Myrskyn jälkeen on poutasää, lauloi aikanaa Kari Tapio. Ja kylläpä myrskysi. Pari yötä on mennyt valvoen, kun olen pelännyt, että puita kaatuu rakennusten päälle. Hölmöä, sillä ei valvominen puita pystyssä pidä.
Eilisillan, perjantai-illan, päätin rentoutua. Sytytin uuniin tulet, laitoin kynttilät palamaan ja istuin hämärässä sohvalla teetä ja suklaakonvehteja nauttien. Ja osittain vielä villahuovan alla. Ei häirinnyt myrsky, ei tuuli, ei mikään...
Tänään sitten lähdin katsomaan ulos myrskyn aikaansaannoksia. Eipä niitä onneksi paljoa ollut. Ulko-oven takana oli puolen metrin lumikinos, joka oli pakko kolata pois. Kun kävelin liiterille puita hakemaan ja autotallille laittamaan autoa lämpiämään, niin totesin, että paikoitellen lunta on 10 senttiä ja toisaalla taas ei yhtään. Harkitsin kyllä, että ottaisin uuden lumilinkoni käyttöön, mutta mutta. Siinä on niin kova ääni, että on pakko käyttää kuulosuojaimia, ja unohdin ostaa sellaiset kauppareissulla. Ja uudestaan en viitsi ajella kaupunkiin. Joten jääköön lumi maahan, toivottavasti vierailla on korkeavartiset kengät, että pääsevät kahlaamaan 10 senttisen lumimassan läpi. Kellokytkimen sentään muistin ostaa, joten jouluvalot syttyvät tänään pikkujoulun kunniaksi.
Huomisen ohjelmassa on mm. leivän leivontaa, bataattilaatikon tekoa, puiden hakkausta ja kantoa ja pihan siivousta, koska ensi viikolla leikkauksen jälkeen en tee mitään. Sain peruutusajan ja olen onnellinen!!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti