keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Kevätkylvöt aloitettu

Vihdoinkin ehdin kylvämään... Kirja- ja lehtitiedon perusteella olen jo myöhässä, mutta ei voi mitään... Yritän kuitenkin kokeilla hankikylvöä.


Yhtään siementä en ole vielä ostanut, lähes kaikki olivat itsepoimittuja tai ystävältä saatuja. Vain loistoesikon siemenet ovat ostettuja, mutta parin vuoden takaa. Loistoesikon lisäksi kylvin parvitulppaania, unikkoa, ruskoliljaa ja palavaa rakkautta.

Siemenet saavat nyt muutaman päivän totutella multaa, mutta sen jälkeen kaivan ne syvälle lumihankeen. Ja sitten katsotaan, tuleeko niistä mitään... Mutta niinhän se on, että yrittänyttä ei laiteta ;)

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Uusi tapa neuloa sukkia

Olen neulonut sukkia paljon, värjännyt niihin itse langat, punninnut jämäkeriä, että saisiko niistä vielä... Ja monesti tulos on ollut tämä:


Jälkimmäiseen sukkaan ei riittänytkään lanka. Niina kertoi blogissaan kiinnostavasta tavasta neuloa sukkia, varpaista alkaen ja kaksi sukkaa kerralla. Minun oli ihan pakko saada sama kirja (Melissa Morgan-Oakes: Varpaista varteen. Neulo 2 sukkaa kerralla). Kirjassa on aluksi ohje harjoitussukkiin, jotta oppii tekniikan. Minä tein sukista punaisen ja vihreän käyttäen jämiä Novitan Polkka-langasta. Puikkona olisi pitänyt olla metrinen pyöröpuikko, mutta minä käytin 80 senttistä, koska sellainen löytyi kotoa. Hyvin onnistui silläkin nämä pienet sukat.



Päätin kerrankin noudattaa ohjeita, mutta mutta... Pakko oli ruveta soveltamaan. Kantapohjan kavennukset: ohjeessa käskettiin neulomaan silmukat takareunoistaan yhteen. Minusta kavennuksista tulee siistimmät, kun tekee ylitsevetämiskavennuksen. Ja sitten tässä ohjeessa vahvistettua neuletta tehtiin vain kantalappuun, ei kantapohjaan, joka kuitenkin on kovemmalla kulutuksella. No nämä ovat harjoitussukat, joten tein kantalapun sileää neuletta. Ja varren tein kokonaan joustinneuletta...


Seuraavaksi teen tällä tavalla pitsineulesukat itselleni käyttäen itsevärjättyä lankaa.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Kylmää ja kaunista


Oi, aurinko paistaa ja saa koivun latvat kimaltelemaan. Ihania, mutta kylmä on. Tänä aamuna mittari näytti -30,6 astetta.  Joten koivuja ihaillaan vain sisätiloista leivinuunin lämmöstä nautiskellen. Näin kylmällä ilmalla ei viitsisi lähteä lainkaan ulos, mutta...

Päätin silti hyödyntää ulkoilman kylmyyden. Petivaatteet lensivät ensimmäisenä ulos. Nyt saavat pölypunkit kylmää kyytiä, vaikka enpä tiedä kuolevatko ne. Raikas tuoksu niihin ainakin tulee. Samalla kerralla täydensin molempien talojen polttopuuvaraston. Niin kylmä oli, että lämmin hengitysilma harmaannutti hiukseni kuuraan...  Näinpähän mitä on edessä joskus tulevaisuudessa ;)

Toinen kylmää ilmaa vaativa homma on pakastimen sulatus. Saunamökin pakastimen sulatin jo pari viikkoa sitten, mutta sisällä olevan kaappipakastimen sulatusta olen siirtänyt ja siirtänyt. En tiedä miksi, ehkä laiskuuttani. Mutta tänään sen teen...

perjantai 11. tammikuuta 2013

Luontohavaintoja kotipihalta

Pystytin pihalle keittiön ikkunan taakse lintulaudan alkutalvesta. Alkuun siellä vierailikin lintuja, mutta sitten ne katosivat. Ketään ei ole näkynyt ja silti lintulaudan siemenet vähenevät. Ja se on herättänyt ihmetystä. Tänä aamuna ne sitten näin, nimittäin jälkiä lumessa lintulaudan luota...




