Sadonkorjuuta

Jee, sadonkorjuukausi on alkanut... Nyt pääsee syömään oman maan satoa, siis kesäkurpitsaa ja ehkä vähän muutakin.

Ensimmäisen kesäkurpitsan poimin jo ennen leikkaukseen lähtöä, kukkienkastelijani oli jaellut niitä naapureille ja tutuille, mutta silti minulla on niitä useampi vielä jääkaapissa. Hyvin tulee kolmesta taimesta satoa... Mutta mitä niistä tekisi: suklaa-kesäkurpitsakakkua ainakin (kunhan säät viilenevät, niin että voi leivinuuniin laittaa tulet), kesäkurpitsahilloa, ja sitten sitä voi syödä sellaisenaan salaateissa. Kokeilin tehdä kesäkurpitsatsatsikia. Perinteisesti siihen kuuluu raastaa kurkkua, mutta päätin kokeilla tehdä sen suikaloidusta kesäkurpitsasta, niin että hampaillakin on vähän töitä. Suikaleiden sekaan pari valkosipulin kynttä, suolaa, pippuria ja turkkilaista jogurttia ja hyvää tuli. Paitsi että huomennahan se vasta on parhaimmillaan, kun ehtii maustumaan kunnolla.

Kesäkurpitsaa on siis helppo  hyödyntää, mutta lehtikaali on vaikeampi tapaus. Sitäkin on aika runsaasti...

Eräältä tutulta kuulin, että hän käyttää lehtikaalta smoothiessa, jossa on myös avokadoa. Rupesin googlettamaan ohjetta ja löysinkin, mutta yhtenä ainesosana oli varsiselleri ja se kuuluu ei syötävien ruokieni listalle, joten hylkäsin sen ohjeen. Mutta sitten löytyi... Täydellinen nimi: rasvanpoltto smoothie, ja ainesosaluettelokin lähes täydellinen, jogurttia, mustikkaa, ananasta, lehtikaalta, vettä ja mantelivoita. Mantelivoin jätin allergian takia pois ja käytin pakastemustikan ja pakasteananaksen tilalla tuoretta ja hyvää oli. Vähän jäi lehtikaali hampaankoloihin, kun tein smoothien sauvasekoittimella, enkä blenderillä, kun en sellaista omista. Hyvä aamupala, jolla selvisi hienosti lounaaseen asti. Huomenna uudestaan!!!!

Vihreä salkopapu on jo korjuukypsää, kun violetti vasta aloittelee kukintaa

Ensimmäinen maissitupsu rupeaa ruskettumaan...

Sipulin varret ovat jo kaatuilleet, punajuuret näyttävät isoilta möykyiltä, tilli kukkii, mutta avomaankurkku on vasta aloittanut kukinnan. Ja yllättäen olen löytänyt tomaatin taimen papupenkistäni. Miten ihmeessä sellainen siellä kasvaa, minä en ole kylvänyt, enkä istuttanut tomaattia????

Kesän satoa

Eilen oli kitkemis- ja harvennuspäivä. Sateet ja lämpö on saanut ihmeitä aikaan kasvimaalla, kaikki kasvu on ollut hurjaa, myös rikkaruohojen. Niinpä lähdin ämpärin kera kasvimaalle... Tuli harvennettua porkkanat ja punajuuret. Palsternakan jätin harventamatta, koska ystäväni oli luvannut tehdä sen. Hän vei harvennustaimet omalle kasvimaalleen, koska hänen syyskylvönsä oli epäonnistunut. Salaattipenkkiä oli hankala kitkeä, koska viimekesäiset pinaatit olivat kylväytyneet itsestään, eivätkä kasva riveissä. Mutta pinaattisato on jo valmiina korjattavaksi, joten tänään syödään tomaatti-pinaattiwokkia, ohjeen löysin muistaakseni Pirkan nettisivuilta. Juhannuksenakin tarjoillaan tuoretta pinaattia, varokaa vaan ;)

Pavut ovat jo päässeet kunnon kasvuvauhtiin, joten oli aika pystyttää papusalot. Tänä vuonna kokeilen kasvattaa papuja tekokuitunarua pitkin. Viimevuotinen pellavanyöri kutistui ikävästi ja oli melko kallistakin ja kesti vain yhden kesän, vaikka olikin luonnollisemmannäköinen kuin tuo valkoinen naru. Mutta kokeillaan ja toivottavasti pavut sen pian peittävät...

