sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Kukkia...

Ainakin voikukka kukkii upeasti, laajoina mattoina. On se vaan niin kaunis, mutta pakkohan sitä on kitkeä, muuten se valtaa kaikki paikat.

Mutta ilokseni huomasin kevätesikon aloittaneen kukinnan. Asia on siinä mielessä merkityksellinen, että alku oli todella mitätön vielä keväällä, että kuvittelin sen menehtyvän. Taimen löysin tontiltani viime keväänä ruohikkoiselta joutomaalta ja siirsin kukkapenkkiin.


Ilokseni huomasin perjantaina, kun rupesin siirtämään maaliskuussa kylvettyjä tulisalvioita isompaan ruukkuun, että ensimmäinen on aloittanut kukinnan :) Samoin maaliskuun lopulla kylvetyt samettikukat aloittelevat kukintaa.



Ja nuppuja, niitä on jo helmikuussa kylvetyissä ahkeraliisoissa ja pienenpienenä pistokkaana ostetussa verenpisarassa, lajikkeessa 'Alwin'.

Työmatkalla saan ihailla kukkivia tuomia, valkoisina pilvinä hohtavia omenapuita ja upeita pinkkejä koristeomenapuita. Kyllä on kaunista!!!! Perjantaina harmittelin, että minulla ei ollut kameraa mukana. Toisaalta olisi ollut myös erittäin vaarallista pysähtyä keskelle maantietä kuvaamaan, vaikka keskellä peltoaukeaa olinkin. Pellon reunassa, vain muutaman metrin päässä tiestä oli kurkipariskunta liikkeellä kahden poikasen kanssa. Pakko oli vähän hiljentää vauhtia...

Oma pihani on melko varjoinen ja suojaisa, joten vanha omenapuu on vielä lehdetön, kukaton. Ajattelin, ettei se selviä rajusta kohtelustani, kun leikkasin siitä melko rajusti. Mutta onpa siinä nuppuja :) Yllätyksekseni huomasin, että viime syksynä istuttamassani kesäomena 'Pirjassa' on kukkia. Täytyy kuitenkin nyppiä mahdolliset omenanalut pois...


tiistai 20. toukokuuta 2014

Paljon onkin vähän

Kukkapenkin vartija koivunrisuista
Samalla kun kaivoin kasvihuoneen perustuksia, aloitin kukkapenkin rakentamisen etupihalle. Ja hommaa ei todellakaan tehty puutarhaohjelmien tapaan kaivamalla kaikki pois!!!! Ehei, minä kärräsin kasvihuoneen paikalta savet kukkapenkin pohjaksi ja ihan suoraan nurmikon päälle. Ei sanomalehteä, ei suodatinkangasta, ei mitään. Voi olla, että tein ison virheen, mutta sen näkee myöhemmin. Ajattelin, että savi on niin tiukkaa, että siitä ei kasva rikkaruohot läpi, ja pintamaat olin kärrännyt muualle. Ja sitten vaan pinnalle uutta multaa. Nopeaa, mutta onko toimiva systeemi ?


Koko kevään olen innolla esikasvattanut taimia, niin että aloin jo olla pulassa, kun eivät meinanneet mahtua mihinkään... Kannoin suurimman osan taimista ulos ja sommittelin niistä kivoja rykelmiä. Mutta niitä taimia on ihan liian vähän!!!! Istutin penkkiin punaista ja valkoista tupakkaa, perhoskukkaa, reunuspäivänkakkaraa, rönsyansikkaa, kesäpäivänhattua, keltasääkukkaa ja punaista auringonkukkaa. Tyhjää tilaa jäi useita metrejä, vaikka kylvin penkkiin 400 unikon siementä ja kehäkukan siemeniä. Nyt pitäisi vielä yrittää etsiä kirjokakkaran siemenet, kun eivät olleetkaan muiden siementen joukossa. Ja sitten pitää ehkä vielä lähteä siemenkauppaan....

Sommittelua

Ja nyt vaan odotellaan kukinnan alkua ja pelätään kovia ukkoskuuroja...

maanantai 19. toukokuuta 2014

Kohti unelmaa

Kasvihuone, siitä olen unelmoinut ja jo syksyllä se muutti saunamökkiin... Viime viikonloppuna projekti lähti etenemään oikein todenteolla...

Minä siis aloitin kaivamisen heiti viime syksynä, mutta homma keskeytyi talveksi. Kuukausi takaperin savimaan hiukan kuivahdettua pääsin taas jatkamaan... Ja voi luoja, että on kovaa savea...

