Lunta, lunta ja uutta multaa

Viikonloppu on ollut varsin rankka fyysisesti, sekä lauantaina että sunnuntaina on saanut tehdä lumitöitä. Vaikka teenkin lumityöt koneella, niin kyllä märän suojalumen linkoaminen on kovaa työtä. Lumilingossani ei ole ketjuja, joten pyörät jumittivat vähän väliä ja linkoa oli varsin raskasta työnnellä. Kyllä nyt saisi lumentulo jo loppua!!!! Yhtään en tarvitse enää lunta lisää, saisivat entisetkin sulaa pois...

Viikonloppuna olen lueskellut paljon puutarha.netin keskustelupalstaa. Erityisesti huomioni kiinnittyi mustanmerenruusukeskusteluun. Nostin oman purkkini viime viikonloppuna saunamökin ikkunalaudalle ajatuksella, ettei sieltä mitään tule, kun se lakastui niin aikaisin. Vähän tökkäsin sormea multaan ja pinnalle nousi käpy, jossa oli jo sentin mittainen alku. Joten päätin ruveta multahommiin...

Kaivelin mustanmerenruusupurkkia ja yllätyksekseni löysin sieltä useita eläviä käpyjä. Ihan uskomatonta, koska purkki oli ollut kuivana koko talven saunamökissä, jonka lämpötila on ollut max 10 astetta. Ja kertaalleen pääsi jopa pakkasen puolelle. Nyt on kävyt uudessa mullassa, purkin vien vielä saunamökkiin, jotta kasvuunlähtö hiukan hidastuisi.

Samalla kertaa kun kaivoin multapussin esille, päätin vaihtaa muille viherkasveille multaa. Ja ainakin santtu kaipasi jakamista. Samoin nukkumaija, joka oli varsin ränsistyneennäköinen, kun oli päässyt joululomalla kuivahtamaan. Siinä olikin niin tiukka, juuria täynnä oleva paakku, että se piti jakaa. En tiedä miten se olisi oikein pitänyt tehdä. Minä otin terävän veitsen ja leikkasin kasvin kahtia. Molemmat puoliskot laitoin tuoreeseen multaan. Leikkausoperaatiossa onnistuin katkomaan useammankin oksan kasvista, ne laitoin vesilasiin juurtumaan. Nyt vaan odotellaan ja toivotaan, että jakamisoperaatio onnistui ja nukkumaija jää henkiin ja tekisi joskus taas kukkia...

Valo lisääntyy

Niin siinä vaan käy, kun valo lisääntyy, niin mieli piristyy. Aamulla töihin mennessä huomaa valon lisääntymisen parhaiten. Välttämättä ei enää tarvitse pitkiä ajovaloja, illalla näkee tehdä lumitöitä luonnonvalossa... Kyllä se kevät tulee pian...

Keväänodotus on kova, kasvimaan kylvösuunnitelma on tehty ja siemenhyllyjä pitää tutkailla tarkasti. Ja usein niistä tarttuu jotain mukaan... Eilen kävin RobinHoodissa hakemassa kukkamultaa ja mukaan tarttui 10 pussia siemeniä. Nyt on lähes kaikki tarvittavat siemenet hankittu... Yllättävää oli, kun tutustuin halpissiementen lajikevalikoimaan, niin sieltä löytyi ihan samoja lajikkeita, mitä Isoäitikin myy. Ja huomattavasti halvemmalla... Laadussa saattaa olla eroja, mutta miten laatuerot huomaa siemenpusseja vertaamalla ? Siemenvarastosta puuttuu vielä salkopapu, joku vähän koristeellisempi pensaspapu ja avomaankurkku, koristekasvien siemenistä puuttuu ainoastaan sininen tuoksuherne.

Uusimmassa Kotipuutarhalehdessä oli kiinnostava juttu Kanna-harrastajasta. Kannoja saa ihailla myöskin kaupungilla kesäisissä ruukkuistutuksissa. Nyt tuli ajatus, että minäkin haluan... Ruukkuihin, etupihalle, koivun juurelle... Muutenkin aion kasvattaa liljoja ja daalioita ruukuissa, ainakin alkukesän, koska salaojien kaivamisen takia kukkapenkkini valmistuu vasta kesäkuun puolivälissä, ehkä...

Kesä, voi kuinka sinua odotan!!!!!

Piristystä

Piristystä kaipailen elämääni. Kylvin herneenversoja, ostin ilokseni soilikin.

Silti tympii... Soilikki on todella kaunis kasvi. Se muistuttaa isoäidistäni, jolla oli useita kukkivia soilikkeja lapsuudessani. Kunpa saisin pidettyä tämän yksilön hengissä pitkään... Ja tottahan unelmissani siintää ajatus soilikin lisäämisestä... Katsotaan, josko löytyisi innostusta. Mustanmerenruusun kävin siirtämässä saunamökin kaapista ikkunalaudalle. Katsotaan herääkö se henkiin. Sen suhteen olen pessimisti, koska se kuivui liian aikaisin kesällä...

Parin viikon takaiset perennakylvöt vein tänään ulos lumihankeen. Siellä ne nyt kylmettyvät kasvulaatikoiden välissä lumikerroksen alla. Saas nähdä, riittääkö tällainen reilun kuukauden hankiulkoilu kylmäkäsittelyksi. Toivottavasti.

Kauppojen siemenhyllyjä olen tutkaillut ahkerasti. Kylvösuunnitelma on tehty, joskin sitä on vielä hiukan muokattava. Sillä en voi kylvää juureksia sellaiseen laatikkoon, joka on vielä lautoina liiterissä. Laatikot kuitenkin valmistuvat aikaisintaan toukokuun lopulla. Olen ostanut jo 3 pussillista siemeniä: ananaskirsikkaa, mansikkakoisoa ja krassia. Krassillakaan ei ole kiirettä, mutta ananaskirsikat pitää kylvää jo maaliskuun alussa, että ehtivät tuottamaan satoa loppukesällä. Ajatuksena on kokeilla joka kesä jotain uutta. Viime kesänä kokeilin steviaa, mutta en innostunut, enkä jatka sen kasvatusta.

Kevätkylvöt aloitettu

Vihdoinkin ehdin kylvämään... Kirja- ja lehtitiedon perusteella olen jo myöhässä, mutta ei voi mitään... Yritän kuitenkin kokeilla hankikylvöä.

Yhtään siementä en ole vielä ostanut, lähes kaikki olivat itsepoimittuja tai ystävältä saatuja. Vain loistoesikon siemenet ovat ostettuja, mutta parin vuoden takaa. Loistoesikon lisäksi kylvin parvitulppaania, unikkoa, ruskoliljaa ja palavaa rakkautta.

Siemenet saavat nyt muutaman päivän totutella multaa, mutta sen jälkeen kaivan ne syvälle lumihankeen. Ja sitten katsotaan, tuleeko niistä mitään... Mutta niinhän se on, että yrittänyttä ei laiteta ;)

Uusi tapa neuloa sukkia

Olen neulonut sukkia paljon, värjännyt niihin itse langat, punninnut jämäkeriä, että saisiko niistä vielä... Ja monesti tulos on ollut tämä:

Jälkimmäiseen sukkaan ei riittänytkään lanka. Niina kertoi blogissaan kiinnostavasta tavasta neuloa sukkia, varpaista alkaen ja kaksi sukkaa kerralla. Minun oli ihan pakko saada sama kirja (Melissa Morgan-Oakes: Varpaista varteen. Neulo 2 sukkaa kerralla). Kirjassa on aluksi ohje harjoitussukkiin, jotta oppii tekniikan. Minä tein sukista punaisen ja vihreän käyttäen jämiä Novitan Polkka-langasta. Puikkona olisi pitänyt olla metrinen pyöröpuikko, mutta minä käytin 80 senttistä, koska sellainen löytyi kotoa. Hyvin onnistui silläkin nämä pienet sukat.

Päätin kerrankin noudattaa ohjeita, mutta mutta... Pakko oli ruveta soveltamaan. Kantapohjan kavennukset: ohjeessa käskettiin neulomaan silmukat takareunoistaan yhteen. Minusta kavennuksista tulee siistimmät, kun tekee ylitsevetämiskavennuksen. Ja sitten tässä ohjeessa vahvistettua neuletta tehtiin vain kantalappuun, ei kantapohjaan, joka kuitenkin on kovemmalla kulutuksella. No nämä ovat harjoitussukat, joten tein kantalapun sileää neuletta. Ja varren tein kokonaan joustinneuletta...

