Lisää kirjoja

Lisää kirjoja, vaikka kirjahyllyt jo pursuavat täysinä... Lisää, lisää, lisää vaan....

Joululahjana on kiva saada kirjoja, yleensä kerron aika selkeän toiveen. Tänä vuonna sain Tuija Lehtisen uusimman romaanin sekä ihanan Suomalainen metsäpuutarha-kirjan. Metsäpuutarha-kirjaa olen himoinnut sen ilmestymisestä lähtien, mutta en ole raaskinut sitä ostaa. Ja nyt sain sen :)

Tapaninpäivänä löysin sähköpostistani mainosviestin, että kirja-ale alkaa... Saman tien piti käydä tsekkaamassa kirjatarjonta ja kolme kirjaa hyppäsi heti silmille, että pakko saada. Tiistaina olin liikenteessä kaupungilla ja heti kävin kirjakaupassa. Siellä vasta laitettiin ale-tuotteita esille, vaikka sähköpostin mukaan ale oli jo alkanut. Pakko siis tilata nettikaupasta!!! Kun taas pääsin koneen ääreen ja rupesin tekemään kirjatilausta, totesin, että 2 kolmesta pakkosaada kirjasta olikin jo loppunut nettikaupasta. Siispä tänään taas uudestaan kirjakauppaan ja nyt minä sain ne!!!!!

Samalla tietenkin tarttui muitakin kirjoja mukaan. Käsityökirjat hankin ihan vain töitä ajatellen...

Taas riittää opiskeltavaa ja pohdittavaa, että mihinkä nämä kirjat saan mahtumaan, kun kirjahyllyt ovat jo ennestään ihan täysiä.... Kirjoja on silti pakko hankkia, niitä on kivempi lukea, selailla kuin tietokoneen näyttöä.

Paluu arkeen

Joulu on ohi ja arki alkanut. No ei ihan arki, koska lomaa on vielä jäljellä reilu viikko. Pelkkä kotona (siis vanhempien luona) oleilu ei enää huvittanut, jotain piti keksiä...

Eilen kävimme äitin kanssa yhdellä kirpputorilla (Karisma, Lohja). Minä en ollut käynyt siellä uudessa paikassa vielä kertaakaan, mutta vanha paikka oli siisti ja sieltä löytyi kaikenlaista kiinnostavaa. Äiti kyllä jo varoitteli, että paikka ei ole enää entisensä, vaan sekainen ja ahdas ja ankea. Niin olikin ja valtavasti uutta tavaraa myynnissä. Parasta siellä oli erilliset pitkät astiahyllyt, niitä oli kiva katsella, mutta mitään emme ostaneet.

Tänään oli vuorossa toinen kirpputori (Keskuskirpputori, Lohjalla sekin). Heti ovella meinasi tulla pakokauhu, koska ovea vastapäätä oli huonekaluosasto, jossa oli tavatoita monessa kerroksessa ja pienenpieni käytävä tavaroiden välissä. Rohkeasti uskaltauduin huonekalujen väliin ja sieltä sitten itsepalvelupöytien väliin. Itsepalvelupuoli olikin parantunut huomattavasti edellisen käyntini jälkeen. Siellä oli tilaa ja myyntipöydät olivat muuttuneet hyllyköiksi, joten tavarat olivat paremmin esillä. Teinpä sitten löytöjäkin...


Sain aikanaan 30-vuotislahjaksi Arabian 24h-sarjan vihreitä astioita. Ne ovat arkiastioina ja olen onnistunut rikkomaan 2 pastalautasta (käytän puurolautasena). Joskus olen nähnyt näitä kirppareilla, mutta hinta on ollut niin suolainen, että olen jättänyt ostamatta. Nyt oli hinta kohdillaan, joten ostin 2 pastalautasta rikkoutuneiden tilalle ja 1 murokulhon, joita myös käytän ahkerasti.

Sitten tein pienen heräteostoksen. Johtuu ehkä siitä, että tykkään värillisestä lasista... Löysin tällaisen hauskan tuikkulyhdyn...

Hauskaa oli kierrellä kirpputoreilla, alahyllyjen penkominen vaan tuotti vähän hankaluuksia. Tai enemmänkin ylösnouseminen, koska aamu alkoi reippaalla kuntosalitreenillä. Otin hiukan varovaisemmin, koska takana on kahden kuukauden flunssatauko, mutta yllättävän hyvin sitä jaksoi juosta ja treenata.

