lauantai 29. joulukuuta 2012

VOI EI, keväthulluus alkoi...

Niin siinä tosiaan pääsi käymään, rauhallinen kotiinpaluutunnelma katosi. Syynä tähän oli postilaatikosta löytynyt siemenluettelo. Isoäiti oli tänä vuonna ajoissa liikkeellä... Ensin vaan vähän lueskelin sitä, mutta mutta mutta, eihän se siihen voinut jäädä... Pakko oli ottaa tyhjä paperi ja piirtää siihen kasvatuslaatikot ja ruveta suunnittelemaan kylvöjä... Ja sitten piti kaivaa Korpikankaan nettisivut esille ja Nelsonin ja ...  Tämä on tietysti vielä alustavaa suunnittelua, koska osa kasvatuslaatikoista on vielä lautoina kaupassa... Mutta osa uusista laatikoista on jo lähes valmiina...

Ja piru vie tässä sitä suunnitellaan uusia kylvöjä, vaikka osa viime kesän sadosta on vielä maassa. Sääennustusten mukaan uusi vuosi alkaa sateisena, joten lumet saa kyytiä. Niinpä voisin kokeilla korjata maa-artisokkasatoa tammikuussa ;)

Voisko joku Ihana Ihminen ruveta takomaan järkeä mun päähäni, ettei keväthulluus vielä iskisi!!!!!

Ruokaa, ruokaa

Joulu on ohi ja kaupat täynnä alennusmyyntituotteita. Joskus on kiva kierrellä kaupoissa katselemassa alennusyyntejä, mutta jotenkin tänä vuonna en innostunut. Eipä minulla suurta tarvetta olekaan, paitsi ekä uusille pihatoppahousuille, kun vanhoihin tuli iso palkeenkieli tipahdettuani lahoilta tikapuilta. Onneksi lumikinos oli pehmeä, eikä ruosteinen naula päässyt tunkeutumaan kaikkien vaatekerrosten läpi ihoon, joten mustelmilla selvittiin. Ja ne toppahousutkin ajattelin korjata...

Tänään ruokakaupassa en päässyt alennusmyyntihyllyn ohi, joulukinkut olivat alennuksessa ja alennushinnasta sai vielä - 30%, joten kinkulle jäi hintaa n. 2 euroa kilolta. Ja se ei ole paljon, niinpä ostin 7 kilon luuttoman kinkun. Se olisi tarkoitus paistaa tänään leivinuunissa. Vanhempani ottavat puolet kinkusta, koska enhän minä pysty 7 kiloa syömään. Paistan kinkun kokonaisena ja sen jälkeen paloittelen ja viipaloin sen pakastimeen. Sitä voi sitten pitkin kevättä käyttää. Jouluinen kinkku syötiin eilen pitsassa loppuun. Ja torstaina käytin osan pyttipannuun. Sellaisenaan kinkku on liian rasvatonta pyttipannuun, mutta pekonin kanssa paistettuna se oli hyvää. Ja pyttipannun perunat olivat tarjolla jouluaaton kalapöydässä. Tähteiden käyttö kunniaan!!!!!

Ennen kinkkua leivinuuniin menee nakkivuoka. Pohdiskelin mielessäni, että mitähän sitä söisi sunnuntaina. Mieleni teki kalan ja kinkun jälkeen makkaraa, perisuomalaista vihannesta. Ja jos siihen vielä voisi yhdistää itsekasvatetut pavut. Päätin kokeilla Yhteishyvän reseptihalua: pääruoka, pääraaka-aine makkara ja hakusanaksi papu. Vaihtoehtoja tuli useita, mutta nakkivuoka sytytti minut. Se on helppo uuniruoka, sisältää paljon kasviksia ja homejuustoa, herkkuani... Jos se on niin hyvää kuin toivon, voisin tarjota sitä lisäkkeenä myös uutena vuotena, tosin ilman nakkeja... Ruuanlaitto on ihanaa!!!!!

lauantai 22. joulukuuta 2012

Jouluvalmisteluja

Enkeli Taivaan aloitti minun jouluni eilen!

Vietän joulua vanhempieni ja isoäitini seurassa. Meillä on hyvin perinteinen joulu, perinneruokia ja seurustelua. Jouluruuat ovat samoja mitä lapsuudessani, ainoastaan kalan määrää on lisätty. Lapsuudessani joulupöytään kuului ainoastaan kylmäsavulohi, mutta viime vuosina se on saanut seurakseen silliä.

Vuosia olemme tehneet punaviinisilliä, sen ohje on ollut Boysillien mainoksessa. Ohje löytyy myös netistä. Aivan loistavan maukas kastike ja silli saa myös makua. Punaviinisillin lisäksi olen kokeillut erilaisia glögisilliohjeita, mutta ne ovat olleet mauttomia, vaikka olen käyttänyt laimennetun glögin tilalla glögitiivistettä. Silti mauttomia. Tänä jouluna päätin kokeilla Lindahlin meijerin limetti-valkosipulisilliä. Ohje ei tietenkään kelvannut sellaisenaan, vaan tuunasin sitä hiukan. Purjon ja sipulin jätin pois, samoin kirvelin, eikä ruohosipuliakaan ollut, vain jogurttia, limen kuorta ja mehua, suolaa ja pippuria sekä siskon apen tekemää valkosipulijauhetta. Ainakin lime maistui...

Kalapöytää täydentää kuhagalantiini. Hieno nimi, tutumpaa olisi sanoa lohimurekkeella täytetty kuharulla. Ohjeen mukaan kalana pitäisi olla ahven, mutta sitä ei Lohjan torilta tänäkään vuonna saanut, joten kuhaa käytetään. Lohimureke on varsin herkullinen: 250 g lohta, suolaa, pippuria, 1 keltuainen ja 3½ dl kuohukermaa. Aivan taivaallista. Yleensä lohimureketaikina ei mahdu kaikki kuhan sisälle, joten lopun täytteen kypsennän sellaisenaan. Kypsennysmenetelmä on myöskin kiinnostava. Ensimmäisellä kerralla olin ihan varma, että ei tästä mitään tulee, muovihan sulaa. Kalarulla nimittäin kääritään moninkertaiseen tuorekelmuun ja keitetään kelmuineen päivineen. Ja hyvin on kelmukerros aina kestänyt. Ohjeen mukaan rullalle pitäisi tehdä hienolta kuullostava kastike roulle, mutta tänä vuonna kastikkeena käytetään Menneen Ajan Markkinoilta hankittua lohimajoneesia.

Jouluvalmistelut alkavat olemaan hyvällä mallilla, ruokapuolelta puuttuu enää sienisalaatti, rosolli ja perunalaatikko, ja tietysti kinkku. Leivonnaisista puuttuu enää joulutortut ja valkosuklaa-karpalokakku.

Rauhallista Joulua Teille Kaikille!!!!

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Leivontaa

Leivontailta. Olin päättänyt tehdä lusikkaleipiä jouluksi. Ne ovat hyviä, eikä mitään vaikeita tehdä. Edellisestä kerrasta onkin jo puolitoista vuotta ja nyt tietenkin ohjekirja hukassa. Muistan että edellisellä kerralla lusikkaleipätaikina oli helppo tehdä ja se pysyi hyvin kasassa, mutta nyt en sitä ohjetta löydä. Olen varmaan lainannut sen keittokirjan jollekin, mutta kenelle?

Joten kaivoin kirjahyllystä Kaarina Roinisen Parhaat kotileivonnaiset. Se on erittäin hyvä kirja, mutta lusikkaleipätaikina tuotti suuren pettymyksen. Ensinnäkin sulaan rasvaa piti sekoittaa sokeri ja sen jälkeen jäähdyttää seos sekoittamatta. No sokerihan kivettyi pohjalle, enkä saanut kaikkia paakkuja enää edes rikki. Ja toisekseen taikinaan tuli liikaa vehnäjauhoja. Se oli niin jauhoista, että taikinaa oli vaikea puristaa lusikkaan ja vaikka saikin puristettua taikinan, niin taikinapaakku hajosi, kun sen siirsi lusikasta leivinpaperille. Ainahan lusikkaleivät ovat hauraita, mutta nämä olivat erityisen hauraita. En aio enää käyttää tätä ohjetta, kirjoitinkin kirjaan reseptin viereen, että huono ohje.

Lusikkaleivät paistoin leivinuunissa ritilän päällä, joten kauniita niistä ei tullut. Pohja ei ole riittävän tasainen ja osa pääsi hiukan tummumaankin, mutta eiköhän ne silti tule syödyksi.


Lisäksi päätin leipoa jotain, mihin tulee banaania. Löysin nimittäin viikonlopun eväspussista 2 varsin kärsinyttä banaania. Yhteishyvän sivuilta löytyi kiinnostava Arjen banaanikakku. Siihen tuli mm. kaurahiutaleita ja grahamjauhoja. Grahamjauhoja ei kaapistani löytynyt, joten korvasin ne markkinahankinnalla eli emmer-jauhoilla. Kakun laitan pakastimeen odottamaan vieraita, mutta vasta maistamisen jälkeen.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Mikä aamu

Eilen palasin kotiin viikonloppumatkalta Lohjan Menneen Ajan Joulumarkkinoilta. Ja lunta oli tullut... Olin seurannut sääennusteita, joten jo perjantaiaamuna linkosin pihaa puhtaaksi, niin että pääsisin kotipihaan sunnuntai-iltana.

Piha oli tasaisena hankena, vain kaksi syvää renkaiden jättämää uraa halkoi hankea... Koko ajan tuli lunta lisää... Saisi jo loppua tai aamulla on hankalaa lähteä töihin...

Aamulla totesin, että lumisade oli jatkunut läpi yön. Päätin lähteä aikaisemmin liikkeelle, jotta ehtisin ajamaan huoltoaseman kautta ja hakemaan bensaa lumilinkoon. Kahlaan hangessa autotallille, ovi jumitti, se ei halunnut liukua auki. Muutaman yrityksen jälkeen sainkin sen työnnettyä auki. Tavarat takapenkille ja bensakanisteri takakonttiin, auto käyntiin ja menoksi...

Autotallista pihalle on pieni, loiva ylämäki ja siihenhän se jäi. Hitto vie, ei liiku eteenpäin, ei taaksepäin, kaivautuu vain :( Ensimmäinen yritys, sitten otin luistoneston pois päältä, ei apua. Joten lumikola käteen ja lumitöihin...

Au, au, au. Vatsa ei tykkää kolaamisesta, mutta vaihtoehtoja ei ole. Kolasin auton edustan, auton sivun ja talon edustalle auton mentävän uran. Tikit pysyivät onneksi paikoillaan. Ja sitten kokeilemaan, eteenpäin ei suostu menemään, hiukan taakse päin ja uusi yritys. Nyt mennään vähän eteenpäin  ja taas sammuu, ja uusi yritys ja lopulta pääsin kolatulle uralle ja sitten mentiin jo kolaamattomalle ajotielle. Hyvin menee, kunhan jaksaa mennä tasaisen rauhallisesti. Viimeinen vaikeus on päästä isolle tielle ja tottahan toki siihen joutuu pysähtymään ja väistämään muita. Hitaasti hytkin ylös ja rauhallisesti kaasua, ja niin selvittiin tästäkin lumikinoksesta. Ja työmatkan vaikein vaihe oli takana...

Tällä kertaa pääsinkin helpolla, vain 15 minuutin lumitöillä sain auton irti hangesta, viime talvena tein töitä puolitoista tuntia. Lumisade jatkuu edelleen, joten kotiinpääsy voi olla hankalaa...

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Ihana Ystävä

Tänään se tuli testattua, Ystävä auttaa hädässä!!!!!

