Sadonkorjuun juhlaa

Muutama tomaatti on kasvihuoneesta jo saatu maistiaisiksi, mutta pääsato on vielä ihan raakaa. Muualla potagerissa on varsin rehevää kasvua, mutta enpä ole ehtinyt satoa korjaamaan. Niinpä sitten sieltä löytyy pieniä jättiläisiä...

Pari isointa annoin naapurille, koska en minä kaikkea pysty heti käyttämään. Pystyyköhän kesäkurpitsaa pakastamaan, kun se on niin vetinen ?

Netistä löytyy hyviä reseptejä, joten etsimään jotain kivaa kesäkurppapastan ohjetta. Sitruunainen kesäkurpitsapasta kuulostaa hyvältä, ja vähän muokkaamalla saan siitä itselleni sopivan. En nimittäin pidä herneistä, mutta papuja minulla kasvaa, joten korvataan niillä herneet...

Ja hyvää tuli :)

Viikonloppuna leivotaan kesäkurpitsakakkua ja tehdään jotain muuta kesäkurpitsaruokaa...

Facebookissa kulkee aina välillä hauskoja kuvia erityisenmuotoisista kasviksista. Tässä oma kasvatustulos ;)

Sadonkorjuuta

Jee, sadonkorjuukausi on alkanut... Nyt pääsee syömään oman maan satoa, siis kesäkurpitsaa ja ehkä vähän muutakin.

Ensimmäisen kesäkurpitsan poimin jo ennen leikkaukseen lähtöä, kukkienkastelijani oli jaellut niitä naapureille ja tutuille, mutta silti minulla on niitä useampi vielä jääkaapissa. Hyvin tulee kolmesta taimesta satoa... Mutta mitä niistä tekisi: suklaa-kesäkurpitsakakkua ainakin (kunhan säät viilenevät, niin että voi leivinuuniin laittaa tulet), kesäkurpitsahilloa, ja sitten sitä voi syödä sellaisenaan salaateissa. Kokeilin tehdä kesäkurpitsatsatsikia. Perinteisesti siihen kuuluu raastaa kurkkua, mutta päätin kokeilla tehdä sen suikaloidusta kesäkurpitsasta, niin että hampaillakin on vähän töitä. Suikaleiden sekaan pari valkosipulin kynttä, suolaa, pippuria ja turkkilaista jogurttia ja hyvää tuli. Paitsi että huomennahan se vasta on parhaimmillaan, kun ehtii maustumaan kunnolla.

Kesäkurpitsaa on siis helppo  hyödyntää, mutta lehtikaali on vaikeampi tapaus. Sitäkin on aika runsaasti...

Eräältä tutulta kuulin, että hän käyttää lehtikaalta smoothiessa, jossa on myös avokadoa. Rupesin googlettamaan ohjetta ja löysinkin, mutta yhtenä ainesosana oli varsiselleri ja se kuuluu ei syötävien ruokieni listalle, joten hylkäsin sen ohjeen. Mutta sitten löytyi... Täydellinen nimi: rasvanpoltto smoothie, ja ainesosaluettelokin lähes täydellinen, jogurttia, mustikkaa, ananasta, lehtikaalta, vettä ja mantelivoita. Mantelivoin jätin allergian takia pois ja käytin pakastemustikan ja pakasteananaksen tilalla tuoretta ja hyvää oli. Vähän jäi lehtikaali hampaankoloihin, kun tein smoothien sauvasekoittimella, enkä blenderillä, kun en sellaista omista. Hyvä aamupala, jolla selvisi hienosti lounaaseen asti. Huomenna uudestaan!!!!

Vihreä salkopapu on jo korjuukypsää, kun violetti vasta aloittelee kukintaa

Ensimmäinen maissitupsu rupeaa ruskettumaan...

Sipulin varret ovat jo kaatuilleet, punajuuret näyttävät isoilta möykyiltä, tilli kukkii, mutta avomaankurkku on vasta aloittanut kukinnan. Ja yllättäen olen löytänyt tomaatin taimen papupenkistäni. Miten ihmeessä sellainen siellä kasvaa, minä en ole kylvänyt, enkä istuttanut tomaattia????

Satopaniikki

Vietin mukavan viikon vanhempieni luona lomaillen. Kotimatkalla ajatukset kääntyivät jo kotiasioihin ja suunnittelin tämän päivän työlistaa. Ohjelmassa piti olla nurmikon leikkaus ja kukkapenkkien kitkemistä. Toisin kuitenkin kävi... Viikko poissa sadonkorjuuaikana tietää melkoista tungosta kasvatuslaatikoissa...