Iltapäivällä vein äitin kampaajalle ja livahdin itse kaupoille. Kirjakaupassa minun ei pitänyt käydä, mutta kävin kuitenkin. Mukaan lähti Aura Koiviston ja Risto Sauson Oma herne ja valitut pavut -kirja.

Tätä kirjaa olen himoinnut jo jonkin aikaa ja nyt se oli sopivasti -80 % alennuslaarissa, joten pakkohan se oli ostaa. Jospa rupeaisin kasvinjalostajaksi...

Illan tullen lähdin ajelemaan kotia kohti... Odotin jo innolla, onko minulla itäneitä siemeniä ja pelkäsin putkien jäätymistä, kun tulikin yhtäkkiä talvi.

Kotona oli kaikki hyvin ja suurin osa siemenistä itänyt...

Kohta on se aika, että postilaatikosta löytyy eri kauppiaiden siemenkatalogeja. Mikä on sen parempi ajanviete, kuin lukea niitä ja suuunnitella ja unelmoida tulevasta kesästä...

Mukavaa loppuvuotta puutarhaunelmien parissa!!!

Mikä päivä

Huh, huijaa, illassa ollaan ja melkein kaikki on jo tehty. Melkein eli vielä on jotain tekemättäkin päivän töistä.

Ihan tämän piti olla normityöpäivä, ja olikin. Oikein mukava päivä, nautittava jopa. Aamulla ennätin soittamaan yhteen facebook-ryhmässä ilmoitettuun numeroon, jossa olisi tarjolla juuri minulle sopiva nojatuoli. Sellainen pieni ja sinisävyinen, juuri sopiva makuuhuoneeseen. Soitin ja sovimme noudon iltapäiväksi.

Sitten oli työpäivän jälkeen vielä palaveri, sovittu loppuvaksi klo 15.30. Ja sen mukaanhan minä nojatuolinkin noudon sovin... Ehei, palaveri päättyikin vasta 16.00. Kiire, kiire, kiire, takoo takaraivoni. Miten minä ehdin kaiken, kiire, kiire, ressi, ressi...

Sitten kaupan kautta hakemaan nojatuolia. Kaupan kautta, koska halusin viedä nojatuolin lahjoittajalle kukkia kiitokseksi. Sitten vaan nojatuoli autoon ja menoksi... Paitsi että, minähän kävin eilen multaostoksilla ja auton takakontti on täynnä multasäkkejä. H...o!!!! Säkkejä järjestämällä ja lomittamalla sain nojatuolin menemään takakonttiin, mutta peräluukku jäi raolleen. Lähden silti ajamaan, hitaasti ja varovasti, auto piipittää aikansa, mutta tyytyy sitten kohtaloonsa...

Pääsen kotiin ja kannan nojatuolin paikoilleen, näyttää hyvältä :)

Uusi nojatuolini

Puoli tuntia aikaa syödä ja lähteä. Siinä ajassa pitäisi vielä kirjoittaa yksi ammattiyhdistystiedote koskien perjantaista mielenilmausta. Kiireessä ei saa mitään järkevää aikaiseksi, joten jätän tiedotteen kirjoittamisen parempaan aikaan, nautin teeni rauhassa ja lähden ajelemaan naapurikunnan kirjastoon, jossa esiintyy ehdoton ykkössuosikkini Enni Mustonen. Onneksi lähdin, koska siinä on nainen, joka osaa kirjoittaa hyvin ja puhua elävästi. Niinpä saimme kuulla, miten hänen kirjailijanuransa on saanut alkunsa: piti saada iso lasku maksettua, niin hän päätti kirjoittaa kirjan. Näin syntyi kuulemma Maitotyttö. Pakko kiittää Enni Mustosen miestä ja hänen ostostaan, koska olisiko meillä muuten näin loistavaa naisten romaanien kirjoittajaa. Ilokseni kuulin, että seuraava kirja Syrjästäkatsojan tarinoita on tulossa ja kaiken kaikkiaan sarjassa tulee olemaan 6 kirjaa, joista 3 on jo ilmestynyt. Viimeisimmän kirjan otin mukaani tilaisuuteen ja sain siihen omistuskirjoituksen. Kirjahyllystäni löytyy kaikki Enni Mustosen kirjat, mutta ei varmaankaan yhtään Kirsti Mannisen kirjaa. Niitä voisi ruveta keräilemään, mutta sitä ennen pitäisi varmaan saada kirjahyllyjä (eli seinäpinta-alaa) lisää.

Ja kun tulin kotiin, odotti tuulikaapissa ihana yllätys...