Minulla oli huono aamu, heikotti ja oli huono olo. Arvelen, että olin ollut liian aktiivinen tiistaina, käynyt kaupassa ja hoitanut muitakin asioita keskustassa. No minä sitten raportoin Ystävälleni, että nyt heipertää... Ja heti seuraavassa viestissä ilmoitin lähteväni lumitöihin (Pakko, kun auto meinasi jäädä kiinni kinoksiin, kun tulin kaupungista kotiin). Enkä odottanut vastausta viestiini, vaan vedin kuulosuojaimet päähän ja lähdin linkoamaan. Olen käyttänyt linkoa lumitöissä, koska vatsani ei pidä lumikolasta, kun paranen, niin sitten palaan kolankäyttäjäksi.

Reilun tunnin linkosin pihaani, ja ulkoilu vei huonon olon mennessään. Joten kannatti ulkoilla... Sisalle tullessani huomasin, että Ystävä olikin vastannut viestiini ja kieltänyt lähtemästä ulos. Minä sitten vastailin, että syön ja käyn suihkussa ja tulen käymään, että sopiiko. Viestin lähettämisestä ei mennyt kuin muutama minuutti, niin Ystävän auto ilmestyi pihaani. Hän oli luullut, että olin tuupertunut lattialle, koska en vastannut hänen viestiinsä, enkä puheluihin. Ja mikä kummallisinta, puhelimeni oli itsekseen soittanut hänelle kaksi kertaa. Nolottaa, että aiheutin hänelle turhaa huolta. Mutta kiitos Ystävä Kallis, että TULIT ja ettet soittanut poliiseja, kuten eräs toinen teki muutama vuosi sitten!!!!!

Nolouden lisäksi tunteissani pyöri kiitollisuus, koska jos oikeasti olisin tuupertunut, niin olisin saanut apua nopeasti. Ystävyys on molemminpuolista avunantoa, toivottavasti voin joskus myöskin olla avuksi...

tiistai 11. joulukuuta 2012

Kaipaan jo normaalielämään

Siis enpä uskoisi, että ajattelen näin vain viikon jälkeen. Suunnitelmia tälle sairaslomalle oli paljon, mutta oikeasti... Suunnitelmat olivat suunnitelmia ja minä olen istunut soffalla ja pelannut pasianssia. Kunto ei ole ollut esteenä tekemättömyydelle. Saamattomuus on vaivannut...

Minulle sopii pieni stressi, silloin tulee asiat hoidettua ajallaan. Nyt olisi ollut aikaa pienelle askarteluhetkelle, mutta edelleen joulukortit on tekemättä. Idea on ollut valmiina jo monta viikkoa, mutta toteutus, ei huvita... Onneksi tässä on vielä 2 päivää aikaa.

Olen minä sentään lukenut. Sairaalassa luin loppuun Kate Jacobsin Lohturuokaa. Ystävien keskuudessa kirja ei saanut hyviä arvosanoja, mutta ihan luettava se oli. Enemmän olisivat saaneet kertoa herkkujen valmistamisesta, että olisi tullut vesi kielelle. Toinen kirja, jota olen lukenut jo kohta vuoden ja aion saada sen loppuun ennen vuodenvaihdetta, on klassikko Sinuhe Egyptiläinen. Se on varsin kuvailevasti kerrottu, mutta ei minun makuuni lainkaan. Siksi kait sen lukeminen onkin kestänyt. Mutta hyvänä kannustimena olkoon, että otan kirjan 50 Shades of Grey käteeni vasta, kun Sinuhe on luettu. Enää vajaat 200 sivua jäljellä...

Välillä on pakko saada käsille tekemistä, joten olen ottanut sukkapuikot käteeni. Varovasti, etten innostu liikaa...


Sinisen sukan lankana on yksivärinen ja sinikirjava Seitsemän Veljestä lanka, Puna-kelta-oranssin langan olen itse värjännyt Cool Aid -mehujauheilla.

perjantai 7. joulukuuta 2012

Toipumassa

Istuskelen sohvalla, syön aamiaista hyvin nukutun yön jälkeen. Kipuja ei tunnu istuskellessa, vain ylösnouseminen on hiukan, mutta vain hiukan kivulloista.

Sain viime viikolla puhelun, että saisin peruutusajan laparoskopiaan.Sen otin innolla vastaan ajatuksella, ei enää ikinä kauheita kuukautiskipuja.

Tilasin taksikyydin aamuksi, koska täältä maalta ei muuten pääse kaupunkiin. Ensimmäinen bussivuoro lähtee siihen aikaan, kun pitäisi jo olla sairaalassa. Ja etukäteistilauksesta piti pulittaa 9 euroa ylimääräistä. No sairaalaan pääsin ajoissa, seitsemän jälkeen. Vaihdoin ylleni tyylikkäät sairaalavaatteet ja kuulen hoitajalta, että olen ensimmäisenä listalla, joten en saa edes rauhottavaa, koska se ei ehdi vaikuttamaan. No en kyllä tarvinnutkaan, koska en yllättävää kyllä jännittänyt lainkaan. Se oli varsin yllättävää, koska usein minulla on vatsa kuralla yms ennen uutta ja outoa tilannetta.

Lääkärin tapaamisessa hän kertoi, että minun edelleni menee joku päivystystapaus, joku nopea juttu. Niinpä jäin odottamaan ja lukemaan. Yhdeksältä tuotiin esilääkitys. Kymmeneltä tultiin kysymään, että miten pärjään, ja luvattiin sänkypaikka heräämöstä. Päätin jatkaa lukemista, lääkkeet ei tuntuneet missään. Tunnin välein hoitaja kävi kysymässä vointia... Puoli kahdeltatoista rupesi jo ärsyttämään ja kysyinkin, että koska pääsen. Päivystysleikkaus oli edelleen kesken. Yhdeltä minua vihdoin tultiin hakemaan. Kun nousin sohvalta ylös, niin kyllä huippasi. Verensokeri oli alhaalla ja kiukutti, en jaksanut enää olla kauhean ystävällinen. Silti haluan toivottaa pikaista paranemista päivystyspotilaalle, se ei ollutkaan ihan pikkujuttu...

Onnistuin silti kävelemään itse leikkaussaliin, gynekologinen  pöytä oli lähes samanlainen kuin polilla, vain jalkatuet oli erilaiset. Jalat laitettiin pehmustettuihin, paksuihin nahkatohveleihin, jotka ulottuivat polviin asti. Eikä huomannut ollenkaan, että jalat sidottiin niihin kiinni. Ja uni tuli nopeasti...

Leikkauksen jälkeen oli yllätys kuulla, että vatsassa ei ollutkaan kystaa. Kiinnikkeitä oli kyllä ollut ja koko virtsarakon pinta oli täynnä endometrioosipesäkkeitä. Lääkäri oli poistanut kaiken mahdollisen, mutta jotain oli jäänyt. Ja edessä voi olla vielä uusi toimenpide. Ja lopuksi lääkäri oli täyttänyt vatsaonteloni kiinnikkeidenestoaineella, jota piti pitää vatsassa vähintään 4 tuntia.

Alkoi näyttää epävarmalta kotiinpääsy... Heräsin nopeasti ja aika pian minut siirrettiinkin osastolle, lupauksella että voin silti päästä illalla kotiin. Osastolla sain melkein heti ruokaa, lohikiusausta, jota hiljalleen lusikoin suuhuni. Ruuan jälkeen minut autettiin istumaan ja seisomaan. Sattui ihan hirveesti!!!! Mutta onneksi heillä on hyvät kipulääkkeet.

Ystävä tuli minua hakemaan ja häneltä olin kuullut, että treeniletkun poistaminen on ihan pikku juttu, ei satu yhtään. Valehteli mokoma!!!!! Se sattui kamalasti, mutta kyllä sitä letkua olikin, arviolta puoli metriä. Sen jälkeen oli pakko hengähtää hetki. Kun olin päässyt eroon katetrista ja treenistä, niin kävely rupesi sujumaan ilman kipua. Hoitaja lupasi päästää kotiin, kunhan saisin pissan tulemaan. Ja tulihan sitä vähän, mutta se riittti. Kahdeksan jälkeen illalla päästiin kotiin, reilun 12 tunnin jälkeen... Miten ihanaa olikaan päästä omaan sänkyyn liian lyhyen sairaalasängyn sijaan...

Toipuminen on ollut nopeaa, mutta vielä ei uskalla lähteä ulos riehumaan...

tiistai 4. joulukuuta 2012

Lumilinkousta

Lumityöt pihallani on melkoinen urakka. Heti ensimmäisenä syksynä pyysin naapurin isännältä, että samalla kun hän linkoaa traktorillaan oman tiensä, niin hän pyörähtäisi minun pihani ympäri. Hänellä ei kuulemma ole aikaa siihen, niinpä olen kaksi runsaslumista talvea kolannut pihani puhtaaksi ja toisen ajoteistä.

Tänä syksynä ostin äitini työkaverilta heidän käytetyn lumilingon.
 
Joku tämännäköinen värkki se on, vaikkakin vanhempi. Isäni huolsi koneen ja toimitti sen tänne viime viikolla, juuri ennen Antti-myrskyä. Sen verran kovaääninen laite on, että kävin eilen ostamassa kuulosuojaimet, ennen en uskaltanut sitä käynnistää.

Kyllä oli alku haastavaa. Kirouksia pääsi, kun ensimmäisten metrien aikana kone sammui 100 kertaa. Se oli tiedossa, että moottori pätkii ja vaatii ryyppyä. Aluksi yritin mennä eteenpäin kakkosvaihteella, mutta siitä ei oikeasti tullut yhtään mitään. Vähällä oli, etten luovuttanut, tuntui että lumikolalla olisin jo valmis. Mutta sitten päätin yrittää ykkösellä ja se toimi. Pääsin valtavasti eteenpäin koneen sammumatta kertaakaan. Ja sitä myöten lumityöt alkoivat sujumaan. Tottakai välillä kone sammui, välillä se yski, niin että piti ryyppyä lisätä, välillä onnistuin saamaan lumisuihkun päälleni, kun tuuli puhalsi sopivasti. Kaikesta huolimatta piha on siisti, eikä yhtään ikkunaa ole rikki.

Varmuuden vuoksi tein talonedustalta lumityöt lumikolalla, siinä oli ikkunat niin lähellä. Mutta tuntuipa hiljaisuus taivaalliselta, kun sammutin lumilingon ja otin kuulosuojaimet pois. Lumilinko ei myöskään ole yhtään lumikolaa nopeampi, liikunnan määrä jää puoleen kolailusta. Joten vastedes taidan kolata kevyen pakkaslumen, mutta painavan suojalumen linkoan!!!!!!

lauantai 1. joulukuuta 2012

Myrskyn jälkeen....

Myrskyn jälkeen on poutasää, lauloi aikanaa Kari Tapio. Ja kylläpä myrskysi. Pari yötä on mennyt valvoen, kun olen pelännyt, että puita kaatuu rakennusten päälle. Hölmöä, sillä ei valvominen puita pystyssä pidä.

Eilisillan, perjantai-illan, päätin rentoutua. Sytytin uuniin tulet, laitoin kynttilät palamaan ja istuin hämärässä sohvalla teetä ja suklaakonvehteja nauttien. Ja osittain vielä villahuovan alla. Ei häirinnyt myrsky, ei tuuli, ei mikään...

Tänään sitten lähdin katsomaan ulos myrskyn aikaansaannoksia. Eipä niitä onneksi paljoa ollut. Ulko-oven takana oli puolen metrin lumikinos, joka oli pakko kolata pois. Kun kävelin liiterille puita hakemaan ja autotallille laittamaan autoa lämpiämään, niin totesin, että paikoitellen lunta on 10 senttiä ja toisaalla taas ei yhtään. Harkitsin kyllä, että ottaisin uuden lumilinkoni käyttöön, mutta mutta. Siinä on niin kova ääni, että on pakko käyttää kuulosuojaimia, ja unohdin ostaa sellaiset kauppareissulla. Ja uudestaan en viitsi ajella kaupunkiin. Joten jääköön lumi maahan, toivottavasti vierailla on korkeavartiset kengät, että pääsevät kahlaamaan 10 senttisen lumimassan läpi. Kellokytkimen sentään muistin ostaa, joten jouluvalot syttyvät tänään pikkujoulun kunniaksi.

