Haketuspäivä

Viime viikonloppuna minulla oli ihania vieraita. Lapset leikkivät metsässä, rakensivat majaa tms. ja lasten äiti kasasi risuja. Kiitos T!!!!

Täksi päiväksi oli sovittu haketustalkoot Ystävän kanssa, että saadaan risut parempaan käyttöön. Ja oksasilppuri hänen pihalleen. Viimeksi hakettaminen sujui hyvin, hake oli kaunista ja tasaista, paitsi viimeiset omenapuun oksat.

Tänään oksasilppuri aloitti heti tekemään huonoa jälkeä. Kätevät emännät sitten kaivoivat ohjekirjan ja siellä sanottiin, että leikkurin puristuslevyä pitää jälkisäätää kulumisen takia. Voiko puristuslevy todella kulua näin paljon jo kolmannella käyttökerralla ???? Säädimme siis ohjeen mukaisesti puristuslevyä, tutkailimme tuleeko keräysastiaan alumiinilastuja (tuli) ja yritimme taas jatkaa. Vähän aikaa homma toimi, sitten tuli taas kokonaista oksaa läpi.  Ja taas säädimme... Ja sitten jatkoimme haketusta ja taas jouduimme säätämään.

Jos olisimme jatkaneet samaa rataa, niin puristuslevy olisi kulunut loppuun yhden päivän aikana. Pakko oli lopettaa... Yritimme lueskella käyttöohjetta, kävin Boschin nettisivuilla, pyysimme miespuoliselta Ystävältä apua ja lopulta päätin ruveta purkamaan puristuslevyä irti. Irroittamiseen löytyi käyttöohjeesta ohje, säätöruuvin sain irti, mutta kiinnitysruuvi oli vedetty niin tiukkaan, että kanta oli mennyt rikki. Yritin minä sitä silti avata, mutta entistä pahemmaksi meni kanta, se on nyt pyöreä :(

Haketettavaa riittää edelleen, mutta laite ei toimi. Tarvii varmaan toimittaa huoltoon...

Ihan pihalla

Ulkoistin ítseni heti aamulla, kun pakkanen oli laskenut alle 15. Ja kyllä oli mahtava ulkoilusää... Aloitin halkaisemalla viimeiset 3 haapapölliä. Ne jäivät maanantailta, kun voimani loppuivat kesken. Nyt se on tehty ja helpottaa myös risujen raahaamista, kun ei niitä pöllejä tarvitse väistellä.

Seuraavaksi nappasin uudet tukkisakset (oikealta nimeltään pinotavarasakset) käteeni ja lähdin raahaamaan metrisiä koivutukkeja pinolle tontin toiseen laitaan. Mutta sanottava on, että Fiskarsin tukkisakset olivat pettymys. Ne olivat liian jäykät, eikä niillä saanut puusta kunnolla kiinni. Monta kertaa painava tukki putosi, pari kertaa jopa varpaille. Sain kuitenkin raahattua ne lumihangesta pihamaalle. Koska tukkisakset olivat niin jäykät, päätin kokeilla nivelten voitelua, suihkuttelin CRC:tä niveliin ja sainkin ne liukkaammiksi. Tämän jälkeen sakset tarttuivatkin paremmin kiinni tukkeihin ja ne oli helppo siirtää pinoon. Mutta ihmettelen silti, että miksi niitä niveliä ei oltu jo tehtaalla voideltu. Enkä kyllä saanut rautakaupastakaan ohjetta nivelten voiteluun...

Lounaan (papupyttipannua) jälkeen lähdinkin jatkamaan risusavottaa ja haketusta. Rupeaa oksat jo vähenemään metsässä ja hakekasa kasvamaan. Silti osa haketushommasta pitää jättää keväämmälle. Homma olisi paljon helpompi toteuttaa, jos oksasilppuri olisi lähellä risuja eli metsässä. Sen saan toteutumaan, kunhan lumet sulavat ja jouluvalojen jatkojohto löytyy...

Illalla olikin ihana mennä lämpöiseen saunaan rentoutumaan. Huomenna jatketaan pihalla...

