maanantai 30. joulukuuta 2013

Moottorisahasta ja sahauksesta

Oskarin aiheuttaman tuhon jälkeen päätin kirjoittaa joulupukille, että tarvitsisin moottorisahan. Päätin kuitenkin säästää joulupukkia ja hankkia sen itse. Haluan sähkösahan, koska sen saan varmasti käyntiin. Polttomoottorisaha on vaikea käyntiinvedettävä pitkän seisokin jälkeen, ruohonleikkuri on samanlainen ongelmakapistus. Akkusaha olisi vielä parempi, mutta niiden toimintakykyisyys ei ole tarpeeksi pitkä ja hintaakin on aika paljon. Ja moottorisahaa tarvitsen vain piha-alueella puiden pätkimiseen, en aio ruveta metsuriksi. Ne hommat jätän suosiolla kokeneemmalle eli isälleni.

Mutta minkä merkkinen sähkösaha, millaiset tehot, entä terälevyn pituus... Vaikea valita, onneksi isäni lähetti muutaman TM rakennusmaailman testin, jotain tietoja löytyi myös moottorisaha.net sivustolta. Päädyin Makitan sähkösahaan, koska se sai testeissä hyviä arvioita ja sellaisen saa tämän kaupungin rautakaupasta. Nettikaupoista olisi saanut minkä merkkisen sahan vain, mutta halusin keskustella myyjän kanssa sahasta ja saada pientä käyttöopastusta. Siis toivoin saavani rautakaupasta palvelua...

Niinpä marssin korkokengissäni paikalliseen rautakauppan (siihen samaan, jonka jossain edellisessä postauksessa haukuin). Löysin moottorisahat, tutkin niitä asiantuntevasti, kokeilin kädessä ja lähdin palvelutiskille etsimään myyjää. Myyjä olikin paikalla, mutta "Minä en tiedä niistä mitään, en ole tältä osastolta". Vähän rupesi taas kierrokset nousemaan, mutta myyjä yllättikin positiivisesti jatkamalla: "Mutta minä voin hakea sellaisen henkilön, joka tietää niistä." Ja niin hän hakikin myyjän, joka todella tiesi moottorisahoista. Vau. Myyjällä oli myös huoli minusta, koska hän ihmeissään kyseli, että aionko ihan yksin ja kenenkään opettamatta ruveta käyttämään moottorisahaa. Niinpä lupasin, että isäni antaa minulle käyttökoulutuksen. Kaupat syntyivät ja moottorisahan lisäksi mukaani lähti teräketjuöljyä ja viilasarja teroitusta varten.

Siinä se nyt on, moottorisahani
Ennenkuin voin ruveta tositoimiin sahani kanssa, on hankittava turvavarusteet. Kuulosuojaimet löytyy jo, samoin suojalasit. Visiiri olisi parempi suoja kasvoille, sellaisen hankin myöhemmin. Viiltosuojahousut, niitä löytyy monestakin paikasta, mutta kaikki miesten mallia. Ja niissä on tilaa väärissä kohdissa. Ainoastaan yhdestä paikasta  löytyi naisten viiltosuojahousuja, joten sieltä ne piti tilata. Turvasaappaat vielä tarvitsen, mutta ne hankin myöhemmin. Jos sattuu onnettomuus ja sahaan varpaitani, niin vanhinko ei ole kuitenkaan hengenvaarallinen. Kaikkea en yksinkertaisesti pysty hankkimaan kerralla!!!

Isäni etsi minulle kirjalliseksi oppimateriaaliksi netistä Husqvarnan moottorisahausoppaan. Siellä oli asiallista tekstiä sekä videoita. Erityisen tärkeää oli kuulemma opetella kohta 5 eli takapotkun välttäminen. Hyvä sivusto!!! Tärkeää oli oppia, kummalta puolelta (ylä vai ala) runkoa sahataan poikki, ettei saha jumitu kiinni.

Heti joulun jälkeen ensimmäisenä arkipäivänä pienessä tihkusateessa lähdimme isäni kanssa testaamaan sahaani. Ensin teräketjuöljyt tankkiin ja sitten pääsin sahaamaan lankkua puolen metrin pätkiksi isäni tarkan valvonnan alaisena. Ja hyvin sujui... Harmi vaan, että lankkua oli niin vähän...

Kotona halusin heti käydä käsiksi Oskarin kaatamaan kuuseen...

Tähän oli jääty... Kuvan ottamisen jälkeen olen karsinut muutaman oksan vesurilla pois, niin että autolla pääsi ajamaan.

