Oi aurinko

Kiitos teille viesteistä!!! Ne lämmittivät sydäntäni 💖

Kyllä se päätöksenteko todella helpotti elämääni. Töissäkin jaksaa paremmin, ei jokaiseen pikkurisahdukseen tule tarvetta älähtää. Nyt onneksi alkoi loma...

Ja vielä kun lomapäivään lisätään aurinko, niin voiko päivä enää paremmin alkaa... Lämmintä ja aurinkoa eli koko päivä pihalla...

Työsuunnitelma oli lyhyt, tuijien ja alppiruusujen suojaus varjostusverkolla sekä liiterin siivousta.

Laitoin liiterin myyntiin yhteen Facebook-ryhmään, joten pakkohan se on saada tyhjäksi, josko joku sen haluaisi itselleen purkaa. Hengityssuojaimet tulivat tarpeeseen, niin pölyistä siellä oli... Olivat vaan harmittavan vanhoja, pään taakse menevät kumilenkit katkeilivat. Mutta sain yhden pysymään suojanani, joten puolet alakertaa on siivottu.

Toinen osa, parvi ja etureuna ovat vielä työnalla... Odottavat seuraavaa vapaahetkeä... Onneksi Föhn-tuuli ei ollut myrskyisä, joten sain poltettua pahimmat ryönät heti pois.

Nuotiota vartioiden kahlailin hangessa ja suojasin atsaleapenkin tuijat sekä lumesta pilkistävät alppiruusut. Osa alppiruusuista oli jo paljonkin näkyvillä, toisista näkyi ainoastaan latvan kärjet. Yritin levitellä varjostusverkon ja -säkit suojaamaan niitä pilkistäviä latvoja. Täytyy käydä viikon kuluttua katsomassa, että lumen alta paljastuvat oksat ja lehdet ovat kaikki suojattuna.

Toivottavasti aurinkoiset päivät jatkuvat, niin kasvukausi pääsee sisälläkin vauhtiin. Sormet jo syyhyävät pelargonien leikkaamiseen ja ensimmäisiin kylvöihin...

Aurinkoista viikkoa sinullekin!!!!

Myrskyävä viikonloppu

Lauantaina katselin ikkunasta ulos ja pohdin, että kannattaako tuonne ulos edes lähteä, niin kovin siellä tuuli. Mutta kun olin kerrankin viikonlopun kotona, ja kun iltaisinkaan ei oikein ehdi ja jaksa... Lähdin, menin ja tein...

Useampi vaatekerros piti pukea päälle. Pipoa en käytä, mutta huivin sidoin pääni suojaksi. Ei se kauheasti lämmittänyt, saati suojannut korvia. Tuntui, että tuuli meni toisesta korvasta sisälle ja tuli toisesta ulos. Inhottava tunne!!!!

Tuuli oli tehnyt tuhojaan. Alkuviikosta maahan ankkuiroiduista kärhöobeliskeista se suurin ja painavin oli taas nurin. Samoin Lidlin rimpula köynnöskaari...

Köynnöskaarta en nostanut pystyyn, tyhjensin ruusupavut siitä pois ja siirsin pirtin seinustalle pystyyn odottamaan ensi kesää...

Viimeisiä istutuksia tein myöskin. Minä niin innokkaana kylvin viime syksynä perennansiemeniä, että nyt olen ollut oikein ihmeissäni niiden kanssa. Osittain istuttamista on hankaloittanut se, että siemenet olivat vaellelleet kennostossa miten sattuu, joten ei ole ollut mielekästä istuttaa tulikellukalta näyttävää konnanyrttiä jne. Tänään kuitenkin istutin kaikki vielä hengissä olevat kukkapenkkeihin, arvotaan sitten keväällä, että mitä olen kasvattanut, jos istutukseni siis selviävät hengissä. Ihan välttämättä nämä eivät olleet viimeiset istutukset tälle syksylle, koska suunnitelmissa on käydä parin viikon kuluttua lomalla Turussa ViherLassilassa... Mutta yhtään perennaa en kylvä tänä syksynä, ei siis siemenkirjeitä!!!

Heti joudun perumaan kirjoitukseni, etten kylväisi perennoja. Sain yhdeltä puutarhaystävältäni kurjenpolvensiemeniä. Ne tottakai menevät talvella tai alkukeväästä multaan...

