Minä, kirves ja alppiruusut

Eilen innostuin halkaisemaan ohuita haapapöllejä, tänään työpäivän jälkeen lähdin koettelemaan voimiani. Minä ja kirves rupesimme halkomaan paksuja haapapölkkyjä. Ensimmäisen iskun jälkeen ajattelin, että en pysty, en kykene. Mutta kymmenennen iskun jälkeen pölkky halkesi ja voi sitä riemua. Minä onnistuin!!!! Ja niinpä jatkoin ja jatkoin ja jatkoin... Pölli toisensa perään halkesi osiin ja pöllikasa pieneni. Ihan kaikkia en jaksanut, harmittavasti 3 pölliä jäi halkaisematta, mutta voimat loppuivat :( Viimeinen halkaisu on jo melkoista huitomista, ei niin kovin turvallista, joten pakko lopettaa. Huomenna tai ylihuomenna sitten ne loput...

Tuntuu ihan uskomattomalta, miten alitajunta toimii. Mikä asia pyörii mielessä ??? No ne rodot eli alppiruusut. Ja ihan on ollut pakko googlettaa ja tutkia lajikkeita ja yrityksiä, jotka niitä myyvät jne... Lajikkeetkin olen jo valinnut 'Saint Michel' tai 'Axel Tigersted' ja 'Elviira' tai 'Hellikki'. Eli siis korkeaa valkoista tienpuolelle ja matalaa punaista pihalle päin ja tietenkin kotimaista alkuperää. Alppiruusujen välissä tulee kulkemaan ihanan pehmeä metsäpolku... Pitäisikin lähteä alkukesästä käymään Mustilassa alppiruusujen ja atsaleoiden kukinta-aikaan, ne on niiiiiiiiin ihania. 1.6.2013 näyttikin olevan alppiruusupäivä Mustilassa.