torstai 31. maaliskuuta 2016

Tiikereitä ja Viagra-leikkejä

Tänään on taas iltavuoro, joten aamulla on aikaa tehdä vaikka mitä kivaa... Ja teinkin... Ajattelin jopa päivittää Facebookiin, että olen leikkinyt tänä aamuna Tiikereiden ja Tallinnan torilta hankitun Viagran kanssa, mutta päätin kuitenkin jättää tekemättä... Mutta täällä ajattelin kertoilla aamuleikeistäni...

Viagran ja tiikereiden lisäksi leikin Gregorin ja sitruunapojan kanssa, mukana oli myös suklaata... Ja kyllä meillä oli mukavaa ;)


Minusta oli oikein hauskaa siirrellä tomaatintaimia Pluggboxista maitotölkkeihin ja ruukkuihin, kun tölkit loppuivat kesken. Luultavasta taimetkin tykkäsivät siirrosta, kun saavat juurilleen ravinteikkaampaa multaa...

Seuranani olivat lajikkeet 'Gregori Altai', 'Indigo Apple', 'Pink Tiger', 'Viagra', 'Lemonboy', 'Ildi' ja 'Chokomato' sekä keltainen ja punainen pensastomaatti.




Mukavaa maaliskuun viimeistä päivää, huomenna onkin jo huhtikuu ja kesä aina vaan lähempänä :)

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Taimikuulumisia

Kotona ollaan taas ja heti piti tehdä kierros taimihyllyjen luona ja tutkia pelargonien elämänhalu... Ihan oli jo ikävä taimia ja mustia (multaisia) kynnenalusia ;)

Vanhempien luona en päässyt enää heiluttamaan kirvestä, koska pyhäpäivänä ei saa tehdä töitä. En viitsinyt väittää vastaan, enkä loukata heitä, joten laiskottelin pyhät. Tänään lähdimme kuitenkin kauppaan ostamaan suklaamunia ja kohteeksi valikoitui Tokmanni. Taisin itse ehdottaa sitä ;) Ja sinne olivat tulleen myyntiin perennojen juurakot... Minä nappasin koriini syysleimu 'Orange Perfection'in ja pioni 'Shirley Temple'n. Syysleimussa olikin hienot alut, mutta pionin juurakosta oli vähän vaikeampi päätellä ylä- ja alapuoli. Toivottavasti istutin sen oikein päin...

Syysleimu 'Orange Perfection'

Pioni 'Shirley Temple'

Juurakoiden istutuksen jälkeen siirsin verenpisaran pistokkaat isompiin ruukkuihin. Samalla poistin alimpia lehtiä, koska näistä on tarkoitus kasvattaa runkoverenpisaroita... Kuvassa myös pasuunakukkaa, paprikaa sekä lumihiutaletta.



Pikkupetuniat ovat innostuneet kasvamaan kennostossa, niin paljon että lehdet ovat jo päällekkäin. Ei muuta kuin isompiin purkkeihin siirto...


En vaan huomannut tuoda kasvihuoneesta lisää purkkeja, kun kävin tarkistamassa perennakylvöt. Ilokseni vai kauhukseni hopeahärkki oli jo itänyt. Toivottavasti se ei palellu, koska tänne on luvattu vielä pakkasöitä. Levittelin kyllä harsoa sen suojaksi.


Jokaiseen purkkiin laitoin kaksi kasvia tai vähän enemmän sen mukaan, miten olin koulinut taimet kennostoon. Osa oli ollut pakko koulia nippuina, kun taimet olivat niin lähekkäin ja niiiiiin olemattoman pieniä.

Seuraavaksi kennostoon pitäisi koulia tomaattirasiasta leijonankidat. Ne on myös niin olemattoman pieniä taimia, että taidan koulia heidät tuppaina. Sillä tavalla yleensä joku taimi edes selviää hengissä, koska minä en ole mikään helläkätinen ihminen.

Tomaatit ovat venyneet hurjasti pituutta. Ne siirrän huomenna maitotölkkeihin. Tänään en viitsinyt ruveta siihen hommaan, koska ennen sitä pitää pystyttää uusi taimihyllykkö.

 

Eihän minun pitänyt kylvää kuin kaksi siementä per lajike, mutta kun osa siemenistä oli itsekerättyjä, niin en ollut varma heidän itävyydestään. Joten tässä sitä nyt ollaan, osaa lajikkeita on 7 tainta kuten esimerkiksi 'Gregori Altai', 'Indigo Apple' ja 'Pink Tiger', loppuja eli ostosiemenistä kylvettyjä onkin vain 1 - 3 tainta per lajike.