Huomisen ohjelmassa on mm. leivän leivontaa, bataattilaatikon tekoa, puiden hakkausta ja kantoa ja pihan siivousta, koska ensi viikolla leikkauksen jälkeen en tee mitään. Sain peruutusajan ja olen onnellinen!!!!!

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Kuka varasti savupiipun ????

Heh, kun tuli töistä kotiin, pihalla odotti ylläri. Joku oli riehunut kotimetsässäni, joku jolla oli ollut moottorisaha. Paljon pientä vesaikkoa oli kaadettu tietämättäni. No sehän ei haitannut, koska tätä raivausta oli suunniteltu jo 2 vuotta. En vain tiennyt sen tapahtuvan tänään. Viikonloppuna valoisaan aikaan täytyy ruveta siistimään riehujan aiheuttamia sotkuja, ellei lumi peitä ;)

Riehuja on siis Isäni, joka toi minulle ostamani lumilingon. Lumilinko on käytetty, mutta ajaa asiansa. Jospa sen kanssa pääsisi lumitöissä hiukan helpommalla. Yksi hankinta täytyy kuitenkin tehdä, nimittäin kuulosuojaimet. Sen verran kova meteli lingosta lähtee.

Mutta hämmästyttävintä oli, kun isäni kysyi, että oletko huomannut, että pirtin katolta on savupiippu kadonnut. No en ollut huomannut ja ihan varmana se oli vielä viikonloppuna. Minä tietenkin epäilin, että Isäni olisi sen hajottanut. Mutta ei hän ainakaan tunnustanut syyllisyyttään. Piippu on ollut todella hauraannäköinen koko ajan, eikä sitä todellakaan ole käytetty. Liekö viime yönä alkanut myrsky sen hajottanut lopullisesti. Enpä tiedä, koska tänä aamuna oli niin pimeää töihin lähtiessä.
Kävin pirtin sisällä tarkistamassa, että miten syvältä piippu on hajonnut. Sisäpuolelta piippu näytti samalta kuin ennenkin, samoin välipohjassa, eli vain ulkopuoliset osat olivat sortuneet. Kunhan tuuli tyyntyy, niin täytyy kantaa tiilet saunamökin piipputiilien kanssa samaan kasaan. Siitä joku saisi vanhoja tiiliä puutarhaansa, ne kun tuntuvat olevan muotia. Itse en kauheasti innostu tällaisesta rustiikkisesta. Minusta ruosteinen, rustiikkinen tyyli ei sovi yhteen uuden puutalon kanssa, vaikka pihalta löytyy vanhojakin rakennuksia. Pidän enemmän selkeästä, sileästä ja värikkäästä.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Jouluvalojen asennusta

Olin suunnitellut, että tänään on se päivä, jolloin laitan pihalle jouluvalot. Mutta aamulla satoi kaatamalla vettä, joten ajattelin pysytellä soffalla koko päivän. Mutta niin vain hörösti ja minä pääsin asennuspuuhiin.

Tänä vuonna päätin kokeilla isäni käyttämää keinoa valojen ripustamisessa. Ei siis tikkailla keikkumista, vaan hain varastosta pitkävartisen oksaleikkurin ja sen avulla yritin nostella valosarjaa ylös omenapuun oksistoon. No eihän siitä meinannut mitään tulla, liian lyhyt varsi ja liian ohut oksa. Siis lisää pituutta oksaleikkuriin ja johan rupesi lyyti kirjoittamaan. Aika nopeasti sain nosteltua 2 valosarjaa omenapuuta koristamaan. Sitten vaan muuntajat kiinni ja ulkojatkojohto seinään. Vaan eipä tullut valoa pimeyteen :(

Joten sitten tutkimaan, miksei pistorasiaan tule sähköä. Sähkötaulun tutkinta paljasti, että yksi maadotetun pistorasian sulake oli palanut. Hain uuden ja kas kummaa, minulla oli paketillinen juuri oikeaa kokoa 16A. Sellaisen kiersin palaneen tilalle ja ... Nopea sininen leimahdus ja taas oli sulake palanut. Ei muuta kuin homma uusiksi, huomasinkin laittaneeni vahingossa liian pienen sulakkeen (10A). Toisella kertaa varmistin, että sulake on oikean kokoinen. Mutta silti sain aikaan sinisen leimahduksen... Ei auta... Jotain muuta pitää keksiä. Rupesin selvittämään mihin pistorasiaan tulee sähköä. Ulkopistorasiaan siis ei tule, vessaan ei tule, mutta keittiön työvalonpistorasiaan tuli. Niinpä kuljetan valojen johdon vessan ikkunan kautta keittiöön ja johan jouluvalot syttyivät.

Tällä hetkellä jouluvalot eivät pala, koska kellokytkin on jossain hukassa. Etsinnöistäni huolimatta sitä ei löytynyt... Ja minä en halua, että jouluvalot palavat kellon ympäri!!!!!!

perjantai 23. marraskuuta 2012

Savua, savua, mutta ei tulta

Juu, päätin pitkästä aikaa laittaa tulet saunamökin leivinuuniin. Pyrin lämmittämään saunamökkiä puilla, en sähköllä. Leivinuuni on aina ollut huono vetämään, vaikka kunnollinen vuolukiviuuni onkin. En tiedä missä on vika.

Sytytän tulet kuten tavallisestikin, sitten tuli piipun pohjaan, sillä saa helpoiten vedon aikaan. Vähän aikaa tuli leivinuunissa palaa. Sitten loppuu veto. Ja taas tuli piipunpohjaan... Nyt puut uunissa syttyvät kunnolla, siirryn sisälle ystäväni kanssa seurustelemaan. Tunnin päästä menen katsomaan ja koko saunamökki on harmaana savusta, puolet uunin puista on palanut, mutta sitten on tullut ilmalukko. Taas tulet piipunpohjaan ja uunissa oleva hiillos syttyy, palaan sisälle. 10 minuuttia myöhemmin palaan takaisin katsomaan, että syttyikö. TAAS ILMALUKKO PIIPUSSA!!!!! Yritän sytyttää paperia piipun pohjalle, ei onnistu. Kaikki savu tulee alas, edes paperi ei syty tai jos syttyy, niin sammuu heti. Alastuleva savu on niin sankkaa. Yritän ja yritän, välillä on käytävä ulkona haukkaamassa happea. Kiukuttaa ja päätän lopettaa. Olkoon, jatkan yrityksiä sunnuntaina ja lähden viemään ystävää kotiin.

Pohdin, että kuumailmapuhallin voisi auttaa, mutta sellaista en omista. Ystäväni ei pysty lainaamaan omaansa, koska talouden isäntä tarvitsee sitä. Mutta sitten keksin, minullahan on autossa sisäilmalämmitin. Sillähän saan puhallettua lämmintä ilmaa hormiin. Pakko yrittää heti, muuten en saa kiukkua laantumaan. Ensin rakennan alustan puhaltimelle sienikorista ja laudasta. Jätän puhaltimen päälle ja lähden sisälle. Puolen tunnin päästä menen katsomaan ja totean, että puhallin toimii, mutta savu ei nouse piippuun, vaan tulee leivinuunin ilmaaukosta olohuoneen puolelle. Voi hitto!!!!! Päätän silti kokeilla, työnnän paperia uuniin hiillokselle ja sitten paperia piipun pohjaan. Syttyi, palaa, lähden sisälle. 10 minuutin kuluttua palaan tarkistamaan, palaa edelleen. Ja taas 10 minuutin kuluttua palaan tarkistamaan ja edelleen palaa. Nyt suljen jo ulko-oven. Ehkäpä sain puut syttymään. Sisältäkin on savu vähentynyt noin puoleen... Jos nyt onnistuin, niin huomenna on pakko polttaa yksi pesällinen, että piippu säilyy kuivana. Piipun päällä ei ole hattua, koska piippuun pitää valaa vielä betonikaulus ja sen tekeminen jää ensi kesään.

Tällaiset tilanteet ovat haastavia yksineläjälle, koska savumyrkytys on vaarallinen. Kukaan ei minua löydä tarpeeksi nopeasti, jos tuupertuisin. Mutta silti en halua antaa periksi vetämättömälle uunille. Luulen, että tällä kertaa voitin taiston!!!!!

Piristävä päivä Tallinnassa

Eilen oli mahtava päivä, vapaapäivä keskellä viikkoa. Ehdotin ystävälle päiväretkeä Tallinnaan, saataisiin jutella rauhassa ja minä pääsisin Karnaluksiin (www.kl24.ee). Se on käsityöihmisen paratiisi!!!!! Satamasta nappasimme taksin, saimme puheliaan naiskuskin, joka kertoi mm. karnaluksin historiaa. Karnaluksin paikalla on toiminut Venäjän vallan aikana mm. alusvaatetehdas.

Ja Karnaluks on neulojan ja käsityöntekijän taivas. Olen ostanut sieltä valtavia määriä helmiä, erilaisia värillisiä pitsinauhoja, tukikankaita ja lankoja. Tuleville käsityömarkkinoille aion taas neuloa huiveja, tällä kertaa upeanvärisistä alpakka-villasekoitelangoista. Sama lanka on Suomessa tuplahintaista. Mutta, tällä kertaa keksin etsiä jotain, mitä sieltä ei saanutkaan ;) En löytänyt yksiväristä pellavanauhaa havupalloihini, joten valitsin organza-nauhaa. Ainoa huono puoli Karnaluksissa on huono ilmastointi ja käteismaksu. Ja hintojen esillelaitto, aina et tiedä mitä haluamasi tuote maksaa. Ensimmäistä kertaa olivat ostokseni niin suuret, että sain kaupan päälle virolaisen käsityölehden (suomenkielinen). Lehdessä oli ihania neulemekkojen ohjeita. Niitä himoitsen, mutta ranteeni eivät välttämättä kestä painavan mekon neulomista :(

Käsityölehdestä luin myös tarkasti kaikki mainokset ja yksi mainos kiinnosti erityisesti, rto-käsityötukku (www.rto.ee). Heidän nettisivunsa ovat kuitenkin aika huonot, joten pitäisi mennä paikanpäälle tutustumaan... Paikka vaan sijaitsee syrjässä, joten kävellen sinne ei pääse, kuten Karnaluksiin.

Tällä kertaa olimme hiukan kiireisiä, emmekä pysähtyneet Tallinnan Keskustorille. Siellä on kiva kierrellä ja torilla sijaitsevasta kaupasta olen ostanut useammat nahkahanskat, värilliset nahkahanskat. En ole koskaan nähnyt Suomessa vihreitä tai oransseja nahkahanskoja. Ja niin ihanan pehmeää nahkaa. Ja ovat todellakin nahkaa, eivät mitään keinonahkaa ja hinta oli alle 10 euroa pari.

Toinen paikka, johon emme ennättäneet, ehkä ihan hyväkin, on VivianVau (www.vivianvau.ee) vanhassa kaupungissa. Olen rakastunut heidän kenkiinsä, vihreitä, oransseja, kirjavia korkokenkiä isojalkaiselle (42). Ne eivät ole halpoja, mutta aivan ihania. Edellisellä kerralla viime keväänä mukaani lähti 2 kenkäparia. Molempia olen jo käyttänyt, että eivät ne ihan turhuutta olleet ;)

Joskus pitäisi mennä viikoksi Tallinnaan, niin että ehtisi kiertelemään siellä kunnolla. Lyhyellä reissulla käyn vain Karnaluksissa ja vanhassa kaupungissa, mutta Tallinna on muutakin....

tiistai 20. marraskuuta 2012

Syyskiireitä

Nyt on lämmöt nousseet... Alkuun tietenkin liikaa, yli 20 asteen, mutta pienellä hienosäädöllä päästiin sopivaan 19,5 asteeseen. Aamuisin on mukava tepastella paljain jaloin lämpimällä lattialla. Eihän siitä ihanuudesta kauaa ehdi nauttimaan, kun työpaikka kutsuu.