Ensimmäisenä kiersin kesäkurpitsapensaat. Oletin, että siellä voisi olla muutama kypsä, koska kukkienkastelijani on tyhjentänyt pensaat poissaollessani. Silti sieltä löytyi 8 kesäkurpitsaa, muutama oikea jättiläinen. Ensimmäisenä tietenkin ajattelin, ettei kastelija olekaan tyhjentänyt pensaita. Mutta oli hän, koska jääkaapista löytyi vielä 2 kesäkurpitsaa.

Seuraavaksi tutkin kurkkulaatikon. Sieltä löytyi melkein 3 kiloa kurkkuja ja lisää näyttää tulevan. Onneksi kotoa löytyi raaka-aineet etikkakurkkuihin, joten niitä piti ruveta heti tekemään.

Ja pensaspavut. Otin mukaani parin litran taikinakulhon, mutta kulho oli täynnä jo ennenkuin pääsin ensimmäisen rivin loppuun. 10 litran sankoon poimin loput pensaspavut. Pavut ryöppäsin pikaisesti ja pakastin, koska kaikkea en jaksa kerralla syödä.

Mutta kesäkurpitsat, ne muodostavat ongelman. Mitä tehdä niin monella ?

Tottakai ystäville voi jaella, mutta eivät hekään kaikkia pysty käyttämään. Onneksi on netti :) Laitoin Yhteishyvän ruokasivuille haun kesäkurpitsa ja kaikkea kiinnostavaahan sieltä löytyi: kesäkurpitsa-jauhelihapihvit (olinkin ajatellut tehdä jauhelihapihvejä), sitruunainen kesäkurpitsapasta, kesäkurpitsalasagne, ja paljon paljon muuta. Sisareni kehui kesäkurpitsahilloa, jota kuulemma lapsetkin syövät. Sitä pitää kokeilla myöskin...

Tämän kesäkurpitsatulvan myötä sai kaksi pensasta poistotuomion, varsinkin kun ne valtaavat tilaa kurkuilta. Luulenpa, että jäljellejäävät 3 pensasta riittävät minulle.

puutarhakuulumisia

Olen päässyt korjaamaan satoa kasvimaalta!!!! Ensimmäinen kerta tuntuu mahtavalta, minä onnistuin...

Tänään hain ensimmäisen sipulin perunasalaattiini, samoin muutaman avomaankurkun ja yhden kesäkurpitsan.

Olen joka päivä vahtinut, milloin ensimmäinen salkopapu pääsee huipulle ja tänään hän oli siellä. Olen niin tiiviisti seurannut salkopapuja, että olen lähes unohtanut samassa laatikossa kasvavat pensaspavut. Olen kyllä ihaillut niiden kukkia, mutta harmitellut pölyttäjien vähyyttä. Tänään kurkistin papujen sekaan ja siellähän oli jo valmista, ainakin muutama vihreä papu. Pakkohan ne oli poimia ja ryöpätä, niinpä täällä syödään iltapalaksi valkosipulivoissa paistettuja papuja, nami!!!

Punajuuret näyttävät valtavankokoisilta, eli todennäköisesti ne pitää kohta jo nostaa, vaikka ollaan vasta heinäkuulla. Uskomatonta!!!!

Ilokseni löysin tänään ananaskirsikan alun, tai itseasiassa niitä oli ainakin kaksi... Tässä se suurempi

Lisäksi takapihan kukkapenkki punoittaa...

Kesän satoa ja kukintaa

Ensimmäiset kanttarellit ovat nostaneet lakkinsa maanpinnalle. Nami, paitsi että nämä kasvavat vilkasliikenteisen tien varressa, joten saavat jatkaa kasvuaan. Mutta ehkäpä niitä löytyy jostain sopivammasta paikasta lisää...

Ensimmäiset oman maan mansikatkin ovat kypsyneet, peräti 2 kappaletta olen jo saanut maistaa. Nyt vaan aurinkoa, niin lisää kypsyy...

Kasvimaalla on muutenkin kiva vierailla, kasvu on varsin rehevää. Kesäkurpitsaa jo hiukan parturoinkin, koska isot lehdet peittävät salkopapuja alleen. Mutta kukkimaan se päätti silti ruveta...

Kukassa näyttivät olevan myöskin pensaspapu ja avomaankurkku, ja muutama nuppu oli kasvanut ananaskirsikkaankin. Toivottavasti nuppuja avautuu useampi kerralla, että saisin edes yhden hedelmän maistaa...

Kukkapenkeissä kukinnan ovat aloittaneet tarha-alpin lisäksi kultahelokki ja pienikukkainen daalia.

Molemmat kukkapenkit ovat vielä melko tyhjiä, joten rikkaruohoilla on tilaa kasvaa. Olen viikossa kitkenyt 4 ämpärillistä rikkaruohoja ja työ on edelleen kesken. Tarkoitus on tehdä penkeistä riittävän  reheviä, jotta rikkaruohot eivät mahdu kasvamaan. Siihen vaan taitaa mennä useampi vuosi, joten siihen asti kitketään ja kitketään ja kitketään...