Huomenna jatkan taas kylvämistä, vuorossa on parsakaali ja salaatit.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Pääsiäiskuulumisia


Hyvää Pääsiäistä!!!!




Minä vietän pääsiäistä perinteisesti vanhempieni luona. Pääsiäiseen kuuluu yhdessäoloa, visiitti mummin luo, hyvää ruokaa jne...

Isäni innostui tekemään kotipihallaankin puuhommia, koska kaupunki oli kaatanut tontin vierestä isoja haapoja. Isäni kysyi kaupungin pääpuutarhurilta, että saako kaadetuista rungoista tehdä polttopuuta ja lupa heltisi. Niinpä tontin perällä oli iso pöllipino, jonka kimppuun pääsin kirveen kanssa. Nyt vaan sain käteeni Fiskarsin kaikkein suurimman halkaisukirveen, enkä omaa sopivankokoista, kun en älynnyt ottaa sitä mukaani. Heti ensimmäisellä iskulla kirves jotenkin lipesi, en todellakaan tajua miten onnistuin, ja se osui päähäni, onneksi sentään hamarapuolella. Vähän kolahti ja tuntui, mutta ei siinä sen pahemmin käynyt, onneksi. Minä jatkoin hakkaamista, komean kasan sainkin aikaan... Nyt tekisi mieleni mennä jatkamaan, mutta saako pääsiäissunnuntaina kolistella kirveen kanssa pihalla ?

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Talvi vai kevät ?

Eilen oli niin ihanan keväinen päivä, että viihdyin hienosti ulkona kirvestä heiluttelemassa vanhempieni lähdettyä kotiin lepäämään.

Sunnuntain saldo
Tänään ajattelin jatkaa urakkaa, enkä mennä lainkaan kuntosalille.... Toisin kävi, kirvestä en päässyt heiluttamaan, mutta lumikolaan piti tarttua. Yön aikana tänne oli satanut 10 senttiä lunta... Pakko ne oli kolata pois... No, jos sitten pääsisi heiluttamaan kirvestä ?


Juu, ei, kuten kuvasta näkyy, alkoi lumisade uudelleen... Ei tuollaisessa kelissä viihdy ulkona, joten tulin sisälle tietokoneelle.

Jotain keväistä näin kuitenkin lunta kolatessa...


Muurahaiset olivat heränneet ja parveilivat iloisesti keon pinnalla. Ja ehkä kauhistelivat keon kokemaa tuhoa, syylliseksi epäilen palokärkeä. Ja kyllä, kuva on otettu tänään kesken lumitöiden.

Jaahas, nyt paistaakin jo taas aurinko, lähtisinkö kuitenkin ulos ?

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Avohakkuu eli alppiruusupuistolle paikka

Tämä ihanan aurinkoinen viikonloppu on kulunut pihalla ahkeroiden. Sain vanhempani kylään (lue töihin) ja viikonlopun tarkoituksena oli kaataa puita, periaatteena kaikki pois...

Torstaina kiertelin alueen kameran kanssa, otin ne pakolliset ennen-kuvat:





Alppiruusupuistoidea lähti liikkeelle jo pari vuotta sitten, kun paikalta kaadettiin isoja haapoja.

Perjantaina heti työpäivän jälkeen aloitimme. Isä kaatoi, pätki ja karsi, minä ja äiti kannoimme puut pinoon sekä siivosimme risut pois.

Kaksi viimeistä puuta kaadettiin vetämällä, koska ne olivat vinossa väärään suuntaan... Minä olin vinssin päässä vetämässä... Ensimmäinen onnistui hyvin, toinen ei ihan niin hyvin mennytkään, ilmeisesti tuulenpuuska osui juuri väärään kohtaan...


Puu ei kaatunutkaan toivottuun kohtaan, mutta ei se myöskään kaatunut roskakatoksen päälle, eikä liiterin päälle, vaan jäi niiden väliin.  Tässä kohtaa olisi itselläni mennyt sormi suuhun, vaan ei isälläni... Oli ilo katsella ammattilaisen työtä... Otin videon metsurin työskentelystä, mutta siitä tuli liian iso bloggerin mielestä, joten enpä sitä sitten julkaise.

Nyt on paljon polttopuuta ja kirveellä töitä...



