sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Hyvästi kesä!!!!!

Aloitin tänään syystyöt. Jotenkin se saa mielen apeaksi, kun kesä alkaa olemaan ohi. Voi voi... Aloitin pihatyöt kääntämällä aumakompostin. Sellainen helppo, vähän voimaa vaativa työ puolikuntoiselle flunssasta toipuvalle ;) Mutta siitä oli pakko aloittaa... Ja hyvin olivat viimesyksyiset lehdet maatuneen, vielä keväällä ne erottti selvästi. Huono asia oli se, että kompostissa kasvoi vuohenputkea ja leinikkiä. Minä nimittäin kannoin kesällä kukkapenkin pintamullat kompostiin. Käännetyn kompostin päällystin kesäkurpitsan, spagettikurpitsan, avomaankurkun ja kurkkuyrtin taimilla. Ne kiskoin pois kasvatuslaatikoista. Ovat niin paksuvartisia, että eivät varmasti olisi maatuneet talven aikana.

Sitten tyhjensin lämpökompostia. Vielä vuosi sitten ajattelin, etten saa sitä mitenkään täytettyä, niin että se rupeaisi toimimaan kunnolla. Mutta niin vaan se täyttyy. Tämä oli kolmas kerta tänä kasvukautena, kun sen tyhjensin. Kaikki muut olivat hienosti maatuneet, vain kananmunakuoret olivat erotettavissa. Aiemmilla kerroilla siirsin lämpökompostorin tuotteet jälkikompostoitumaan aumaan, mutta tällä kertaa kuorrutin 2 kasvatuslaatikkoa lämpökompostorin tuotoksella. Eihän se kaunista ole, joten pinnalle asettelin pensaspavun varsia. Luin, että papujen lehdissä ja varsissa on myöskin runsaasti typpeä, ei pelkästään juurissa. Pavun varsien päälle aion vielä laittaa ohuen kerroksen haravoituja lehtiä. Viime vuodesta opin, että kerros ei saa olla liian paksu. Kasvimaani ei meinannut keväällä kuivua millään, kun siinä oli liian paksu lehtikerros.




Kasvimaalle ei vielä tehnyt mitään. Vain sipulit olen nostanut ylös, kaikki muut kasvikset saavat vielä kasvaa. Hiukan täytyy tilannetta seurata, koska kasvimaan reunoilla seisoo vesi. Etteivät juurekset ala mätänemään. Mutta pieniä ovat vielä juuret, ihan liian pieniä. Liekö pienuuden syynä tämä sateinen kesä, vai mikä ????? Tänä vuonna en aio kuorruttaa kasvimaata haravoiduilla lehdillä. Enpä taida edes kääntää sitä, koska ensi keväänä kasvimaan paikalla on kasvatuslaatikoita!!!!



torstai 27. syyskuuta 2012

Sadonkorjuupataa

Tänään oli pakko päästä kokeilemaan limusiinilihaa. Filettä en vielä käytä, vaikka sitä tulisi maisteltua sellaisenaan. Päätin tehdä rakastamaani punajuuripataa. Ohjeen olen löytänyt hesarin nettisivuilta. Minä teen sen aina naudan lihasta, vaikka ohjeen mukaan sen voisi tehdä myös possua. Lihan lisäksi pataan tulee myös punajuurta ja porkkanaa. Tällä kertaa lisäsin myös palsternakkaa.

Juurekset olivat varsin tuoreita, hain ne suoraa kasvimaalta. Mutta mutta... Punajuuret, ne itivät varsin huonosti, ja ne jotka itivät ovat todella pieniä :( Myös porkkanat ovat surkean pieniä. Vain palsternakat ovat kunnollisia. Taitaa vika olla liiassa kosteudessa. Tälläkin hetkellä kasvimaan reunoilla seisoo vesi, ja koko ajan sitä tulee taivaalta lisää. Koko ajan vahvistuu ajastus rakentaa juurikasmaa laatikoihin. Silloin ei pääse vesi seisomaan penkeissä, vaan pääsee valumaan pois.

Nyt odotan innolla padan kypsymistä. Kyllä leivinuuni on mahtava juttu, vieläkään en ole laittanut lämpöjä päälle taloon, kylpyhuonetta lukuunottamatta. Ja hyvin tarkenee, niin ihanasti se lämmittää. Säästyy kallista sähköä.

Toinen varma syksyn merkki on hiirten rapina talon seinissä. Kahtena yönä olen sitä kuunnellut, joten tänään viritin hiirenloukut. Vielä ei ole tullut saalista. Saunamökkiin viritän hiiribaarin, mutta sisätiloihin en sitä halua. Täällä minulla on sellainen laatikkomallinen hiirenloukku, joka on varsin tehokas. Viime syksynä ostin vielä sellaisia pieniä, muovisia loukkuja,  joissa on valmis "tuoksu"syötti. Laatikkoloukulla sain ainoastaan saalista.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Lähilihaa

Tänään kävin kotimatkalla hakemassa 30 kiloa Limousin-karjan lihaa. Hurja määrä...

