Lumikaaos kotona

Tänä aamuna oli kiire, kiire kotiin... Facebookissa naapuri oli ladannut kuvan oman pihansa lumikasasta tekstillä "Kahden päivän lumet" eli paljon oli lunta tullut... Eli kotona odottaa lumityöt :(

Kotimatkalla sattui erikoinen tilanne, enpä koskaan ennen ole sellaiseen joutunut koti-Suomessa, nimittäin poliisin pystyttämään tiesulkuun. Juu, poliisit pysäyttää autoilijoita puhallusratsioissa, ylinopeuden takia yms, mutta nytpä olivat siellä luotiliiveissä, ison aseen kanssa, sellaisen suojapatjan takana ja vain 1 ajokaista oli käytössä. Huh, huh... No uutisistahan sitten selvisi, että poliisit yrittivät löytää näitä ryöstäjiä. Toivottavasti löytävät!!!

Kotona odotti umpihanki... Auton sain onneksi ajettua pihaan, eikä se edes takertunut kiinni, kuten 5 vuotta sitten. En viitsinyt ajaa autoa etuovelle asti, vaan kahlasin hangessa roudaten tavarat autosta sisälle.

Kaasua, niin selvittiin umpihangessa. Jossain kohdin pohja otti lumeen...

Ensin vähän ruokaa ja tulet uuniin, sitten pihalle lumitöihin. Ei millään lingolla, vaan ihan kolalla...

Ensin portaiden edusta

Sitten polku autotallille ja tallin edusta, sitten auto talliin....

Onneksi tällä tontilla on tilaa, mihin lumen saa työnnettyä. Kukkapenkkien yli terassille, johon on hyvä tehdä korkea lumikasa... Ajotien toiselle puolelle saa myös työnnettyä lunta, joten ei ole pitkiä kuljetusmatkoja.

Terassin lumikasa

 Poissaoloni aikana oli ollut roskiksen tyhjennys. Kuorma-auto oli peruuttanut pihalle, mutta ihan varma en ollut, että olivatko saaneet tyhjennettyä roskasäiliön, koska senkin edessä oli pari kymmentä senttiä lunta. Olivat saaneet, kiitos tyhjentäjille ja pahoitteluni, koska se ei ollut ihan helppo tyhjennyskeikka.

Nyt on 2/3 pihasta kolattu, pihasta pääsee pois kolattua reittiä. Aktiivisuusmittarikin ilmoittaa päivän aktiivisuustasoksi 263 %, koska käytin sykevyötä lumitöissä. Huomiselle jätin vielä toisen sisääntulotien ja puuliiterin edustan, myös etupihaa voi kolata suuremmaksi jaksaessaan.

Nyt pitäisi ruveta koulimaan petunioita, keijunmekkoja ja tomaatteja, ovat kasvaneet hienosti poissaoloni aikana :)

Lumilinkouksen nolo loppu

Viimeisestä lumilinkoilusta on kulunut aikaa, onneksi. Mutta silloin jäi homma vähän kesken, kun bensa pääsi loppumaan. Se tarkoitti myös sitä, että lumiligon rumpu tuli hiukan huonommin puhdistettua. Ja se huonostipuhdistettu lumi pääsi jäätymään. Viime viikonloppuna yritin käyttää lumilinkoa haettuani bensaa lisää. Lumilinko kyllä käynnistyi, mutta linko ei pyörinyt. Aikani yritin, mutta kyllästyin. Minun olisi pitänyt uskaltaa kääntää lumilinko kyljelleen ja sitä kautta puhdistaa jäitä pois tai YMMÄRTÄÄ sulattaa jää pois esimerkiksi auton sisätilalämmittimellä. Mutta ei, minä annoin periksi.

Lumilinko on kulkenut huonosti nuoskalumessa, joten tilasin siihen lumiketjut. Lumiketjujen mukana tuli kiinnitysohje, joten minä innokkaana lähdin niitä asentamaan. Varsin helppoa, paitsi että, ei se haka kääntynytkään niin helposti oikeaan suuntaan, saati ottanut kiinni ketjun lenkistä. Muutaman katkenneen kynnen jälkeen sain ensimmäisen lumiketjun kiinni. Toinen ei sitten suostunut menemään, ei, ei ja ei... Taas luovutin ja ilmoitin isälleni, että siihen tarvitaan miehistä voimaa.

