Kerrankin ajoissa

Jossain asioissa voin sanoa olevani kerrankin ajoissa. Nimittäin minulla on autossani jo talvirenkaat alla, ollut jo viikon ajan. Juuri sopivasti, jos parin päivän sisään saadaan tänne eteläänkin ensilumi tai ensiloska. Yleensä olen liukastellut kesärenkailla isänpäivään asti, jolloin isä on vaihtanut minulle renkaat. Nyt ei tarvitse varoa renkaiden takia!!!!

Toinen asia, jossa olen ajoissa, on joulukortit. Olen jo hankkinut korttitarvikkeet ja aloittanut korttien tekemisen. Hyvä minä, tänä vuonna ei tule korttistressiä viimeisenä iltana kuten tavallisesti :)

Joulukorttitarvikkeet

No, puutarhahommissa olen pahasti jäljessä. Haravaan tai lehtipuhaltimeen en ole vielä koskenutkaan ja kasvihuonekin on vielä tyhjentämättä... Mutta ehtiihän ne... Kesäkukkaistutukset olen sentään tyhjentänyt ja sunnuntain tuulessa ja tuiverruksessa jopa pesin ruukkuja hetken verran. Ja vielä riittää pestäviä ruukkuja, mutta sitä hommaa ei voi tehdä kauaan kerrallaan ulkona, ettei vilustuta itseään.

Loma tuli tarpeeseen, nyt on mieli levännyt ja intoa piisaa puutarhaankin. Vaikkakin lomalla tuli vierailtua useammassa kangaskaupassa ja nyt polttelee päästä ompelemaan... Pari viikkoa pitäisi pystyä hillitsemään ompeluintoa, silloin on vuorossa viikonlopun ompelulanit...

Kangaskauppakierroksen saldo

Syntymäpäivälahjaksi antamani pelargoni-istutus

Isoäitini ilmoitti, että minun pitää talvettaa hänen synttärilahjaistutuksensa. Kiinnostavaa on ollut seurata neljän pelargonin kasvua. Purkkiin on istutettu Dr Ingrid, Pink Happy Thought, Naomi ja Cattolica. Vain Drottning Ingrid ja Naomi ovat kukkineet, nekin heikosti. Kolme kasvia neljästä on suht samankokoisia, mutta Naomi, hän on levittäytynyt koko ruukkuun, luikertelee muiden kasvien päällä ja välissä...

Olisi ehkä pitänyt itse latvoa kasveja kesän aikana. Myös lannoitusta pohdin, ovatko kasvit saaneet lainkaan lannotetta kesän aikana ? Ehkäpä ensi kesäksi hautaan ruukkuun pitkäkestoisia ravinnepuikkoja, josko kukinta olisi silloin runsaampaa.

Mummin lehtikaktukset ne jaksavat syksystä toiseen ihastuttaa kukinnallaan. Omani ovat myös kukassa, mutta ne ovat niin pieniä, että esittelen mieluummin mummin kaktuksia.

Kukkiva kevät

Päivittäin jaksan tutkia kylvöksiäni, aamuin ja illoin. Kun jossain purkissa näkyy vihreää, niin riemu on suuri. Suurin haaste on silti edessä päin eli kuinka pidän taimen hengissä kesään asti. Ja saanko sen kukkimaan...

Ananaskirsikan ja mansikkakoison sekä ahkeraliisan kylvin helmikuun lopulla. Ananaskirsikka iti hyvin, mansikkakoisosta nousi vain 1 taimi, ahreraliisan 20 siemenestä 10 on itänyt. Kaikki ovat kuitenkin vielä sirkkalehtivaiheessa, joten niitä ei vielä uskalla koulia, vaikka taimimultaa jo ostinkin. Pari viikkoa sitten kylvin tavallista maustebasilikaa ja sitruunabasilikaa. Molemmat ovat itäneet erinomaisesti. Samaan aikaan kylvin kahta eri tuoksuhernettä ('King size navy blue'ta ja 'Scarlett'ia), vain sinisistä on muutama itänyt, oranssit 'scarlett'it ovat vielä piilossa mullan alla. Toivottavasti ilmestyvät piakkoin...

Eilen kylvin samettikukkaa, niissä oli varsin erikoisennäköiset siemenet. Ihan kuin olisivat voikukan siemenhahtuvia...

Kylvöjä seuratessa unohtuu muut kodin vihreät. Sitten onkin ilo huomata niiden yhtäkkiä ilmestyneet kukat. Joulutähden ei voi sanoa alkaneen yhtäkkiä kukkimaan, yllättävää on se, että se on edelleen hengissä. Sainhan sen melkein kolme kuukautta sitten... Mutta että marraskuun kaktus aloitti jälleen kukkimaan, se on yllättävää. Ja nyt siinä on paljon enemmän kukkia, mitä syksyllä. Myös soilikki on aloittamassa uutta kukintaa. Kaupassa kasvaneet kukat ja nuput kuihtuivat, mutta kasvi rupesi täällä kasvattamaan uusia nuppuoksia. Ainoa harmi on, että soilikin lehtipistokkaat eivät ole juurtuneet kuukaudessa, mutta eivät myöskään ole kuolleet. Ehkä vielä on toivoa...

Sohvapohdintaa

Lepäilen sohvalla, kävely ei suju, sattuu. Viime yönä jo mietin, että miten tämä on mahdollista. Tylsää. Ja kaikki toistuu kuukauden välein, toisinaan on helpompaa, toisinaan vaikeampaa. Mitä tämä on ? Varmasti en vielä tiedä, mutta endometrioosia epäillään, vasemmassa munasarjassa on viiden sentin kysta. Lopullinen diagnoosi selviää leikkauksessa, 3 - 4 kuukautta on pitkä aika odottaa. Pelkäänkö pahempaa ? EN. Tottahan tällaisenä hetkenä pohtii myös pahinta vaihtoehtoa, mutta pelko on turhaa. Jos koko ajan pelkäisi, niin elämä olisi tylsää. Ja vaikka tulisikin, niin mitä siitä. Kaikesta selviää hengissä, meillä on pätevät lääkärit, olen sen jo kerran kokenut.

Täällä kipujen keskellä on ihana muistella viime viikonloppua. Kävin isoäitini luona. Hän on 86-vuotias, asuu yksin ja hoitaa jokapäiväiset asiansa itse. Joissain asioissa hän tarvitsee apua. Minulta oli tilattu verhojen vaihto olohuoneeseen. Edes äitini ei saanut tehdä sitä, koska minä olen ollut ostamassa verhot ja olen aina ne vaihtanut. Minun työni on loppujen lopuksi melko vähäistä. Isoäitini itse silitti verhot, minä vain kiipesin ja ripustin ne. Mutta se isoäidin ilo, se oli sanoin kuuvaamatonta. Ja palkaksi minä sain hyvän mielen lisäksi isoäidin leipomaa mustikkapiirakkaa ja teetä. Useammin pitäisi häntäkin käydä tapaamassa....

Olen aina ihaillut isoäitini lehtikaktusta, se oli taas upea!!!!! Olen yrittänyt ottaa oppia, jälkimmäinen kuva on omasta lehtikaktuksestani.