Seuraavaksi teen tällä tavalla pitsineulesukat itselleni käyttäen itsevärjättyä lankaa.

Kylmää ja kaunista

Oi, aurinko paistaa ja saa koivun latvat kimaltelemaan. Ihania, mutta kylmä on. Tänä aamuna mittari näytti -30,6 astetta.  Joten koivuja ihaillaan vain sisätiloista leivinuunin lämmöstä nautiskellen. Näin kylmällä ilmalla ei viitsisi lähteä lainkaan ulos, mutta...

Päätin silti hyödyntää ulkoilman kylmyyden. Petivaatteet lensivät ensimmäisenä ulos. Nyt saavat pölypunkit kylmää kyytiä, vaikka enpä tiedä kuolevatko ne. Raikas tuoksu niihin ainakin tulee. Samalla kerralla täydensin molempien talojen polttopuuvaraston. Niin kylmä oli, että lämmin hengitysilma harmaannutti hiukseni kuuraan...  Näinpähän mitä on edessä joskus tulevaisuudessa ;)

Toinen kylmää ilmaa vaativa homma on pakastimen sulatus. Saunamökin pakastimen sulatin jo pari viikkoa sitten, mutta sisällä olevan kaappipakastimen sulatusta olen siirtänyt ja siirtänyt. En tiedä miksi, ehkä laiskuuttani. Mutta tänään sen teen...

Luontohavaintoja kotipihalta

Pystytin pihalle keittiön ikkunan taakse lintulaudan alkutalvesta. Alkuun siellä vierailikin lintuja, mutta sitten ne katosivat. Ketään ei ole näkynyt ja silti lintulaudan siemenet vähenevät. Ja se on herättänyt ihmetystä. Tänä aamuna ne sitten näin, nimittäin jälkiä lumessa lintulaudan luota...

Jäljet näyttävät jonkun siimahännän jättämiltä, mutta koska jälkiväli on aika pitkä (hanska mallina), niin pieni pelko on, että jäljet on rotan aikaansaannoksia... Ja kun tuo kolokin lintulaudan juurella on noin iso... En kyllä tykkää, jos naapurina asustelee rotta. Mutta pystyykö rotta kiipeämään harjanvartta pitkin lintulaudalle syömään ? Ja kestäisikö harjanvarsi ja sen päässä oleva irtonainen lintulauta rotan painon ? Täytyy ruveta tarkkailemaan tilannetta, kyttäämään ;)

Haasteita virkkaamassa

Jo aiemmin kirjoitin ja laitoin kuvan parista virkatusta patalapusta. Innostus on jatkunut ja minulla on nyt 6 erilaista patalappua. Kuvia ilmestyy tänne myöhemmin, kunhan kaikki langat on päätelty. Tylsää puuhaa, joten sen kanssa tulee vetkuteltua. Kaikki patalaput on valittu sen perusteella, että haluan oppia uutta. Ja samasta kirjasta, mistä patalappuohjeet on, kokeilin myös näkkileivän leipomista. Hyvänmakuisia, helppotekoisia, ja tänään jo melko kovia...

Toinen virkkaushaaste minulle, patalappujen ohella, oli neuleen korjaus. Sain ennen joulua 3 ohutta neuletta korjattavakseni. Tässä yksi ja ehkä se haasteellisin, jos huomioidaan reiän koko.

Kaivoin virkkuukoukkuvarastoani ja löysin sieltä perintökoukun (Kiitos Mummi!!!!). Koukunvarressa oli kokonumerona 9, joka ei ainakaan ole millimetrimitta. En myöskään löytänyt muuntotaulukkoa, josta olisi selvinnyt millimetrikoko. Epäilen, että koko voisi olla jotain 0,25, niin ohut se on. Ikinä ennen en ole virkannut näin ohuella koukulla. Omaan käteeni sopii paremmin paksut, yli 3, puikot ja koukut.

