maanantai 29. heinäkuuta 2013

Lisää puutöitä ja puutarhakuvia

Eilen sain jakkaran valmiiksi ja mielestäni siitä tuli aika hieno. Uskaltauduin jopa kokeilemaan istumista ja jakkara kesti tällaisen sadan kilon keijukaisen ;)


Jakkaran valmistuttua innostuin jatkamaan puutöitä, vaikka kitkeminen olisi ollut paljon tärkeämpää. Päivänliljat hukkuvat nokkosiin, mutta ei, puutöihin piti vaan päästä. Ohjeen tuoliin löysin Susanna Uusitalon ja Ritva Tuomen kirjasta Risu, paju, betoni & rautalanka. Kirjassa tuoli oli tehty koivusta, mutta kun minulla sattuu olemaan haapaa edelleen, niin tein siitä.


Varsin venkura siitä tuli, mutta onneksi liian pitkä ruoho peittää eripituiset jalat. Nyt vein tuolin kasvulaatikoiden keskelle vähän niinkuin lepopaikaksi, mutta istua sille ei saa. En usko, että se kestää. Nyt nostin tuolille koristeeksi ahkeraliisan, mutta ensi kesänä ajattelin käyttää tuolia köynnöstukena.

Ja sitten kuvia puutarhasta:


Maksaruoho aloitti kukintansa. Se on parina kesänä hukkunut raunioyrttien sekaan, joten näen sen nyt ensimmäistä kertaa kukassa. Luulin kasvia punaiseksi komeamaksaruohoksi, mutta tämä näyttääkin keltaiselta. Liekö siis komeamaksaruoho vai joku muu.



 

Toukokuussa taimivaihdosta saatu valkoalpi puhkeaa kukkaan. Kummallisesti vaan kukkavarsi on taipunut sivulle.

 

Naapureilta saatu ruostekukka aloittaa myöskin kukintaansa. Kahtena edellisenä syksynä olen katsellut ihaillen naapurin pihalle, että mikä loistavan punainen siellä kukkiikaan. Ruostekukka!!!! 


Oo, 'Royal Scarlett' iti sittenkin. Siis yksi siemen Nelsonin siemenpussista on itänyt... Siemenpussissa olleen kuvan perusteella tämän olisi pitänyt olla oranssinpunainen, mutta minusta tämä on enemmän aniliinin punainen. Kaunis joka tapauksessa.


Ja lopuksi vielä daalioita. Molempien piti olla tummanpunaisia, mutta oikeanpuoleinen on minusta enemmän violetti kuin punainen... Kunpa onnistuisin talvettamaan juurakot, niin että saisin nauttia näistä ihanuuksista myös tulevina kesinä.

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Jakkaraprojekti etenee

Lähdin hellettä pakoon pihapirttiini, siellä sijaitsee verstas. Oli aika jatkaa jakkaran tekemistä...

Alusta alkaen pidin jakkaran jalkojen valmistamista suurimpana haasteena. Nyt on jalat valmiit ja olen edelleen samaa mieltä, että siinä oli suurin haaste. Tietenkin ensin piti opetella säätämään sirkkeli, oikeesti kaappari. Mutta se olikin yllättävän helppoa, vain yksi ruuvi piti avata. Mutta se oli todellakin se helpoin osuus. Vaikka haapa näytti suoralta, vasta sirkkelillä huomasi, että se ei todellakaan ollut suora. Ensimmäinen pääty oksasta meni helposti 10 asteen kulmaan (oikeasti 80 asteen), mutta yritäpä sitten saada se toinen pää tasan samansuuntaiseksi kuin ensimmäinen. Ei meinannu onnistua. Jotain sain silti aikaan, jotain, johon päätin tyytyä ainakin siiheksi, kun sovitan niitä jakkaran istuinlevyyn.