Ja mitä sanoo isäni, joka tuli käymään. Että yleensä renkaista tyhjennetään ilmat ennen lumiketjujen asennusta. Mistäs minä olisin voinut sellaista tietää... Isän avustuksella toinenkin lumiketju saatiin kiinni. Sen jälkeen hän puhdisti lingon jäästä ja yritti käynnistää linkoa. Lähtihän moottori käyntiin, mutta linko ei pyörinyt. Minä olin huonolla puhdistamisella rikkonut lingon :(

Lunta, lunta ja uutta multaa

Viikonloppu on ollut varsin rankka fyysisesti, sekä lauantaina että sunnuntaina on saanut tehdä lumitöitä. Vaikka teenkin lumityöt koneella, niin kyllä märän suojalumen linkoaminen on kovaa työtä. Lumilingossani ei ole ketjuja, joten pyörät jumittivat vähän väliä ja linkoa oli varsin raskasta työnnellä. Kyllä nyt saisi lumentulo jo loppua!!!! Yhtään en tarvitse enää lunta lisää, saisivat entisetkin sulaa pois...

Viikonloppuna olen lueskellut paljon puutarha.netin keskustelupalstaa. Erityisesti huomioni kiinnittyi mustanmerenruusukeskusteluun. Nostin oman purkkini viime viikonloppuna saunamökin ikkunalaudalle ajatuksella, ettei sieltä mitään tule, kun se lakastui niin aikaisin. Vähän tökkäsin sormea multaan ja pinnalle nousi käpy, jossa oli jo sentin mittainen alku. Joten päätin ruveta multahommiin...

Kaivelin mustanmerenruusupurkkia ja yllätyksekseni löysin sieltä useita eläviä käpyjä. Ihan uskomatonta, koska purkki oli ollut kuivana koko talven saunamökissä, jonka lämpötila on ollut max 10 astetta. Ja kertaalleen pääsi jopa pakkasen puolelle. Nyt on kävyt uudessa mullassa, purkin vien vielä saunamökkiin, jotta kasvuunlähtö hiukan hidastuisi.

Samalla kertaa kun kaivoin multapussin esille, päätin vaihtaa muille viherkasveille multaa. Ja ainakin santtu kaipasi jakamista. Samoin nukkumaija, joka oli varsin ränsistyneennäköinen, kun oli päässyt joululomalla kuivahtamaan. Siinä olikin niin tiukka, juuria täynnä oleva paakku, että se piti jakaa. En tiedä miten se olisi oikein pitänyt tehdä. Minä otin terävän veitsen ja leikkasin kasvin kahtia. Molemmat puoliskot laitoin tuoreeseen multaan. Leikkausoperaatiossa onnistuin katkomaan useammankin oksan kasvista, ne laitoin vesilasiin juurtumaan. Nyt vaan odotellaan ja toivotaan, että jakamisoperaatio onnistui ja nukkumaija jää henkiin ja tekisi joskus taas kukkia...

Mikä aamu

Eilen palasin kotiin viikonloppumatkalta Lohjan Menneen Ajan Joulumarkkinoilta. Ja lunta oli tullut... Olin seurannut sääennusteita, joten jo perjantaiaamuna linkosin pihaa puhtaaksi, niin että pääsisin kotipihaan sunnuntai-iltana.

Piha oli tasaisena hankena, vain kaksi syvää renkaiden jättämää uraa halkoi hankea... Koko ajan tuli lunta lisää... Saisi jo loppua tai aamulla on hankalaa lähteä töihin...

Aamulla totesin, että lumisade oli jatkunut läpi yön. Päätin lähteä aikaisemmin liikkeelle, jotta ehtisin ajamaan huoltoaseman kautta ja hakemaan bensaa lumilinkoon. Kahlaan hangessa autotallille, ovi jumitti, se ei halunnut liukua auki. Muutaman yrityksen jälkeen sainkin sen työnnettyä auki. Tavarat takapenkille ja bensakanisteri takakonttiin, auto käyntiin ja menoksi...

Autotallista pihalle on pieni, loiva ylämäki ja siihenhän se jäi. Hitto vie, ei liiku eteenpäin, ei taaksepäin, kaivautuu vain :( Ensimmäinen yritys, sitten otin luistoneston pois päältä, ei apua. Joten lumikola käteen ja lumitöihin...

Au, au, au. Vatsa ei tykkää kolaamisesta, mutta vaihtoehtoja ei ole. Kolasin auton edustan, auton sivun ja talon edustalle auton mentävän uran. Tikit pysyivät onneksi paikoillaan. Ja sitten kokeilemaan, eteenpäin ei suostu menemään, hiukan taakse päin ja uusi yritys. Nyt mennään vähän eteenpäin  ja taas sammuu, ja uusi yritys ja lopulta pääsin kolatulle uralle ja sitten mentiin jo kolaamattomalle ajotielle. Hyvin menee, kunhan jaksaa mennä tasaisen rauhallisesti. Viimeinen vaikeus on päästä isolle tielle ja tottahan toki siihen joutuu pysähtymään ja väistämään muita. Hitaasti hytkin ylös ja rauhallisesti kaasua, ja niin selvittiin tästäkin lumikinoksesta. Ja työmatkan vaikein vaihe oli takana...