Papulaatikoiden välissä kasvattaa kukkavanaa viimevuotinen palsternakka. Ja päätin antaa sen kasvaa ja kokeilla, saanko siitä siemenet ensi kevääksi.

Mukavan juhannusyllärin lahjoittaa tuoksuherne, joka avasi tänään ensimmäisen kukkansa. Kasvilla on korkeutta vasta puolimetriä, vaikka pussin mukaan pituutta pitäisi tulla pari metriä. Värikin on violetti, eikä laivastonsininen (navy blue), mutta kaunis se on silti!!!!!

Aurinkoista Juhannusta!!!!!

Ei sitä vaan osaa olla...

Mukava viikonloppu talkoineen ja vieraineen on takana. Suunnittelin vaan istahtavani sohvalle ja tarkoitus oli vain olla, tekemättä yhtään mitään. Mutta en osaa olla toimettomana...

Lauantaina sai saunamökki uuden peltikaton. Sääennusteista poiketen aurinko paistoi ja työt sujuivat 4 miehen ja 2 naisen voimin ripeästi. Eikä pidä unohtaa häntä, joka muonitti porukan. Iso Kiitos Kaikille!!!!!

Perjantaina sain sisareltani parikymmentä mansikan tainta. Ne istutin tänä aamuna. Pieniä versoja, mutta osalla taimista olikin melkoiset juuret. Toivottavasti ehtivät juurtua ennen ensimmäisiä pakkasia. Spagettikurpitsa on hiukan yrittänyt vallata mansikkapenkkiä, mutta sen voi kohta katkaista. En usko sen tekevän enää lisää hedelmiä.

Tänään poimin oletettavasti viimeisen sadon pensaspavuista. Useamman kilon olen satoa saanut, niinkin pieneltä alueelta. Salkopapu vasta aloittelee satokauttaan. Niiden poimiminen onkin melkoinen haaste. Tavalliset 4-portaiset A-tikkaat eivät riittäneet alkuunkaan, joten piti käyttää vähän korkeampia....

Tänä kesänä aloitettu kukkapenkki ei tule valmistumaan. Kukkapenkki jouduttaisiin kuitenkin kaivamaan auki, koska sen takana olevaan kaivoon johdetaan saunamökin salaojien vedet. Ei siis kannata istuttaa kukkia tänä kesänä ja ensi vuonna kaivaa taas ylös.

Kun kerran päätin, että mitään en tee ja pelkkä makaaminen ei huvita, niin taidanpa ruveta piirtämään ja mittaamaan etupihan kukkapenkkejä ja oleskelualuetta. Ne kaivetaan samalla, kun kaivetaan salaojia. Viime kesänä jo aloitin sen kukkapenkin tekoa, mutta ei siitä mitään tullut. Tällä hetkellä se toimii lintujen ja koirien uima-altaana, kun sadevedet eivät valu paksun saven läpi minnekään.

Juhannuksen juhlintaa

Juhannusta juhlittiin perjantaina kauniissa auringonpaisteessa, oli lämmintä ja ihanaa. Olimme sopineet ystävien kesken ruokalistan etukäteen. Alkupalaksi uusia perunoita, kalaa sekä salaatteja, pääruuaksi grillattua lihaa ja kasviksia sekä jälkiruuaksi jäätelöä tuoreiden mansikoiden ja aasianmintun lehtien kera. Kaiken jaksoi syödä, kun aloitimme viideltä ja jälkiruoka syötiin puolilta öin. Tässä kuva alkupalapöydästä :)

Kasvimaa ei tuottanut vielä satoa juhannuspöytään, ainoa itsekasvatettu oli ceasar-salaatin kaninliha. Se on ystävien tilalla kasvanutta. Kaninpoikasia on kiva silitellä ja paijata, ovat niiiiin suloisia, mutta valmiit paistit ovat melkoisia rohjakkeita, mutta erittäin maukkaita lautasella :)