Töitä on riittänytkin viime viikolla ja tälläkin... Palavereja normityöpäivän jälkeen, joka päivä. Aamulla lähdet töihin, on pimeää - illalla palaat kotiin, on pimeää. Mutta ei se mitään, työnteko ja erilaisten ihmisten tapaaminen on mukavaa.

Toisaalta kotitöiden tekeminen on jäänyt vähemmälle. Leivinuuniin kävin hakemassa eilen aamulla ennen töihin lähtöä puita. Puuliiterissä ei ole valoja, osa klapeista tarvitsisi halkaista, mutta turvallisuussyistä, en sitä pimeässä halua tehdä. Joten käsikopelolla yritin valikoida kasasta pieniä sellaisenaan uuniin sopivia puita. Olin varmaan varsinainen näky puurinkka kädessä, lyhyessä hameessa, ohuissa sukkahousuissa ja korkosaapikkaissa. Mutta aika ei yksinkertaisesti olisi riittänyt vaatteiden vaihtoon ja puut piti saada sisälle lämpimään.... 

Tulevana viikonloppuna viikonloppuna yritän silti ripustaa valot omenapuuhun. Ne valaisevat mukavasti pihaa ja sisääntuloa. En ajattele niitä jouluvaloina, koska jouluvalot kuuluu sytyttää vasta ensimmäisenä adventtina ja siihen on vielä viikko aikaa. Mutta valoa pimeyteen on saatava....

Viime viikonloppuna pääsin tutustumaan Lempäälässä sijaitsevaan askartelutukkuun, joka näin joulun alla on auki yksityishenkilöillekin. Siellä oli kaikkea askarteluun liittyvää ja käsityöaskartelutarpeitakin jonkin verran, helmiä, huovutusvillaa, paperinarua jne... Kiinnostava paikka, jossa voisi käydä useamminkin. Muutamia tarjouksia ja sitten kaikista normaalihinnoista -25 % eli edullista oli. Ja tuotteita sai ostaa yksittäin, ei tarvinnut ostaa kokonaisia tukkupakkauksia. Omat ostokseni jäivät muutamaan oasis-palloon ja rautalankaan. Tarpeita ei ollut enempää... Katsotaan osaanko käyttää yhtä vähän rahaa torstaina, kun vuorossa on Tallinna ja Karnaluks. Kauppalistaa olen tehnyt, etten sortuisi heräteostoihin...

maanantai 12. marraskuuta 2012

Kylmä kotiinpaluu

Huh, huh. Kirjoittelen tätä päivitystä sormet kohmeessa. Sisälämpötila on jo noussut 16 asteeseen. Siis noussut...

Perjantaiaamuna talo tuntui hiukan viileältä, sisälämpötila oli vain 18 astetta. Päätin kuitenkin olla nostamatta lämpöjä, enkä kytkenyt Niben sähkövastusta vielä päälle, olinhan lähdössä viikonlopuksi vanhempieni luo Isänpäivää viettämään. Puita hain rinkallisen valmiiksi odottamaan maanantai-iltaa.

Töistä lähtiessä pohdin, että onkohan talossa yli vai alle 17 astetta. Ja alle oli, mittari näytti 14,0 astetta. Heti ensimmäinen toimenpide oli laittaa leivinuuniin tulet!!!! Kahden pesällisen jälkeen lämpötila oli noussut jo kaksi astetta.

Piheistä ajatuksista huolimatta päätin käynnistää Niben sähkövastuksen, koska kiertoveden lämpötilakin oli pudonnut 17 asteeseen, vaikka normaalisti se on 56 astetta. Vaikka saita olenkin, niin kylmyyttä en aio sietää...

Nyt on sähkövastus ollut päällä 15 minuuttia ja johan on veden lämpötila noussut yli 40 asteeseen!!!! Tehokasta sähköä ;) Samalla säädin makuu- ja olohuoneiden lattialämmityksen termostaattia hiukan isommalle. Lämpöä tarvitaan, vaikka villasukat jalassa, itsekudotun villahuovan alla on varsin miellyttävää. Pitäisiköhän hakea mummin kutomat kirjoneulelapaset käteen ????

perjantai 9. marraskuuta 2012

Talvipihalla

Joskus on kiva vain kuljeskella pihalla, unohtaa kaikki "Pakko tehdä" ajatukset, ja NAUTTIA.





torstai 8. marraskuuta 2012

Havupalloilua

Pari viikkoa sitten pihaltani kaadettiin kuusi. Minä siivosin silloin havut kasalle odottamaan hakettamista. Tiistaina tuli Puutarha.netin uutiskirje, jossa kerrottiin linkki havupallon teko-ohjeeseen. Minähän innostuin, koska havuja on. Eilen kävin kaupungissa ja tyhjensin Tiimarin oasis-pallohyllyn. Myyjä totesikin kassalla, että olin löytänyt hänen pallokätkönsä ;)

Tänään sitten aloitin, etsin oksasakset pirtistä ja hain ämpärin saunamökistä ja näin varustautuneena menin havukasalle. Siitä sitten katkoin noin parikymmentäsenttisiä pätkiä ämpärillisen. Yritin valikoida tukevia oksia, koska ohjeissa sanottiin, että rentokasvuiset oksat eivät käy. Aika nopeasti se ämpäri täyttyi, joten sitten vaan sisälle tekemään.

Alkuun kiersin oasis-pallon (halkaisija 12 cm) ympärille rautalankaa ristikkäin, loppulanka jäi ripustuslenkiksi. Alkuun pidin palloa kädessäni, niin oli helpompi tökkiä havuja palloon. Ämpärillinen havuja ei riittänyt mihinkään. Vähän alkua sain tehtyä, ja sitten piti hakea jo lisää. 4 ämpärillistä havuja siihen meni eli todella paljon. Minä olen melko suurpiirteinen ihminen, joten en tietenkään mittaillut oksia. Lopputulos on tiheä, mutta aika soikea...


Se on elämäni ensimmäinen havupallo. Enää se kaipaa rusettia koristeeksi. Minä en halua siihen mitään muovista nauhaa, pellavaista sen olla pitää. Mutta sellaista ei ole, joten jääköön ilman. Huomenna vien sen äidilleni, koska minulle se on liian iso.

En luovuttanut, vaikka ensimmäinen pallo ei olekaan täydellinen. Päätin jatkaa. Ja nyt mittasin kaikki havut, että ne ovat varmasti saman pituiset. Ja siitä tuli pallo, sanoisin, että lähes täydellinen. Jos niitä ehtisi tekemään useamman, niin voisin jopa myydä niitä...

tiistai 6. marraskuuta 2012

Talven tuloa odotellessa

Lämpöä on riittänyt, vaikka otinkin sähkövastuksen pois päältä viime viikolla. Jes. Sähköä säästyy, kun Niben sähkövastus ei mene päälle. Toisaalta lämpöpumppu on päällä koko ajan, ja sähköä sekin vie. Täytyy tarkkailla tilannetta.

Tänä aamuna taivaalta tuli vettä ja räntää runsaasti. Työmatkalla pikkutiet olivat täynnä sohjoa, talvirenkaillakin on ikävä ajaa, kun sohjo yritti ohjata autoa. Mutta kotipihalla oli kiva huomata, että autotallin edustan oja toimii. Ihan se ei ole suora, mutta silti vesi virtasi. Jotain siis pystyn tekemään hyvin :)

Sunnuntain vietin kuorien porkkanoita. Koko porkkanasato mahtui yhteen pesuvatiin, mutta kuorimista riitti, koska osa porkkanoista oli vain muutaman sentin pituisia ja osa oli erikoisenmuotoisia.


Näitä vänkyröitä sitten kuorin ja paloittelin ja keitin. Päätin nimittäin tänä vuonna säilöä porkkanat pakastamalla. Viime vuoden porkkanat mätänivät turpeessa, koska olivat liian lämpimässä. Minulla kun ei ole VIELÄ maakellaria. Joskus tulee...

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Huolsin Niben

Juupa, juu. Joskus aiemmin kirjoittelin ja ihmettelin Niben tukkeutuneita filttereitä. Sen jälkeen minulla on ollut tarralappu Niben kyljessä, johon olen kirjannut filttereiden puhdistukset. Tänään oli taas se päivä, tai itseasiassa olin jo kaksi viikkoa myöhässä, mutta Nibe ei vielä valittanut. Pieni sähkökatko oli taas nollannut huoltolaskurin, mutta onneksi oli se tarralappu.

Ei muuta kuin imuri esiin, Nibestä virrat pois ja kansi auki. Ei voi kuin ihmetellä, mistä niitä koiperhosia pääsee filtteriin. Niitä on joka kerran ja paljon. Tällä kerralla filtteri piti sisällään myös koivun siemeniä. Niitä oli niin valtavasti kesällä, ettei ole mikään ihme, että niitä oli filtteriinkin päätynyt.

Toinen asia, mitä olen ihmetellyt. Miksi keskikesälläkin Niben sähkövastus hyppää päälle, vaikka lämpöpumppu ei toimi. Tänään päätin selvitellä Niben salaisuuksia. Ohjekirja käteen ja opiskelemaan. Piilossa etukannen alla oli nappi, jolla sai kytkettyä sähkövastuksen pois päältä. Ja tottahan minä sitä painoin. Varmaankin tyhmä juttu, koska ulkona on pakkasta, mutta minä haluan kokeilla, mihin Nibe pystyy. Sen jälkeen lähdin suihkuun...

Ennen suihkua kattilan lämpötila oli 56 astetta, suihkun jälkeen enää 42. Aion katsoa kuinka kauan menee, että kattilan lämpötila nousee takaisin yli 50. Alku ei näytä lupaavalta. Tunti suihkun jälkeen lämpötila on 41 astetta. Katsotaan, mikä lukema on iltapäivällä, kun tulen töistä....

tiistai 30. lokakuuta 2012

Sunnuntain sutinoita

Sunnuntai ja kaksi vuotta yhteiseloa takana, siis minä ja talo!!!! Mahtava fiilis. Viime vuonna juhlin tätä merkkipäivää shampanja-aamiaisella, tänä vuonna jätin alkoholin väliin. Uskomattoman nopeasti on kaksi vuotta vierähtänyt. Enpä malttanut jäädä sohvalle koko päiväksi. Eteisen maton vein jo elokuussa saunamökkiin odottamaan pesua. Yhtään ei innostanut ajatus ruveta hankaamaan mattoa kylppärin lattialla ja suihkulla huuhdella. Matto on sen verran pieni, että päätin yrittää pestä sen pesukoneella. Ja mahtuihan se... Mutta pesutulos ei ollut paras mahdollinen. Selkeästi näkyi vielä likaisia kohtia, mutta ei se haittaa. Sillä matolla mennään ensi kesään, silloin toivottavasti ennätän pistäytyä kunnallisella matonpesupaikalla.

Matonpesun jälkeen lähdin pihatöihin. Varsinkin pirtin eteinen kaipaa siivousta. Sirkkelin lisäksi siellä on melkoinen määrä jämälautaa kattoremontista. Minulla on suunnitelmia lautojen suhteen, joten en ole antanut hävittää niitä, saati polttaa. Jämälaudoista on tarkoitus tulla pystytukia uusiin kasvatuslaatikoihin. Ja tulihan niistä... Kahteen isoon laatikkoon (120 x 270) on sivutuet nyt valmiina, kulmat olen jo aiemmin pätkinyt sopivaan mittaan. Ja jämälaudat kannoin saunamökkiin polttopuiksi. Huomattavasti siistimmältä näyttää nyt pirtin eteinen, vaikka sekään ei vielä ole tyhjä. Samanmoinen kasa jätepuuta on vielä pirtin varastossa. Puita on tullut heiteltyä vähän sinne sun tänne, en ole niin turhan tarkka tuon siivouksen kanssa.

Mutta parasta on se, että ensi kesän suunnittelu ja laatikoiden valmistus on päässyt alkuun.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Aamutunnelmia

10 astetta pakkasta, sopivasti lunta, tulet leivinuunissa, kynttilän valoa, kädessä kupillinen teetä. Siis ihana aamu!!!!!


