perjantai 14. syyskuuta 2012

Etanaraivoa sammuttamassa

Viime viikolla lupailtiin pakkasyötä, joten peittelin arimmat kasvini. Liian kiireisenä olen antanut harsojen olla paikoillaan, mutta eilen poistin osan. Ja muutama kirosana kyllä pääsi. Etanat olivat juhlineet gladioluksien kimpussa. Kaksi kukkavanaa oli poikki, yhtään nuppua ei vielä näkynyt. Minä kiikutin kukat maljakkoon, mutta epävarmaa on suostuvatko aukeamaan. Yhdestä kukkavanasta pilkisti hiukan punaista ja tietenkin siinä nupussa oli myös iso etana. Voi viivatti sentään!!!! Mieleni tekisi hankkia etanantorjunta-ainetta, mutta juuri uudessa Kotipuutarhalehdessä kerrottiin, että se muuttaa mullan ravinnepitoisuutta. Pitänee vaan yrittää poimia kaikki pois ja hukuttaa pesuaineveteen.

Illalla osallistuin alkusammutuskoulutukseen. Koulutus kuuluu työhöni, mutta oli siitä silti hyötyä kotielämällekin. Ensin meillä oli puolentoista tunnin turvallisuusluento. Se antoi paljon ajattelemisen aihetta töihin, mutta myös kotiin. Onko minulla kotona kaikki välineet, onko varauloskäynnit vapaina. No ei ole!!!!! Palovaroittimet on testattu äskettäin, mutta yläkerran varauloskäyntinä toimivaa ikkunaa ei saa auki. Lisäksi seinästä puuttuvat laskeutumistangot (vai mitä ne ovat), jotte ikkunasta pääsee siirtymään tikkaille. Pitänee siis miettiä työhuoneen kalustus uusiksi, jotta ikkunan saa auki. Yläkerta on niin pölyinen, täynnä käsityötarvikkeita oleva paikka, että tiukan paikan tullen sieltä on kiire ulos. Lisäksi pääsimme kokeilemaan vedellä täytettyä jauhesammutinta sekä sammutuspeitettä. Sammuttimella yritimme sammuttaa palavaa tulipataa, ja hyvin onnistui. Työkaverini kyllä väitti tänään, että palomies sammutti padan nappia painamalla. Mutta ainakin kuvittelin onnistuneeni sammuttamisessa. Lisäksi saimme sammuttaa sammutuspeitteellä palavaa ihmistä (siis nukkea). Ja se sytyttiin ihan oikeasti... Todella hyödyllistä opetella miten sammutuspeitteestä pidetään kiinni, ettei itse kärähdä. Ja se koko, ei saa olla liian pieni... Sellanen 90 senttinen on liian pieni ja kas kummaa, sellainenhan minulta kotoa löytyy...

3 kommenttia:

  1. Nuo on tärkeitä juttuja. Itse olen vähän samassa tilanteessa; Meillä on kaksikerroksinen talo ja yläkerran makuuhuoneesta on palotikkaat alas. Olen yrittänyt pitää ikkunankahvaa näkyvillä, mutta aina se johonkin kulkeutuuu kun on irrallinen. Kyllä huimaa kun ajattelen, että joutuisin kiipeämään särjetystä ikkunasta sirpaleiden yli huterille tikkaille vaikkapa talvipakkasessa ja yöpaitaan sonnustautuneena. Ja vielä liekit helmoja nuollen, iiik!
    Mitkä ne laskeutumistangot on? En ole kuullutkaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä tankojen oikeaa, virallista nimeä, mutta 2 vaakatankoa ikkunan alla. Ylemmästä pidetään kiinni ja alemmalla seisotaan ja kävellään tikkaille.

      Poista
    2. Luulenpa, että puuttuvat myös meiltä.

      Poista