Hurja määrä, kun se on kaikki omalla pöydällä. Kaikki liha ei todellakaan ole itselleni, vaan kyseessä on kimppatilaus. Puolet lihasta on jauhelihaa, puolet kokolihaa (erilaisia paisteja, ulko- ja sisäfilettä, entrecotea). Ja osa paisteista on mukavankokoisia uuniin laitettavia.

Tässä herääkin kysymys, että kumpaa lihaa vastaisuudessa ostaa. Kaupungin alueella on 2 tuottajaa, joilla on suoramyyntiä. Toiselle tuottajalle on matkaa 20 - 30 kilometriä ja toinen on ihan työmatkan varrella. Sieltä toisesta paikasta saa lisää 15 kilon erissä, kun taas lähituottajalla minimierä on 30 kiloa. Molemmat tuottajat voi laskea lähiruuaksi, mutta jotenkin silti ajattelen, että tämä toinen on enempi lähiruokaa, koska ajan heidän tilastaan päivittäin ohi.

Huomiseksi on jo suunnitteilla punajuuripataa. Kun vain muistaisi, mistä se ohje on.... kauppalistalle ainakin homejuustoa...

lauantai 22. syyskuuta 2012

Syysflunssassa

Voihan rähmä, nyt se taas tuli, jokavuotinen syysflunssa. Vaikka tietää, että se tulee joka syksy, silti se on aina ikävä yllätys. Niinpä sitä maataan sohvalla, toisessa kädessä nenäliina ja toisessa mukillinen kuumaa mustaviinimarjamehua. Ehkä tämä tästä... Ja toivottavasti pian... Sairastelu ei haittaisi, jos ulkona tulisi kaatamalla vettä, mutta minun kiusakseni ulkona on ihana auringonpaiste. Ja ulkona olisi niiiiiiiiiin paljon tehtävää. Mutta ei, parempi pysytellä makuuasennossa.

Sairastamisen harmia lisää vielä se, että jouduin perumaan kummipojan synttärit. Ei viisivuotias vielä ymmärrä, miksi kummitäti jättää tulematta :( Laitan kuitenkin paketin postiin, luulen nimittäin, että se on tärkein!!!!

Kauppaan en jaksa lähteä, mutta onneksi olen hamsteri-luonne. Pieni kurkistus pakastimeen ja kasvimaalle ja jääkaappiin, niin ruuanlaitto onnistuu. Ei tarvitse lähteä kauppaan. Spagettikurpitsaa uunissa (on muuten huomattavasti parempaa kuin keitettynä), paistettuja kananpaloja ja kesäkurpitsatsatsikia. Vähän kurpitsaista, mutta herkullista ja täyttävää.

Pientä piristystä jatkuvaan makoiluun tuo punaiset kukat. Lehtikaktus ilahduttaa isoilla nupuilla ja sitten toinen etanoiden katkaisema gladiolus...



perjantai 14. syyskuuta 2012

Etanaraivoa sammuttamassa

Viime viikolla lupailtiin pakkasyötä, joten peittelin arimmat kasvini. Liian kiireisenä olen antanut harsojen olla paikoillaan, mutta eilen poistin osan. Ja muutama kirosana kyllä pääsi. Etanat olivat juhlineet gladioluksien kimpussa. Kaksi kukkavanaa oli poikki, yhtään nuppua ei vielä näkynyt. Minä kiikutin kukat maljakkoon, mutta epävarmaa on suostuvatko aukeamaan. Yhdestä kukkavanasta pilkisti hiukan punaista ja tietenkin siinä nupussa oli myös iso etana. Voi viivatti sentään!!!! Mieleni tekisi hankkia etanantorjunta-ainetta, mutta juuri uudessa Kotipuutarhalehdessä kerrottiin, että se muuttaa mullan ravinnepitoisuutta. Pitänee vaan yrittää poimia kaikki pois ja hukuttaa pesuaineveteen.