Kun sopiva koukku oli löytynyt, oli reiänkorjaaminen helppoa. Ketjusilmukoita virkaten jokainen pudonnut silmukka nousi ylös. Ja sitten vaan piti estää silmukoiden uudelleenpurkautuminen ja ommella ratkennut sauma kiinni. Helppoa, kun vaan viitsii...

Tällainen siitä sitten tuli...

Korjattu kohta on vähän epätasaisempi kuin muu neulos, mutta ei sitä kainalossa kukaan näe. Roskapussi saa odottaa tätä neuletta vielä jonkun aikaa ;) Vaatteiden korjaaminen kunniaan!!!!!!

Taas yksi ongelma ratkaistu

Tässä talossa on paljon ongelmakohtia, joten on ihanaa, kun joku asia ratkeaa. Ja ratkaisu löytyi tällä kertaa vahingossa :)

Ongelmana on ollut liesituuletin, liian lyhyt liesituuletin.

Tuota rumaa ilmastointiputkea olen katsellut reilut 2 vuotta ja miettinyt, että sen peitoksi pitää tilata hiukan levenevä rosterikappale, koska katon läpivienti ei ole samassa linjassa liesituulettimen kanssa. Kysyin saunamökin piipunpellittäjältä, josko hän voisi tehdä sopivan kappaleen. Hän kieltäytyi, koska rosteri kuulemma tylsyttää leikkurin terät. Googlettamalla yritin etsiä toista peltiseppää, jota ei nyt sitten tarvitakaan...

Miten onnistuin ratkaisemaan ongelman: Rupesin siis pesemään seinää katonrajassa - tarkoitus on maalata muiden seinien väriseksi sellaiset kohdat, joihin ei tule seinälaattoja - ja nojasin hiukan tuulettimen rosteriputkeen. Ihmettelin, kun putki antoi periksi. Olen nimittäin luullut, että rosteri on kestävää, että se kestäisi 100-kiloisen nojaamisen. Joten otin kiinni yläreunasta ja oho, se lähti irti. Oho, se olikin SINITARRALLA kiinni ja OHO, TÄSSÄHÄN ON 2 ROSTERIPUTKEA PÄÄLLEKKÄIN!!!!! Ja rosteria voi taivuttaa, niin että ruma, vinosti kulkeva ilmastointiputki saadaan piiloon.

Nyt rosteriputki makaa keittiön lattialla, siirtyy ehkä saunan lauteille odottamaan maalauksen valmistumista ja välitilan laatoitusta, vasta sen jälkeen se asennetaan paikoilleen. Mutta olen tyytyväinen ja onnellinen, että liesituuletinongelma sai helpon ja edullisen ratkaisun.

Sadonkorjuussa tammikuussa

Totta, kävin korjaamassa satoa pihalta, lumiselta pihalta.
Päätin kokeilla Ystävän pessimismistä huolimatta kaivaa maata. Eilen tein lumityöt maa-artisokkien päältä ja tänään lähdin kaivamaan. Talikkoa en löytänyt, joten pistolapiolla kaiveltiin. Kaivuutyötä helpotti kaksi lumesta törröttävää kukkavartta. Voisin kuvitella, että jos joku minut olisi nähnyt kaivamassa vati mukana, hän olisi pitänyt minua hulluna. Eihän tammikuussa voi kerätä puutarhasta satoa. Mutta maa oli sulaa lumen alla.

Ja sieltähän niitä löytyi, muutama nätti molluska ja melko sileä sellainen. Olen aina luullut, että maa-artisokat ovat "epämuodostuneita" ja sen takia vaikeita kuoria. Mutta nämä olivat kauniita.

Sato ei ollut suuren suuri, noin 10 kappaletta sieltä löytyi. Kesällä sen sitten näkee löytyikö kaikki mukulat. Ne kun lähtevät kasvamaan pienestäkin mukulanpalasta. Toisaalta kasvupaikka on valittu sellaiseksi, että ei haittaa, vaikka maa-artisokka lähtisikin leviämään.

Nyt kuorimaan satoa ja keittämään soppaa. Maa-artisokkakeitto on hyvää.

Vielä sadonkorjuuta odottavat palsternakat ja mustajuuret, mutta niiden päällä on puolimetrinen kinos, joten ne saavat odotella kevättä.