Jäljet näyttävät jonkun siimahännän jättämiltä, mutta koska jälkiväli on aika pitkä (hanska mallina), niin pieni pelko on, että jäljet on rotan aikaansaannoksia... Ja kun tuo kolokin lintulaudan juurella on noin iso... En kyllä tykkää, jos naapurina asustelee rotta. Mutta pystyykö rotta kiipeämään harjanvartta pitkin lintulaudalle syömään ? Ja kestäisikö harjanvarsi ja sen päässä oleva irtonainen lintulauta rotan painon ? Täytyy ruveta tarkkailemaan tilannetta, kyttäämään ;)

maanantai 7. tammikuuta 2013

Haasteita virkkaamassa

Jo aiemmin kirjoitin ja laitoin kuvan parista virkatusta patalapusta. Innostus on jatkunut ja minulla on nyt 6 erilaista patalappua. Kuvia ilmestyy tänne myöhemmin, kunhan kaikki langat on päätelty. Tylsää puuhaa, joten sen kanssa tulee vetkuteltua. Kaikki patalaput on valittu sen perusteella, että haluan oppia uutta. Ja samasta kirjasta, mistä patalappuohjeet on, kokeilin myös näkkileivän leipomista. Hyvänmakuisia, helppotekoisia, ja tänään jo melko kovia...

Toinen virkkaushaaste minulle, patalappujen ohella, oli neuleen korjaus. Sain ennen joulua 3 ohutta neuletta korjattavakseni. Tässä yksi ja ehkä se haasteellisin, jos huomioidaan reiän koko.


Kaivoin virkkuukoukkuvarastoani ja löysin sieltä perintökoukun (Kiitos Mummi!!!!). Koukunvarressa oli kokonumerona 9, joka ei ainakaan ole millimetrimitta. En myöskään löytänyt muuntotaulukkoa, josta olisi selvinnyt millimetrikoko. Epäilen, että koko voisi olla jotain 0,25, niin ohut se on. Ikinä ennen en ole virkannut näin ohuella koukulla. Omaan käteeni sopii paremmin paksut, yli 3, puikot ja koukut.

Kun sopiva koukku oli löytynyt, oli reiänkorjaaminen helppoa. Ketjusilmukoita virkaten jokainen pudonnut silmukka nousi ylös. Ja sitten vaan piti estää silmukoiden uudelleenpurkautuminen ja ommella ratkennut sauma kiinni. Helppoa, kun vaan viitsii...

Tällainen siitä sitten tuli...
Korjattu kohta on vähän epätasaisempi kuin muu neulos, mutta ei sitä kainalossa kukaan näe. Roskapussi saa odottaa tätä neuletta vielä jonkun aikaa ;) Vaatteiden korjaaminen kunniaan!!!!!!

lauantai 5. tammikuuta 2013

Taas yksi ongelma ratkaistu

Tässä talossa on paljon ongelmakohtia, joten on ihanaa, kun joku asia ratkeaa. Ja ratkaisu löytyi tällä kertaa vahingossa :)

Ongelmana on ollut liesituuletin, liian lyhyt liesituuletin.

Tuota rumaa ilmastointiputkea olen katsellut reilut 2 vuotta ja miettinyt, että sen peitoksi pitää tilata hiukan levenevä rosterikappale, koska katon läpivienti ei ole samassa linjassa liesituulettimen kanssa. Kysyin saunamökin piipunpellittäjältä, josko hän voisi tehdä sopivan kappaleen. Hän kieltäytyi, koska rosteri kuulemma tylsyttää leikkurin terät. Googlettamalla yritin etsiä toista peltiseppää, jota ei nyt sitten tarvitakaan...

Miten onnistuin ratkaisemaan ongelman: Rupesin siis pesemään seinää katonrajassa - tarkoitus on maalata muiden seinien väriseksi sellaiset kohdat, joihin ei tule seinälaattoja - ja nojasin hiukan tuulettimen rosteriputkeen. Ihmettelin, kun putki antoi periksi. Olen nimittäin luullut, että rosteri on kestävää, että se kestäisi 100-kiloisen nojaamisen. Joten otin kiinni yläreunasta ja oho, se lähti irti. Oho, se olikin SINITARRALLA kiinni ja OHO, TÄSSÄHÄN ON 2 ROSTERIPUTKEA PÄÄLLEKKÄIN!!!!! Ja rosteria voi taivuttaa, niin että ruma, vinosti kulkeva ilmastointiputki saadaan piiloon.