Olin ajatellut päästä helpolla ja pätkiä kuusen metrin pätkiksi, mutta isä sanoikin, että se pitää pätkiä heti noin 30 senttisiksi. Ja leikkauspinnat pitää olla suoria, jotta halkaiseminen on helpompaa... Ja eikun yrittämään... Ensimmäinen pätkä sahattu ja minulla oli jo hiki. Viiltosuojahousut hiostavat ja moottorisahakin painaa, taidan olla huonossa kunnossa. Mutta sinnikkäästi jatkan... Yhdeksäs pölli irtoaa jo melko suoralla sahauksella :) Mutta mitä lähemmäs tyveä pääsen, sitä hankalammaksi sahaus muuttuu, koska terälevy on liian lyhyt. Onneksi ohjeissa oli, miten sellaisessa tilanteessa pitää toimia. Onnistun sahaamaan pöllejä lisää, mutta enää sahauskohta ei ole suora, ylä- ja alasahauskohta eivät tahdo kohdata, mutta poikki runko menee. Viimeisen sahauksen jätän kesken, se muodostui niin hankalaksi, hoitakoon ammattilainen sen!!!!

Pätkitty runko

Vielä pitää pöllit halkaista ja pinota kuivumaan, viedä oksat polttokasaan ja siivota paikat. Mutta minä onnistuin, enkä vahingoittanut itseäni.

lauantai 28. joulukuuta 2013

Kyllä on maailman kirjat sekaisin...

Näin totesi eräs kävelijä kovaäänisesti seuralaiselleen, kun näki minut äitini kanssa metsässä. 

Kosteaa keliä uhmaten päätimme äitini kanssa lähteä ulos. On ollut ihanaa laiskotella, maata, lukea, tehdä käsitöitä, mutta kyllä ihminen tarvitsee raitista ulkoilmaa. Niinpä ensimmäiseksi tyhjensimme kompostorin ja sitten lähdimme kävelemään. Äitini ehdotti, että emme tekisikään jalkakäytävä lenkkiä, vaan lähtisimme metsään. Ehkä hän ei olisi kehdannut kulkea julkisesti kanssani, koska minulla oli jalassa saviset pihahousut, tiedä häntä. Lähdimme siis metsää kohti, tien reunaa tallustellen. Puolivälistä isoa, pitkää ja jyrkkää mäkeä lähtee sivutie sorakuopalle. Poikkesimme sivutieltä heti metsän puolelle ja ihan oli pakko hiukan katsella alaspäin, että josko sieltä löytyisi suppilovahveroita. Eihän niitä enää pitäisi olla, joulukuun lopulla, mutta kun on ollut lämmintä ja sateista, niin päätimme kokeilla onnea. 

Vähän aikaa kiertelimme rinnettä ristiin rastiin, mutta ei sieltä mitään löytynyt ja sadekin yltyi, joten päätimme jatkaa matkaa. Ei löytynyt enää... Mutta sitten, ihan yllätten yhden kannon juurella näkyi jotain epämääräisen ruskeaa. Ja kun kumartui lähemmäs, niin muutama vetinen suppilovahverohan siinä oli. Yksi oli pakko tuoda kotiin todisteeksi, että Viattomien lasten päivänä voi vielä sienestää ja saada saalista...

Todistusaineistoa

perjantai 27. joulukuuta 2013

Hiljaa, hiljaa ... Joulu tullut on...

Ja mennytkin jo... Minä aloitin joululoman sunnuntaina 22. päivä, silloin ajoin Lohjalle vanhempieni luo. Maanantain aikana teimme äitini kanssa yhdessä viimeiset jouluruuat: kalarullan, punaviinisillin, rosollin, sienisalaatin, luumukiisselin, pullat, joulutortut... Vaikka lista kuulostaa pitkältä, niin eipä siihen kahdelta tekemään tottuneelta naiselta kauaa mennyt. Kyllä yhdessä oli mukava puuhailla!!!!

Jouluaaton aloitimme käymällä Pusulassa isovanhempieni haudalla. Pusulassa on aina ihan pakko kurkistaa vanhaan ruumishuoneeseen, jos oviluukku on auki. Sinne kun on rakennettu talli seimineen, joka vuosi erinäköinen. Harmi vaan, että unohdin ottaa kameran mukaan.

