Kesä ?

Uskomatonta, että lauantaina (29.4) satoi 5 senttiä lunta, mutta tänään (1.5) oli jo ihan kesäinen keli... Parhaimmillaan lämpömittari näytti yli 17 lämpöastetta, nytkin vielä 13,3 astetta. Lumesta ei ole tietoakaan :)

Idänsinililjoja likakaivolla

Vappu on suomalaisen työn juhla, joten sitä on juhlittava työtä tekemällä... Lähdin aamusta heti ulos, pesin pyykkinarut, ja kannoin kaikki pestyt pyykit ulos kuivumaan.

Mitähän sitten... Eilen sain mahtavan uuden idean pihalle, mutta ehkä pitäisi kuitenkin saada entiset valmiiksi ennenkuin aloittaa uutta. Tästä ideasta myöhemmin...

Niinpä rupesin siirtämään kivituhkakasaa uuden kasvatuslaatikon tieltä. Piti riisua takki, niin mukavasti aurinko lämmitti... Sitten vaan laatikko paikoilleen ja ympäristö valmiiksi...

 

Ennen kuvaa en kehdannut ottaa, vaikka rikkaruohot olivatkin vielä matalia. Työ ei valmistunut kokonaan, koska en uskaltanut vielä maalata tuon uusimman laatikon reunoja. Laatikko on seissyt viikon verran pihalla, niin luultavasti se on vielä kostea.  Loppuviikosta pääsen varmasti jo maalaamaan, jos ei lisää vettä ole luvassa. Laatikon reunaan kiinnitän köynnöskaaren. Kaaren toiseen päähän tulee myös laatikko, mutta se on vielä lautoina.

Kivituhkan ja sepelin kärräyksen jälkeen lähdin etupihan uudelle alueelle. Siellä alkaa seuraavan istutusalueen kitkeminen... Melkoista savikkoa :( Mutta onneksi vieressä on kukkiva liikenneympyrä...

Liikenneympyrä

Eivät persiansinililjat kovin hyvin erotu tuosta ylemmästä kuvasta, mutta päätin senkin laittaa näkyviin. Persiansinililjat sain Oma Piha -lehden lukijalahjana (postimaksu piti maksaa). Ovat aika söpöjä :)

Nyt voisin paljastaa uuden projektin... Tämä kohta on todella hankala ruohonleikkuussa, siksipä pensastuet ovat entiset. Ajan aina liian läheltä... Entäpä jos poistan nurmikon näiden pensaiden välistä ja istutan keskelle vaikkapa jonkun muun marjapensaan ?

Minua kiinnostaisi fourberry eli kultaherukka. Mutta se ilmeisesti haluaa ristipölytyksen toisella fourberry lajikkeelta, enkä ajatellut lisätä kuin yhden pensaan. Tai sitten siirrän likakaivon luona huonosti kasvavan raparperin tuohon keskelle... Vähän täytyy vielä makustella tuota suunnitelmaa, mutta sen teen nopealla aikataululla...

Aurinkoista toukokuuta 💥

Kotikuntosalilla

Talvikaudella on mukavaa rehkiä hikisellä, tunkkaisella kuntosalilla, mutta näin keväällä minua ei saa sinne kuin pakottamalla. Kotipihalla on niin paljon puuhaa, ja se on riittävän tehokasta minun kropalleni... Koko päivän olen taas ollut ihan pihalla, edes kauppaan en viitsinyt lähteä...

Olen jatkanut potagerini kimpussa ja jatkan edelleenkin... Mutta yksi työvaihe tuli valmiiksi. Onneksi, koska enempään ei selkäni olisi suostunut... Olen saanut mansikkalaatikot valmiiksi, uudet taimet on vielä ostamatta, mutta muuten laatikot ovat valmiit. Niinpä rupesin jatkamaan viime kesänä aloitettua sorareunusprojektia...

Lautareunus on juurikin niin vino ja kiero kuin laittajansakin :) Mutta kun yksin tekee, eikä käytä mitään tukikeppejä, niin mitä muutakaan voi odottaa. Kelpaa silti minulle!!!

Tässäpä muutamia ennen ja jälkeen kuvia...

Keskikäytävä:

Kaivon luona:

Tuo porrasaskelma on hiukan keskeneräinen, koska vasenta laattaa pitää hiukan leikata, eikä sitä kuulemma kannata hakkaamalla muotoilla. Eli se odottaa visiittiä vanhempieni luo...

