Päivän työsuunnitelmasta ja toteutuiko se

Eilen kävimme Ystävien kanssa testaamassa yhden Porvoon uusista ravintoloista. Siellä kerroin ilmeisesti turhan kovaäänisesti tämän päivän leivontasuunnitelmista, koska tarjoilija pyysi minua leipomaan maustekakkua. Osaisinkohan joskus hillitä kieltäni ?

No aamun aloitin sytyttämällä tulet uuniin ja tällä kertaa varmistin, että savupelti on varmasti auki. Tulen palaessa, ruisleipätaikinajuuren kohotessa päätin lähteä tyhjentämään loput viinimarjapensaat. Olin etukäteen päättänyt, että ainoa työ tälle päivälle on leivonta. Mutta eilen tulin keittäneeksi stevialiemen, josta tuli tyrmäävän makeaa, ällöttävän äitelää. Sitä halusin kokeilla viinimarjamehun makeuttamiseen, niin ihan pakko oli ruveta tekemään viinimarjamehua... Ihan pakko, koska toisena vaihtoehtona oli liekkien tuijottelu ja pasianssin pelaaminen.

Niinpä siis tyhjensin viinimarjapensaat ja todettava on, että valkoisesta viinimarjasta tuli paras sato, noin 5 litraa. Mustasta vain pari litraa, kahden punaisen pensaan yhteistulos oli noin 1 litra. Ensi viikolla leikkaan puskat ja annan kunnon tujauksen syyslannoitetta. Joskohan sillä heräisivät tuottaman satoa...

Viinimarjamehun poristessa itsekseen leivoin ruisleipää, mutta vaalean leivän kanssa meinasikin tulla jo ongelmia. Joku oli unohtanut katsoa jauhokaappiin, kun kävi ruokaostoksilla. Vehnäjauhopussi oli lähes tyhjä :( Jos asuisin lähellä kauppaa, olisin kipaissut hakemassa niitä. Mutta kun matkaa lähimpään kauppaan on 10 kilometriä, niin yhden unohtuneen tavaran takia ei kannata lähteä. Siispä mietin leivontasuunnitelman uusiksi. Päätin jättää pullapitkot leipomatta, mutta leipoa suklaa-kesäkurpitsakakun, siihen vehnäjauhot juuri ja juuri riittivät.

Tyytyväisenä itseeni jaksoin vielä kerätä ensimmäisen papusadon, 3 litraa. Ne ryöppäsin, pilkoin  ja pakastin. Osan tietenkin paistoin valkosipulivoissa ja söin... Ja joka välissä olen rentoutunut hyvän kirjan kanssa, jalat tuolille nostettuna. Kesä ja toiseksi viimeinen lomapäivä on kohta ohi...

Viimeiset kylvöt tehty, toivottavasti

Illan tullen tuli tehty viimeiset kevätkylvöt, nimittäin pavut. Kylvin sekä salkopapua, että pensaspapua. Ihastuin papuihin jo vuosia sitten, ja kasvatinkin salkopapua entisen rivitaloni pihassa, mutta viime kesänä en saanut niitä onnistumaan. Maa on kaiketi liian savista ja märkää pavuille. Itse asiassa papujen takia rupesinkin rakentamaan kasvatuslaatikoita.

HongKong mainosti lehdessään yrttejä, joten käväisin katsastamassa tarjonnan. Olivat sen verran onnettomia, että päätin jättää ostamatta. Mutta mukaani tarttui 2 terhakkaa stevian tainta. Ne istutin yrttilaatikkooni. Vielä en ole maistanut sitä, mutta sokeroimaton tyrnimehu on jo sulamassa. Siihen aion murskata pari lehteä makeutukseksi. Ajattelisin, että tyrnin maku on niin voimakas, että se peittää stevian mahdollisen keinotekoisen maun. Katsotaan ja kokeillaan...

Raparperit kaivoin esiin rikkaruohoviidakosta yhtenä iltana. Nurmikko oli ehtinyt liian pitkäksi, joten jotain oli tehtävä. Lisäksi raparperien lannoitus oli tekemättä, sehän viihtyy erittäin ravinteikkaassa maassa. Olen saanut ystäviltäni pari säkillistä kanien jätöksiä. Niiden pitäisi kuulemma olla sellaista, että voisi suoraan käyttää maanparannukseen, ilman kompostoimista. Tein kuitenkin multa-jätösseoksen (puolet ja puolet) ja sitä lapioin viiden sentin kerroksen raparperin juurelle. Toivottavasti lannoitus innostaa raparperin kasvuun, että saisin leipoa iki-ihanaa raparperipaistosta ja liottaa raparperimehua. Sitä odotellessa ihailen auringonsäteiden siivilöitymistä koivunoksien läpi ja ihanaa vihreää maailmaa ja suunnittelen uutta. Kuistilla odottaa 2 maa-artisokkaa istuttamista, perennapenkki pitäisi perustaa nurmikko rajata jne jne.... Silti elämästä voi nauttia ja ottaa rennosti :)