielle ja tottahan toki siihen joutuu pysähtymään ja väistämään muita. Hitaasti hytkin ylös ja rauhallisesti kaasua, ja niin selvittiin tästäkin lumikinoksesta. Ja työmatkan vaikein vaihe oli takana...

Tällä kertaa pääsinkin helpolla, vain 15 minuutin lumitöillä sain auton irti hangesta, viime talvena tein töitä puolitoista tuntia. Lumisade jatkuu edelleen, joten kotiinpääsy voi olla hankalaa...

Ihana Ystävä

Tänään se tuli testattua, Ystävä auttaa hädässä!!!!!

Minulla oli huono aamu, heikotti ja oli huono olo. Arvelen, että olin ollut liian aktiivinen tiistaina, käynyt kaupassa ja hoitanut muitakin asioita keskustassa. No minä sitten raportoin Ystävälleni, että nyt heipertää... Ja heti seuraavassa viestissä ilmoitin lähteväni lumitöihin (Pakko, kun auto meinasi jäädä kiinni kinoksiin, kun tulin kaupungista kotiin). Enkä odottanut vastausta viestiini, vaan vedin kuulosuojaimet päähän ja lähdin linkoamaan. Olen käyttänyt linkoa lumitöissä, koska vatsani ei pidä lumikolasta, kun paranen, niin sitten palaan kolankäyttäjäksi.

Reilun tunnin linkosin pihaani, ja ulkoilu vei huonon olon mennessään. Joten kannatti ulkoilla... Sisalle tullessani huomasin, että Ystävä olikin vastannut viestiini ja kieltänyt lähtemästä ulos. Minä sitten vastailin, että syön ja käyn suihkussa ja tulen käymään, että sopiiko. Viestin lähettämisestä ei mennyt kuin muutama minuutti, niin Ystävän auto ilmestyi pihaani. Hän oli luullut, että olin tuupertunut lattialle, koska en vastannut hänen viestiinsä, enkä puheluihin. Ja mikä kummallisinta, puhelimeni oli itsekseen soittanut hänelle kaksi kertaa. Nolottaa, että aiheutin hänelle turhaa huolta. Mutta kiitos Ystävä Kallis, että TULIT ja ettet soittanut poliiseja, kuten eräs toinen teki muutama vuosi sitten!!!!!

Nolouden lisäksi tunteissani pyöri kiitollisuus, koska jos oikeasti olisin tuupertunut, niin olisin saanut apua nopeasti. Ystävyys on molemminpuolista avunantoa, toivottavasti voin joskus myöskin olla avuksi...

Kaipaan jo normaalielämään

Siis enpä uskoisi, että ajattelen näin vain viikon jälkeen. Suunnitelmia tälle sairaslomalle oli paljon, mutta oikeasti... Suunnitelmat olivat suunnitelmia ja minä olen istunut soffalla ja pelannut pasianssia. Kunto ei ole ollut esteenä tekemättömyydelle. Saamattomuus on vaivannut...

Minulle sopii pieni stressi, silloin tulee asiat hoidettua ajallaan. Nyt olisi ollut aikaa pienelle askarteluhetkelle, mutta edelleen joulukortit on tekemättä. Idea on ollut valmiina jo monta viikkoa, mutta toteutus, ei huvita... Onneksi tässä on vielä 2 päivää aikaa.

Olen minä sentään lukenut. Sairaalassa luin loppuun Kate Jacobsin Lohturuokaa. Ystävien keskuudessa kirja ei saanut hyviä arvosanoja, mutta ihan luettava se oli. Enemmän olisivat saaneet kertoa herkkujen valmistamisesta, että olisi tullut vesi kielelle. Toinen kirja, jota olen lukenut jo kohta vuoden ja aion saada sen loppuun ennen vuodenvaihdetta, on klassikko Sinuhe Egyptiläinen. Se on varsin kuvailevasti kerrottu, mutta ei minun makuuni lainkaan. Siksi kait sen lukeminen onkin kestänyt. Mutta hyvänä kannustimena olkoon, että otan kirjan 50 Shades of Grey käteeni vasta, kun Sinuhe on luettu. Enää vajaat 200 sivua jäljellä...

Välillä on pakko saada käsille tekemistä, joten olen ottanut sukkapuikot käteeni. Varovasti, etten innostu liikaa...

Sinisen sukan lankana on yksivärinen ja sinikirjava Seitsemän Veljestä lanka, Puna-kelta-oranssin langan olen itse värjännyt Cool Aid -mehujauheilla.

Toipumassa

Istuskelen sohvalla, syön aamiaista hyvin nukutun yön jälkeen. Kipuja ei tunnu istuskellessa, vain ylösnouseminen on hiukan, mutta vain hiukan kivulloista.

Sain viime viikolla puhelun, että saisin peruutusajan laparoskopiaan.Sen otin innolla vastaan ajatuksella, ei enää ikinä kauheita kuukautiskipuja.

Tilasin taksikyydin aamuksi, koska täältä maalta ei muuten pääse kaupunkiin. Ensimmäinen bussivuoro lähtee siihen aikaan, kun pitäisi jo olla sairaalassa. Ja etukäteistilauksesta piti pulittaa 9 euroa ylimääräistä. No sairaalaan pääsin ajoissa, seitsemän jälkeen. Vaihdoin ylleni tyylikkäät sairaalavaatteet ja kuulen hoitajalta, että olen ensimmäisenä listalla, joten en saa edes rauhottavaa, koska se ei ehdi vaikuttamaan. No en kyllä tarvinnutkaan, koska en yllättävää kyllä jännittänyt lainkaan. Se oli varsin yllättävää, koska usein minulla on vatsa kuralla yms ennen uutta ja outoa tilannetta.

Lääkärin tapaamisessa hän kertoi, että minun edelleni menee joku päivystystapaus, joku nopea juttu. Niinpä jäin odottamaan ja lukemaan. Yhdeksältä tuotiin esilääkitys. Kymmeneltä tultiin kysymään, että miten pärjään, ja luvattiin sänkypaikka heräämöstä. Päätin jatkaa lukemista, lääkkeet ei tuntuneet missään. Tunnin välein hoitaja kävi kysymässä vointia... Puoli kahdeltatoista rupesi jo ärsyttämään ja kysyinkin, että koska pääsen. Päivystysleikkaus oli edelleen kesken. Yhdeltä minua vihdoin tultiin hakemaan. Kun nousin sohvalta ylös, niin kyllä huippasi. Verensokeri oli alhaalla ja kiukutti, en jaksanut enää olla kauhean ystävällinen. Silti haluan toivottaa pikaista paranemista päivystyspotilaalle, se ei ollutkaan ihan pikkujuttu...

Onnistuin silti kävelemään itse leikkaussaliin, gynekologinen  pöytä oli lähes samanlainen kuin polilla, vain jalkatuet oli erilaiset. Jalat laitettiin pehmustettuihin, paksuihin nahkatohveleihin, jotka ulottuivat polviin asti. Eikä huomannut ollenkaan, että jalat sidottiin niihin kiinni. Ja uni tuli nopeasti...

Leikkauksen jälkeen oli yllätys kuulla, että vatsassa ei ollutkaan kystaa. Kiinnikkeitä oli kyllä ollut ja koko virtsarakon pinta oli täynnä endometrioosipesäkkeitä. Lääkäri oli poistanut kaiken mahdollisen, mutta jotain oli jäänyt. Ja edessä voi olla vielä uusi toimenpide. Ja lopuksi lääkäri oli täyttänyt vatsaonteloni kiinnikkeidenestoaineella, jota piti pitää vatsassa vähintään 4 tuntia.

Alkoi näyttää epävarmalta kotiinpääsy... Heräsin nopeasti ja aika pian minut siirrettiinkin osastolle, lupauksella että voin silti päästä illalla kotiin. Osastolla sain melkein heti ruokaa, lohikiusausta, jota hiljalleen lusikoin suuhuni. Ruuan jälkeen minut autettiin istumaan ja seisomaan. Sattui ihan hirveesti!!!! Mutta onneksi heillä on hyvät kipulääkkeet.

Ystävä tuli minua hakemaan ja häneltä olin kuullut, että treeniletkun poistaminen on ihan pikku juttu, ei satu yhtään. Valehteli mokoma!!!!! Se sattui kamalasti, mutta kyllä sitä letkua olikin, arviolta puoli metriä. Sen jälkeen oli pakko hengähtää hetki. Kun olin päässyt eroon katetrista ja treenistä, niin kävely rupesi sujumaan ilman kipua. Hoitaja lupasi päästää kotiin, kunhan saisin pissan tulemaan. Ja tulihan sitä vähän, mutta se riittti. Kahdeksan jälkeen illalla päästiin kotiin, reilun 12 tunnin jälkeen... Miten ihanaa olikaan päästä omaan sänkyyn liian lyhyen sairaalasängyn sijaan...