Tällä kertaa pääsinkin helpolla, vain 15 minuutin lumitöillä sain auton irti hangesta, viime talvena tein töitä puolitoista tuntia. Lumisade jatkuu edelleen, joten kotiinpääsy voi olla hankalaa...

Lumilinkousta

Lumityöt pihallani on melkoinen urakka. Heti ensimmäisenä syksynä pyysin naapurin isännältä, että samalla kun hän linkoaa traktorillaan oman tiensä, niin hän pyörähtäisi minun pihani ympäri. Hänellä ei kuulemma ole aikaa siihen, niinpä olen kaksi runsaslumista talvea kolannut pihani puhtaaksi ja toisen ajoteistä.

Tänä syksynä ostin äitini työkaverilta heidän käytetyn lumilingon.
 
Joku tämännäköinen värkki se on, vaikkakin vanhempi. Isäni huolsi koneen ja toimitti sen tänne viime viikolla, juuri ennen Antti-myrskyä. Sen verran kovaääninen laite on, että kävin eilen ostamassa kuulosuojaimet, ennen en uskaltanut sitä käynnistää.

Kyllä oli alku haastavaa. Kirouksia pääsi, kun ensimmäisten metrien aikana kone sammui 100 kertaa. Se oli tiedossa, että moottori pätkii ja vaatii ryyppyä. Aluksi yritin mennä eteenpäin kakkosvaihteella, mutta siitä ei oikeasti tullut yhtään mitään. Vähällä oli, etten luovuttanut, tuntui että lumikolalla olisin jo valmis. Mutta sitten päätin yrittää ykkösellä ja se toimi. Pääsin valtavasti eteenpäin koneen sammumatta kertaakaan. Ja sitä myöten lumityöt alkoivat sujumaan. Tottakai välillä kone sammui, välillä se yski, niin että piti ryyppyä lisätä, välillä onnistuin saamaan lumisuihkun päälleni, kun tuuli puhalsi sopivasti. Kaikesta huolimatta piha on siisti, eikä yhtään ikkunaa ole rikki.

Varmuuden vuoksi tein talonedustalta lumityöt lumikolalla, siinä oli ikkunat niin lähellä. Mutta tuntuipa hiljaisuus taivaalliselta, kun sammutin lumilingon ja otin kuulosuojaimet pois. Lumilinko ei myöskään ole yhtään lumikolaa nopeampi, liikunnan määrä jää puoleen kolailusta. Joten vastedes taidan kolata kevyen pakkaslumen, mutta painavan suojalumen linkoan!!!!!!

Lapsityövoimaa

Muutaman päivän poissaolo kotoa ja lumimyrsky peitti pihani valkoiseen paksuun lumipeitteeseen. Kaasu pohjaan ja lumidyynien läpi... Puoleen väliin ajotietä pääsin, sitten loppui vauhti ja kiinni jäätiin. Ensin loikittiin sisälle lumen ulottuessa puoleen sääreen, sisällä pikainen vaatteidenvaihto ja sitten ulos lumitöihin. Piha oli kauttaaltaan 20-30 senttiä paksun lumikerroksen vallassa :(

Ensin piti tehdä lumilapiolla lumikolan levyisiä polkuja, koska kolaminen ei onnistut.

Auton onnistuin kaivamaan kinoksesta, mutta pahinta oli se lumipatja auton alla, niin että pyörät oli osittain ilmassa. Ja autossani on niin matala maavara, että lapiokaan ei mahtunut kunnolla. Harjalla sain vedettyä lunta pois, mutta hitaastihan se sujui. Kun sain auton irti, piti tehdä nopeasti lumityöt ajotieltä, koska sisko lapsineen oli tulossa kylään.

Illalla ulkoilimme yhdessä ja teimme lumitöitä. Me aikuiset vuorottelimme lumikolan ja -lapion kanssa, lapset auttoivat pulkalla. He siis täyttivät pulkan lumella ja vetivät täyden, painavan pulkan lumikasan päälle ja tyhjensivät sen siellä. Ja sitten taas uusi lasti... Varsinkin 4-vuotias poika oli erittäin ahkera ja uskomattoman vahva, edes ahkerat isotsiskot eivät jaksaneet vetää sellaisia lasteja.

Seuraavana päivänä lapsityövoiman käyttö jatkui. Heille annettiin tehtäväksi pullan leivonta. Minä tein taikinan ja kohottamisen jälkeen leikkasin sen sopivankokoisiksi palasiksi ja lapset pyörittelivät ne pulliksi. Ja kuinka kivaa se olikaan...

Tänään lapset vetivät saunamökkiin puita. Klapikuorma pulkkaan puuliiteristä, veto saunamökkiin ja lastin purku. 4-vuotias veti kaksi pulkallista, isot sisarukset yhdet. Ja uskomatonta kyllä poika olisi halunnut vetää puita vielä lisää :) Ei voi muuta sanoa, kuin ihania lapsukaisia. Saavat tulla toistekin kylään...