Istuinlevyä en pystynyt kotona leikkaamaan, koska en omista lehtisahaa enkä pistosahaa. Mutta jälleen isä oli korvaamaton apu, hän omistaa pistosahan. Koskaan ennen en ole moista laitetta käyttänyt, joten usko kykyihini oli olematon. Mutta päätin yrittää... Ja isäni, hän vielä varoitteli, että hänellä on vain 2 varaterää... Ja niin rupesin sahaamaan, aloitin harjoittelemalla ohuempaan levyyn. Aika hienosti meni, melkein viivaa pitkin. Sitten vielä paksumpi levy. Siinä onnistuin katkaisemaan yhden terän, ihan loppuvaiheessa, kun isäni tuli katsomaan homman edistymistä.



Ja kun istuinlevyt on sahattu, niin sitten vain jalkoja kiinnittämään. Valitsin kuitenkin ohuemman levyn, johon kiinnitin jalat. Sahaamani jalat ovat liian paksuja ja siksi niin painavia, etten halunnut levystä enää lisäpainoa jakkaralle. Jalkoja varten porasin levyyn ruuvinreijät, jotta jalkojen ruuvaaminen sujuisi helpommin. Porausta varten piirsin jalkojen paikat pohjalevyn alapuolelle, mutta oli erittäin vaikeaa pitää jalkaa oikeassa kohdassa samalla, kun ruuvasi jalkaa kiinni. Ihan eivät pysyneet oikeilla paikoilla. Ensin kokeilin jakkaran tasapainoa pirtin epätasaisella lankkulattialla ja jakkara pysyi pystyssä!!!! Sitten uskalsin tuoda sen sisälle ja se pysyy  täälläkin pystyssä.


Enää tarvitaan vaahtomuovipehmuste ja päällinen... Valmista voipi tulla vielä tänä iltana...

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Satopaniikki

Vietin mukavan viikon vanhempieni luona lomaillen. Kotimatkalla ajatukset kääntyivät jo kotiasioihin ja suunnittelin tämän päivän työlistaa. Ohjelmassa piti olla nurmikon leikkaus ja kukkapenkkien kitkemistä. Toisin kuitenkin kävi... Viikko poissa sadonkorjuuaikana tietää melkoista tungosta kasvatuslaatikoissa...

Ensimmäisenä kiersin kesäkurpitsapensaat. Oletin, että siellä voisi olla muutama kypsä, koska kukkienkastelijani on tyhjentänyt pensaat poissaollessani. Silti sieltä löytyi 8 kesäkurpitsaa, muutama oikea jättiläinen. Ensimmäisenä tietenkin ajattelin, ettei kastelija olekaan tyhjentänyt pensaita. Mutta oli hän, koska jääkaapista löytyi vielä 2 kesäkurpitsaa.

Seuraavaksi tutkin kurkkulaatikon. Sieltä löytyi melkein 3 kiloa kurkkuja ja lisää näyttää tulevan. Onneksi kotoa löytyi raaka-aineet etikkakurkkuihin, joten niitä piti ruveta heti tekemään.

Ja pensaspavut. Otin mukaani parin litran taikinakulhon, mutta kulho oli täynnä jo ennenkuin pääsin ensimmäisen rivin loppuun. 10 litran sankoon poimin loput pensaspavut. Pavut ryöppäsin pikaisesti ja pakastin, koska kaikkea en jaksa kerralla syödä.

Mutta kesäkurpitsat, ne muodostavat ongelman. Mitä tehdä niin monella ?


Tottakai ystäville voi jaella, mutta eivät hekään kaikkia pysty käyttämään. Onneksi on netti :) Laitoin Yhteishyvän ruokasivuille haun kesäkurpitsa ja kaikkea kiinnostavaahan sieltä löytyi: kesäkurpitsa-jauhelihapihvit (olinkin ajatellut tehdä jauhelihapihvejä), sitruunainen kesäkurpitsapasta, kesäkurpitsalasagne, ja paljon paljon muuta. Sisareni kehui kesäkurpitsahilloa, jota kuulemma lapsetkin syövät. Sitä pitää kokeilla myöskin...

Tämän kesäkurpitsatulvan myötä sai kaksi pensasta poistotuomion, varsinkin kun ne valtaavat tilaa kurkuilta. Luulenpa, että jäljellejäävät 3 pensasta riittävät minulle.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Siemenkeräys alkoi

Jo viime kesänä halusin kokeilla siementen keräämistä. Silloin keräsin siemeniä omasta puutarhastani (parvitulppaani), ystävältäni (palava rakkaus) ja äidiltäni (unikko, pioni, ruskolilja). Ainoastaan parvitulppaani ja palava rakkaus itivät. Hyvä ensimmäinen kokeilu, tästä jatketaan harjoittelua edelleen.

Eilen huomasin äitini verenpisarassa ruskean, pyöreän siemenkodan. Oli vain unohtunut nyppiä kuihtuneet kukat pois.


Päätinpä kokeilla löytyykö siemenkodasta siemeniä... Terävällä veitsellä siemen halki...



Ja kyllähän sieltä siemeniä löytyi. Nyt minisiemenet ovat talouspaperin päällä kuivumassa. Kylvökokeilu alkaa sitten helmikuussa. Varmuuden vuoksi olen kyllä luvannut talvettaa äitini verenpisaran, jos kylvöt epäonnistuu.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

puutarhakuulumisia

Olen päässyt korjaamaan satoa kasvimaalta!!!! Ensimmäinen kerta tuntuu mahtavalta, minä onnistuin...

Tänään hain ensimmäisen sipulin perunasalaattiini, samoin muutaman avomaankurkun ja yhden kesäkurpitsan.


Olen joka päivä vahtinut, milloin ensimmäinen salkopapu pääsee huipulle ja tänään hän oli siellä. Olen niin tiiviisti seurannut salkopapuja, että olen lähes unohtanut samassa laatikossa kasvavat pensaspavut. Olen kyllä ihaillut niiden kukkia, mutta harmitellut pölyttäjien vähyyttä. Tänään kurkistin papujen sekaan ja siellähän oli jo valmista, ainakin muutama vihreä papu. Pakkohan ne oli poimia ja ryöpätä, niinpä täällä syödään iltapalaksi valkosipulivoissa paistettuja papuja, nami!!!



Punajuuret näyttävät valtavankokoisilta, eli todennäköisesti ne pitää kohta jo nostaa, vaikka ollaan vasta heinäkuulla. Uskomatonta!!!!

Ilokseni löysin tänään ananaskirsikan alun, tai itseasiassa niitä oli ainakin kaksi... Tässä se suurempi


Lisäksi takapihan kukkapenkki punoittaa...


Rikkaruohomyrkkyä

Sunnuntaina lueskelin ihania blogeja ja löysin kiinnostavan kokeilemisen arvoisen vinkin. Kiitos blogeille Rikkaruohoelämää ja Harmaa torppa!!!

Pihani on hiekalla ja siinä viihtyvät erityisen hyvin leinikit, piharatamot, jne... Kesäkuussa sain sepelipintaisen terassin, johon nousee kankaasta huolimatta vuohenputkea, juolavehnää ja paljon, paljon muuta :( Kitkemistä riittää, mutta aika, eikä kyllä halukaan, riitä. Jotain tehokkaampaa pitää keksiä. Isäni suositteli Round-upia. EI, ehdottomasti EI!!!!! Mieluummin kitken. Sitten löysin mainoksen Nekon etikkahappopohjaisesta rikkaruohomyrkystä, mutta en ole ehtinyt hankkimaan sitä. Ja sitten löysin edellä mainituista blogeista ohjeen itsetehtyyn rikkaruohomyrkkyyn ja kaikki raaka-aineet (etikka, suola, tiskiaine) löytyivät kotoa. Pakko kokeilla!!!!




Tässä siis yksi kuva aamulta ennen suihkutusta ja 2 kuvaa suihkutuksen jälkeen (n. 8 tuntia suihkutuksesta) Koemielessä suihkuttelin pienellä suihkupullolla terassin rikkaruohoja, jatkossa aion hankkia paineruiskun, niin pääsen helpommalla. Ja etikkaa lisää, koska tämä kotitekoinen myrkky näyttää toimivan.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Paikka rentoutua

Tänään etsiskelin metsästä risukasoista sopivia jakkaranjalkoja. Samalla aloittelin jakkaranjälkeistä projektia, nimeltään aitaus riippumatolle. Riippumatolle syntyi loistava paikka, kun heiluin vesurin kanssa viime syksynä pirtin päädyssä. Lisää valoa ja tilaa syntyi, kun isäni heilui samalla paikalla moottorisahan kanssa. Jäljelle jäi 4 upeaa koivua kiviröykkiön viereen. Paikka on kuitenkin liian avoin naapuriin päin, joten siihen tarvitsin hiukan näkösuojaa... Löysin loistavan idean Lena Israelssonin kirjasta Citypuutarhat. Säleikkö lehtipuun oksista ja minullahan niitä haavanoksia on runsaasti...


Niinpä mittailin, suunnittelin ja lähdin metsään pokasahan ja vesurin kanssa. Oksat sahailin suurinpiirtein oikeaan mittaan ja vesurilla karsin ylimääräiset oksat pois. Sitten kannoin oksan talon päätyyn ja rupesin kokoamaan. Kirjassa säleiköt oli koottu rautalangalla, mutta minä ruuvasin oksat kiinni toisiinsa. Ja sitten vaan aita paikoilloilleen, tällä hetkellä se nojaa koivuihin, eikä ole millään kiinni. Sopiva kiinnityssysteemi on vielä hakusessa, koska en halua vahingoittaa koivuja.


Alkuperäisessä suunnitelmassani oli kaksi risuista tehtyä vinoneliöä molemmissa aitakappaleissa, mutta nyt olen ruvennut miettimään niiden järkevyyttä. Tarkoitukseni on nimittäin istuttaa jokaisen koivun juurelle alppikärhö ja antaa kärhöjen kasvaa myös aitaa pitkin. Niinpä työläät vinoneliöt jäisivät kärhön versojen alle piiloon. Aidan eteen tulee myöskin kukkapenkki salkoruusulle, sormustinkukalle ja harjaneilikalle.

Vaikka aidat tulivat valmiiksi, en kuitenkaan pääse ripustamaan riippukeinua. Paikka on syksyyn asti halkovarastona, mutta voin silti aloittaa kukkapenkin kaivamisen, kunhan helle hellittää.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Uutta projektia aloitellaan

Maalausurakka tuli valmiiksi siltä osin, kun sitä nyt voi tehdä :) Tuulikaappi on vielä maalaamatta, mutta se tehdään vasta eristeiden vaihdon jälkeen. Eli seuraavaksi pitäisi ulkoverhous repiä irti, poistaa jäljellä olevat purut, laittaa villaa tilalle ja laudat takaisin paikoilleen. Sen jälkeen pääsen jatkamaan maalaamista. Niin tyytyväinen olin maalausurakan vaiheeseen, että korkkasin pienen pullon kuohuvaa.

Seuraavaa projektia olen suunnitellut jo keväästä alkaen, itseasiassa siitä lähtien, kun sain kirjan, Luonto sisustaa, käsiini. Ihastuin tällaiseen palliin/ jakkaraan.


Tässä jakkarassa on sitä jotain ja raaka-aineet löytyvät kotoa, pehmustevaahtomuovia lukuunottamatta. Haapoja täältä on kaadettu melko runsaasti, enkä ole kaikkia oksia vielä hakettanut, koska oksasilppuri hajosi keväällä, eikä ilmeisesti ole vieläkään kunnossa. Joten jakkaran jalkapalikat on. Pitää vain osata sahata jalat 10 asteen kulmaan. Sirkkelillähän se onnistuu helposti, siis jos osaa säätää sitä. Pitänee harjoitella...