Täällä on ollut jo useampia pakkasöitä, joten daaliat olivat jo lakastuneet. Niistä leikkasin varret poikki ja juurakot nostin ylös... Valtavia juurakoita!

Kuvassa on 3 paakkua, äitiltä tulee vielä 1 tai 2. Ja lähtökohtana näillä on ollut 1 halpakaupan minijuurakko muutaman vuoden (ehkä 4) takaa.

Kasvien verkottamisen aloitin pensasmustikoista...

Alueen verkottamiseen tarvittiin lähes kaksi rullaa verkkoa. Siniset tukikepit olen saanut vanhemmiltani. Isä maalasi ne ja junttasi omalle pihalleen, mutta äitini ei hyväksynyt näitä tolppia, vaan määräsi ne poistettavaksi, joten minä sain ne. Tuonne pihanperälle ne sopivat oikein hyvin.

Nopeasti meni tämäkin viikonloppu, paljon jäi vielä tehtävää ja siistittävää pihalle. Onneksi viiden työpäivän jälkeen on taas viikonloppu, jolloin voi jatkaa pihan siivousta.

Viimeisten varjelua, uuden suunnittelua

Yöpakkaset ovat saapuneet etelään, nyt viimeistään on kesä ohi. Kaikesta huolimatta yritän vaalia osaa kesän kasvustosta. Virittelin kaksinkertaisen hallaharson ananaskirsikka- ja pensaspapulaatikoiden päälle. Toivo elää, että saisin vielä satoa. Ananaskirsikan osalta olen pessimisti, borlottipavun suhteen optimisti. Katsotaan, miten käy.

Kesäkukkaistutuksia siirtelin talon seinän viereen, varsinkin ahkeraliisaa yritän suojella parhaani mukaan. Se on minulle tärkeä, onhan se ensimmäinen siemenestä kasvatettu kesäkukka, jossa myös onnistuin. Pari pistokasta olen siitä ottanut juurtumaan, samoin siemeniä. Siementen itävyydestä ei kuitenkaan ole takuuta, koska kyseessä oli F1-lajike.

Ananaskirsikasta otin myöskin muutamia pistokkaita vesilasiin juurtumaan. Jos kuitenkin yrittäisi ensi kesä uudelleen, mutta ei siemenestä vaan pistokkaista. Jos sato kypsyisi nopeammin...

Muutenkin innostuin jo ensi kesän suunnittelusta. Tilasin Kukkivasta niitystä maatiaisperennan siemeniä useamman pussin. Alun perin sisareni piti hakea sieltä minulle pussillinen loistosalvian siementä, mutta hän ei ehtinytkään, joten tilasin postitse 7 pussia siemeniä, loistosalvian lisäksi sormustinkukkaa, valeunikkoa, ritarinkannusta ja esikkoa ja ....

Sitten seikkailin Seemnemaailman sivuilla, sieltä innostuin tilaamaan vielä enemmän. Päätin, että vain kesäkukkia, ei muuta. Päätös ei ihan pitänyt, tilasin kokeeksi ihania puna-valkoisen akileijan siemeniä ja erimakuisia basilikoja (anis, sitruuna, vanilja, kaneli). Lisäksi oli niitä kukkia: leijonankitaa, jänönhäntää (heinä), tulisalviaa...

Ennen tilaamista lueskelin netistä muiden puutarhureiden kommentteja seemnemaailmasta. Hiukan ihmettelin, kun kirjoittajat valittivat siementen vähyyttä. Joo, olihan määrät pieniä (esim 0,1 g), mutta toisaalta mitä teen tuhannella sormustinkukan siemenellä, jotka tulivat Kukkivasta niitystä. Minä harrastan niin pienimuotoista kylvöä ja kasvatusta, että pieni määrä siemeniä riittää, kunhat kaikk siemenet itävät !!!!!