Työt haittaa vapaa-aikaa, vai miten se oli...

Niin siinä käy loman loputtua, että pihahommat jää pakostakin vähemmälle. Mikä ihme siinä onkaan, että keväisin ja alkukesällä on aina kauhea into mennä pihahommiin työpäivän jälkeen. Mutta loman jälkeen väsyttää liikaa...

Leipomishommia pitäisi jatkaa, koska parin viikon kuluttua on serkkutapaaminen ja samalle viikonlopulle osuu myöskin katon pellitystalkoot. Aion leipoa jo edellisessä tekstissäni mainittua suklaa-kesäkurpitsakakkua. Ohje siihen löytyy herkkupeppujen blogista http://herkkupeput.blogspot.fi/2005/08/suklaa-keskurpitsakakku.html. Toisen kiinnostavan kesäkurppaohjeen löysin uusimmasta Ruoka-Pirkka -lehdestä. Melkein kuin porkkanakakku, mutta tehtykin kesäkurpitsasta, ohje löytyy myös täältä http://www.pirkka.fi/ruoka/reseptit/26177-makea-kesakurpitsapiirakka.  Sitä aion kokeilla...

Kukkapenkkiä olen yrittänyt kääntää. Teen sitä rikkaruohoiselle nurmikolle. Pääasiassa siinä kohdassa kasvaa leinikkiä, vuohenputkea, juolavehnää ja nokkosta. Niinpä päädyin poistamaan koko pintamaan. Ajatuksena oli, että yksi kottikärryllinen per ilta. Mutta eihän sitä tänäkään iltana jaksanut. Onneksi huomenna alkaa viikonloppu, josko silloin jaksaisi enemmän, paitsi että silloin muurataan saunamökkiin piippua ja minun hommani on kantaa tiiliä. Silti uskon ehtiväni kukkapenkkiinkin.

Pihalla kuljeskellessani näin upeannäköisen, ison, punaisen madon. Ihan piti kuvata ja laittaa avain antamaan osviittaa koosta. Aika komea...

Ajattelin, että joku perhosen toukka on kyseessä. Googlettamalla löysin lajinkin, puuntuhooja (Cossus cossus).

Päivän työsuunnitelmasta ja toteutuiko se

Eilen kävimme Ystävien kanssa testaamassa yhden Porvoon uusista ravintoloista. Siellä kerroin ilmeisesti turhan kovaäänisesti tämän päivän leivontasuunnitelmista, koska tarjoilija pyysi minua leipomaan maustekakkua. Osaisinkohan joskus hillitä kieltäni ?

No aamun aloitin sytyttämällä tulet uuniin ja tällä kertaa varmistin, että savupelti on varmasti auki. Tulen palaessa, ruisleipätaikinajuuren kohotessa päätin lähteä tyhjentämään loput viinimarjapensaat. Olin etukäteen päättänyt, että ainoa työ tälle päivälle on leivonta. Mutta eilen tulin keittäneeksi stevialiemen, josta tuli tyrmäävän makeaa, ällöttävän äitelää. Sitä halusin kokeilla viinimarjamehun makeuttamiseen, niin ihan pakko oli ruveta tekemään viinimarjamehua... Ihan pakko, koska toisena vaihtoehtona oli liekkien tuijottelu ja pasianssin pelaaminen.

Niinpä siis tyhjensin viinimarjapensaat ja todettava on, että valkoisesta viinimarjasta tuli paras sato, noin 5 litraa. Mustasta vain pari litraa, kahden punaisen pensaan yhteistulos oli noin 1 litra. Ensi viikolla leikkaan puskat ja annan kunnon tujauksen syyslannoitetta. Joskohan sillä heräisivät tuottaman satoa...

Viinimarjamehun poristessa itsekseen leivoin ruisleipää, mutta vaalean leivän kanssa meinasikin tulla jo ongelmia. Joku oli unohtanut katsoa jauhokaappiin, kun kävi ruokaostoksilla. Vehnäjauhopussi oli lähes tyhjä :( Jos asuisin lähellä kauppaa, olisin kipaissut hakemassa niitä. Mutta kun matkaa lähimpään kauppaan on 10 kilometriä, niin yhden unohtuneen tavaran takia ei kannata lähteä. Siispä mietin leivontasuunnitelman uusiksi. Päätin jättää pullapitkot leipomatta, mutta leipoa suklaa-kesäkurpitsakakun, siihen vehnäjauhot juuri ja juuri riittivät.

Tyytyväisenä itseeni jaksoin vielä kerätä ensimmäisen papusadon, 3 litraa. Ne ryöppäsin, pilkoin  ja pakastin. Osan tietenkin paistoin valkosipulivoissa ja söin... Ja joka välissä olen rentoutunut hyvän kirjan kanssa, jalat tuolille nostettuna. Kesä ja toiseksi viimeinen lomapäivä on kohta ohi...