Kotona hiljennyimme kuuntelemaan Joulurauhan julistusta. Hiljentyminen olikin paikallaan, koska sisareni perheineen tuli viettämään joulua kanssamme. Ja hulinaa riitti, ei niinkään 4 lapsen takia, vaan koiranpennun takia. Pentu litki innokkaasti vettä kuusenjalasta ja pari kertaa kuusikin meinasi kaatua. Ja kävipä meillä pukkikin, joka toi minulle toivomani kirjan ja tarvikkeitakin pukki oli kerännyt talteen ;)


Ja heti joulupäivänä oli pakko aloittaa harjoittelu... Tuloksena rannerengas, langanpätkät pitää vielä päätellä. Haastavaa hommaa, että saa molemmat reunat yhtä tiukalle/ löysälle.


Seuraavaksi olen ajatellut kokeilla pannunalustan tekemistä, jos vaan nipsut riittävät. Olen pyytänyt tuttuja keräämän nipsuja, jotta voin tehdä isompiankin nipsutöitä.



torstai 19. joulukuuta 2013

Sähköä ilmassa...

Sähkö on kummallinen apulainen, se puhuttaa aina. Perjantaina pohdiskelin, että pitäisikö työpäivän jälkeen ajaa kotiin, vaikka tarkoitukseni oli lähteä viikonlopun viettoon Lohjalle, koska täältä oli sähkö pois, kun lähdin töihin. No en käynyt kotona, joten liesituulettimen valo paloi koko viikonlopun. Nyt olen kahden päivän ajan selvitellyt sähkölaskua. Minulla on ollut alusta alkaen etäluettava mittari ja olen äitini neuvosta pitänyt kirjaa kulutuksesta.

Jostain syystä lokakuun sähkölasku olikin arviolasku ja kulutukseksi oli arvioitu 1069,72 kWh. Mikäs siinä, minä maksoin kiltisti laskun. Seuraava lasku olikin sitten tasauslasku, ja siinä olikin uusi arvio lokakuulle 699,77 kWh. Ja tätähän minä sitten rupesin selvittämään, koska loka-marraskuun vaihteessa oli sähkön hinta noussut... Ensin 20 minuuttia puhelimessa,virkailija ei ymmärtänyt lainkaan, mistä puhuin. Hän väitti vain, että kysymys on eri ajanjaksoista, vaan kun ei ollut. Lopuksi hän sanoi, että minun tulosteistani ei ole mihinkään, koska minulle tulee e-lasku. Emme päässeet yhteisymmärrykseen asiassa, joten ilmoitin tulevani seuraavana päivänä eli tänään paikanpäälle.

Tänään asiaa selviteltiin 40 minuuttia kolmen eri virkailijan kanssa. Ja taas höpisivät kaiken johtuvan mittarin vaihdosta (etäluettava sähkömittarini käytiin pari viikkoa sitten vaihtamassa uuteen etäluettavaan), ja minä en hyväksynyt tätä selitystä. Tilanne meni niin pitkälle, että ilmoitin, etten maksa laskua ennenkuin se korjataan. En minäkään voi muuttaa arviointisysteemejä kesken kaiken, joten miksi he voivat niin tehdä!!! He esittelivät kovin sähkönkulutuksen arviointikäyrää, mutta ei se minusta selitä sitä, miksi minulla on 2 eri kulutusarviota samalta ajalta. Sitten minulle ilmoitettiin, että he muuttavat laskua vain, jos minulla on ilmoittaa heille todellinen kulutus lokakuun viimeiseltä päivältä. No eihän minulla sellaista ole, koska olen aina saanut etäluettavan mittarin takia todelliseen kulutukseen perustuvan sähkölaskun. Sittenhän virkailija keksi, että josko heillä kuitenkin olisi se lokakuun lopun mittarilukema, vaikka minulle olikin lähetetty arviolasku. Ja löytyihän se, vaikka kuulemma epävarma. Todellinen kulutus olikin ollut 570 kWh eli heidän hieno arvionsa meni vain 500 kWh:ta pieleen...

Ja niin virkailija teki minulle uuden sähkölaskun, joka onkin itse asiassa hiukan isompi kuin alkuperäinen. Ja kotimatkalla ymmärsin, miten tämä jälkimmäinen arvio (699 kWh) oli tehty, valitettavasti virkailijatkertoivat sen niin epämääräisesti sivulauseissa, että ymmärsin asian vasta paljon myöhemmin. Vaikka asia on nyt kunnossa, jäi selvittelyistä tosi ikävä fiilis.

Mutta uuteen sähkömittariin, tai oikeastaan sen tuomaan omaseurantamahdollisuuteen olen todella tyytyväinen...

Keskiviikko 11.12. olin lämmittänyt leivinuunia edellisenä iltana ja lämmitin lisää taas samana iltana. Töihin menin myöhemmin, joten kävin laittamassa auton lämpiimäään yhdeksältä ja kävin suihkussa...