Ja ihanan avaraa. Tuntuu että etupihan puutarhapinta-ala kaksinkertaistui :)



Seuraavaksi paikalle kantojyrsin ja paljon multaa, niin istutus voi alkaa... No, ehkä vähän pitää tuota rikkaruohoista pintamaata kuoria pois... Nyt kun tuota avaruutta katselee, niin on ihan huikean onnellinen olo...

torstai 17. maaliskuuta 2016

Synttäriarvonta

Uskomatonta, kuinka nopeasti aika on kulunut. 2.4.2016 tulee kuluneeksi 5 vuotta ensimmäisestä Kaupunkilaistytön postauksesta. Alkuun ajattelin kirjoittavani itselleni päiväkirjaa, ja mikä ihmetyksen ja ihastuksen aihe se olikaan, kun olin saanut ensimmäisen lukijan blogilleni.

Kiitoksena teille ihanat matkakumppanini, blogini lukijat, haluan järjestää synttäriarvonnan. Palkintona on tällä viikolla julkaistu kirja Keittiöpuutarha sekä muutama siemenpussi kirjan kaverina.



Arvonnan säännöt:

Yhden arvan saat kommentoimalla tätä julkaisua. Kerro samalla monellako arvalla osallistut.
Lisäarvan saat linkittämällä alla olevan kuvan blogiisi tai olemalla blogini lukija. Voit siis parhaimmillaan osallistua arvontaan kolmella arvalla.



Arvontaan osallistuminen päättyy lauantaina 2.4.2016 klo 16 ja arvonta suoritetaan klo 18.

Voiton postitan ainoastaan suomalaiseen postiosoitteeseen.

Arvonnan järjestää Kaupunkilaistyttö, eikä siinä ole mukana muita tahoja/ sponsoreita.

Onnea arvontaan!!!!

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Aurinko herättää...

Ihanan aurinkoinen viikonloppu!!!! Lauantaina en ehtiyt nauttimaan auringosta kuin puolen tunnin ajan, koska koko päivä meni Helsingissä koulutuksessa. Mutta pakko oli lähteä ulos heti kotiintultua, ihan pakko...

Minä en suostu hiihtämään, jotenkin niistä alakoulun hiihtokilpailuista jäi hiihtokammo. Eikä täällä maalla ole oikein hyviä kävelylenkkejä, siis muuta kuin maantiereunaa. Jotain on pakko keksiä näin ihanalla ilmalla....






Valokuvausta, joo. Mutta jotain muutakin voisi tehdä... Onneksi pihalta löytyy noita puupinoja. Kävin käsiksi siihen vanhimpaan. Silloin jätin klapit turhan isoiksi, joten niitä päätin pieniä ja nauttia samalla auringon säteilystä. Puupino pieneni puoleen, mutta töitä joutui tekemään oikein olan takaa. Miten pihallani onkaan kasvanut noin oksaisia haapoja ? Loput puut yritän ehtiä pienimään tulevan viikon aikana, koska metsuri saapuu tulevana viikonloppuna kaatamaan puita ja ajattelin säilöä uudet puut näiden vanhimpien paikalle.

Sisällä olen hoidellut taimiani, mutta pelargonin pistokkaat eivät ole tykänneet minusta... Niistä 52 pistokkaasta on enää hengissä 5. Kaikki tehty samalla tavalla kuin edellisinä vuosina, ainoa uusi asia on lämpömatto. Sekö ne pistokkaat mädättää ???? Olen pettynyt ja harmissani :(

Hiukan lohtua tuo pelargoni 'Divas Jagodnaja', joka pääsi yllättämään kukillaan. Jos olisin huomannut nuput ajoissa, olisin nyppinyt ne pois...

Pelargoni 'Divas Jagodnaja'

Tämän ihanuuden kasvatin viime keväänä siemenestä.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Huonekasvihaaste

Sain Betweeniltä Rikkaruohoelämää -blogista huonekasvihaasteen. Eihän minulla ole paljon mitään huonekasveja, koska keväisin kaiken tilan vie taimipurkit... Mutta on minulla sentään jotain...

Tämän pitsilehden sain tänä jouluna työkaveriltani. Samassa istutuksessa oli myös pieni, sievä joulutähti, joka on jo entinen. Mutta pitsilehti jäi elämään...

Pitsilehti

Paavalinkukkia minulla on ollut aina. Nämä tummansiniset ovat lähtöisin äidiltäni. Lehtipistokkaista olen heidät itse kasvattanut. Nyt kasvit pitäisi jakaa ja palauttaa ainakin yksi alku takaisin äidilleni, jolta kaikki santut menehtyivät remontin aikana.