Nyt rosteriputki makaa keittiön lattialla, siirtyy ehkä saunan lauteille odottamaan maalauksen valmistumista ja välitilan laatoitusta, vasta sen jälkeen se asennetaan paikoilleen. Mutta olen tyytyväinen ja onnellinen, että liesituuletinongelma sai helpon ja edullisen ratkaisun.

torstai 3. tammikuuta 2013

Sadonkorjuussa tammikuussa

Totta, kävin korjaamassa satoa pihalta, lumiselta pihalta.
Päätin kokeilla Ystävän pessimismistä huolimatta kaivaa maata. Eilen tein lumityöt maa-artisokkien päältä ja tänään lähdin kaivamaan. Talikkoa en löytänyt, joten pistolapiolla kaiveltiin. Kaivuutyötä helpotti kaksi lumesta törröttävää kukkavartta. Voisin kuvitella, että jos joku minut olisi nähnyt kaivamassa vati mukana, hän olisi pitänyt minua hulluna. Eihän tammikuussa voi kerätä puutarhasta satoa. Mutta maa oli sulaa lumen alla.

Ja sieltähän niitä löytyi, muutama nätti molluska ja melko sileä sellainen. Olen aina luullut, että maa-artisokat ovat "epämuodostuneita" ja sen takia vaikeita kuoria. Mutta nämä olivat kauniita.


Sato ei ollut suuren suuri, noin 10 kappaletta sieltä löytyi. Kesällä sen sitten näkee löytyikö kaikki mukulat. Ne kun lähtevät kasvamaan pienestäkin mukulanpalasta. Toisaalta kasvupaikka on valittu sellaiseksi, että ei haittaa, vaikka maa-artisokka lähtisikin leviämään.

Nyt kuorimaan satoa ja keittämään soppaa. Maa-artisokkakeitto on hyvää.

Vielä sadonkorjuuta odottavat palsternakat ja mustajuuret, mutta niiden päällä on puolimetrinen kinos, joten ne saavat odotella kevättä.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Ottaako pannuun ?

Uusi vuosi, uudet kujeet... Eipä taida olla, vaan vanhoilla mennään. Uusi vuosi vastaanotettiin Ystäväporukalla herkutellen, alkupaloiksi katkarapusalaattia kuivan kuoharin kera. Pääruuaksi leivinuunissa haudutettua vuohenviulua ja uunipunajuuria ja paahdettuja tomaatteja punaviinin kanssa. Jälkiruuaksi talon viimeiset suklaat... Uuden vuoden lupauksena lupasin viettää namittoman tammikuun. Se tulee olemaan vaikeaa, sokerihimo on valtava. Joten muistakaa kyläilijöille ei tarjoilla herkkuja, talon emäntä yrittää saada painoaan alaspäin.

Ihanat ystävät myöskin yrittivät takoa päähäni järkeä, että vielä ei tarvitse ruveta tekemään siementilauksia, saati kylvämään. Mutta, mutta, kun he lähtivät, minä rupesin tekemään kauppalistaa: ainakin kylvömultaa, vermikuliittia... Mutta jos kuitenkin menisi maalikauppaan ja jatkaisi vuosi sitten aloitettua keittiöremonttia. Tarkoitus olisi hiukan maalailla seinää kaapiston sivuista ja yläkaappien päältä, sellaisista kohdista, mihin ei tule seinälaattoja. Ja kun maalaukset on tehty, niin sitten voikin pyytää laatoittajia paikalle. Ja minä siirryn maalipurkkeineni portaisiin, sieltä pitäisi vielä peittää vihreät seinät.

Jotta saisin pidettyä ajatukseni muualla kuin kevään siemenissä ja kylvöissä, olen lukenut. Joululahjaksi sain 2 kirjaa, Tuija Lehtisen uusimman ja Patalappu-kirjan (Taito-Uusimaa ja Jaana Vehkasalo: Patalappuja à la Carte). Molempia olin toivonut. Lehtisen kirja oli tällä kertaa pettymys, se ei ollut niin hersyvää kuin yleensä. Mutta patalappukirja. siinä vasta mahtava opus. Mieleni tekisi tehdä kaikki patalaput, olen vasta ensimmäisessä luvussa, mutta toinen patalappu on jo tekeillä.


Siinä siis Iloinen leipuri ja Iloinen keittiö. Kiva kokeilla jotain uutta. Iloisessa leipurissa opin pallosilmukan ja Iloisessa keittiössä opin virkkaamaan kohokuvioita. Seuraavana voisi lähteä Piknikille leikkimään Keittiöprinsessaa. Ja siskonlapsia voisin opettaa Pikkukokeiksi, koska he osaavat jo ketjusilmukan teon. Lettukestit Sokerileipurin kanssa Metsäretkellä... Niitäkin on pakko kokeilla... Reissumiehen matkassa Salonkien salohin, kylläpä kirjan tekijä on keksinyt ihania nimiä patalapuille. Jollain aikataululla kaikki edellä luetellut patalaput on virkattu...