Mansikkamaan edusta on vieläkin kitkemättä, mutta kaikkea ei vaan jaksa tehdä yhden päivän aikana...

Niin olen ollut ahkerana tuon mansikkamaan ja reunojen tiimoilta, että laatikoiden kitkeminen on jäänyt vähemmälle. Joten sateen jälkeen ne näyttävät ihan hirveiltä.

Vuohenputkea, juolavehnää, ohdaketta, mutta myös ruohosipulia ja sitruunatimjamia. Ja yllätys, yllätys, yksi noista piiposta onkin hengissä selvinnyt parsa. Huomenna alkaa kitkemisurakka näissä laatikoissa, mutta myös kukkapenkeissä...

Mutta nyt on aika ottaa ehtoo, eikä enää pähkäillä tehtyjä työtunteja, vaikka kroppa huomautteleekin tehdystä työstä. Pitää vissiin vielä jaksaa nousta ja vähän venytellä. Nyt just en jaksaisi... Käännän päätäni ja katson ulos, muotopuutarhan alppikärhöt kukkivat.

Alppikärhö 'Alpina Plena'

Ihanaa viikonloppua !!!!!

Kirja-ale ja lahjakirjoja

Tapaninpäivänä sain sähköpostiini viestin, että kirjakaupassa on alkanut ale. Kirjahullun ihmisen se saa suorastaan kiihtymään ja innostumaan, vaikka kirjahyllyt ovat jo ennestään täysiä, mutta enpä ollut kotona niitä katselemassa... Heti piti mennä verkkokauppaan katsomaan, että mitähän ihanaa alesta löytyykään... Todella paljon puutarhakirjoja :) Heti pisti silmään 2 kirjaa, kaksi "pakko saada"-kirjaa.

Niinpä sitten lauantaiaamuna raahasin äitini kirjakauppaan, että varmasti saan haluamani. Ja pöh, kirjakaupan ale alkaakin virallisesti vasta uuden vuoden jälkeen, verkkokaupassa se oli alkanut jo joulupäivänä. Ystävälliset myyjät kyllä kertoivat, että heillä on alehinnat koneella, jos haluamani kirjoja vaan on hyllyssä, niin ne myydään alehinnalla. Mutta ei niitä ollut :(

Kauppareissun jälkeen menin kiireesti koneelle ja verkkokauppaan, koska nämä kirjat minä haluan!!!! Tänään vihdoinkin sain NE:

Ale-ostokseni

"Pakko saada"-kirjat ovat siis Saila Roution Puutarha laatikoissa ja Susanna Rosenin Ihanat pelargonit. Roution kirjaan ihastuin heti sen ilmestyttyä, mutta jotenkin se vaan jäi hankkimatta, unohtui, kun ei siihen törmännyt edes kirjastossa. Pelargoneihin höyrähdin viime keväänä, kun tajusin, että on muunkinlaisia pelargoneja kuin punaisia. Olen useampaan otteeseen lainannut kirjastosta Rosenin Suurta pelargonikirjaa, ja himoinnut sitä myös itselleni, mutta se on ollut joka paikasta loppu. Nyt joulun alla löysin sen kuitenkin Itäkeskuksen Akateemisesta kirjakaupasta normaalihintaisena, mutta ostin sen silti, vähän niinkuin joululahjaksi itselleni...

Ja mikä minua kiinnostaa pelargoneissa, tottakai ne vanhat suomalaiset lajikkeet, mutta myöskin hiukan erikoisemmat: tulppaanipelargonit (valitettavasti oma Pandorani on jo heittänyt henkensä), tähtipelargonit ja linnunmuna- ja munankuoripelargonit. Reilun kuukauden kuluttua pelargoninpistokkaita tulee puutarhamyymälään ja parin kuukauden kuluttua on Saaren kartanolla Mäntsälässä pelargonien pistokasmyyntiä, päivämäärä julkaistiin jo Pelargonit-ryhmässä FB:ssä.

Otsikossa lukee lahjakirjoja, itseostettu pelargonikirja ei ollut ainoa kirjalahjani. Sain lahjaksi aivan ihanan neulekirjan: Sukupolvien silmukat. Kirjassa on vanhoja, pääasiassa karjalaisia kirjoneulelapasia ja -sukkia ohjeineen. Aivan mieletön. Nyt vaan pitäisi löytää aikaa ja viitseliäisyyttä ruveta kokeilemaan kirjoneuleen tekemistä. Mutta se vaatii ohuen langan ja puikot, minä kuitenkin neulon mieluummin hiukan paksummasta langasta, yleensä seiska veikasta. Ja sitten vielä vertaan omaa työnjälkeä isoäitini kirjoneuleisiin, hän on mestari kirjoneuloja!!!! Mutta joskus, sen lupaan.