Illalla osallistuin alkusammutuskoulutukseen. Koulutus kuuluu työhöni, mutta oli siitä silti hyötyä kotielämällekin. Ensin meillä oli puolentoista tunnin turvallisuusluento. Se antoi paljon ajattelemisen aihetta töihin, mutta myös kotiin. Onko minulla kotona kaikki välineet, onko varauloskäynnit vapaina. No ei ole!!!!! Palovaroittimet on testattu äskettäin, mutta yläkerran varauloskäyntinä toimivaa ikkunaa ei saa auki. Lisäksi seinästä puuttuvat laskeutumistangot (vai mitä ne ovat), jotte ikkunasta pääsee siirtymään tikkaille. Pitänee siis miettiä työhuoneen kalustus uusiksi, jotta ikkunan saa auki. Yläkerta on niin pölyinen, täynnä käsityötarvikkeita oleva paikka, että tiukan paikan tullen sieltä on kiire ulos. Lisäksi pääsimme kokeilemaan vedellä täytettyä jauhesammutinta sekä sammutuspeitettä. Sammuttimella yritimme sammuttaa palavaa tulipataa, ja hyvin onnistui. Työkaverini kyllä väitti tänään, että palomies sammutti padan nappia painamalla. Mutta ainakin kuvittelin onnistuneeni sammuttamisessa. Lisäksi saimme sammuttaa sammutuspeitteellä palavaa ihmistä (siis nukkea). Ja se sytyttiin ihan oikeasti... Todella hyödyllistä opetella miten sammutuspeitteestä pidetään kiinni, ettei itse kärähdä. Ja se koko, ei saa olla liian pieni... Sellanen 90 senttinen on liian pieni ja kas kummaa, sellainenhan minulta kotoa löytyy...

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Aurinko nousee tuhosuihkun jälkeen

Aamulla väsytti taas ihan rankasti... Herätyskello torkutti parikin kertaa ennen kuin jaksoin nousta töihin. Siksi herätyskello herättääkin aikaisemmin, että saan rauhassa heräillä. Hipsin puolinukuksissa kohti kylpyhuonetta ja pysähdyin matkalla ihailemaan auringonnousua. Ensin oli taivaanranta puiden takana punainen, sitten rupesi näkymään punainen pallo, joka hitaasti nousi... Hetken kuluttua aurinko katosi harmaiden pilvien taakse. Sitten taas oli kirkas kuulas kaunis auringonpaiste ja nyt taas harmaata ja sateista. Eli melko vaihteleva tämä aamusää.

Yritin kuvata auringonnousua, mutta eivät ne värit näytä samalta...




Eilisiltaa sähköisti pyykinpesukoneen liitinrikko. Laitoin koneen normaalisti päälle ja yhtäkkiä alkoi vesisuihku.... Epäilin tietysti omia toimiani eli en silloin tammikuussa ollut kiristänyt tarpeeksi pesukoneen vesiletkua, välikappaletta ja hanaa. Hain jakoavaimen, ja ihmettelin, että miksi tämä on liian pieni, sillä samalla jakoavaimella olin kuitenkin kiristämisen tehnyt. Lopulta onnistuin kiristämään lisää, avasin hanan ja suihku jatkui... Sitten huomasin, että liitin olikin halki. Miten metallinen välikappale voi haljeta. Hitsi vie, kaupunkiin olen menossa vasta torstaina, siihen asti täytyy odottaa ja pestä nyrkkipyykkiä...

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Lähiruokaa ja pakkaspelkoa

Tänään pidettiin jokasyksyiset lähiruokamarkkinat paikallisella tilalla. Viime vuonna olisin jo mennyt, mutta lähdin hakemaan ystävääni sairaalasta. Asiat piti laittaa tärkeysjärjestykseen!!!! Tänä vuonna markkinoita helli ihastuttava auringonpaiste, vaikka ilma olikin viileä. Markkina-alue ei ollut iso, mutta myynnissä oli kiinnostavia tuotteita: käsitöitä, syksyn satoa, leivonnaisia, kylän myllyn viljatuotteita ja tilan omaa naudanlihaa. Olin miettinyt ostettavia tuotteita jo etukäteen. Ainakin paikallisen myllyn viljatuotteita, monesti nimittäin olen ajanut myllyn ohi, mutta koskaan en ole saanut aikaiseksi pysähtyä sinne. Ostin 4 kiloa vehnäjauhoja ja 4 kiloa ruisjauhoja. Olisin halunnut myöskin ostaa kokeeksi Limousine-karjan lihaa, mutta myyntierä on 30 kiloa. Ei tällainen yhdenhengen talous käytä sellaista määrää lihaa järkevässä ajanjaksossa. Kiinnostus on silti niin kova, että yritän löytää kavereita kimppatilaukseen. Lisäksi ostin markkinoilta naapurikunnassa kasvatettua parsakaalia. Mielessäni olen tehnyt pohdiskeluja, että lähiruokaa vai luomua. Ja täytyy sanoa, että kyllä vaakani kallistuu lähiruuan puolelle. Jos ruoka on lähellä tuotettua luomua, niin se olisi parasta!!!! Tietysti kaikkein parasta olisi itsetuotettu luomuruoka ja omavaraistalous, mutta siihen en pysty, enkä ehkä koskaan haluakaan pystyä. Kaikesta huolimatta pidän pienimuotoisesta viljelystä pikkuruisella kasvimaallani.