Pintamaa poistettu
Tein kaivuutyötä rauhalliseen tahtiin, muutama kärryllinen ja sitten taas lepotauko, niin työ ei käynyt liian raskaaksi. Mutta sitten... Isälleni kävi ainoastaan yksi viikonloppu nyt toukokuussa, jolloin hän ehtisi valamaan perustuksia, joten urakkahommaksihan kaivaminen meni, 10 - 12 kärrykuormaa illassa. Tavoitteena oli saada kaivannosta noin 40 senttiä syvä ja valujen kohdista 80 senttiä syvä. Ihan ei tavoite toteutunut, kokonaissyvyyn on noin 30 senttiä.

Alkuviikon sateen jäljiltä kaivanto oli muuttunut mutavellialtaaksi. Minä sitten perjantai-iltana (lauantaina piti valaa) soittamaan isälle, että pitääkö meidän perua koko homma, kun on liikaa vettä. No minä saan miehisen vastauksen, että tyhjennä, lapo vedet pois. Niinpä sitten kannoin muoviämpärillä vettä lähiojaan...


Innoissani aloitin kaivamaan jo nurkkatolppien reikiä, harmi vaan, että tämä ensimmäinen meni noin puoli metriä väärään kohtaan. Mutta ehkäpä silläkin oli tarkoituksensa. Kuopasta oli helpompi lapota vettä pois.  Seuraava reikä osui oikeaan kohtaan, harmi vaan, että juuri sillä kohtaa n. 75 sentin syvyydessä oli iso kivi (onneksi se ei kuitenkaan haitannut).

Alkuun tein kuoppia ihan lapiolla kaivamalla, mutta sitten isäni tuli ja toi mukanaan maaporan. Voi hitsi, että sillä oli helppo tehdä reikiä. Siis olihan se raskasta, mutta silti paljon helpompaa kuin lapiolla. Ja mikä parasta, kairattu reikä oli juuri sopiva putkelle, joka toimii valumuottina.


Ja siinä se nyt on: kasvihuoneen sokkeli paikoillaan
Sitten vaan täytettiin lapiolla kaivetut kuopat, mitattiin vatupassilla, että sokkeli on suorassa, tarkistettiin ristimittoja ja lopuksi täytettiin putket betonilla. Iso kiitos Isälleni ja Naapurille, jotka tämän tekivät!!!

Kunhan betoni kuivuu, minä pääsen täyttämään kaivantoa sepelillä ja kivituhkalla. Mutta sitä ennen teen pari kukkapenkkiä.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Vihdoinkin kesä

Ihanaa, koko viikonloppu ulkona, auringonpaistetta ja puutarhatöitä.  Ja mikä parasta, jotain valmistui... Mutta siitä lisää myöhemmin.

Olen pitkään jo odotellut, että piha aloittaisi kukinnan. Ja nyt alkoi...

Punainen viinimarja täydessä kukassa, toivottavasti löytyy pölyttäjiä

Punainen kevätesikko

Parvitulppaani innostui kukkimaan uudessa paikassa

Narsisseilla on nyt tilaa levitä

Ja ehkä kaikkein onnellisin olen, että "Mummin pioni" selvisi ensimmäisestä talvesta uudessa kodissa.

Muutaman viikon jo pelkäsin sen puolesta, kun mitään ei näkynyt. Mutta pelkoni oli turha :) Me puhumme kotona "Mummin pionista", koska emme tiedä tarkkaa lajiketta. Mutta sen tiedämme, että Mummi on saanut pionin juurakon tupaantuliaislahjana työkaveriltaan vuonna 1964 eli pitkälle ulottuu tämän kasvin historia ja kuinka ihanasti se kukki kaikkina lapsuuteni kesinä, muutaman vuoden kuluttua täälläkin...

tiistai 13. toukokuuta 2014

Kasoja, kasoja

Eilen tilasin sepeliä ja kivituhkaa, ja tänään jo soitettiin, että mihin saa kipata. Annoin ohjeet ja oikealle paikalle ne olikin kipattu. Mutta voi kauhistus, kuinka isot kasat... Olin luullut, että molemmat kasat mahtuvat talon päätyyn, mutta sepelikasa täyttääkin puoli pihaa...


Ja kun vielä pari viikkoa sitten tilaamani multa on kasalla, niin tekemistä riittää...


Onneksi tänään on sadepäivä, joten voin vielä vähän lepäillä pois viime viikon kevätflunssaa. Harvoin flunssa iskee niin pahaan aikaan kuin nyt. Töissä on vuoden kiireisintä aikaa, ja pihallakin olisi riittänyt töitä. Vasta 4 lepopäivän jälkeen alkoi elämä voittamaan, mutta rauhallisesti on edettävä. Eilen puuhastelin jo hiukan pihatöissä, kylvin tilliä ja mustajuurta, mutta kasvihuoneen perustuksia en yrittänyt kaivaa. Liikaa en vielä halua rehkiä.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Kylmää ja sateista

Sain juuri kaksi veroilmoitusta, henkilökohtaisen ja yrityksen, tehtyä ja lähetettyä. Se on oikeastaan aika kätevää, kun lähettämisen voi tehdä netin kautta. Ei niissä nyt hirveästi täytettävää ollut, henkilökohtaiseen lisäsin työmatkakulut ja tulonhankkimisvähennyksiä sekä kotitalousvähennyksen viime kesäisestä salaojaremontista. Se olikin haastavin asia, mutta ei mikään vaikea. Nyt voin taas odotella joulukuuta ja veronpalautuksia...