Piristävä aamujumppa

Edellisessä postauksessa jo kerroinkin, että aion itse yksinäni kokeilla, saanko siirrettyä pienet kasvatuslaatikot (87 x 133 cm) talon päädystä omille paikoilleen. Kahden päivän sateiden jälkeen tuli pouta, ja minulla myöhempi töihinmeno, joten nyt piti kokeilla. Toisaalta en myöskään halunnut kenenkään näkevän ähertämistäni, jos siitä ei tulisi mitään.

Suunnitelmani oli selkeä, laatikko on liian iso yksinkannettavaksi, mutta jos saisin nostettua sen kottikärryjen päälle, niin silloin siirtäminen saattaisi onnistua. Joten eikun yrittämään...

Niin se laatikko vaan nousi. Haastavin kohta oli nostaa laatikon reuna kottikärryjen reunalle, niin etteivät kottikärryt kaadu. Helpoimmin sain työn tehtyä, kun itse seisoin laatikon sisällä. Varovaisesti työnsin lastin lähelle omaa paikkaansa, levitin suodantinkankaan ja asettelin laatikon paikalleen. Helppo homma!!!!

Enää muovit ja sitten multaa kärräämään ;) No ensin töihin...

Ennen aamujumppaa istutin ahkeraliisat parvekelaatikkoon, ja jätin ne pihalle. Yöksi ne täytyy vielä tuoda sisälle, mutta päivisin saavat jo ulkoilla. Nyt on vaan mietittävä kiinnityssysteemi laatikolle, koska se ei tule pysymään muuten kaiteen päällä.

Sunnuntain sutinoita

Sunnuntai ja kaksi vuotta yhteiseloa takana, siis minä ja talo!!!! Mahtava fiilis. Viime vuonna juhlin tätä merkkipäivää shampanja-aamiaisella, tänä vuonna jätin alkoholin väliin. Uskomattoman nopeasti on kaksi vuotta vierähtänyt. Enpä malttanut jäädä sohvalle koko päiväksi. Eteisen maton vein jo elokuussa saunamökkiin odottamaan pesua. Yhtään ei innostanut ajatus ruveta hankaamaan mattoa kylppärin lattialla ja suihkulla huuhdella. Matto on sen verran pieni, että päätin yrittää pestä sen pesukoneella. Ja mahtuihan se... Mutta pesutulos ei ollut paras mahdollinen. Selkeästi näkyi vielä likaisia kohtia, mutta ei se haittaa. Sillä matolla mennään ensi kesään, silloin toivottavasti ennätän pistäytyä kunnallisella matonpesupaikalla.

Matonpesun jälkeen lähdin pihatöihin. Varsinkin pirtin eteinen kaipaa siivousta. Sirkkelin lisäksi siellä on melkoinen määrä jämälautaa kattoremontista. Minulla on suunnitelmia lautojen suhteen, joten en ole antanut hävittää niitä, saati polttaa. Jämälaudoista on tarkoitus tulla pystytukia uusiin kasvatuslaatikoihin. Ja tulihan niistä... Kahteen isoon laatikkoon (120 x 270) on sivutuet nyt valmiina, kulmat olen jo aiemmin pätkinyt sopivaan mittaan. Ja jämälaudat kannoin saunamökkiin polttopuiksi. Huomattavasti siistimmältä näyttää nyt pirtin eteinen, vaikka sekään ei vielä ole tyhjä. Samanmoinen kasa jätepuuta on vielä pirtin varastossa. Puita on tullut heiteltyä vähän sinne sun tänne, en ole niin turhan tarkka tuon siivouksen kanssa.

Mutta parasta on se, että ensi kesän suunnittelu ja laatikoiden valmistus on päässyt alkuun.

Tyytyväinen kylväjä

Istun terassilla, kuuntelen kuinka kiurut ja peipposet livertävät, tikka hakkaa puuta, ampiainen pörisee katon rajassa. Istun ja nautin ja ihailen kätteni jälkeä. 4 päivää olen viettänyt ulkona.  On ollut lämmintä, sade häiriköi vain perjantaiaamuna. Paljon olen saanut aikaan....