Paavalinkukat eli kotoisammin santut
Sen tammikuussa hankitun vihertäväkukkaisen santun olen onnistunut jo saamaan hengiltä.

Anopinkielen sain toiselta työkaveriltani pienenä alkuna, kun hän oli jakanut oman kasvinsa. Tällä anopilla ei ole kovin pitkä kieli eli korkeutta on vain n. 40 cm. Olen nähnyt pidempiäkin.

Anopinkieli
 Lehtikaktuksia minulla on kaksi kappaletta. Tämän yksilön olen itse ostanut silloisen asuntoni lähikukkakaupasta. Hienosti se on kasvanut näinä vuosina, vaikka joutuukin asumaan pienessä nurkassa. Viime kesänä hän ei päässyt edes ulos, ja jaksoi silti kukkia kauniisti ennen joulua ja nyt uudelleen keväällä.
Lehtikaktus

Olenpas saanut monta kasvia työkavereistani. Tämä viirivehka on saatu kolmannelta työkaverilta... Sen lehdet ovat alituiseen lurpallaan, on se niin kova juoppo ja minä kitsas kastelija. Silti se jaksaa vuosittain kukkia.

Viirivehka
Kliivian eli punasarjan olen saanut kummipojaltani. No, ihan oikeasti kasvattajana on ollut kummipojan äiti. Heti ensimmäisenä keväänä kasvi kukki, mutta nyt ei pariin vuoteen ole näkynyt nuppuja, mutta toivossa on hyvä elää ja odotella kukkia...

Kliivia eli punasarja

Ensimmäisen perhoskämmekän (vasen etureuna) sain ystävältäni tupaantuliaislahjaksi muuttaessani tähän taloon. Samalta ihanalta ihmiseltä sain myös takana vihreässä ruukussa olevan kämmekän. Pari muuta olen itse ostanut. Ja kuvia ottaessa huomasin, että taas olisi aika upottaa kasvit, lehdet ovat jo hiukan ryppyiset. Teen sen heti huomenna...

Kämmeköitä

Kehtaanko tunnustaa, että olen onnistunut tappamaan kasvin, jonka pitäisi olla lähes kuolematon. Rakkaalla kasvilla on monta nimeä, itse olen tottunut käyttämään nimeä Vaeltava juutalainen. Onneksi emo oli ehtinyt kasvattaa vierelleen poikasen, joka sentään säilyi hengissä.


Minä ja kaktukset emme tule toimeen. Kaikki aina kaatuvat... Tällä hetkellä minulla on 3 isoa kaktusta. Yhden sain edellisestä työpaikasta lähtiessäni ja nämä kaksi kuvassa olevaa olen saanut isoäidiltäni. Hänellä kaktukset pysyivät hienosti pystyssä, miksi minä en onnistu siinä ?????



Kyllä minulla näyttää huonekasvejakin olevan, vaikka ainakin tällä hetkellä enemmistönä ovatkin pelargonit ja pikkutaimet. Eilen kävin kukkakaupassa katsomassa, josko siellä olisi soilikkeja tai soihtuköynnöstä. Ne haluaisin itselleni vielä.

Soilikki minulla olikin muutama vuosi sitten, mutta sitten annoin yhtenä kesänä kukkienkastelijalle vääriä ohjeita ja soilikkini hukkui. Nyt olisin ostanut uuden, kaupassa oli hienoja, mutta kassalla on niin pitkä jono miehiä ruusukimppuineen, että en viitsinyt jäädä jonottamaan. Sen soilikin voin hakea myöhemminkin.

Toinen kasvi, joska ehdottomasti haluan itselleni, on oranssikukkainen soihtuköynnös. Sellainen kasvoi huoneessani lapsuudenkodissani ja se oli upea kukkia. Valitettavasti kasvi ei ole enää hengissä. Plantagenissa oli myynnissä punakukkaista, mutta en halua sitä. Lidlissä oli juuri edellisellä viikolla myöskin myynnissä soihtuköynnöstä, mutta unohdin käydä siellä... Joten etsintä jatkuu...

Kiitos vielä Between haasteesta, olipa mukava miettiä huonekasvien tarinoita. Minä en haasta ketään erityisesti, mutta jokainen saa omien halujensa mukaan ottaa haasteen vastaan...