Pasuunakukkani oli aloittanut kukinnan. Ihan tämä ei ole sellainen kuin piti (vaaleanpunainen ja kerrottu), mutta ei haittaa... Katsotaan, ovatko 2 muuta pasuunakukkaa oikeanvärisiä ja kerrottuja, kun kukkivat ehkä ensi kesänä...

Ja nyt kirjoittamaan tiedotetta ja sitten voikin jo painua unten maille...

Kiirettä pitää

Uskomatonta, mikä kiire alkoi heti töiden alkamisen kanssa. Ei hyvä, koska minä en ehdi puutarhaan ollenkaan ja rikkaruohot rehottavat :(

Enpä minä töiden takia ole kiireinen, ehei, vaan jotenkin onnistuin laistamaan kotitöiden tekemisen lomalla ja nyt sitten on pakko hoitaa kaikki rästit pois. Olen pessyt ikkunat, kaikista kaikki 4 pintaa, järjestellyt hyllyjä, sain jopa viimeisen muuttolaatikon purettua jne... Hommaa on ollut niin paljon, että jätin viime perjantain taimitapahtuman väliin Mäntsälän Juustoportilla. En edes harkinnut Mustilan taimipäivää viime lauantaina, koska vanhempani tulivat tuomaan ja pystyttämään uutta telttaani. Aika hyvin se sopii paikalleen...

Uusi telttani

Niin mukavalta tuntui istuskella katoksen alla, että rupesin jo suunnittelemaan pergolan rakentamista... Aikataulu on vielä avoin.

Lauantaina ehdin kuin ehdinkin kiertelemään Porvoossa, Vanhan Porvoon asukasyhdistyksen järjestämässä pihakirppistapahtumassa. Oli kiva päästä kurkistelemaan vanhojen talojen pihoihin :) Kassiin hyppäsi 2 käsityökirjaa ja iki-ihana F.H. Burnettin Salainen puutarha. Niin ihana kirja, että se oli heti pakko lukea, vaikka siivoushommia olisi ollut...

Pikaisen puutarhakierroksen aikana huomasin, että muutama lilja on aloittanut kukintansa...

Lilja 'African Queen'

Lilja 'Aubade'

Ja mikä kummallisinta, muutama pelargoni on aloittanut siementuotannon. Tässä kuvassa on nimetön punainen ja hänen siemenpiikkinsä. Erikoispelargoneista 'Frank Headley' ja 'Cattolica' ovat tekemässä siemeniä.

Nimetön punainen ja siemenkota

Kiva kokeilla ensi keväänä  siementen itävyyttä ja sitä minkälaisia kukkia ja lehtiä siementaimet tekevät. Siementaimista ei koskaan tiedä, varsinkaan kun isästä ei ole varmuutta. Ahkeraliisat ja ruusuliisa ovat myöskin aloittaneet siementuotannon, lisäksi olen jo ottanut alppikärhöstä siemeniä talteen. Palsternakan siemenet eivät ole vielä kypsyneet, mutta niitäkin on tulossa.

Viimeinen lomapäivä

Aamulla suunnittelin, että tänään rentoudun ja otan rauhallisesti. Ja katinvillat, minä en ehtinyt ottamaan kovinkaan rauhallisesti... Ensin pyykinpesukone päälle, sitten luen ja juon pannullisen vihreää teetä sohvalla loikoillen ja päivän ohjelmaa miettien. Ensin kaupunkiin, rautakauppaan ostamaan ruuveja ja reikälevyjä portaisiin...

Löytyi sieltä muutakin... Poistivat tämän kauden siemeniä, 5 pussia eurolla. Pari satsia ostin... Eihän minulla vielä ole tarpeeksi siemeniä. Kiinnostavin pussukka ja uusi tuttavuus on pinaattikiinankaali, ikinä kuullutkaan. Ensi vuonna kokeillaan...

Sitten kirjakauppaan, koska Kaari Utrio esitteli valmista kirjaansa jo Facebookissa. Vähän harmittaa, että huomenna on mentävä töihin, koska nyt en voi lukea sitä yötämyöten.

Olen aloittanut jo lukemisen, en malttanut odottaa... Mutta olen silti ahkeroinut portaiden parissa ja nurmikkokin tuli leikattua...

Portaiden runkoa

Portaiden teko piti keskeyttää materiaalipulan takia. Se jatkuu keskiviikkona, kun saan isältä lisää materiaalia. Nyt saunaan pesemään lomapölyt pois ja sitten jatkuu seurustelu Kaari Utrion kanssa.