Eipä uskoisi, että ollaan vasta lokakuussa. Ulkona paistaa aurinko aivan ihanasti. Onneksi elämä alkaa taas voittamaan, koska ulos pitää päästä. Nimittäin osa juureksista on vielä maassa. Maa-artisokat ja palsternakat kyllä kestävät pakkasta, ne ovat syömäkelpoisia vielä keväälläkin. Retikasta ja mustajuuresta en ole niinkään varma. Kunhan saan punajuurilaatikon uuniin, niin sitten kaivetaan toppapuku esiin ja lähdetään "sadonkorjuuseen"

torstai 25. lokakuuta 2012

Sohvapohdintaa

Lepäilen sohvalla, kävely ei suju, sattuu. Viime yönä jo mietin, että miten tämä on mahdollista. Tylsää. Ja kaikki toistuu kuukauden välein, toisinaan on helpompaa, toisinaan vaikeampaa. Mitä tämä on ? Varmasti en vielä tiedä, mutta endometrioosia epäillään, vasemmassa munasarjassa on viiden sentin kysta. Lopullinen diagnoosi selviää leikkauksessa, 3 - 4 kuukautta on pitkä aika odottaa. Pelkäänkö pahempaa ? EN. Tottahan tällaisenä hetkenä pohtii myös pahinta vaihtoehtoa, mutta pelko on turhaa. Jos koko ajan pelkäisi, niin elämä olisi tylsää. Ja vaikka tulisikin, niin mitä siitä. Kaikesta selviää hengissä, meillä on pätevät lääkärit, olen sen jo kerran kokenut.

Täällä kipujen keskellä on ihana muistella viime viikonloppua. Kävin isoäitini luona. Hän on 86-vuotias, asuu yksin ja hoitaa jokapäiväiset asiansa itse. Joissain asioissa hän tarvitsee apua. Minulta oli tilattu verhojen vaihto olohuoneeseen. Edes äitini ei saanut tehdä sitä, koska minä olen ollut ostamassa verhot ja olen aina ne vaihtanut. Minun työni on loppujen lopuksi melko vähäistä. Isoäitini itse silitti verhot, minä vain kiipesin ja ripustin ne. Mutta se isoäidin ilo, se oli sanoin kuuvaamatonta. Ja palkaksi minä sain hyvän mielen lisäksi isoäidin leipomaa mustikkapiirakkaa ja teetä. Useammin pitäisi häntäkin käydä tapaamassa....

Olen aina ihaillut isoäitini lehtikaktusta, se oli taas upea!!!!! Olen yrittänyt ottaa oppia, jälkimmäinen kuva on omasta lehtikaktuksestani.


tiistai 23. lokakuuta 2012

Aina sattuu ja tapahtuu

Jaahas, kyllä naisia huijataan... Soitin romumetallin ostajalle, että minulta löytyisi isohko määrä romumetallia, mm. vanhoja kattopeltejä, äes, tynnyreitä jne... Hän lupasi soittaa, kunhan saa seuraavalla viikolla kuormurinsa huollosta. Soittoa ei kuulunut, joten soitan parin viikon kuluttua uudelleen. Nyt hän lupaa soittaa vielä samana päivänä uudelleen, koska on tulossa hakemaan metalliromua muutaman kilometrin päästä. Soittoa ei ole vieläkään kuulunut. Ja tämä tyyppi mainostaa romunostoa joka viikko paikallislehdessä. Nyt on autotallin sivu täynnä romua, mutta hakijasta ei ole tietoakaan.



Sain sisareltani ja hänen perheeltään syntymäpäivälahjaksi 2 palapeliä. Niiden pohjana oli valokuvat omasta talostani. Mukava lahjaidea henkilölle, joka rakastaa palapelejä. Palapelit tein jo aikoja sitten, viime viikolla sain vihdoin hankittua kehykset palapeleille ja tänään taulut seinälle. Samalla kun hankin kehykset ostin myös kipsilevyankkureita (vai mitä ne nyt ovatkaan nimeltään). Tänään sitten merkitsin taulun paikan seinälle, koputtelin seinää, että kumisee tyhjyyttään. Ei siis lautaa takana. Porakoneeseen 10 millin terä ja poraamaan sopivaa reikää. Sentin verran terä upposi, sitten tuli stoppi. Ja yllätys yllätys, reiässä olikin lautatausta. Ei siihen kannattanut jatkaa poraamista, vaan lähdin hakemaan pirtistä ruuveja. Niinpä sitten ruuvasin keskelle 10 millin reikää ruuvin taulua varten ja pidin itseäni varsin tyhmänä. Toista palapeliä varten en porannut enää reikää, ruuvi vaan seinään ja taulu siihen. Kyllä voi olla vaikeeta... Mutta kaikesta huolimatta, nyt on taulut seinällä...

maanantai 15. lokakuuta 2012

Pihan siivousta

Vihdoinkin ehdin olemaan kokonaisen viikonlopun kotona!!!!! Kaikennäköistä sitä olikin kertynyt viikonloppuihin. Jossain vaiheessa voisi ruveta vähentämään menojaan, mutta ei vielä. Huomaan vain lisääväni vapaa-ajan harrastuksia. Varsinkin ammattiyhdistystoiminta kiinnostaa, hallituksen jäsenenä olen istunut lähes koko työurani ajan, mutta pari kuukautta sitten jouduin ottamaan puheenjohtajan nuijan käteeni. Olisin tietenkin voinut syyskokouksessa sanoa, että tämä on väliaikaista. Mutta päätin katsoa, mitä se homma oikeasti on. Ainakin neuvottelutaitoja pitäisi opetella, minä kun tykkään sanoa asioita suoraan ja tehdä itsenäisesti päätöksiä.

No joka tapauksessa viikonloppuna sain paljon aikaan, kiitos myös Äidille ja Isälle, jotka olivat auttamassa. Isäni sai saunamökin katon valmiiksi ja äiti haravoi pihaa. Minun osalleni jäi haravoitujen lehtien kuljettaminen kompostiin. Muutaman kottikärryllisen vein myös kasvatuslaatikoiden katteeksi. Ja lehtiä riitti, pihalla kasvaa useita koivuja, ja tontin reunoilla muutama iso haapa.

Lauantai oli myös sopivan tyyni päivä roskapuiden polttoon. Koko kesän jätepuut (mm. saunamökin katosta ja liiterin periltä) paloivat iloisena kokkona. Siltäkin osin piha siivoutui. Liiteristä kannettiin isoja määriä edellisen omistajan jäljiltä olevaa metalliromua ulos. Nyt koko liiterin vierusta on täynnä kattopeltiä ja sitä metalliromua. Tänään niitä piti yhden metallinostajan tulla hakemaan, vaan eipä ole kuulunut. Toivottavasti tulee pian, koska ne kasat eivät ole pihan kaunistuksia.

Eilen nostin juureksia kasvimaalta. Huono sato tuli. Porkkanaa on ihan kivasti, riittää säilöttäväksi. Punajuuret ovat peukalonpään kokoisia tai pienempiä. Lantut olivat niin täynnä etananreikiä ja etanoita, että vein ne kaikki suoraan kompostiin. Kyllä harmittaa!!!! Ensi vuonna kaikki kasvit kasvavat laatikoissa, joten liiallinen märkyys ei  häiritse. Ja sitten yritän keksiä jotain etanan karkoitteksi.

Ensi kesän suunnittelu on jo alkanut!!!!!

maanantai 8. lokakuuta 2012

Puutarhavierailulla Naantalissa

Vietin aurinkoisen viikonlopun Naantalissa koulutuksessa. Mukava ja rentouttava viikonloppu, mutta koko ajan oli huono omatunto, kun ei ollut kotona pihatöissä, vaikka aurinko paistoi. Ehtiihän niitä, ehkä ja toivottavasti...

Mutta tässäpä muutama kuva Naantalin Kultarannasta. Enpä tiennytkään sen olevan muotopuutarha. Pieni sellainen, mutta kuitenkin. Lisäksi siellä oli laajoja nurmikenttiä, ihania paviljonkeja... Daaliat ovat suosikkejani ja niitä oli paljon. Osalla oli korkeutta lähes pari metriä, osa vähän matalampia. Kannaa oli käytetty erilaisissa istutuksissa, mutta ne eivät enää kukkineet. Samoin ruusujen kukinta oli lähes ohi. Mutta mitä siitä...






Kultaranta on mielenkiintoinen paikka. Joskus voisin kiertää sen uudelleen, mutta sellaisena aikana, kun Presidenttipari ei ole paikalla. Silloin ilmeisesti pääsee vapaammin kiertelemään ja laajemmalla alueella. Ja tietenkin menisin sinne kesällä, heinä- tai elokuussa, kun kaikki kukat kukkivat. Muutenkin Naantali vaikutti kiinnostavalta, kesäinen päivä kävellen ja katsellen. Sen toteutan joskus....

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Hyvästi kesä!!!!!

Aloitin tänään syystyöt. Jotenkin se saa mielen apeaksi, kun kesä alkaa olemaan ohi. Voi voi... Aloitin pihatyöt kääntämällä aumakompostin. Sellainen helppo, vähän voimaa vaativa työ puolikuntoiselle flunssasta toipuvalle ;) Mutta siitä oli pakko aloittaa... Ja hyvin olivat viimesyksyiset lehdet maatuneen, vielä keväällä ne erottti selvästi. Huono asia oli se, että kompostissa kasvoi vuohenputkea ja leinikkiä. Minä nimittäin kannoin kesällä kukkapenkin pintamullat kompostiin. Käännetyn kompostin päällystin kesäkurpitsan, spagettikurpitsan, avomaankurkun ja kurkkuyrtin taimilla. Ne kiskoin pois kasvatuslaatikoista. Ovat niin paksuvartisia, että eivät varmasti olisi maatuneet talven aikana.

Sitten tyhjensin lämpökompostia. Vielä vuosi sitten ajattelin, etten saa sitä mitenkään täytettyä, niin että se rupeaisi toimimaan kunnolla. Mutta niin vaan se täyttyy. Tämä oli kolmas kerta tänä kasvukautena, kun sen tyhjensin. Kaikki muut olivat hienosti maatuneet, vain kananmunakuoret olivat erotettavissa. Aiemmilla kerroilla siirsin lämpökompostorin tuotteet jälkikompostoitumaan aumaan, mutta tällä kertaa kuorrutin 2 kasvatuslaatikkoa lämpökompostorin tuotoksella. Eihän se kaunista ole, joten pinnalle asettelin pensaspavun varsia. Luin, että papujen lehdissä ja varsissa on myöskin runsaasti typpeä, ei pelkästään juurissa. Pavun varsien päälle aion vielä laittaa ohuen kerroksen haravoituja lehtiä. Viime vuodesta opin, että kerros ei saa olla liian paksu. Kasvimaani ei meinannut keväällä kuivua millään, kun siinä oli liian paksu lehtikerros.




Kasvimaalle ei vielä tehnyt mitään. Vain sipulit olen nostanut ylös, kaikki muut kasvikset saavat vielä kasvaa. Hiukan täytyy tilannetta seurata, koska kasvimaan reunoilla seisoo vesi. Etteivät juurekset ala mätänemään. Mutta pieniä ovat vielä juuret, ihan liian pieniä. Liekö pienuuden syynä tämä sateinen kesä, vai mikä ????? Tänä vuonna en aio kuorruttaa kasvimaata haravoiduilla lehdillä. Enpä taida edes kääntää sitä, koska ensi keväänä kasvimaan paikalla on kasvatuslaatikoita!!!!



torstai 27. syyskuuta 2012

Sadonkorjuupataa

Tänään oli pakko päästä kokeilemaan limusiinilihaa. Filettä en vielä käytä, vaikka sitä tulisi maisteltua sellaisenaan. Päätin tehdä rakastamaani punajuuripataa. Ohjeen olen löytänyt hesarin nettisivuilta. Minä teen sen aina naudan lihasta, vaikka ohjeen mukaan sen voisi tehdä myös possua. Lihan lisäksi pataan tulee myös punajuurta ja porkkanaa. Tällä kertaa lisäsin myös palsternakkaa.