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Juhlapäivä

Tänään juhlimme vanhempieni luona mummin 90-vuotissynttäreitä. Eivät ne mitkään isot juhlat olleet, vain me läheiset eli lapset perheineen.

Oman lahjani kävin viemässä mummille jo perjantaina, hän oli otettu siitä :)

Blogit toimivat loistavana ideapankkina, kiitos tulppaanitorstai-postausten, minäkin sain idea tehdä ruokapöytään kukka-asetelmia...

Äiti valitsi punaisia tulppaaneja. No, ne loppuivat kesken ja kävin lähikaupasta ostamassa lisää. Olivat niin onnettomia, mutta ruusut mahtavia, niin ostin täydennyskukiksia oranssia ruusua.

Valmiit asetelmat olohuoneen pöydällä

Jotain kaipaisin vähän lisää asetelmiin, esimerkiksi nauhaa maljakon ympärille. Minun nauhavarastoni ovat kotona, äitillä ei ollut, kangaskaupat olivat jo kiinni, joten viesti siskolle. Eipä ollut hänelläkään, mutta hänen tyttärellään onneksi oli. Sain nauhaa ison nipun, ja sain taiteiltua rusetit maljakoiden ympärille...


Jotenkin tuo nauha on kuin piste i:n päälle :) Tässä vielä aikuisten kattaus, lapset ovat jo syöneet...


Juhlalounaalla tarjoiltiin palapaistia, perunamuusia, uunikasviksia ja salaattia, jälkiruuaksi täytekakkukahvit :) Onneksi äiti tekee aina reilusti ruokaa, joten saan nauttia herkuista vielä huomennakin :)

Ja nyt iltasella, kun kerkesin kotiin ja ehdin koneelle, huomasin ilokseni kaksi kiinnostavaa puutarhakohtaamista: Pelargonitärskyt Ruusunmekossa ja Kukkaiselämän bloggaritapaamisen. Molempiin ajattelin osallistua...

tiistai 1. maaliskuuta 2016

On maaliskuu, on kevät!!!

Voi ihanuutta, tänään alkoi maaliskuu eli kevät :) Aurinko paistoi kirkkaasti ja lämmitti mukavasti, hanget hohtivat valkoisina, niin valkoisina, että oli pakko kaivaa aurinkolasit käsilaukusta esiin :)

Työpäivän jälkeen ajelin kaupunkiin ruukkuostoksille. Sain helmikuussa Plantagenista kupongin, jolla sai 30 % alennuksen kolmesta ruukusta. Itselleni en välttämättä olisi ruukkuja tarvinnut, mutta isoäitini 90-vuotislahjaan kylläkin. Mutta olisi ollut kupongin tuhlausta, ostaa vain 1 ruukku, niin ostin itselleni pari isompaa piharuukkua lisää...





Ruukkuun istutin 4 erilaista pelargonia: Cattolica, Naomi, A Happy Thought ja Drottning Ingrid. Lisäksi mummi saa myöhemmin Rinkiltä tilatun vanhan pohjalaisen pelargonin, pistokas on jo varattu.

Sain Rinkin puutarhan pelargonilistan eilen illalla sähköpostiini. Ja hetihän sitä piti tutkailla, lukea Pelargonitaivas-blogia ja googlettaa kuvia. Vaikea oli tehdä karsintaa vielä senkin jälkeen, kun olin poistanut kaikki vaaleanpunaiset listalta. Joten tänään, kun tilauksen tein, oli siinä vielä 19 lajia ja lajiketta... Huh huh, mihin ne saankaan mahtumaan... Mutta pelargonit on vaan niin ihania :)

Kaupunkireissulla hain myös paikallisesta K-Raudasta toisen lämpömaton. Vaikka minulla on lattialämmitys koko talossa, niin lattiat ovat jääkylmiä, koska minä lämmitän niin paljon leivinuunia. Siemeniä idätän leivinuunin pankolla, mutta ei sinnekään kaikki mahdu, joten päätin investoida toiseen lämpömattoon. Nyt pääsivät kaikki pelargonin pistokaat lämpömatolle, joten toivottavasti juurtuminen onnistuu hyvin.

Eilen illalla selailin blogiani ja totesin, että kuukauden kuluttua tulee 5 vuotta täyteen siitä, kun aloitin blogini kirjoittamisen. Ihan uskomatonta, kuinka nopeasti aika on vierähtänyt. Juhlan kunniaksi ajattelin pistää pystyyn elämäni ensimmäisen arvonnan. Siitä vähän myöhemmin lisää...