Lähiruokaa ja pakkaspelkoa

Tänään pidettiin jokasyksyiset lähiruokamarkkinat paikallisella tilalla. Viime vuonna olisin jo mennyt, mutta lähdin hakemaan ystävääni sairaalasta. Asiat piti laittaa tärkeysjärjestykseen!!!! Tänä vuonna markkinoita helli ihastuttava auringonpaiste, vaikka ilma olikin viileä. Markkina-alue ei ollut iso, mutta myynnissä oli kiinnostavia tuotteita: käsitöitä, syksyn satoa, leivonnaisia, kylän myllyn viljatuotteita ja tilan omaa naudanlihaa. Olin miettinyt ostettavia tuotteita jo etukäteen. Ainakin paikallisen myllyn viljatuotteita, monesti nimittäin olen ajanut myllyn ohi, mutta koskaan en ole saanut aikaiseksi pysähtyä sinne. Ostin 4 kiloa vehnäjauhoja ja 4 kiloa ruisjauhoja. Olisin halunnut myöskin ostaa kokeeksi Limousine-karjan lihaa, mutta myyntierä on 30 kiloa. Ei tällainen yhdenhengen talous käytä sellaista määrää lihaa järkevässä ajanjaksossa. Kiinnostus on silti niin kova, että yritän löytää kavereita kimppatilaukseen. Lisäksi ostin markkinoilta naapurikunnassa kasvatettua parsakaalia. Mielessäni olen tehnyt pohdiskeluja, että lähiruokaa vai luomua. Ja täytyy sanoa, että kyllä vaakani kallistuu lähiruuan puolelle. Jos ruoka on lähellä tuotettua luomua, niin se olisi parasta!!!! Tietysti kaikkein parasta olisi itsetuotettu luomuruoka ja omavaraistalous, mutta siihen en pysty, enkä ehkä koskaan haluakaan pystyä. Kaikesta huolimatta pidän pienimuotoisesta viljelystä pikkuruisella kasvimaallani.

Nyt on myös alkanut jokasyksyinen sääennusteiden vahtiminen sillä ensi yöksi on luvattu pakkasta, jopa tänne Etelä-Suomeen asti. Niinpä kiedoin hallaharsoon minikasvihuoneeni paprikantaimineen, ensimmäiset, vielä kukkimattomat gladioluksini sekä kolmemetriset salkopapuni. Nyt vain toivon, että suojaukseni riittävät, ja tulevaksi viikoksi luvatut helteet saapuvat. En vielä haluaisi luopua mistään....

Kuka on kulkenut pihallani ?????

Olipa apea tunne huomata jonkun käyneen katsomassa pihallani. Se joku oli kävellyt pihatietäni kohti tupaani, tullut pihalle asti, mutta kääntynyt sitten ympäri. Oliko hän halunnut vain tutustua pihani lumitilanteeseen vai oliko hän hämäräpuuhissa??? En tiedä, mutta minut tämä kulkija säikäytti. Taloni on usein tyhjillään, koska olen paljon liikenteessä, enkä halua kenenkään tunkeutuvan luvatta kotiini. Tuli tunne, että murtohälyttimet pitää saada.

Netti on siinä mielessä hyvä väline, että asiasta löytyy paljon tietoa, varsinkin kauppiaiden sivuilta. Mutta puolueetonta tietoa, sitä olikin vaikea löytää. Olin yhdeydessä vakuutusyhtiööini, jossa suositeltiin lueskelemaan Vakuutusyhtiöiden keskusliiton, SVK, sivuja. Sieltä löysinkin taulukon SVK:n hyväksymistä laitteista ja niiden asentajista. Ainoa ongelma oli, että osa hyväksynnöistä oli mennyt jo vanhaksi. Minulle tuli tunne, että lista ei ole ajantasainen. Niinpä päädyin vakuutusyhtiön suosittelemaan Verisure-hälytinjärjestelmään, johon kuuluu myös palovaroitin.

Turvallisuuden tunteesta joutuu ikävä kyllä maksamaan paljon, laitteet 595 € sekä 33,50 € kuukaudessa hälytyspalvelusta. Mutta toisaalta, sitä turvattomuuden tunnetta, joka syntyy kotimurron yhteydessä, niin sitä ei voi korjata rahalla. Ulkonäöllisesti hälyttimet eivät häiritse sisustustani, ainoastaan liiketunnistin/kamera on ikävännäköisenä keittiössäni, mutta sanoisin silti, mitä välii. Turvallisuus ennenkaikkea!!!!