Haketusta

Tänään sitten haketusta oksasilppurilla. Suunnitelma oli yksinkertainen, toteutus ei niinkään helppoa. Ensinnäkin sähkö: En omista tarpeeksi pitkää jatkojohtoa, että voisin käyttää haketinta lähellä oksia. Lähin pistorasia löytyy autotallista, josta vedin jatkojohdon seinän läpi liiteriin ja sieltä oven kautta ulos. Paikka on tasainen, mutta oksat pitää siirtää hakettimen luo.

Toinen ongelma: Kun sain laitteeseen sähköt ja pääsin käynnistämään, kuului koneesta piiip-piiip-piiip. Uusi yritys - piiip-piiiip-piiip. Jotain vikaa siis. Ei kun sisälle hakemaan tulostettua suomenkielistä ohjekirjaa. Sen mukaan piipityksen aiheuttaa huonosti laitettu keräysastia tai irrallinen syöttötorven lukkoruuvi. Keräysastia oli kunnolla, joten lukkoruuvin (vai mikä se nyt olikaan, ohjeet jäi liiteriin) kimppuun ja se olikin auki. Kun sen kiersi kiinni, ja painoi käynnistysnappulaa, niin johan hyrähti kone käyntiin. Kuulosuojaimet päähän ja töihin.

Olin yllättynyt, kuinka paksuja oksia silppuri jaksoi hakettaa. En nyt muista ohjekirjan kertomaa millimäärää, mutta lähes neljä senttisiä kuitenkin. Haavanoksista tuli todella kaunista ja tasaista haketta, mutta kun laitoin koivun oksia, niin ne vissiin olivat liian kovia, etteivät hakettuneet kunnolla. Lisäksi ohuimmat koivunrisut kiertyivät terän ympärille.

Olin itse varsin yllättynyt oksasilppurin tehokkuudesta kuunneltuani isäni vähättelyä viikonloppuna. Ei tämä mikään ammattilaislaite ole, mutta riittävä kotikäyttöön. Muutaman tunnin urakoinnilla sain melkoisen hakemäärän aikaiseksi. Viikonloppuna jatketaan....

Metsätyöt jatkuvat

Edellistä tekstiä kirjoittaessani tontiltani oli kaatunut 3 puuta, nyt puita on kaatunut 14. Osa pienenpiä, osa suurempia, eikä vielä edes kaikki suunnitellut kaadettavat. Syntyneiden hakkuuaukkojen seurauksena voin laajentaa pihasuunnitelmaani, ideoita vilisee runsaasti: kuusia, rodoja, vielä muutama kaadettava puu... Onneksi kaikkea ei tarvitse toteuttaa heti, nämäkin ideat siirtyvät tulevaisuuteen, koska vielä ei ole tilaa istutuksille...
Siivottavaa riittää, mutta myöskin polttopuita tuleville talville. Oksasilppuri on varattu ensi viikonlopulle. Pienimmät oksat haketetaan ja suurimmat poltetaan sitten joskus.
Itselläni on aina ollut ajatus, etten minä pysty mitään metsätöitä tekemään, muuta kuin roudaamaan ja siivoamaan. Minulle ja pienelle kirveelleni jäi ohuiden haapapöllien halkaisu. Mielessäni ajattelin, ettei siitä mitään tule, mutta kun olin pilkkonut 2 rinkallista kuivia polttopuita, päätin yrittää haavan halkaisua. Sehän oli helppoa. Muutamaan paksumpaan tarvittiin useampi kirveenisku, mutta halki meni. Mahtava fiilils, sain tehtyä jotain uutta, minä onnistuin :) Uskaltaisinkohan koskea isän kasaan, siis niihin paksumpiin pölleihin...

Edellisessä postauksessa olin aloittanut kuusen havujen kantamisen naapurin pellolta pois. Kaatolupa saatiin edellytyksellä, että jäljet siivotaan. Nyt on vähän ristiriitainen olo - kaikki, mikä lähti, on siivottu, mutta pelto ei ole vielä puhdas... Oksat olivat jäätyneet kiinni...