Toipuminen on ollut nopeaa, mutta vielä ei uskalla lähteä ulos riehumaan...

Lumilinkousta

Lumityöt pihallani on melkoinen urakka. Heti ensimmäisenä syksynä pyysin naapurin isännältä, että samalla kun hän linkoaa traktorillaan oman tiensä, niin hän pyörähtäisi minun pihani ympäri. Hänellä ei kuulemma ole aikaa siihen, niinpä olen kaksi runsaslumista talvea kolannut pihani puhtaaksi ja toisen ajoteistä.

Tänä syksynä ostin äitini työkaverilta heidän käytetyn lumilingon.
 
Joku tämännäköinen värkki se on, vaikkakin vanhempi. Isäni huolsi koneen ja toimitti sen tänne viime viikolla, juuri ennen Antti-myrskyä. Sen verran kovaääninen laite on, että kävin eilen ostamassa kuulosuojaimet, ennen en uskaltanut sitä käynnistää.

Kyllä oli alku haastavaa. Kirouksia pääsi, kun ensimmäisten metrien aikana kone sammui 100 kertaa. Se oli tiedossa, että moottori pätkii ja vaatii ryyppyä. Aluksi yritin mennä eteenpäin kakkosvaihteella, mutta siitä ei oikeasti tullut yhtään mitään. Vähällä oli, etten luovuttanut, tuntui että lumikolalla olisin jo valmis. Mutta sitten päätin yrittää ykkösellä ja se toimi. Pääsin valtavasti eteenpäin koneen sammumatta kertaakaan. Ja sitä myöten lumityöt alkoivat sujumaan. Tottakai välillä kone sammui, välillä se yski, niin että piti ryyppyä lisätä, välillä onnistuin saamaan lumisuihkun päälleni, kun tuuli puhalsi sopivasti. Kaikesta huolimatta piha on siisti, eikä yhtään ikkunaa ole rikki.

Varmuuden vuoksi tein talonedustalta lumityöt lumikolalla, siinä oli ikkunat niin lähellä. Mutta tuntuipa hiljaisuus taivaalliselta, kun sammutin lumilingon ja otin kuulosuojaimet pois. Lumilinko ei myöskään ole yhtään lumikolaa nopeampi, liikunnan määrä jää puoleen kolailusta. Joten vastedes taidan kolata kevyen pakkaslumen, mutta painavan suojalumen linkoan!!!!!!

Myrskyn jälkeen....

Myrskyn jälkeen on poutasää, lauloi aikanaa Kari Tapio. Ja kylläpä myrskysi. Pari yötä on mennyt valvoen, kun olen pelännyt, että puita kaatuu rakennusten päälle. Hölmöä, sillä ei valvominen puita pystyssä pidä.

Eilisillan, perjantai-illan, päätin rentoutua. Sytytin uuniin tulet, laitoin kynttilät palamaan ja istuin hämärässä sohvalla teetä ja suklaakonvehteja nauttien. Ja osittain vielä villahuovan alla. Ei häirinnyt myrsky, ei tuuli, ei mikään...

Tänään sitten lähdin katsomaan ulos myrskyn aikaansaannoksia. Eipä niitä onneksi paljoa ollut. Ulko-oven takana oli puolen metrin lumikinos, joka oli pakko kolata pois. Kun kävelin liiterille puita hakemaan ja autotallille laittamaan autoa lämpiämään, niin totesin, että paikoitellen lunta on 10 senttiä ja toisaalla taas ei yhtään. Harkitsin kyllä, että ottaisin uuden lumilinkoni käyttöön, mutta mutta. Siinä on niin kova ääni, että on pakko käyttää kuulosuojaimia, ja unohdin ostaa sellaiset kauppareissulla. Ja uudestaan en viitsi ajella kaupunkiin. Joten jääköön lumi maahan, toivottavasti vierailla on korkeavartiset kengät, että pääsevät kahlaamaan 10 senttisen lumimassan läpi. Kellokytkimen sentään muistin ostaa, joten jouluvalot syttyvät tänään pikkujoulun kunniaksi.

Huomisen ohjelmassa on mm. leivän leivontaa, bataattilaatikon tekoa, puiden hakkausta ja kantoa ja pihan siivousta, koska ensi viikolla leikkauksen jälkeen en tee mitään. Sain peruutusajan ja olen onnellinen!!!!!