Sateiden välissä olen aloittanut jo seuraavan rakennuspuuhan. Aion rakentaa terassilleni kaiteen. Pystylaudoitus löytyi valmiina ja maalasinkin ne jo viime kesänä. Juhannuspäivänä sahailin poikkilaudat oikeaan mittaan ja maalasin ne. Sirkkelillä olisi tullut tarkempaa jälkeä, mutta eihän sitä nyt juhannuspäivänä ilkeä koneita käyttää... Huomenna, jos maali on kuivunut, pääsen kokoamaan...

Pienenpienetkin vapaahetket vietän kasvimaalla. Yksi rikkaruoho sieltä ja toinen täältä, ei tunnu kitkeminenkään pahalta. Tänä kesänä kasvimaata ei ole katettu millään, silti rikkaruohoja on yllättävän vähän. Ja aina askeleet kulkevat papulaatikon luo, niitä en kyllästy ihailemaan... Ja aina pitää joitain pavun latvoja auttaa kohti tukinaruja. Ja kesäkurpitsa, se on ruvennut kukkimaan. Harmi kyllä kaikki kukat tällä hetkellä ovat poikia, mutta ehkäpä niitä tyttöjäkin avautuu kohta... Olen vain niin kärsimätön....



Nautiskelua ulkosalla

Ihana olla ja kuunnella hiljaisuutta... Linnun laulavat, tuuli humisee puissa, lämmintä on. Kasvulaatikoista poistin harsot ja ihailin kasvun ihmettä. Erityisen innostunut olen papujen itämisestä, ne kun eivät viime kesänä jaksaneet kasvaa. Nyt näyttää hyvältä. Kiinnitin kasvulaatikon reunaan salot ja viritin niiden väliin lankaa, kankaankudonnasta ylijäänyttä hauenkoukkosiimaa. Lisäksi viritin siihen roikkuvia lankoja, joita pitkin pavut pääsevät kiipeämään. Lankoja viritellessäni pohdin, että liioittelinko papusalkojen pituutta. Tarvittiin nimittäin pitkät A-tikkaat, että sain langat viritettyä ja vissiin samoja tikkaita tarvitaan papusadon korjaamiseen :( Voipi olla, että ensi vuonna papusalot ovat hiukkasen eli metrin lyhyemmät....

Kesäkurpitsat ja spagettikurpitsan taimet näyttävät myös viihtyneen ulkona laatikossa harson alla, mutta kurkun taimet ovat mielestäni heikonnäköisiä. Toivotaan lisää lämpöä, jotta nekin vahvistuisivat.

Kasvimaan puolella iloitsen lantun, mustajuuren ja porkkanan hyvin alkaneesta kasvusta. Palsternakkakin näyttäisi itäneen ihan hyvin, mutta punajuuri näyttää melko onnettomalta. Siitä joudun luultavasti tekemään uusintakylvön.

Lantuntaimet näyttävät melko reikäisiltä eli kirpat ovat vierailleet harson alla. Ulla Lehtosen luomuviljelykirjan ohjeena oli tuhkan sirottelu lehdille. Sitä on nyt kokeiltu ja harso on jälleen taimien päällä. Jos ei tuhkasta ole apua, niin sitten kokeilen mäntysuopa-vesiruiskutusta. Myös nokkosvesi voisi auttaa, se on jo tekeillä.

Ilon aiheen tuotti myöskin aumakompostin kääntäminen. Olen pohtinut sen toimivuutta, koska kertyy paljon kuivia lehtiä ja rikkaruohoja. Mutta niin vain olivat lierot löytäneet senkin kasan. Ilo oli katsella lierojen matelua käännetyssä kompostissa. Kääntämisen jälkeen tyhjensin vielä lämpökompostoria ja vein sieltä saadun raakakompostin jatkokompostoitumaan aumaan ja peittelin sen viimesyksyn kosteilla lehdillä. Ensi keväänä aumasta saattaisi saada jo multaa, koska Lehtosen mukaan lehtikomposti hajoaa mullaksi noin kahdessa vuodessa...