Juurekset olivat varsin tuoreita, hain ne suoraa kasvimaalta. Mutta mutta... Punajuuret, ne itivät varsin huonosti, ja ne jotka itivät ovat todella pieniä :( Myös porkkanat ovat surkean pieniä. Vain palsternakat ovat kunnollisia. Taitaa vika olla liiassa kosteudessa. Tälläkin hetkellä kasvimaan reunoilla seisoo vesi, ja koko ajan sitä tulee taivaalta lisää. Koko ajan vahvistuu ajastus rakentaa juurikasmaa laatikoihin. Silloin ei pääse vesi seisomaan penkeissä, vaan pääsee valumaan pois.

Nyt odotan innolla padan kypsymistä. Kyllä leivinuuni on mahtava juttu, vieläkään en ole laittanut lämpöjä päälle taloon, kylpyhuonetta lukuunottamatta. Ja hyvin tarkenee, niin ihanasti se lämmittää. Säästyy kallista sähköä.

Toinen varma syksyn merkki on hiirten rapina talon seinissä. Kahtena yönä olen sitä kuunnellut, joten tänään viritin hiirenloukut. Vielä ei ole tullut saalista. Saunamökkiin viritän hiiribaarin, mutta sisätiloihin en sitä halua. Täällä minulla on sellainen laatikkomallinen hiirenloukku, joka on varsin tehokas. Viime syksynä ostin vielä sellaisia pieniä, muovisia loukkuja,  joissa on valmis "tuoksu"syötti. Laatikkoloukulla sain ainoastaan saalista.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Lähilihaa

Tänään kävin kotimatkalla hakemassa 30 kiloa Limousin-karjan lihaa. Hurja määrä...

Hurja määrä, kun se on kaikki omalla pöydällä. Kaikki liha ei todellakaan ole itselleni, vaan kyseessä on kimppatilaus. Puolet lihasta on jauhelihaa, puolet kokolihaa (erilaisia paisteja, ulko- ja sisäfilettä, entrecotea). Ja osa paisteista on mukavankokoisia uuniin laitettavia.

Tässä herääkin kysymys, että kumpaa lihaa vastaisuudessa ostaa. Kaupungin alueella on 2 tuottajaa, joilla on suoramyyntiä. Toiselle tuottajalle on matkaa 20 - 30 kilometriä ja toinen on ihan työmatkan varrella. Sieltä toisesta paikasta saa lisää 15 kilon erissä, kun taas lähituottajalla minimierä on 30 kiloa. Molemmat tuottajat voi laskea lähiruuaksi, mutta jotenkin silti ajattelen, että tämä toinen on enempi lähiruokaa, koska ajan heidän tilastaan päivittäin ohi.

Huomiseksi on jo suunnitteilla punajuuripataa. Kun vain muistaisi, mistä se ohje on.... kauppalistalle ainakin homejuustoa...

lauantai 22. syyskuuta 2012

Syysflunssassa

Voihan rähmä, nyt se taas tuli, jokavuotinen syysflunssa. Vaikka tietää, että se tulee joka syksy, silti se on aina ikävä yllätys. Niinpä sitä maataan sohvalla, toisessa kädessä nenäliina ja toisessa mukillinen kuumaa mustaviinimarjamehua. Ehkä tämä tästä... Ja toivottavasti pian... Sairastelu ei haittaisi, jos ulkona tulisi kaatamalla vettä, mutta minun kiusakseni ulkona on ihana auringonpaiste. Ja ulkona olisi niiiiiiiiiin paljon tehtävää. Mutta ei, parempi pysytellä makuuasennossa.

Sairastamisen harmia lisää vielä se, että jouduin perumaan kummipojan synttärit. Ei viisivuotias vielä ymmärrä, miksi kummitäti jättää tulematta :( Laitan kuitenkin paketin postiin, luulen nimittäin, että se on tärkein!!!!

Kauppaan en jaksa lähteä, mutta onneksi olen hamsteri-luonne. Pieni kurkistus pakastimeen ja kasvimaalle ja jääkaappiin, niin ruuanlaitto onnistuu. Ei tarvitse lähteä kauppaan. Spagettikurpitsaa uunissa (on muuten huomattavasti parempaa kuin keitettynä), paistettuja kananpaloja ja kesäkurpitsatsatsikia. Vähän kurpitsaista, mutta herkullista ja täyttävää.

Pientä piristystä jatkuvaan makoiluun tuo punaiset kukat. Lehtikaktus ilahduttaa isoilla nupuilla ja sitten toinen etanoiden katkaisema gladiolus...



perjantai 14. syyskuuta 2012

Etanaraivoa sammuttamassa

Viime viikolla lupailtiin pakkasyötä, joten peittelin arimmat kasvini. Liian kiireisenä olen antanut harsojen olla paikoillaan, mutta eilen poistin osan. Ja muutama kirosana kyllä pääsi. Etanat olivat juhlineet gladioluksien kimpussa. Kaksi kukkavanaa oli poikki, yhtään nuppua ei vielä näkynyt. Minä kiikutin kukat maljakkoon, mutta epävarmaa on suostuvatko aukeamaan. Yhdestä kukkavanasta pilkisti hiukan punaista ja tietenkin siinä nupussa oli myös iso etana. Voi viivatti sentään!!!! Mieleni tekisi hankkia etanantorjunta-ainetta, mutta juuri uudessa Kotipuutarhalehdessä kerrottiin, että se muuttaa mullan ravinnepitoisuutta. Pitänee vaan yrittää poimia kaikki pois ja hukuttaa pesuaineveteen.

Illalla osallistuin alkusammutuskoulutukseen. Koulutus kuuluu työhöni, mutta oli siitä silti hyötyä kotielämällekin. Ensin meillä oli puolentoista tunnin turvallisuusluento. Se antoi paljon ajattelemisen aihetta töihin, mutta myös kotiin. Onko minulla kotona kaikki välineet, onko varauloskäynnit vapaina. No ei ole!!!!! Palovaroittimet on testattu äskettäin, mutta yläkerran varauloskäyntinä toimivaa ikkunaa ei saa auki. Lisäksi seinästä puuttuvat laskeutumistangot (vai mitä ne ovat), jotte ikkunasta pääsee siirtymään tikkaille. Pitänee siis miettiä työhuoneen kalustus uusiksi, jotta ikkunan saa auki. Yläkerta on niin pölyinen, täynnä käsityötarvikkeita oleva paikka, että tiukan paikan tullen sieltä on kiire ulos. Lisäksi pääsimme kokeilemaan vedellä täytettyä jauhesammutinta sekä sammutuspeitettä. Sammuttimella yritimme sammuttaa palavaa tulipataa, ja hyvin onnistui. Työkaverini kyllä väitti tänään, että palomies sammutti padan nappia painamalla. Mutta ainakin kuvittelin onnistuneeni sammuttamisessa. Lisäksi saimme sammuttaa sammutuspeitteellä palavaa ihmistä (siis nukkea). Ja se sytyttiin ihan oikeasti... Todella hyödyllistä opetella miten sammutuspeitteestä pidetään kiinni, ettei itse kärähdä. Ja se koko, ei saa olla liian pieni... Sellanen 90 senttinen on liian pieni ja kas kummaa, sellainenhan minulta kotoa löytyy...

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Aurinko nousee tuhosuihkun jälkeen

Aamulla väsytti taas ihan rankasti... Herätyskello torkutti parikin kertaa ennen kuin jaksoin nousta töihin. Siksi herätyskello herättääkin aikaisemmin, että saan rauhassa heräillä. Hipsin puolinukuksissa kohti kylpyhuonetta ja pysähdyin matkalla ihailemaan auringonnousua. Ensin oli taivaanranta puiden takana punainen, sitten rupesi näkymään punainen pallo, joka hitaasti nousi... Hetken kuluttua aurinko katosi harmaiden pilvien taakse. Sitten taas oli kirkas kuulas kaunis auringonpaiste ja nyt taas harmaata ja sateista. Eli melko vaihteleva tämä aamusää.

Yritin kuvata auringonnousua, mutta eivät ne värit näytä samalta...




Eilisiltaa sähköisti pyykinpesukoneen liitinrikko. Laitoin koneen normaalisti päälle ja yhtäkkiä alkoi vesisuihku.... Epäilin tietysti omia toimiani eli en silloin tammikuussa ollut kiristänyt tarpeeksi pesukoneen vesiletkua, välikappaletta ja hanaa. Hain jakoavaimen, ja ihmettelin, että miksi tämä on liian pieni, sillä samalla jakoavaimella olin kuitenkin kiristämisen tehnyt. Lopulta onnistuin kiristämään lisää, avasin hanan ja suihku jatkui... Sitten huomasin, että liitin olikin halki. Miten metallinen välikappale voi haljeta. Hitsi vie, kaupunkiin olen menossa vasta torstaina, siihen asti täytyy odottaa ja pestä nyrkkipyykkiä...

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Lähiruokaa ja pakkaspelkoa

Tänään pidettiin jokasyksyiset lähiruokamarkkinat paikallisella tilalla. Viime vuonna olisin jo mennyt, mutta lähdin hakemaan ystävääni sairaalasta. Asiat piti laittaa tärkeysjärjestykseen!!!! Tänä vuonna markkinoita helli ihastuttava auringonpaiste, vaikka ilma olikin viileä. Markkina-alue ei ollut iso, mutta myynnissä oli kiinnostavia tuotteita: käsitöitä, syksyn satoa, leivonnaisia, kylän myllyn viljatuotteita ja tilan omaa naudanlihaa. Olin miettinyt ostettavia tuotteita jo etukäteen. Ainakin paikallisen myllyn viljatuotteita, monesti nimittäin olen ajanut myllyn ohi, mutta koskaan en ole saanut aikaiseksi pysähtyä sinne. Ostin 4 kiloa vehnäjauhoja ja 4 kiloa ruisjauhoja. Olisin halunnut myöskin ostaa kokeeksi Limousine-karjan lihaa, mutta myyntierä on 30 kiloa. Ei tällainen yhdenhengen talous käytä sellaista määrää lihaa järkevässä ajanjaksossa. Kiinnostus on silti niin kova, että yritän löytää kavereita kimppatilaukseen. Lisäksi ostin markkinoilta naapurikunnassa kasvatettua parsakaalia. Mielessäni olen tehnyt pohdiskeluja, että lähiruokaa vai luomua. Ja täytyy sanoa, että kyllä vaakani kallistuu lähiruuan puolelle. Jos ruoka on lähellä tuotettua luomua, niin se olisi parasta!!!! Tietysti kaikkein parasta olisi itsetuotettu luomuruoka ja omavaraistalous, mutta siihen en pysty, enkä ehkä koskaan haluakaan pystyä. Kaikesta huolimatta pidän pienimuotoisesta viljelystä pikkuruisella kasvimaallani.

Nyt on myös alkanut jokasyksyinen sääennusteiden vahtiminen sillä ensi yöksi on luvattu pakkasta, jopa tänne Etelä-Suomeen asti. Niinpä kiedoin hallaharsoon minikasvihuoneeni paprikantaimineen, ensimmäiset, vielä kukkimattomat gladioluksini sekä kolmemetriset salkopapuni. Nyt vain toivon, että suojaukseni riittävät, ja tulevaksi viikoksi luvatut helteet saapuvat. En vielä haluaisi luopua mistään....

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Syystöitä

Ei sille mitään mahda, että syksy on tullut... Aurinko paistoi päivällä ihanasti, kun ajelin töistä kotiin. Heti kotiin päästyä laitoin lakanapyykin koneeseen ja ohjelman pysähdyttyä pyykit ulos. Sääennustekin lupasi kaunista ilmaa. Pari tuntia ehtivätkin riippua ulkona, mutta sitten taivas harmaantui niin pahasti, että katsoin parhaaksi hakea pyykit sisälle. Pisaraakaan ei silti tullut vettä...

