Minä ja moottoriremontti

Kaikkeen sitä joutuukin... Lumityöt ovat aina olleet vastenmielisiä minulle. Ennen asuin rivitalossa, asuntooni kuljettiin talon päädystä, joten minun olisi pitänyt itse tehdä lumityöt kulkuväylältä ovelle, mutta en tehnyt kuin kapean polun ja välillä lumityöt teki huoltomies :) Viimeinen rivitalotalvi oli erittäin runsasluminen ja kun seuraavana syksynä olin ostamassa tätä taloa, lupasi kiinteistövälittäjä, että seuraava tuleva talvi EI ole läheskään yhtä luminen kuin edellinen. Hän puhui puppua, koska seuraavana talvena tuli vieläkin enemmän lunta!!! Ja hölmöyttäni en ymmärtänyt kuljettaa ensimmäisiä lumia riittävän kauas, joten lopputalvesta kolaaminen oli todella raskasta, kun piti päästä kinosten päälle.

Viime talvena ostin avukseni lumilingon. Kiva aparaatti, vaikka pitääkin kovaa meteliä, eikä käy kunnolla. Ja aikaakin kuluu melkein yhtä kauan lumitöihin. Lumilinkoihin tottumattomana laiminlöin kunnollisen loppupuhdistuksen, joten linkoni jäätyi. Yritin sitä sulatella, mutta en saanut toimimaan, savuamaan vain... Isäni lupasi vilkaista konetta, että kuinka pahasti olin sen rikkonut. Hän on ollut viimeisen vuoden hyvin kiireinen, joten hän pääsi avaamaan konetta vasta marraskuun alussa. Ja vika löytyi nopeasti, linkoa pyörittävä hihna oli palanut poikki.

Sain ohjeen ottaa vanha hihna mukaan ja mennä ostamaan uusi. Ja minähän menin... Liikkeessä myyjät ilmoittivat heti, että hihnastani saattaa puuttua paloja, joten minun pitäisi mitata tarvittava hihnan pituus. Vänkäsin vastaan, että en pysty ja kun korjaaja seuraavan kerran tulee, minulla pitää olla hihna. Pitkän keskustelun jälkeen minulle myytiin hiukan alkuperäistä rikkinäistä pidempi hihna. Ja minä marssin kiltisti kotiin odottamaan isää korjaamaan. Alkukuusta hän sitten kävi ja kokeilimme ostamaani hihnaa, se oli liian lyhyt. Minä seisoin moottorin vieressä silmä tarkkana katsomassa, että mihin se hihna kuuluu laittaa ajatuksella, että voisin itse laittaa sen sopivan hihnan paikoilleen.

Minä menin nöyränä takaisin liikkeeseen, että voinko vielä vaihtaa tämän hihnan... Ja taas pyydettiin tarkkaa mittaa, isäni ilmoittama pari-kolme senttiä pidempi ei riittänyt. Pakko on mitata!!! Ja mittaamiseen tarvitaan 10 mm leveää narua, jotta se ei mene liian syvälle rattaisiin. Ei minulla sellaista ole ja mistä sellaista voi saada. Kotoa löytyy erinäisiä määriä virkkaus- ja neulontalankoja, mutta ei mitään tuollaista. Nyörikin olisi ollut liian ohutta. Kesken valitukseni myyjä kääntyi kannoillaan ja katosi johonkin... Jäin vähän niinkuin huulipyöreenä odottamaan, että mitä nyt. Hetken kuluttua myyjä palasi mukanaan metrin pätkä sinistä köyttä, että mittaa tuolla.

Minä sitten tungin köyttä koneen sisään, ruuvimeisselillä avustaen saadakseni köyden rattaan alle. Menihän se...

Mutta miten saan köydestä sopivan pituisen, solmimalla ? EI. Lopulta päädyin piirtämään köyteen viivan, että tämänmittainen tarvitaan. Onko pituus nyt oikea ? Oliko köysi sopivan kireällä/ löysällä ? En tiedä, mutta köyden kanssa marssin liikkeeseen kolmannen kerran, saavat siellä mitata pituuden ja arvioida sopivaa hihnaa. Sopivaa hihnaa ei löytynyt varastosta, joten se piti tilata...