Mieli tekisi lähteä ulos, mutta vettä sataa kaatamalla, joten unohdettakoon se. Onneksi jaksoin keskipäivällä käydä hetken verran kitkemässä etupihan kukkapenkkiä. Perennat eivät kauhesti vielä kasva, mutta rikkaruohot sitäkin paremmin...

Kylminä ja sateisina päivinä on mukava istuskella sohvannurkassa ja tehdä pihasuunnitelmia... Katsoa tietokoneen kautta puutarhaohjelmia ja ottaa niistä virikkeitä. Mainittakoon esimerkiksi Mtv3:n ohjelma Keidas. En pidä Maria Nordinista, mutta muutamia aivan mahtavia ideoita hänellä on ollut. Esimerkiksi ensimmäisessä jaksossa hän teki Katarina Sourin ateljeen eteen keitaan, jota koristi liila, moniruutuisen ikkunan poka, johon Nordin sitoi kukkaruukkuja roikkumaan. Ja seuraavassa jaksossa hän teki Tommi Korpelan isän pihalle lahopuutarhaa eli istutti kukkia koivutukin sisään koverrettuun tilaan. Hieno idea, jonka tahtoisin toteuttaa... Mutta minuun taisi siinä iskeä piheys, käytän mieluummin koivutukin (tai haapatukin) polttopuuna talvella, koska kukkia voi istuttaa maahankin. Mutta kiinnostavia ideoita kaikesta huolimatta!!!!

Viikon aikana on säistä ja töistä huolimatta kasvihuone edennyt, siis olen kaivanut kuoppaa perustuksille. Nyt on pintamaa pois...Mutta vielä riittää kaivettavaa... Toisesta reunasta löytyi niin hyvännäköistä multaa, etten halunnut kärrätä sitä pirtin taakse, vaan halusin hyödyntää sitä. Niinpä kävin ostamassa turveharkkoja ja reunustin uutta kukkapenkkiä vaaleanpunaisille kukille... Pohjustin kukkapenkin suodatinkankaalla, vaikka juurimatto olisi ollut parempi vaihtoehto koivunjuurien takia, ja kärräsin muutaman kuorman multaa siihen. Pinnalle laitan uutta tuoretta, lannoitettua multaa, jonka tilasin Metsäpirtiltä.


Tämän vaaleanpunaisen kukkapenkin lisäksi aion tehdä ison kukkapenkin etupihalle. Se alkaa saunamökin ovelta ja päättyy liiterin eteen. Pituutta penkillä on 10 - 15 metriä. Se on siis valtava, enkä omista niin paljoa perennoja. Joten miten täytän sen, muulla kuin rikkaruohoilla. No onneksi olen innostunut tuosta taimikasvatuksesta ja joitakin lajeja on vähän liikaa. Taustalle tulee pitkiä tummanpunaisia auringonkukkia, ja etualalle reunuspäivänkakkaraa, 5 lajia unikoita, keltasääkukkaa, perhoskukkaa, leukoijaa, punaista ja valkoista tupakkaa (innostuin ja nyt niitä on melkein 40 purkillista) ja sitten vielä omia kehäkukan ja kirjokakkaran siemeniä voi heitellä sopiviin väleihin. Luulenpa, että näillä siemen- ja taimimäärillä saan isommankin kukkapenkin täytettyä. Mutta ensin pitää kärrätä multaa ja tehdä se kohopenkki.

Pieni määrä taimia...
Innoissani olen seurannut kylmäkäsiteltyjen perennansiementen itämistä. Parhaiten ovat itäneet maatiaisritarinkannuksen siemenet, ne itivät jo jääkaapissa. Seuraavaksi parhaiten ovat itäneet ranskantulikukat. Ja muutama alku on myös loistosalviassa, akileijassa, tähtililjassa, tähkähietaliljassa, tarhakukonkannuksessa, metsäkatkerossa, sadepäivänhatussa (saattaa olla myös sädepäivänhattu). Mutta moni laji on vielä itämättä... Orvokkini on vihdoinkin aloittanut kukintansa. Ihan se ei ehtinyt vapuksi, mutta ei se mitään. Ensimmäisissä samettikukissa on myöskin nuput, mutta ei niitä uskalla vielä ulos viedä, kun jatkuvasti on yöpakkasia.

Ensimmäiseni
Toivottavasti tulee pian kesä... Ainakin eilinen jo enteili sitä, kun aurinko paistoi ja satoi vettä...


Harvoin näkyy kokonainen sateenkaari