Nyt on myös alkanut jokasyksyinen sääennusteiden vahtiminen sillä ensi yöksi on luvattu pakkasta, jopa tänne Etelä-Suomeen asti. Niinpä kiedoin hallaharsoon minikasvihuoneeni paprikantaimineen, ensimmäiset, vielä kukkimattomat gladioluksini sekä kolmemetriset salkopapuni. Nyt vain toivon, että suojaukseni riittävät, ja tulevaksi viikoksi luvatut helteet saapuvat. En vielä haluaisi luopua mistään....

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Syystöitä

Ei sille mitään mahda, että syksy on tullut... Aurinko paistoi päivällä ihanasti, kun ajelin töistä kotiin. Heti kotiin päästyä laitoin lakanapyykin koneeseen ja ohjelman pysähdyttyä pyykit ulos. Sääennustekin lupasi kaunista ilmaa. Pari tuntia ehtivätkin riippua ulkona, mutta sitten taivas harmaantui niin pahasti, että katsoin parhaaksi hakea pyykit sisälle. Pisaraakaan ei silti tullut vettä...

Sunnuntaina hankin pihalleni ensimmäiset kukkasipulit. Tarkoitus oli istuttaa enemmänkin kukkasipuleja, mutta kun ne kukkapenkit jäävät tältä syksyltä tekemättä. 100 idänsinililjan (scilla siberica) sipulia hankin ja paikaksi olin valinnut likakaivojen edustan. Se on sulanut parina keväänä ensimmäiseksi, joten sinne aikaisia kukkijoita somistamaan pihaa ja antamaan kevääntuntua. Rakastan scilla-peltoja, Ystävilläni on aivan ihana sellainen... Ehkäpä minullakin on 20 vuoden kuluttua...

Toinen syystyö oli syyslannoitus. Heittelin kouralla GrowHow:n syyslannoitetta marjapensaille ja siirretyille perennoille. Kasvatuslaatikoita lannoitan kompostilla, niihin en synteettisiä lannoitteita laita.

Sadonkorjuu jatkui viime viikonloppuna sipulien nostolla. Osa sipuleista oli isoja, mutta osa melkein istukkaankokoisia. Ja ihmetystä herätti myös se, että joku oli syönyt sipulinvarret. Osassa sipuleista oli ainoastaan 5 senttiä vartta jäljellä. Ja vieressä porkkanannaatit kasvoivat komeasti, niitä ei ole syöty. Ihmeellistä

Auringonpaiste ja ensimmäinen gladioluksin nuppu, siinä päivän ilonaiheita.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Taloturvallisuudesta

Jo talon ostossa ihmettelimme, että katolta puuttuivat kaikki turvatuotteet. Ja silti talossa oli tehty lopputarkastus ja hyväksytty rakennus. On nuohooja silti kivunnut katolle ainakin kaksi kertaa... Torstaina neljän vuoden vanha taloni sai vihdoinkin kulkusillan katolle ja talotikkaat. Kiitos siitä kuuluu isälleni!!!!! Hän vuokrasi henkilönostimen ja sen avulla laittoin kaiken paikoilleen :) Ihanaa, mutta ei kaikki silti ihan ongelmitta mennyt... Nostinta ei saatu sopivaan kohtaan, koska joku oli rakentanut kasvatuslaatikoita takapihalle. Niiden takia nostinta ei saatu riittävän kauan takapihalle, joten räystäs hankaloitti ja lopulta esti työskentelyn. Piti siirtää nostin talon toiselle puolelle. Pyykinkuivausteline pois ja nostin peruutettiin nurmikolle... Puomi ei edelleenkään riittänyt... Sitten yritimme siirtää nostinta sen oman moottorin avulla, mutta nurmikko oli liian pehmeää, marjapensaat tiellä, kuten myös idioottimaisessa paikassa sijaitseva valaisin. Minusta nostimen pitäisi mahtua lampun ja marjapensaan välistä, poistan vaan varmuudeksi pensastuet... Lautoja pyörien alle ja pientä työntöapua ja sinne meni. Vähän meinasi viinimarja kärsiä, mutta ei mennyt edes oksia poikki...

 
 
Nyt on kulkusillat asennettu, samoin talotikkaat. Lumiesteiden paikkaa vielä mietitään...

Samalla kun isä teki töitä yläilmoissa, minä heiluttelin uutta vesuriani ja vähän pokasahaa....


Onpahan taas yksi kulma tonttia raivattu. Vähän vielä tasoittelua, muurahaispesän siirtoa, niin sitten voin ruveta suunnittelemaan kivipuutarhaa. Luultavasti koivut tulevat vähenemään, samoin taustalla oleva iso kuusi. Mutta niitä en uskalla yksin kaataa, enkä edes viitsi pokasahalla...