Päällinen on virkattu matonkuteesta kiinteillä silmukoilla ja ketjusilmukoilla ja samalla virkkaukseen on upotettu juuttinarua. Ongelmana on, ettei kirjantekijä ole antanut virkkausohjetta. Mutta osaanhan minä ympyrää virkata. Aion unohtaa juuttinarun ja virkata ihan tavallisen ympyrän. Kävin ihan vasiten ostamassa ison virkkuukoukun (nro 15). Myyjä kyllä kertoi itse virkkaavansa matonkudetta paljon ohuemmalla koukulla (6 - 10), mutta päätin silti ottaa paksumman. Ja hyvä niin, koska koukku tuntuu liian pieneltä, tämä kude on todella paksua.


Muitakin suunnitelmia haavanoksille on... Suunnitelmaa varten piti ihan muistella peruskoulun matematiikkaa ja herra Pythagorasta ;) Toteutuksesta myöhemmin lisää.......

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Nukkeja ja nukkekoteja

Olen maalannut ja maalannut ja maalannut. Sitä on ollut kiva tehdä, paitsi se katollakiipeilyosuus, mutta muuten. Hiukan on homma vielä kesken, etuseinän 3. maalikerros, 2 kulmalistaa ja tuulikaappi kokonaan, mutta silti se on melkein valmis. Iso kiitos kuuluu äidilleni, joka tuli auttamaan minua. Hän maalasi ikkunan koristelistoja, kun minä kiipeilin katolla maalaamassa tuulikaapin yläpuolella ollutta seinää. Hänen tärkein tehtävänsä oli kuitenkin soittaa apua, jos olisin tullut päälleni alas. Onneksi pysyin katolla, vain kerran olin vähällä livetä... Nyt sinne ei enää tarvitse mennä. Yllättäen päätin jatkaa maalausurakkaa, kun seinät ja ikkunanpielet tuli maalattua, ikkunat ja ovi näyttävät nyt varsin ikäviltä, joten ne pitää vielä maalata. Ehkä tänä kesänä tai sitten ensi vuonna, katsotaan mihin aika riittää... Liikoja urakoita en halua pilaamaan kesääni, ressiä en halua kokea!!!!

Lauantaina kävimme äidin kanssa kaupassa ja samalla teimme pienen turistikierroksen Vanhassa Porvoossa. Siellä on muutama putiikki, joissa äitini halusi ehdottomasti vierailla, nimittäin Riimikossa (lelukauppa) ja Galleria Rahligissa (astiakauppa, myy vanhaa arabiaa yms). Olimme kuitenkin niin aikaisin liikkeellä, että molemmat olivat vielä kiinni, joten jatkoimme eteenpäin ja päätimme palata myöhemmin. Jotenkin osuimme rantaan ja päädyimme Porvoon Lelu - ja Nukkemuseoon. Aivan ihana paikka, 2 kerrosta täynnä erilaisia ja eri-ikäisiä leluja. Äitini löysi useita sellaisia leluja, joilla hän oli itse tai joku lapsuuskaveri oli leikkinyt. Olipa siellä muutama sellainenkin lelu, joilla olin itse leikkinyt, kuten elektroniikkapeli Dongkey-Kong 80-luvulta. Mukavasti saimme siellä ajan kulumaan, niin ettemme enää ehtineet Äidin toivomiin kauppoihin.

Jotenkin tällä kertaa lelumuseot ovat suosiossa. Eilen kävimme Äitini kanssa Lohjan museossa, johon oli koottu nukkekotinäyttely. Näyttelyssä oli muutamia vanhoja nukkekoteja 1800-luvulta, mutta minä viehätyin eniten itserakennetuista nukkekodeista. Oli pahvilaatikkonukkekoteja, asuntoautoa, kummitustaloa, sikarilaatikkohuoneita ja kartanoita. Osa nukkekodeista oli tehty lapsille, mutta minä ihastuin eniten niihin, jotka oli tehty "katsottavaksi, ei leikittäväksi". Huoneet ovat sisustettu tyylikkäiksi, suurinpiirtein samaa tyylisuuntaa. Kalusteet saattavat olla ostettuja, mutta rekvisiitta itsetehtyä. Nämä kuvat ovat yhdestä ja samasta nukkekodista, jota on esitteen mukaan rakennettu 20 vuotta...