Kirja-ale ja lahjakirjoja

Tapaninpäivänä sain sähköpostiini viestin, että kirjakaupassa on alkanut ale. Kirjahullun ihmisen se saa suorastaan kiihtymään ja innostumaan, vaikka kirjahyllyt ovat jo ennestään täysiä, mutta enpä ollut kotona niitä katselemassa... Heti piti mennä verkkokauppaan katsomaan, että mitähän ihanaa alesta löytyykään... Todella paljon puutarhakirjoja :) Heti pisti silmään 2 kirjaa, kaksi "pakko saada"-kirjaa.

Niinpä sitten lauantaiaamuna raahasin äitini kirjakauppaan, että varmasti saan haluamani. Ja pöh, kirjakaupan ale alkaakin virallisesti vasta uuden vuoden jälkeen, verkkokaupassa se oli alkanut jo joulupäivänä. Ystävälliset myyjät kyllä kertoivat, että heillä on alehinnat koneella, jos haluamani kirjoja vaan on hyllyssä, niin ne myydään alehinnalla. Mutta ei niitä ollut :(

Kauppareissun jälkeen menin kiireesti koneelle ja verkkokauppaan, koska nämä kirjat minä haluan!!!! Tänään vihdoinkin sain NE:

Ale-ostokseni

"Pakko saada"-kirjat ovat siis Saila Roution Puutarha laatikoissa ja Susanna Rosenin Ihanat pelargonit. Roution kirjaan ihastuin heti sen ilmestyttyä, mutta jotenkin se vaan jäi hankkimatta, unohtui, kun ei siihen törmännyt edes kirjastossa. Pelargoneihin höyrähdin viime keväänä, kun tajusin, että on muunkinlaisia pelargoneja kuin punaisia. Olen useampaan otteeseen lainannut kirjastosta Rosenin Suurta pelargonikirjaa, ja himoinnut sitä myös itselleni, mutta se on ollut joka paikasta loppu. Nyt joulun alla löysin sen kuitenkin Itäkeskuksen Akateemisesta kirjakaupasta normaalihintaisena, mutta ostin sen silti, vähän niinkuin joululahjaksi itselleni...

Ja mikä minua kiinnostaa pelargoneissa, tottakai ne vanhat suomalaiset lajikkeet, mutta myöskin hiukan erikoisemmat: tulppaanipelargonit (valitettavasti oma Pandorani on jo heittänyt henkensä), tähtipelargonit ja linnunmuna- ja munankuoripelargonit. Reilun kuukauden kuluttua pelargoninpistokkaita tulee puutarhamyymälään ja parin kuukauden kuluttua on Saaren kartanolla Mäntsälässä pelargonien pistokasmyyntiä, päivämäärä julkaistiin jo Pelargonit-ryhmässä FB:ssä.

Otsikossa lukee lahjakirjoja, itseostettu pelargonikirja ei ollut ainoa kirjalahjani. Sain lahjaksi aivan ihanan neulekirjan: Sukupolvien silmukat. Kirjassa on vanhoja, pääasiassa karjalaisia kirjoneulelapasia ja -sukkia ohjeineen. Aivan mieletön. Nyt vaan pitäisi löytää aikaa ja viitseliäisyyttä ruveta kokeilemaan kirjoneuleen tekemistä. Mutta se vaatii ohuen langan ja puikot, minä kuitenkin neulon mieluummin hiukan paksummasta langasta, yleensä seiska veikasta. Ja sitten vielä vertaan omaa työnjälkeä isoäitini kirjoneuleisiin, hän on mestari kirjoneuloja!!!! Mutta joskus, sen lupaan.

Kirja-alessa

Kirjat ovat intohimoni. Luen paljon ja omistan paljon kirjoja - liikaa, kun muistelen edellistä muuttoa. Mutta silti, aina kun näen kiinnostavan ja edullisen kirjan, se on pakko hankkia, vaikka kirjahyllyihin ei enää mahdu lisää. Mutta ainakaan vielä en suostu ajatukseen, että kun ostaa uuden, pitää luopua yhdestä vanhasta.