Nyt minulla on sitten uusi, toivottavasti sopiva, hihna ja ulkona pakkasta riittävän vähän, että tarkenen yrittää hihnan vaihtoa.

Uusin ja vanha hihna

Alapuoli on jo kohdillaan, mutta ylösnosto vielä aloittamatta...

Melkein, mutta ei ihan vielä...

Vihdoinkin paikoillaan, vain tunti siihen meni....

Jes, sain sen. Selkä oli hiestä märkä ja jumissa, koska työasento oli haasteellinen. Paras asento oli istua hajareisin lingon päällä. Mutta pieni epäilys heräsi, että ei tämäkään hihna ole sopiva... Kun yritin vetää linkoa käyntiin, niin samalla pyörähti tämä linko-osan hihna, vaikka sen pitäisi liikkua vasta kahvasta painamalla. Enkä saanut vedettyä moottoria käyntiin. Pahus, taidan sittenkin tarvita miestä :(

Viime viikolla harmittelin, että saunamökin putket olivat jäätyneet ja haljenneet. Eivät olleet halki, vaan peräti poikki...

Lumilinkouksen nolo loppu

Viimeisestä lumilinkoilusta on kulunut aikaa, onneksi. Mutta silloin jäi homma vähän kesken, kun bensa pääsi loppumaan. Se tarkoitti myös sitä, että lumiligon rumpu tuli hiukan huonommin puhdistettua. Ja se huonostipuhdistettu lumi pääsi jäätymään. Viime viikonloppuna yritin käyttää lumilinkoa haettuani bensaa lisää. Lumilinko kyllä käynnistyi, mutta linko ei pyörinyt. Aikani yritin, mutta kyllästyin. Minun olisi pitänyt uskaltaa kääntää lumilinko kyljelleen ja sitä kautta puhdistaa jäitä pois tai YMMÄRTÄÄ sulattaa jää pois esimerkiksi auton sisätilalämmittimellä. Mutta ei, minä annoin periksi.

Lumilinko on kulkenut huonosti nuoskalumessa, joten tilasin siihen lumiketjut. Lumiketjujen mukana tuli kiinnitysohje, joten minä innokkaana lähdin niitä asentamaan. Varsin helppoa, paitsi että, ei se haka kääntynytkään niin helposti oikeaan suuntaan, saati ottanut kiinni ketjun lenkistä. Muutaman katkenneen kynnen jälkeen sain ensimmäisen lumiketjun kiinni. Toinen ei sitten suostunut menemään, ei, ei ja ei... Taas luovutin ja ilmoitin isälleni, että siihen tarvitaan miehistä voimaa.

Ja mitä sanoo isäni, joka tuli käymään. Että yleensä renkaista tyhjennetään ilmat ennen lumiketjujen asennusta. Mistäs minä olisin voinut sellaista tietää... Isän avustuksella toinenkin lumiketju saatiin kiinni. Sen jälkeen hän puhdisti lingon jäästä ja yritti käynnistää linkoa. Lähtihän moottori käyntiin, mutta linko ei pyörinyt. Minä olin huonolla puhdistamisella rikkonut lingon :(

Lumilinkousta

Lumityöt pihallani on melkoinen urakka. Heti ensimmäisenä syksynä pyysin naapurin isännältä, että samalla kun hän linkoaa traktorillaan oman tiensä, niin hän pyörähtäisi minun pihani ympäri. Hänellä ei kuulemma ole aikaa siihen, niinpä olen kaksi runsaslumista talvea kolannut pihani puhtaaksi ja toisen ajoteistä.

Tänä syksynä ostin äitini työkaverilta heidän käytetyn lumilingon.
 
