Etupihan kukkakierros

Kukkapenkkejä suunnitellessa olisi tärkeää muistaa, että siellä olisi aina jotain kukassa. Etupihan kukkapenkeissä en ole ihan onnistunut saamaan jatkuvaa kukintaa. Mutta sitä korjaavat eiliset ostokset Lammilta... Mutta onpa etupihalla sentään muutamia kukkia, ei pelkkää vihreää lehtimassaa.

Minulla on 2 eri henkilöiltä saatua keltapäivänliljaa... Kuitenkin ovat ihan erikeltaisen sävyä ja kukatkin ovat erimuotoiset. Onko toinen keltapäivänlilja ja toinen kultapäivänlilja, kauniita ovat molemmat.

Kummankin päivänliljan pitäisi olla suhteellisen vanhaa perua eli eivät ole mitään ihan uusia lajikkeita. 

Liljoista kukinnan ovat aloittaneet ruskolilja ja keväinen liljahankintani 'Jet Fire' (kelta-oranssi). Jet Fire on ihan yhtä loistavanvärinen kuin liljapussin kuvassa, mutta ihan hirveän hyvinvoivalta se ei näytä.

Lilja 'Jet Fire'

Ruskolilja

Korallikeijunkukka, jonka epäilin menehtyneen keväällä, innostuikin uuteen kasvuun ja kukkimaankin...

Korallikeijunkukka

Aiemmin keväällä kyselin, että voisiko tämä olla keltavaleunikko ja onhan se!!! Ihanaa, että hän säilyi hengissä!!!

Keltavaleunikko

Akileijoista tykkään, mutta tämän yksilön kohtalo menee harkintaan. Olen hänet itse siemenestä kasvattanut, siemenpussissa luki Akileija puna-keltainen. Hm, sanoisin värin olevan enemmän vaaleanpuna-keltainen.  Kiinnostuneena odotan kuitenkin tuon vasemmalla puolella olevan nupun avautumista, koska nuppu on kokokeltainen, toisinkuin tämän vaaleanpuna-keltaisen nuppu.

Vaikka välillä harmittaakin nämä epäonnistuneet siemenkasvatukset, niin silti aion jatkaa kasvatuksia... Koskaan ei voi tietää, mitä saan aikaan... Nyt yritän vahtia varjohiipan siementen kypsymistä, jos saisin sitä lisättyä omilla siemenillä...

Onneksi ensi viikolle on luvattu poutaa, niin pääsen vihdoinkin jatkamaan uuden alueen kitkemistä, rupeaa jo tympimään tämä sisällä oleilu...

Pelargonitapaaminen Ruusunmekossa

Jo viime suvena Ruusunmekon emäntä kyseli Facebookissa, että olisiko kiinnostusta pelargonitapaamiselle. KYLLÄ on, eikä 100 kilometrin ajomatkakaan haittaa... 

Tänään se tapaaminen sitten oli :) Sää ei ihan suosinut, mutta eipä se innokkaita pelargoniharrastajia myöskään haitannut. Ja mikä parasta, pääsimme tutustumaan ruusunmekon ihanaan puutarhaan... 

Näistä koristeista tykkäsin erityisesti, varmaankin siksi, että en osaa koristella omaa puutarhaani tällaisilla...

 Kasveista mieleeni jäivät kurjenpolvimatot, mutta erityisesti tämä tuntemattomaksi jäänyt ihanuus...

Ja sitten emännän pelargoneja... Miksi olen ottanut vain yhden kuvan heistä ????

Kiitos Ruusunmekon emännälle järjestelyistä!!!! Oli todella ihanaa tutustua sinuun, pelargoneihisi ja puutarhaasi <3

Tästä tapaamisesta minulle jäi muistoksi 10 uutta pelargonilajiketta :)

Heh, ja kotimatkalle lähdin Ruusunmekon emännän ja muutaman muun pelargoniharrastajan suosituksesta Porkkalan kartanon taimimyymälän kautta. Vähän siitä tuli ylimääräistä mutkaa, mutta minähän olin kesäretkellä. Kyllä kannatti!!!! Löysin tämän ihanan esikon, lajikelappua siinä ei ollut, mutta ainoa tietämäni vihreä esikko on 'Green lace'. Tämä on ollut jo jonkin aikaa pakko saada listallani...

Sitten mukaan lähti melkein kaksoset eli kerrottukukkainen verihanhikki ja kerrottukukkainen punakellukka.

Kerrottukukkainen verihanhikki

Punakellukka

Säästä huolimatta oli mukava retkipäivä Hämeessä :) Seuraava puutarharetki suuntautuukin Poriin parin viikon kuluttua...

Tuholaisia

Olen jatkanut kukkapenkkien kitkemistä tai itseasiassa sain sen homman tänään päätökseen :) Tältä erää... Takapihalla akileija 'Crimson star' kukkii ihanasti ja juurelta löysin jo pieniä siementaimiakin...