Puutarhakirjat ovat käsityökirjojen ohella ehdottomia suosikkejani. Tällä kertaa mukaani tarttui muutama puutarhakirja paristakin eri paikasta:

Käsityökirjat ovat vastustamattomia. Mutta niiden suhteen olen jo oppinut käyttämään harkintaa. Ihan kaikkea en enää osta, koska monessa kirjassa on samaa asiaa, ainakin lankatekniikoissa. Mutta yhtään pipokirjaa kirjahyllystäni löydy, siksi sellainen piti hankkia. Ja tässä kirjassa on useita sellaisia malleja, jotka ajattelin neuloa, vaikka pipo ei sovikaan päähäni.

Ja ihan oli pakko ostaa betonikirja. Jo viime kesänä ajattelin kokeilla betoniruukkujen ja raparperilaattojen tekemistä, mutta en ehtinyt. Mutta ensi kesänä minulla toivottavasti on aikaa!!!!

Leipää en ole leiponut pitkään aikaan, nyt rupeaakin jo kaupan ruisleipä tökkimään, joten ruisleipää pitäisi ehtiä leipomaan. Jouluksi tein saaristolaisleipää, hyvää sekin, mutta ei sitä viitsi kaiken aikaa syödä, se on niin makeaa. Alesta löysin mielenkiintoisen leipäkirjan, jossa opastetaan taikinajuuren (sekä rukiisen, että vaalean) tekoa, jos ei sellaista saa keneltäkään tutulta. Kokeiltava on, vaikka en niin kauheasti happamasta leivästä pidäkään.

Ja viimeisenä ostoksena tuli nostettua koriin kirja "Kuinka ananas kuoritaan". Siinä vasta kiinnostaa asiaa kodinhoidosta.

 Kirjan johadannossa sanotaan näin: "Meillä kaikilla on puutteita arkitaidoissamme, ja useimmat meistä ovat valmiita välttelemään viimeiseen asti niiden korjaamista - ... Oppaasi ei yritä uskotella, että muodikkaan sitruunanpuristimen hankkiminen keittiöön on avain kodin onneen... Tämä opas lähtee oletuksesta, että mieluummin makaisit sohvalla kuin lakaisisit sen alustaa ja että pölynimurin rakosuutin tuottaisi sinulle mielihyvää ainoastaan, jos se olisi tehty suklaasta."

Varsin hauskoja asioita kirjasta löytyykin alkaen nykyisin kauhean muodikkaasta "Elämä järjestykseen" osiosta.  "Sotkujen mukana poistuvat myös huolet. Mikäli sotkuisuus on keskeinen osa sinua, noudata tätä kaksitoistakohtaista ohjelmaa, niin pääset eroon rojuistasi." Pitäisi vissiin noudattaa, koska tässä talossa on niiiiiin paaaaljon tavaraa, mutta ei mitään liikaa!!!

Kaipaan jo normaalielämään

Siis enpä uskoisi, että ajattelen näin vain viikon jälkeen. Suunnitelmia tälle sairaslomalle oli paljon, mutta oikeasti... Suunnitelmat olivat suunnitelmia ja minä olen istunut soffalla ja pelannut pasianssia. Kunto ei ole ollut esteenä tekemättömyydelle. Saamattomuus on vaivannut...

Minulle sopii pieni stressi, silloin tulee asiat hoidettua ajallaan. Nyt olisi ollut aikaa pienelle askarteluhetkelle, mutta edelleen joulukortit on tekemättä. Idea on ollut valmiina jo monta viikkoa, mutta toteutus, ei huvita... Onneksi tässä on vielä 2 päivää aikaa.

Olen minä sentään lukenut. Sairaalassa luin loppuun Kate Jacobsin Lohturuokaa. Ystävien keskuudessa kirja ei saanut hyviä arvosanoja, mutta ihan luettava se oli. Enemmän olisivat saaneet kertoa herkkujen valmistamisesta, että olisi tullut vesi kielelle. Toinen kirja, jota olen lukenut jo kohta vuoden ja aion saada sen loppuun ennen vuodenvaihdetta, on klassikko Sinuhe Egyptiläinen. Se on varsin kuvailevasti kerrottu, mutta ei minun makuuni lainkaan. Siksi kait sen lukeminen onkin kestänyt. Mutta hyvänä kannustimena olkoon, että otan kirjan 50 Shades of Grey käteeni vasta, kun Sinuhe on luettu. Enää vajaat 200 sivua jäljellä...

Välillä on pakko saada käsille tekemistä, joten olen ottanut sukkapuikot käteeni. Varovasti, etten innostu liikaa...

Sinisen sukan lankana on yksivärinen ja sinikirjava Seitsemän Veljestä lanka, Puna-kelta-oranssin langan olen itse värjännyt Cool Aid -mehujauheilla.