torstai 14. maaliskuuta 2013

Haketusta

Tänään sitten haketusta oksasilppurilla. Suunnitelma oli yksinkertainen, toteutus ei niinkään helppoa. Ensinnäkin sähkö: En omista tarpeeksi pitkää jatkojohtoa, että voisin käyttää haketinta lähellä oksia. Lähin pistorasia löytyy autotallista, josta vedin jatkojohdon seinän läpi liiteriin ja sieltä oven kautta ulos. Paikka on tasainen, mutta oksat pitää siirtää hakettimen luo.

Toinen ongelma: Kun sain laitteeseen sähköt ja pääsin käynnistämään, kuului koneesta piiip-piiip-piiip. Uusi yritys - piiip-piiiip-piiip. Jotain vikaa siis. Ei kun sisälle hakemaan tulostettua suomenkielistä ohjekirjaa. Sen mukaan piipityksen aiheuttaa huonosti laitettu keräysastia tai irrallinen syöttötorven lukkoruuvi. Keräysastia oli kunnolla, joten lukkoruuvin (vai mikä se nyt olikaan, ohjeet jäi liiteriin) kimppuun ja se olikin auki. Kun sen kiersi kiinni, ja painoi käynnistysnappulaa, niin johan hyrähti kone käyntiin. Kuulosuojaimet päähän ja töihin.

Olin yllättynyt, kuinka paksuja oksia silppuri jaksoi hakettaa. En nyt muista ohjekirjan kertomaa millimäärää, mutta lähes neljä senttisiä kuitenkin. Haavanoksista tuli todella kaunista ja tasaista haketta, mutta kun laitoin koivun oksia, niin ne vissiin olivat liian kovia, etteivät hakettuneet kunnolla. Lisäksi ohuimmat koivunrisut kiertyivät terän ympärille.


Olin itse varsin yllättynyt oksasilppurin tehokkuudesta kuunneltuani isäni vähättelyä viikonloppuna. Ei tämä mikään ammattilaislaite ole, mutta riittävä kotikäyttöön. Muutaman tunnin urakoinnilla sain melkoisen hakemäärän aikaiseksi. Viikonloppuna jatketaan....

1 kommentti:

  1. Ihanaa katetta oot saanu, tarviisin tuollasen vehkeen minäkin.

    VastaaPoista