Tässä kuvassa näkyy aikaansaannokseni. Kasvimaa on käännetty, siihen on lisätty multaa. Isäni mukaan kyseessä on laiskan miehen kasvimaa. Savikokkareet on tasoitettu uudella mullalla ;) Mutta juurekset hajoittavat kesän aikana savipaakkuja, samoin kuin lierot. Kylvin tänä vuonna sinne lanttua, kahta lajiketta porkkanaa, punajuurta, ruiskukkaa ja kehäkukkaa. Lisäksi istuttelin monta riviä sipulia. Yksi vako jäi tyhjäksi, siihen pitäisi vielä keksiä jotain, ajattelin palsternakkaa...

Kasvimaan takana näkyy rakennusprojektini tulos, 4 laatikkoa. Kolmeen laatikkoon olen jo kärrännyt mullat, yhteensä 36 kottikärryllistä. Multa oli uskomattoman hyvännäköistä, ja ilmeisen ravinteikasta, niin komeat vuohenputket ja nokkoset kasvoivat kasan pinnassa. Suurimmat juurenkappaleet keräsin tottakai pois, mutta aina sinne jotain jää. Kitkentää siis tiedossa :( Ja mikä määrä lieroja, niitä oli jokaisessa kottikärryllisessä useita, osa isoja ja lihavia, toiset taas pieniä. Toivotin heidät ilolla uuteen kotiinsa... Reunimmaiseen laatikkoon istutin punaisia gladiolusin sipuleita keskelle ja reunoille kahta eri salaattia, rucolaa, pinaattia ja tilliä. Yrtit ajattelin hankkia valmiina taimina siihen laatikkoon. Seuraavassa laatikossa parin vanhan ikkunalasin alla kasvaa kurkkuyrttiä. Kurkuntaimet istutan vasta myöhemmin, saavat nauttia vielä pari viikkoa sisälämpötiloista, koska ikkunat eivät peitä koko laatikkoa...

Kyllä toukokuu on ihanaa aikaa, voisipa elämä olla aina tällaista....

Rakennusprojekti alkoi

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin kuuluu vanha sananlasku. Sittenhän projektini onnistuu täydellisesti, koska niin pitkään ja hartaasti sitä on suunniteltu. Tavoitteenani on rakentaa 4 180 x 120 cm kasvatuslaatikkoa. Eilen sain lautakuorman,´joka oli sen verran reilu, että voin hiukan tumpeloidakin ;)
Projektissa saan käyttää isäni kaapparisahaa, vai mikä sen virallinen nimi onkaan. Intoani laski huomattavasti ystävien kommentit, he tuntuivat pitävän minua täydellisenä idioottina mitä turvallisuusasioihin tulee. Ikävää!!!!

Kommenteista huolimatta aloitin projektini tänään. Ensin rakensin pirtin lattialle kehikon kolmesta rimasta, joiden sisäpuolelle kasvatuslaatikon seinä on helppo koota. Sitten vaan katkaisemaan oikeanpituisia tolppia. Tolpat ovat 47 x 47 mm ja korkeus on 80 cm. Ja sitten 180 cm pitkiä lautoja 6 kpl. Hyvin sujui ja sormetkin ovat tallessa.

Ensimmäisen laudan kiinnittämisessä piti olla tarkka. Sen kun piti mennä 2,2 cm kummankin päätytolpan yli. Ja tottahan sitten piti tarkistaa, että alareuna on samalla tasolla tolppien alareunan kanssa. Yhdellä ruuvilla kiinni kummastakin päästä ja seuraava lauta kehiin. Kun kaikki 6 lautaa oli paikoillaan ja yhdellä ruuvilla kiinni, tarkistin ristimitat. Onneksi olivat samat!!!! Sitä minä hiukan pelkäsin etukäteen. Sen jälkeen lisää ruuveja kiinni ja keskitolppa paikalleen. Seinä on lähes valmis. Keskitolpan ja päädyn väliin tulee vielä 1 lyhyt tukitolppa, mutta sen laitan myöhemmin.

Päivän saldona oli vajaa 2 laatikon seinää. Heikoin lenkki tässä rakennusprojektissa on akkuporakoneeni, sen 10 vuotta vanha akku ei jaksa...

Ai miksi tolpat ovat korkeammat kuin laatikko, no niihin saa harson kiinni. Harso tulee olemaan riittävän korkealla, että kasvit mahtuvat sen alla kasvamaan