Harvennuspuuhia

Viime vuonna ripottelin siemenet vakoihin, joten arvata saattaa, että harventamista riitti useamman kerran kesän aikana. Varsinkin porkkana oli ärsyttävä harvennettava :( Tänä vuonna otin opikseni ja kylvin siemenet perunajauhokiisselillä. Tottakai siitä tuli aluksi liian sakeaa, mutta vettä lisäämällä sain seoksesta sopivaa. Siltikin minusta siemenet kylväytyivät liian tiheästi, ainakin lantun siemenet, joita tänään harvensin.

Heti kylvön jälkeen peitin kasvimaan harsolla, jotta ehkäisisin kirppojen yms. tuhot juuresmaalla. Ja katinvillat, niin oli lantuntaimiin ilmestynyt reikiä. Nyt on ruvettava lukemaan ohjeita luonnonmukaiseen torjuntaan... Suosiolla en satoani ötököille anna!!!!!

Näinä viileinä päivinä olen pelännyt papujeni puolesta, koska innokkaana kylvin ne jo viikko sitten, silloin kun oli vielä lämmintä. Papuhan vaatii +10 asteen mullan, jotta se itäisi. Mutta niin vaan olivat salkopavut itäneet ja parhaat yksilöt ovat jo viiden sentin pituisia. Pensaspavut eivät ole itäneet niin hyvin, vain pari alkua on havaittavissa. Tilanne näyttää tällä hetkellä huomattavasti paremmalta kuin vuosi takaperin, jo nyt tuntuu siltä, että kasvatuslaatikot oli kannattava rakennusprojekti.

Viimeiset kylvöt tehty, toivottavasti

Illan tullen tuli tehty viimeiset kevätkylvöt, nimittäin pavut. Kylvin sekä salkopapua, että pensaspapua. Ihastuin papuihin jo vuosia sitten, ja kasvatinkin salkopapua entisen rivitaloni pihassa, mutta viime kesänä en saanut niitä onnistumaan. Maa on kaiketi liian savista ja märkää pavuille. Itse asiassa papujen takia rupesinkin rakentamaan kasvatuslaatikoita.

HongKong mainosti lehdessään yrttejä, joten käväisin katsastamassa tarjonnan. Olivat sen verran onnettomia, että päätin jättää ostamatta. Mutta mukaani tarttui 2 terhakkaa stevian tainta. Ne istutin yrttilaatikkooni. Vielä en ole maistanut sitä, mutta sokeroimaton tyrnimehu on jo sulamassa. Siihen aion murskata pari lehteä makeutukseksi. Ajattelisin, että tyrnin maku on niin voimakas, että se peittää stevian mahdollisen keinotekoisen maun. Katsotaan ja kokeillaan...

Raparperit kaivoin esiin rikkaruohoviidakosta yhtenä iltana. Nurmikko oli ehtinyt liian pitkäksi, joten jotain oli tehtävä. Lisäksi raparperien lannoitus oli tekemättä, sehän viihtyy erittäin ravinteikkaassa maassa. Olen saanut ystäviltäni pari säkillistä kanien jätöksiä. Niiden pitäisi kuulemma olla sellaista, että voisi suoraan käyttää maanparannukseen, ilman kompostoimista. Tein kuitenkin multa-jätösseoksen (puolet ja puolet) ja sitä lapioin viiden sentin kerroksen raparperin juurelle. Toivottavasti lannoitus innostaa raparperin kasvuun, että saisin leipoa iki-ihanaa raparperipaistosta ja liottaa raparperimehua. Sitä odotellessa ihailen auringonsäteiden siivilöitymistä koivunoksien läpi ja ihanaa vihreää maailmaa ja suunnittelen uutta. Kuistilla odottaa 2 maa-artisokkaa istuttamista, perennapenkki pitäisi perustaa nurmikko rajata jne jne.... Silti elämästä voi nauttia ja ottaa rennosti :)