Joku tämännäköinen värkki se on, vaikkakin vanhempi. Isäni huolsi koneen ja toimitti sen tänne viime viikolla, juuri ennen Antti-myrskyä. Sen verran kovaääninen laite on, että kävin eilen ostamassa kuulosuojaimet, ennen en uskaltanut sitä käynnistää.

Kyllä oli alku haastavaa. Kirouksia pääsi, kun ensimmäisten metrien aikana kone sammui 100 kertaa. Se oli tiedossa, että moottori pätkii ja vaatii ryyppyä. Aluksi yritin mennä eteenpäin kakkosvaihteella, mutta siitä ei oikeasti tullut yhtään mitään. Vähällä oli, etten luovuttanut, tuntui että lumikolalla olisin jo valmis. Mutta sitten päätin yrittää ykkösellä ja se toimi. Pääsin valtavasti eteenpäin koneen sammumatta kertaakaan. Ja sitä myöten lumityöt alkoivat sujumaan. Tottakai välillä kone sammui, välillä se yski, niin että piti ryyppyä lisätä, välillä onnistuin saamaan lumisuihkun päälleni, kun tuuli puhalsi sopivasti. Kaikesta huolimatta piha on siisti, eikä yhtään ikkunaa ole rikki.

Varmuuden vuoksi tein talonedustalta lumityöt lumikolalla, siinä oli ikkunat niin lähellä. Mutta tuntuipa hiljaisuus taivaalliselta, kun sammutin lumilingon ja otin kuulosuojaimet pois. Lumilinko ei myöskään ole yhtään lumikolaa nopeampi, liikunnan määrä jää puoleen kolailusta. Joten vastedes taidan kolata kevyen pakkaslumen, mutta painavan suojalumen linkoan!!!!!!

Kuka varasti savupiipun ????

Heh, kun tuli töistä kotiin, pihalla odotti ylläri. Joku oli riehunut kotimetsässäni, joku jolla oli ollut moottorisaha. Paljon pientä vesaikkoa oli kaadettu tietämättäni. No sehän ei haitannut, koska tätä raivausta oli suunniteltu jo 2 vuotta. En vain tiennyt sen tapahtuvan tänään. Viikonloppuna valoisaan aikaan täytyy ruveta siistimään riehujan aiheuttamia sotkuja, ellei lumi peitä ;)

Riehuja on siis Isäni, joka toi minulle ostamani lumilingon. Lumilinko on käytetty, mutta ajaa asiansa. Jospa sen kanssa pääsisi lumitöissä hiukan helpommalla. Yksi hankinta täytyy kuitenkin tehdä, nimittäin kuulosuojaimet. Sen verran kova meteli lingosta lähtee.

Mutta hämmästyttävintä oli, kun isäni kysyi, että oletko huomannut, että pirtin katolta on savupiippu kadonnut. No en ollut huomannut ja ihan varmana se oli vielä viikonloppuna. Minä tietenkin epäilin, että Isäni olisi sen hajottanut. Mutta ei hän ainakaan tunnustanut syyllisyyttään. Piippu on ollut todella hauraannäköinen koko ajan, eikä sitä todellakaan ole käytetty. Liekö viime yönä alkanut myrsky sen hajottanut lopullisesti. Enpä tiedä, koska tänä aamuna oli niin pimeää töihin lähtiessä.
Kävin pirtin sisällä tarkistamassa, että miten syvältä piippu on hajonnut. Sisäpuolelta piippu näytti samalta kuin ennenkin, samoin välipohjassa, eli vain ulkopuoliset osat olivat sortuneet. Kunhan tuuli tyyntyy, niin täytyy kantaa tiilet saunamökin piipputiilien kanssa samaan kasaan. Siitä joku saisi vanhoja tiiliä puutarhaansa, ne kun tuntuvat olevan muotia. Itse en kauheasti innostu tällaisesta rustiikkisesta. Minusta ruosteinen, rustiikkinen tyyli ei sovi yhteen uuden puutalon kanssa, vaikka pihalta löytyy vanhojakin rakennuksia. Pidän enemmän selkeästä, sileästä ja värikkäästä.