Sunnuntaina hankin pihalleni ensimmäiset kukkasipulit. Tarkoitus oli istuttaa enemmänkin kukkasipuleja, mutta kun ne kukkapenkit jäävät tältä syksyltä tekemättä. 100 idänsinililjan (scilla siberica) sipulia hankin ja paikaksi olin valinnut likakaivojen edustan. Se on sulanut parina keväänä ensimmäiseksi, joten sinne aikaisia kukkijoita somistamaan pihaa ja antamaan kevääntuntua. Rakastan scilla-peltoja, Ystävilläni on aivan ihana sellainen... Ehkäpä minullakin on 20 vuoden kuluttua...

Toinen syystyö oli syyslannoitus. Heittelin kouralla GrowHow:n syyslannoitetta marjapensaille ja siirretyille perennoille. Kasvatuslaatikoita lannoitan kompostilla, niihin en synteettisiä lannoitteita laita.

Sadonkorjuu jatkui viime viikonloppuna sipulien nostolla. Osa sipuleista oli isoja, mutta osa melkein istukkaankokoisia. Ja ihmetystä herätti myös se, että joku oli syönyt sipulinvarret. Osassa sipuleista oli ainoastaan 5 senttiä vartta jäljellä. Ja vieressä porkkanannaatit kasvoivat komeasti, niitä ei ole syöty. Ihmeellistä

Auringonpaiste ja ensimmäinen gladioluksin nuppu, siinä päivän ilonaiheita.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Taloturvallisuudesta

Jo talon ostossa ihmettelimme, että katolta puuttuivat kaikki turvatuotteet. Ja silti talossa oli tehty lopputarkastus ja hyväksytty rakennus. On nuohooja silti kivunnut katolle ainakin kaksi kertaa... Torstaina neljän vuoden vanha taloni sai vihdoinkin kulkusillan katolle ja talotikkaat. Kiitos siitä kuuluu isälleni!!!!! Hän vuokrasi henkilönostimen ja sen avulla laittoin kaiken paikoilleen :) Ihanaa, mutta ei kaikki silti ihan ongelmitta mennyt... Nostinta ei saatu sopivaan kohtaan, koska joku oli rakentanut kasvatuslaatikoita takapihalle. Niiden takia nostinta ei saatu riittävän kauan takapihalle, joten räystäs hankaloitti ja lopulta esti työskentelyn. Piti siirtää nostin talon toiselle puolelle. Pyykinkuivausteline pois ja nostin peruutettiin nurmikolle... Puomi ei edelleenkään riittänyt... Sitten yritimme siirtää nostinta sen oman moottorin avulla, mutta nurmikko oli liian pehmeää, marjapensaat tiellä, kuten myös idioottimaisessa paikassa sijaitseva valaisin. Minusta nostimen pitäisi mahtua lampun ja marjapensaan välistä, poistan vaan varmuudeksi pensastuet... Lautoja pyörien alle ja pientä työntöapua ja sinne meni. Vähän meinasi viinimarja kärsiä, mutta ei mennyt edes oksia poikki...

 
 
Nyt on kulkusillat asennettu, samoin talotikkaat. Lumiesteiden paikkaa vielä mietitään...

Samalla kun isä teki töitä yläilmoissa, minä heiluttelin uutta vesuriani ja vähän pokasahaa....


Onpahan taas yksi kulma tonttia raivattu. Vähän vielä tasoittelua, muurahaispesän siirtoa, niin sitten voin ruveta suunnittelemaan kivipuutarhaa. Luultavasti koivut tulevat vähenemään, samoin taustalla oleva iso kuusi. Mutta niitä en uskalla yksin kaataa, enkä edes viitsi pokasahalla...

tiistai 28. elokuuta 2012

Vesuri heilui

Omistan vanhan pihan, vaikka talo onkin melko uusi. Olen jo lähes kaksi vuotta ihmetellyt edellisten omistajien pihasuunnittelua. Pihalla kasvaa yksi perenna mättäänä siellä ja toinen täällä. Yksittäisiä pensaita samoin. Nurmikon leikkaaminen on ollut hankalaa, koko ajan pitää kiertää esteitä, en tykkää.

Viime kesänä aloitin yhden kukkapenkin kaivamisen, tänä kesänä toisen. Mutta kumpikaan ei valmistu ennen salaojien kaivamista eli ensi kesää. Niinpä nyt joudun miettimään perennojen paikkoja. Osa niistä on pakko siirtää. Mutta minne ????? Sellaiseen paikkaan, että ne eivät olisi tiellä, mutta säilyisivät pihamyllerryksessä. Jotain pitäis keksiä pian, jotta perennat ehtivät juurtua uuteen paikkaan. Siirtolistalla ovat ainakin ukonhattu, pikkutalvio, ruusujuuri, jalopähkämö, ohotanmaruna, sammalleimu, hopeahärkki. Lisäksi sisällä kasvavat siementaimet: salkoruusu ja harjaneilikka, kaipaavat ulkoistutukseen.

Sain viikonloppuna lahjaksi vesurin. Olin jo lainannut isäni vesuria ja tuhonnut sillä ja oksasaksilla yhden jasmikkeen ja rehevän lumimarjaryteikön. Eilen hävitin vielä syreenin. Pidän siitä, mutta jos se kasvaa väärässä paikassa, niin sitten se pitää hävittää. Vesurilla ja suurimmat oksat pokasahalla ja nyt ei enää ole syreeniä. Sen lisäksi vielä hetki riehumista trimmerillä ja tilaa tuli vähintään 5 neliöä. Ja kun jaksaa jatkaa raivausta, niin saan lisäneliöitä puutarhaan. Nokkonen, haapa ja maitohorsma yhdessä vuohenputken kanssa kilpailevat tilasta kanssani. Minä aion selviytyä voittajana :)

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Ei sitä vaan osaa olla...

Mukava viikonloppu talkoineen ja vieraineen on takana. Suunnittelin vaan istahtavani sohvalle ja tarkoitus oli vain olla, tekemättä yhtään mitään. Mutta en osaa olla toimettomana...

Lauantaina sai saunamökki uuden peltikaton. Sääennusteista poiketen aurinko paistoi ja työt sujuivat 4 miehen ja 2 naisen voimin ripeästi. Eikä pidä unohtaa häntä, joka muonitti porukan. Iso Kiitos Kaikille!!!!!

Perjantaina sain sisareltani parikymmentä mansikan tainta. Ne istutin tänä aamuna. Pieniä versoja, mutta osalla taimista olikin melkoiset juuret. Toivottavasti ehtivät juurtua ennen ensimmäisiä pakkasia. Spagettikurpitsa on hiukan yrittänyt vallata mansikkapenkkiä, mutta sen voi kohta katkaista. En usko sen tekevän enää lisää hedelmiä.




Tänään poimin oletettavasti viimeisen sadon pensaspavuista. Useamman kilon olen satoa saanut, niinkin pieneltä alueelta. Salkopapu vasta aloittelee satokauttaan. Niiden poimiminen onkin melkoinen haaste. Tavalliset 4-portaiset A-tikkaat eivät riittäneet alkuunkaan, joten piti käyttää vähän korkeampia....


Tänä kesänä aloitettu kukkapenkki ei tule valmistumaan. Kukkapenkki jouduttaisiin kuitenkin kaivamaan auki, koska sen takana olevaan kaivoon johdetaan saunamökin salaojien vedet. Ei siis kannata istuttaa kukkia tänä kesänä ja ensi vuonna kaivaa taas ylös.

Kun kerran päätin, että mitään en tee ja pelkkä makaaminen ei huvita, niin taidanpa ruveta piirtämään ja mittaamaan etupihan kukkapenkkejä ja oleskelualuetta. Ne kaivetaan samalla, kun kaivetaan salaojia. Viime kesänä jo aloitin sen kukkapenkin tekoa, mutta ei siitä mitään tullut. Tällä hetkellä se toimii lintujen ja koirien uima-altaana, kun sadevedet eivät valu paksun saven läpi minnekään.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Itsekasvatettu spagetti

Päätin tehdä ensimmäisen kokeilun spagettikurpitsalla. Kokoa spagetilla oli 2,5 kiloa. Ensin puolitus, sitten koversin keskustan siemenhötön pois. Ja sitten suolalla maustettuun kiehuvaan veteen kypsymään. Keittoaika oli ensimmäisellä kerralla liian pitkä, lähes puoli tuntia. Seuraavalla kerralla vähän vähemmän, koska kypsän sisuksen irrottaminen oli hankalaa, kuori hajosi. "Pastan" seurana tarjosin kinkku-homejuustokastiketta. Erinomainen karppaajan lounas, vaikka en itse karppaaja olekaan.

Kuvasarja spagettikurpitsan valmistamisesta:












torstai 9. elokuuta 2012

Työt haittaa vapaa-aikaa, vai miten se oli...

Niin siinä käy loman loputtua, että pihahommat jää pakostakin vähemmälle. Mikä ihme siinä onkaan, että keväisin ja alkukesällä on aina kauhea into mennä pihahommiin työpäivän jälkeen. Mutta loman jälkeen väsyttää liikaa...

Leipomishommia pitäisi jatkaa, koska parin viikon kuluttua on serkkutapaaminen ja samalle viikonlopulle osuu myöskin katon pellitystalkoot. Aion leipoa jo edellisessä tekstissäni mainittua suklaa-kesäkurpitsakakkua. Ohje siihen löytyy herkkupeppujen blogista http://herkkupeput.blogspot.fi/2005/08/suklaa-keskurpitsakakku.html. Toisen kiinnostavan kesäkurppaohjeen löysin uusimmasta Ruoka-Pirkka -lehdestä. Melkein kuin porkkanakakku, mutta tehtykin kesäkurpitsasta, ohje löytyy myös täältä http://www.pirkka.fi/ruoka/reseptit/26177-makea-kesakurpitsapiirakka.  Sitä aion kokeilla...

Kukkapenkkiä olen yrittänyt kääntää. Teen sitä rikkaruohoiselle nurmikolle. Pääasiassa siinä kohdassa kasvaa leinikkiä, vuohenputkea, juolavehnää ja nokkosta. Niinpä päädyin poistamaan koko pintamaan. Ajatuksena oli, että yksi kottikärryllinen per ilta. Mutta eihän sitä tänäkään iltana jaksanut. Onneksi huomenna alkaa viikonloppu, josko silloin jaksaisi enemmän, paitsi että silloin muurataan saunamökkiin piippua ja minun hommani on kantaa tiiliä. Silti uskon ehtiväni kukkapenkkiinkin.

Pihalla kuljeskellessani näin upeannäköisen, ison, punaisen madon. Ihan piti kuvata ja laittaa avain antamaan osviittaa koosta. Aika komea...

Ajattelin, että joku perhosen toukka on kyseessä. Googlettamalla löysin lajinkin, puuntuhooja (Cossus cossus).

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Päivän työsuunnitelmasta ja toteutuiko se

Eilen kävimme Ystävien kanssa testaamassa yhden Porvoon uusista ravintoloista. Siellä kerroin ilmeisesti turhan kovaäänisesti tämän päivän leivontasuunnitelmista, koska tarjoilija pyysi minua leipomaan maustekakkua. Osaisinkohan joskus hillitä kieltäni ?

No aamun aloitin sytyttämällä tulet uuniin ja tällä kertaa varmistin, että savupelti on varmasti auki. Tulen palaessa, ruisleipätaikinajuuren kohotessa päätin lähteä tyhjentämään loput viinimarjapensaat. Olin etukäteen päättänyt, että ainoa työ tälle päivälle on leivonta. Mutta eilen tulin keittäneeksi stevialiemen, josta tuli tyrmäävän makeaa, ällöttävän äitelää. Sitä halusin kokeilla viinimarjamehun makeuttamiseen, niin ihan pakko oli ruveta tekemään viinimarjamehua... Ihan pakko, koska toisena vaihtoehtona oli liekkien tuijottelu ja pasianssin pelaaminen.