Ke 11.12.2013

Lauantaina 14.12. en ollut kotona ollenkaan, mutta sähköä kului ennemmän kuin keskiviikkona. Mutta oli kylmä päivä (n. -5 astetta), joten se selittää sähkön kulutuksen...

La 14.12.2013



maanantai 9. joulukuuta 2013

Havuorava

Ilmoittauduin elokuussa mielenkiintoiselle kansalaisopiston kurssille. Kurssin nimi oli havuorava ja kesto vain yhden illan. Olin unohtanut koko kurssin, mutta tänään huomasin sen kalenteristani. Sitten vain kiireesti lukemaan, että mitä kurssille tarvitaan mukaan: n. 1 metrin mittainen kuusi, rautalankaa ja oksasakset. Niinpä marssin työpäivän jälkeen metsään etsimään sopivaa kuusta. Tämä oli vähän pidempi, puolitoistametrinen, jonka sain vaivoin tungettua auton takakonttiin.

Tästä se lähtee...
Ensin vähän lyhennettiin, karsittiin alaoksia niin että saatiin häntätappi. Sitten rakennettiin alemmat raajat rautalangan avulla, sen jälkeen vartaloa, yläraajat, kaula ja pää. Ja oravan runko oli kasassa...


Oravan runko
Ja sen jälkeen lähdettiin lihottamaan runkoa lisäämällä oksia. Tärkeää oli lisätä alempiin raajoihin ja häntään paksuja oksia, koska ne toivat ryhtiä oravaan. Ja pintaan kauniita ohuita havuja...


Ja siinä se orava sitten on, tai ehkä enemmänkin dinosaurus. Ihan kelvollinen näin ensikertalaiseksi... Puolitoistametrinen kuusi riitti hyvin ja 2 puolaa rautalankaa ja aikaa meni reilu pari tuntia. Taidanpa kokeilla tehdä toisenkin, kun noita kuusenhavuja nyt riittää... Ja äitille lupasin tehdä havupallon...

maanantai 2. joulukuuta 2013

Voi Oskari!!!!

Olipa Oskari äkäisellä päällä viime yönä. Kova myrsky, kovempi kuin Eino!!! Kuuntelin tuulen ujellusta pihapuissa  aamuyöhön asti. Sen jälkeen totesin, että koko syksyn uhkaillut flunssa oli päässyt tunkeutumaan kroppaani, joten loppuyö meni yskiessä ja aivasellessa. Päätin suosiolla viettää tämän päivän ja huomisen kotona lepäämässä, että pääsisin taudista helpommin eroon.

Soitettuani pomolle rupesin varovasti kurkistelemaan verhon raosta ulos. Pimeää, hämärää, mutta ei mitään ihmeellisiä myrskytuhoja. Lintulautakin oli pysynyt paikoillaan - hiukan pelkäsin, että se olisi irronnut ja lentänyt auton päälle. Mutta sitten näin...



Siinä se rötkötti poikittain keskellä pihatietä. Olin kyllä antanut sille kaatotuomion, mutta en ajatellut kaataa sitä vielä tänään.

Onni on se, että kuusi on kaatunut juuri oikeaan väliin. Jos se olisi kaatunut metrin liiteriin päin, niin liiterin lahot räystäät ja kattotuolit olisivat olleet entiset. Eikä olisi ollut mitään varmuutta, etteikö koko liiteri olisi sortunut, koska juuri tällä kulmalla ei ole tukipalkkeja.

Mikään pakko ei olisi ollut lähteä tänään huonovointisena ulos puuta raivaamaan, koska pihalleni pääsee myös toista reittiä pitkin. Mutta hullu pääni ei saanut rauhaa ennenkuin kävin yrittämässä. Ja työkaluna pokasaha. Jo viime keväänä puhuttiin kaverin kanssa, että hankitaan yhteinen ketjusaha. Mutta jotenkin se vaan jäi... Eino-myrsky kaatoi naapurista pari puuta, silloin mietin, että pitäisi käydä ostamassa se saha. Mutta niin se vaan jäi... Joten sitten kun sitä olisi tarvittu, niin sitä ei ole. Nyt aion kirjoittaa joulupukille, että saan ketjusahan. Pokasahalla kävin kuusen kimppuun






Pikku hiljaa ja pitkiä lepotaukoja, nyt ei ole runko enää tientukkeena. Vähän kun karsii oksia, niin pääsee autolla ajamaan. Mutta nyt on olo ihan voimaton... Edes neuletta en jaksa ottaa käteen. Mutta eilen valmistui haruni (ohje Ravelry.com)