Puolet nukkekodin etupuolesta, takana on yhtä monta huonetta. Lisäksi talon sivulla on torni ja puutarha kasvihuoneineen ja patioineen.


Tupa nukkekodin alakerrassa. Upeina yksityiskohtina on katossa roikkuvat leivät, separaattori penkin päässä ja himmeli katossa. Taustalla näkyvät myös kangaspuut. Onneksi museo tarjosi käyttöön taskulamppuja, jotta kaikki takanurkan yksityiskohdat sai näkyviin.

Tämä kuva on vinttikomerosta. Sinne on tuotu tavaroita säilöön. Oikeassa reunassa roikkuvat mm. luistimet. Harmi, että lasi peilaa, koska vasemmassa takanurkassa oleva hämähäkin seitti hämähäkkeineen ei näy. Se teki tästä vinttikomerosta täydellisen.

Tässä kuvassa on ihanan naisellinen pukeutumishuone. Hattuja, päivävarjoja, ja kaikkea ihanan naisellista tilpehööriä.  

Harmittaa, ettei minulla ollut kunnon kameraa mukana, vaan kuvat on otettu kännykällä. Ne eivät ole niin tarkkoja, ja heijastukset näkyvät. En edes yrittänyt ottaa kuvia kaikesta ihanasta, esim. kirjontakehyksestä, joka oli yhdessä talon huoneista: pyöreä, puinen kirjontakehys, jonka halkaisija oli ehkä 1 sentti ja siinä oli tuloillaan pienenpieni kanavatyö.

Haaveenani on ollut jo pitkää ruveta rakentamaan nukkekotia, mutta ainakaan vielä ei aikani riitä siihen, mutta muiden rakentamia nukkekoteja voin silti ihailla. Kiitos teille, jotka olitte antaneet omanne näyttelyyn.




maanantai 1. heinäkuuta 2013

Kesän satoa ja kukintaa

Ensimmäiset kanttarellit ovat nostaneet lakkinsa maanpinnalle. Nami, paitsi että nämä kasvavat vilkasliikenteisen tien varressa, joten saavat jatkaa kasvuaan. Mutta ehkäpä niitä löytyy jostain sopivammasta paikasta lisää...



Ensimmäiset oman maan mansikatkin ovat kypsyneet, peräti 2 kappaletta olen jo saanut maistaa. Nyt vaan aurinkoa, niin lisää kypsyy...

Kasvimaalla on muutenkin kiva vierailla, kasvu on varsin rehevää. Kesäkurpitsaa jo hiukan parturoinkin, koska isot lehdet peittävät salkopapuja alleen. Mutta kukkimaan se päätti silti ruveta...


Kukassa näyttivät olevan myöskin pensaspapu ja avomaankurkku, ja muutama nuppu oli kasvanut ananaskirsikkaankin. Toivottavasti nuppuja avautuu useampi kerralla, että saisin edes yhden hedelmän maistaa...

Kukkapenkeissä kukinnan ovat aloittaneet tarha-alpin lisäksi kultahelokki ja pienikukkainen daalia.



Molemmat kukkapenkit ovat vielä melko tyhjiä, joten rikkaruohoilla on tilaa kasvaa. Olen viikossa kitkenyt 4 ämpärillistä rikkaruohoja ja työ on edelleen kesken. Tarkoitus on tehdä penkeistä riittävän  reheviä, jotta rikkaruohot eivät mahdu kasvamaan. Siihen vaan taitaa mennä useampi vuosi, joten siihen asti kitketään ja kitketään ja kitketään...