Niinpä siis tyhjensin viinimarjapensaat ja todettava on, että valkoisesta viinimarjasta tuli paras sato, noin 5 litraa. Mustasta vain pari litraa, kahden punaisen pensaan yhteistulos oli noin 1 litra. Ensi viikolla leikkaan puskat ja annan kunnon tujauksen syyslannoitetta. Joskohan sillä heräisivät tuottaman satoa...

Viinimarjamehun poristessa itsekseen leivoin ruisleipää, mutta vaalean leivän kanssa meinasikin tulla jo ongelmia. Joku oli unohtanut katsoa jauhokaappiin, kun kävi ruokaostoksilla. Vehnäjauhopussi oli lähes tyhjä :( Jos asuisin lähellä kauppaa, olisin kipaissut hakemassa niitä. Mutta kun matkaa lähimpään kauppaan on 10 kilometriä, niin yhden unohtuneen tavaran takia ei kannata lähteä. Siispä mietin leivontasuunnitelman uusiksi. Päätin jättää pullapitkot leipomatta, mutta leipoa suklaa-kesäkurpitsakakun, siihen vehnäjauhot juuri ja juuri riittivät.

Tyytyväisenä itseeni jaksoin vielä kerätä ensimmäisen papusadon, 3 litraa. Ne ryöppäsin, pilkoin  ja pakastin. Osan tietenkin paistoin valkosipulivoissa ja söin... Ja joka välissä olen rentoutunut hyvän kirjan kanssa, jalat tuolille nostettuna. Kesä ja toiseksi viimeinen lomapäivä on kohta ohi...

lauantai 4. elokuuta 2012

Ressi, ressi...

Eilen pidin luentoa Ystävälleni puutarhastressin hallinnasta ja mihin syyllistynkään itse tänä aamuna. Hamstraushulluuteeni liittyy oleellisena osana säilöntästressi. Piti pitää sama stressinhallintaluento itsellekin, siis "pitää priorisoida ja miettiä max kolmea asiaa kerralla". Mitkähän ne 3 säilöntäjuttua olisivat ? No, viinimarjatuoremehu on nyt valumassa keittiön lattialla (1)



Valuneisiin marjoihin jää kuitenkin niin paljon makuaineita, että niitä pitää keittää vielä kattilassa (2). Pinaatti pitäisi korjata (3), samoin pavut (4). Pahus, 1 työ liikaa. Ehkäpä pensaspapujen korjuuta voisi hiukan siirtää.

Huomenna olisi suunnitelmissa käväistä vanhempien luona poimimassa kirsikoita ja viinimarjoja.

torstai 2. elokuuta 2012

Hamstraushulluus iski jälleen

Eipä sitä muuta voi todeta, kun miettii alkanutta säilöntävimmaa. Ostin 10 kiloa mansikoita, jotka pakastin. Aiempina vuosina on tuntunut, että 5 kiloa loppuu kesken. No nyt ei pitäisi loppua... Sitten kun halavalla sain, ostin vielä 5 kiloa mansikoita, myytiin hillomansikoina, ja tein niistä mansikkahilloa. Hulluutta, koska enhän minä syö kauheesti hilloja. Näin jälkeenpäin ajatellen, olisin voinut keittää mansikoista mehua. Mutta eipä tullut mieleen.

Pari päivää sitten, vielä puolikuntoisena kesäflunssaisena, piti päästä metsään mustikoita poimimaan. Olin saanut idean höyryttää mustikkamehua, joten muusta viis ja metsään. Rohmulla poimin ja parin tunnin saalistuksen jälkeen ämpäri oli puolillaan ja olo väsynyt. Mutta sainpahan keitettyä 4 litraa mehua, jota terästin punaisella viinimarjalla.

Tänään sitten tyhjentelin toisen punaisen viinimarjapensaan, saalis huima 5 dl. Ja sitten valkoisen viinimarjapensaan kimppuun. Siinä näyttäisi olevankin paras sato. 2½ litraa poimin ja puska on vasta puolillaan. 3 litraa viinimarjoja riittää yhden sitruunan kera mehuannokseen. Se on likoamassa jääkaapissa.

Huomenna olen menossa jälleen mustikkaan. Lisää talvivarastoja. Sitten pitäisi poimia loput valkoiset ja mustat viinimarjat ja keittää ne mehuksi. Pensaspapusatoa saa jo ruveta korjaamaan. Myöskin papusalko pitää korjata. Se olisi jo alunperinkin pitänyt ruuvata laatikkoon kiinni, mutta enpä tullut tehneeksi ja nyt se on kaatunut. Toivottavasti salkopavut ovat vielä ehjiä...

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Raivausta Potagerissa

Joskus huomaa tehneensä ylilyöntejä... Laajensin keväällä kasvimaan lajikevalikoimaa avomaankurkulla. Lueskelin kurkun kasvatusohjeita  ja niissä kehuttiin kurkkuyrtin tuovan pölyttäjiä kurkuille. Minä tietenkin kurkkuýrtin siemeniä ja istutin kokonaisen pussillisen niitä kurkkulaatikon keskelle. Hyvin lähtivät kasvuun, liiankin hyvin. Nyt kurkkuyrit peittävät lähes koko laatikon ja peittävät kurkuilta auringon. Kauniita ovat ja mehiläisiä ja kimalaisia pörisee niissä runsaasti. Minä vaan en tarvitse kurkuille pölyttäjiä, lajike on itsestään pölyttyvä. Niinpä tartuin saksiin ja katkoin suurimman osan kurkkuyrtin varsista. Muutaman jätin koristeeksi. Iloinen yllätys löytyi kurkkuyrttien alta, useita kurkunalkuja, parhaat lähes kymmensenttisiä :)

Toinen melkoinen kasvuongelma näyttäisi olevan spagettikurpitsa. En todellakaan ymmärtänyt sen kasvattavan kolmemetrisiä lonkeroita, jotka kasvavat ja kasvavat. Nyt ne peittävät välikäytäviä, hukuttavat samassa laatikossa kasvavat kesäkurpitsat alleen ja yltävät jo mansikkapenkkiin asti. Satoa näyttäisi tulevan runsaasti, jos kaikki alut kehittyvät valmiiksi hedelemiksi. Erityisen hankalaksi tilanteen tekee se, että spagettikurpitsan alut ovat samanvärisiä kuin kesäkurpat, lajike 'white long'. Vain muoto on eri, spagettikurpitsa pyöreä ja kesäkurppa pitkulainen. Silti vaikka spagettikurpitsa valtaa alaa, kesäkurpitsa on jaksanut taistella ensimmäiset valmiit hedelmät. Sadonkorjuuaika on alkanut, JEEEEEEE!!!!!!!

Vielä en ole tehnyt päätöksiä ensi kesästä, ensin täytyy päästä maistelemaan keitettyä spagettikurpitsaa. Lisää kasvatuslaatikoita on kuitenkin tiedossa, ainakin 6 kappaletta...


perjantai 20. heinäkuuta 2012

Huussi muuttaa

Tonttini sivulla, kainosti kuusten suojissa on asunut vuosikymmeniä huussi. Ei se varmaankaan ole ollut käytössä vuoden -87 jälkeen, papereiden mukaan silloin on saunamökkiin rakennettu vesiklosetti. Mutta ei huussi siltikään tyhjä ollut, edellinen omistaja oli käyttänyt sitä puutarhavajana, toisaalta myös muurahaiset olivat vallanneet sitä omaan käyttöönsä. Sekä huussin ulko- että sisäpuolella oli puolimetrinen keko.


Huussi ei todellakaan ollut pihan kaunistus, joten siitä päätettiin päästä eroon. Köysi kiinni huussi otsalautaan ja toinen pää auton vetokoukkuun ja menoksi. Ja komeastihan se kaatui ja lähti liikkeelle. Tällä hetkellä huussi on paraatipaikalla talon etupihalla odottamassa, että muurahaiset kaikkoavat ja huussin voi purkaa.


Nyt sitten alkaa suunnittelu, että mitä huussin paikalle. Itse asiassa haluaisin, että huussin ympärillä kasvaneet kuusetkin kaadettaisiin -en pidä kuusista- mutta, silloin tontiltani olisi suora näköyhteys naapurien terassille. Joten tätä asiaa pitää pohtia kunnolla, vielä minulla ei ole siihen ratkaisua.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Savua, vaan ei tulta

Olipa viileä aamu, sisälämpötila nippanappa 20. Päätin pistää tulen uuniin. Pelti auki, puita sisään ja tulet. Syttyi, vaan rupeaa työntämään savua sisälle. Ulkona on matalapainetta, joten piipunpohjalle paperia. Sillä se veto ainakin saadaan aikaan. Ja pah!!! Johan tupruttaa savua sisälle, eikun paperia lisää ja taas lisää savua. Avasin jo takaovenkin, että uuni sais ilmaa.

Sitten jo rupeaa piippaamaan palovaroitin. Juoksin hakemaan keittiöstä tuolin, ja takas eteiseen irrottamaan piipparin katosta. Sitten rupeaa hälytysjärjestelmäni huutamaan tulipaloa,  samaan aikaan puhelimeeni tulee tekstiviestiä, ja uuni vaan puskee savua sisälle. Etuovi auki, nyt soi jo puhelin ja Securitas soittaa, että onko tulipalo. Voi helkkari mikä aamu...

Päätin antaa olla, molemmat ovet auki, ristiveto, että savu hälvenee. Ja kappas uunin savupelti olikin kiinni, vaikka mä ihan varmasti olin sen avannut. Uus yritys ja johan rupes uuni vetämään savua oikeaan suuntaan.

Eipä siinä mitään, uuni lämpesi ja minä sain varmistuksen, etten turhaan maksa Securitakselle hälytysjärjestelmästä.  Niin ja viinimarja-kinuskipiirakka kypsyi uunin jälkilämmössä.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Taas ampiaisia...

Olen koko kesän seurannut ampiaisten lentoa terassillani ja huomannut, että ne katoavat lattialautojen alle. Tottahan siitä arvasi, että pesää sinne tehdään :( Ja pakkohan se on sieltä hävittää, kun niin hankalan paikan tänä kesänä valitsivat.

Tässä tapauksessa hävittämisen pitäisi olla suhteellisen helppoa, koska terassin alta on kulku talon alle. Suurimman ongelman muodostankin itse ampiaiskammoineni...

Ensin irrotin terassin sivusta pari lautaa ja heti rupesi ympärilläni pörisemään vihaisia ampiaisia. Ja sieltähän se pesä näkyikin, sellanen teepannunkokoinen. Yök.



Löytämieni ohjeiden mukaan sonnustauduin iltakymmenen jälkeen pitkähihaiseen hupputakkiin, sidoin kaulaliinan vielä tiukasti ja paksusti kaulaani suojaamaan, hanskat käteen ja sitten Raid-pullo kädessä lähestyin pesää. Hyttyshattu olisi ollut kovasana, mutta sellaista ei taloudesta löytynyt, joten kasvot paljaana lähdin kohti sotaa.

Hiukan oli vielä kuhinaa havaittavissa pesällä, vaikka kello oli jo yli kymmenen. Mutta siitäkin huolimatta aloitin taistelun. Kymmenen sentin päästä pesän suuaukosta rupesin suihkuttamaan, suihkutin ja suihkutin... Ja sitten äkkiä pois. Kiersin keittiön ikkunaan katsomaan, miten hyökkäykseni vaikutti. Muutama ampiainen kierteli hädissään pesän kohdilla, joten raidaus pitää seuraavana iltana uusia.

Eilen seurasin koko päivän näkyisikö pesän ympärillä liikettä, mutta hiljaista oli. Siitä huolimatta sonnustauduin taas suojavarusteisiin ja lähdin pudottamaan pesää. Hiljaisuudesta huolimatta ensin raidia pesän suuaukkoon ja sitten pitkän laudan avulla tiputin pesän maahan. Se siitä sitten, toivottavasti valitsevat ensi vuonna paremman paikan pesälleen.