Raivausta Potagerissa

Joskus huomaa tehneensä ylilyöntejä... Laajensin keväällä kasvimaan lajikevalikoimaa avomaankurkulla. Lueskelin kurkun kasvatusohjeita  ja niissä kehuttiin kurkkuyrtin tuovan pölyttäjiä kurkuille. Minä tietenkin kurkkuýrtin siemeniä ja istutin kokonaisen pussillisen niitä kurkkulaatikon keskelle. Hyvin lähtivät kasvuun, liiankin hyvin. Nyt kurkkuyrit peittävät lähes koko laatikon ja peittävät kurkuilta auringon. Kauniita ovat ja mehiläisiä ja kimalaisia pörisee niissä runsaasti. Minä vaan en tarvitse kurkuille pölyttäjiä, lajike on itsestään pölyttyvä. Niinpä tartuin saksiin ja katkoin suurimman osan kurkkuyrtin varsista. Muutaman jätin koristeeksi. Iloinen yllätys löytyi kurkkuyrttien alta, useita kurkunalkuja, parhaat lähes kymmensenttisiä :)

Toinen melkoinen kasvuongelma näyttäisi olevan spagettikurpitsa. En todellakaan ymmärtänyt sen kasvattavan kolmemetrisiä lonkeroita, jotka kasvavat ja kasvavat. Nyt ne peittävät välikäytäviä, hukuttavat samassa laatikossa kasvavat kesäkurpitsat alleen ja yltävät jo mansikkapenkkiin asti. Satoa näyttäisi tulevan runsaasti, jos kaikki alut kehittyvät valmiiksi hedelemiksi. Erityisen hankalaksi tilanteen tekee se, että spagettikurpitsan alut ovat samanvärisiä kuin kesäkurpat, lajike 'white long'. Vain muoto on eri, spagettikurpitsa pyöreä ja kesäkurppa pitkulainen. Silti vaikka spagettikurpitsa valtaa alaa, kesäkurpitsa on jaksanut taistella ensimmäiset valmiit hedelmät. Sadonkorjuuaika on alkanut, JEEEEEEE!!!!!!!

Vielä en ole tehnyt päätöksiä ensi kesästä, ensin täytyy päästä maistelemaan keitettyä spagettikurpitsaa. Lisää kasvatuslaatikoita on kuitenkin tiedossa, ainakin 6 kappaletta...

Juhannuksen juhlintaa

Juhannusta juhlittiin perjantaina kauniissa auringonpaisteessa, oli lämmintä ja ihanaa. Olimme sopineet ystävien kesken ruokalistan etukäteen. Alkupalaksi uusia perunoita, kalaa sekä salaatteja, pääruuaksi grillattua lihaa ja kasviksia sekä jälkiruuaksi jäätelöä tuoreiden mansikoiden ja aasianmintun lehtien kera. Kaiken jaksoi syödä, kun aloitimme viideltä ja jälkiruoka syötiin puolilta öin. Tässä kuva alkupalapöydästä :)

Kasvimaa ei tuottanut vielä satoa juhannuspöytään, ainoa itsekasvatettu oli ceasar-salaatin kaninliha. Se on ystävien tilalla kasvanutta. Kaninpoikasia on kiva silitellä ja paijata, ovat niiiiin suloisia, mutta valmiit paistit ovat melkoisia rohjakkeita, mutta erittäin maukkaita lautasella :)

Sateiden välissä olen aloittanut jo seuraavan rakennuspuuhan. Aion rakentaa terassilleni kaiteen. Pystylaudoitus löytyi valmiina ja maalasinkin ne jo viime kesänä. Juhannuspäivänä sahailin poikkilaudat oikeaan mittaan ja maalasin ne. Sirkkelillä olisi tullut tarkempaa jälkeä, mutta eihän sitä nyt juhannuspäivänä ilkeä koneita käyttää... Huomenna, jos maali on kuivunut, pääsen kokoamaan...

Pienenpienetkin vapaahetket vietän kasvimaalla. Yksi rikkaruoho sieltä ja toinen täältä, ei tunnu kitkeminenkään pahalta. Tänä kesänä kasvimaata ei ole katettu millään, silti rikkaruohoja on yllättävän vähän. Ja aina askeleet kulkevat papulaatikon luo, niitä en kyllästy ihailemaan... Ja aina pitää joitain pavun latvoja auttaa kohti tukinaruja. Ja kesäkurpitsa, se on ruvennut kukkimaan. Harmi kyllä kaikki kukat tällä hetkellä ovat poikia, mutta ehkäpä niitä tyttöjäkin avautuu kohta... Olen vain niin kärsimätön....