Tallinnan kuulumisia...

Tiistaina lähdin äitini ja kummityttöni (10 v) kanssa Tallinnaan. Matkan tarkoitus oli selkeä, Karnaluksiin ostamaan heppahuivilankoja. Mutta samalla halusimme viettää aikaa yhdessä ja käydä hyvin syömässä (opettaa lastakin syömään muutakin kuin hampurilaisia).

Sunnuntaina äitini kertoi kuulleensa, että tiistaina olisi Viron itsenäisyyspäivä. Todellisuudessa se oli keskiviikkona 24.2. Tuttavaltaan äitini oli kuullut myöskin, että kyllä siellä on kaupat ihan normaalisti auki...

Olimme puolen päivän jälkeen Tallinnassa, kävelimme hotelliin, laitoimme laukut matkatavarasäilytykseen ja lähdimme kävelemään kohti Karnaluksia. Halusin kuitenkin käydä ensin keskustorilla katsomassa olisiko siemenkauppa jo auki... Olihan se :) Ja mikä parasta, löysin Viagraa. En sitä, mikä ehkä ensimmäisenä tuli mieleesi, vaan tomaatinsiemeniä...

Ihan hirveän kauaa en saanut siemeniä ihailla ja valita, kummitytölläni oli kova kiire Karnaluksiin. Ja kerrankin voin sanoa, että onneksi hän hoputti minua!!!! Saavuimme Karmaluksiin 13.40 ja ovessa oli lappu, että he sulkevat ovensa juuri tänään, itsenäisyyspäivän aattona klo 14. Kiire tuli, mutta meillä molemmilla oli onneksi kauppalistat kirjoitettuna, joten niin sukelsimme pikaostoksille hyllyjen väliin. Me taisimme molemmat löytää kaiken tarpeellisen, ja äitikin löysi jotain, ennenkuin meille tultiin sanomaan, että suljemme kymmenen minuutin kuluttua.

Heppahuivilankoja ja aloitettu huivi

 Pakko oli kysyä myyjältä apua lankojen etsimisessä, koska lankoja on miljoonia keriä ja aikaa vähän. Mutta hyvää palvelua sain ja langat löytyivät :)

Ostin myös tuollaisen riviviivottimen (vai millä nimellä tuota pitää kutsua), koska kirjoneuleessa helposti sekoaa riveissä. Tuon ensimmäisen heppalapasen kanssa oli isoja ongelmia rivillä pysymisessä... Lapaset oli tarkoitettu kummitytölleni, mutta ne ovat niin isot, että siskoni ilmoitti omivansa ne, kunhan saan ne valmiiksi.

Kirjoneuleviivotin  käytössä

Käytiin myös kahdessa kangaskaupassa ennen hotellille paluuta. Minä ostin jälleen yhden tunikakankaan, äiti housukankaan ja kummityttö karvakangasta shetlannin ponia varten (keppihevosta). Taisimme olla kaikki tyytyväisiä omiin ostoksiimme, enää pitää miettiä, miten saamme kaikki tuotua kotiin....

Illalla lähdimme vanhaan kaupunkiin syömään. Yllätys oli melkoinen, kun huomasimme kuinka paljon poliiseja siellä oli. Poliiseja ja sotilaita oli vanhan kaupungin ympärillä, kuten myös vanhassa kaupungissa. Ilmeisesti he olivat varautuneet rauhattomaan itsenäisyyspäivään. Sama tehovalvonta jatkui vielä keskiviikkonakin. Meidän silmissämme kaupunki vaikutti rauhalliselta, takseissa liehuivat Viron liput, samoin osassa busseja, mutta keskustan kaupat olivat auki.

Rimissä kiertelimme ajankuluksi, ja yllätys, yllätys, minä löysin tieni siemenhyllylle...

Yleensä en osta siemensekoituksia, mutta tuo heinäsekoitus oli niin kiinnostava, että se oli pakko ostaa... Näiden lisäksi ostin vähän Kalevin tummaa suklaata, vain vähän koska enää ei saa heidän ihanan greippisuklaata, sitä olisin ostanut useita levyjä.

Suomessa pitäisi puhua enemmän Viron itsenäisyyspäivästä, koska suomalaiset eivät tiedä sitä. Eräskin suomalainen nainen kysyi minulta Viru-keskuksessa, että tiesinkö etukäteen itsenäisyyspäivästä. Hän ei ollut tiennyt ja kävi turhaan kolkuttelemassa Karnaluksin ovea. Ehkä mekin olisimme menneet Tallinnaan jonain muuna päivänä, jos olisimme tienneet itsenäisyyspäivästä riittävän aikaisin, vaikkei pyhäpäivä meitä lopulta haitannutkaan.