Mutta löysin muutakin, jotain ikävämpää :(

Molempien kasvien alalehdet oli syöty, vain lehtiruodit olivat jäljellä... Ja mitä löysinkään, kun tutkin puoliksisyötyjä lehtiä...

Valtava toukka-armeija rouskutti akileijojani suihinsa. Ryhdyin torjuntahommiin... Alkuun keräsin toukkia kouraani, mutta niitä riitti ja riitti ja riitti, aina vaan löytyi lisää, joten kävin hakemassa vesikupin, johon toukkia upotin. Niitä oli niin paljon, että meni laskuissa sekaisin, mutta arvioin, että toista sataa toukkaa hukutin. Vieläkin toukkia löytyy, mutta ei enää samanlaista armeijaa.

Mikseivät linnut, esimerkiksi pelastamani västäräkit, syö näitä toukkia ???? Auttaisivat vähän...

Muuallakin on tehty tuhoja. Olin viikonlopun poissa kotoa ja sillä välin oli temmelletty potagerissani :( Sipuleja oli revitty maasta ja heitelty jopa ihan eri laatikkoon.

Pioninalku kuten myös kuunliljan taimet, jotka olivat purkeissa tyhjän mansikkalaatikon päällä olivat saaneet kyytiä.

Mikä ihme otus tällaisia tuhoja tekee, kun mitään jälkiäkään ei näy ? Toivottavasti pioni, joka oli katkennut, selviäisi silti hengissä tästä koettelemuksesta. Kuunliljat olivat onneksi ehjiä.

Lomaa ja menoa...

Huh, viikko lomaa on takana ja minä taas ihmettelen, että mihin se aika on mennyt... Mitään en ole saanut tehtyä, vaikka olen lomalla ja olen kotona... Paitsi, että olenhan saanut ja vaikka mitä...

Olen käynyt vanhempieni luona jo kahteen kertaan, samoin isoäitini luona, olen juhlinut serkkuni polttareita, olen käynyt taimivaihdossa, olen juossut, olen jumpannut, olen kitkenyt, olen pessyt pyykkiä, olen ollut frisbeegolffaamassa...

Heh, päätin loman kunniaksi aloittaa juoksuharrastuksen. Koko talven juoksin viikottain juoksumatolla, mutta kesällä en halua sulkeutua hikiseen kuumaan kuntosaliin, vaan päätin kokeilla juoksemista ulkosalla. Jotta en heti alkuunsa rikkoisi paikkojani, otin avukseni Jokanaisen juoksukirjan... Ensimmäinen treeniviikko on takana ja 3 juoksulenkkiä :) Huomenaamulla juostaan taas...

Vanhempieni luo mennessäni poikkesin sekä Porvoon että Vantaan Tammiston Plantagenissa. Sain syntymäpäivälahjakseni lahjakortteja kyseiseen liikkeeseen ja yksi korteista ohjeistettiin käyttämään atsalean hankintaan (toivoin atsaleaa, mutta sitä ei enää elokuussa myyty). Porvoossa ei ollut ainuttakaan atsaleaa myynnissä, joten siksi pysähdyin vielä Tammistoon. Tammistossakaan ei ollut enää haluamaani kelta-atsaleaa, mutta jotain muuta oli....

Puistoatsalea 'Nabucco'

Olin siis etsimässä kelta-atsaleaa, mutta tämä punainen 'Nabucco' lumosi minut loistavalla värillään. Ostin 2 tainta, koska minulla on jo 3 revontuliatsalea 'Mandarin Light'ia. Näiden seuraksi hankin vielä 1 - 2 keltakukkaista kasvia, ehkäpä kotimaista tuotantoa olevia 'Onnimanneja'.

Alkuviikkoon sattui myös hauska tilanne. Istuin aamuisen juoksulenkin uuvuttamana sohvalla ja katselin telkkaria. Yhtäkkiä kuulen omituista kolinaa pihalta. Rupean tietysti etsimään sen lähdettä ja katselen naapurin pihalle, että mitä siellä tapahtuu, koska naapurit eivät olleet kotona (nyt uskallan jo kertoa tästä, kun naapurit ovat palanneet kotiin). Kurkistelen ja katselen, mutta en huomaa mitään erikoista, nousen sohvalta lähteäkseni mennäkseni toiseen ikkunaan, niin huomaankin omalla pihallani vieraan pakettiauton ja 2 miestä... Vaikka lupasivat ilmoittaa tulostaan etukäteen, eivät sitä kuitenkaan tehneet, he tulivat asentamaan saunamökkiin kattotikkaita ja sadevesikouruja :)

Nyt on tämäkin asia kunnossa, vain 4 vuotta kattoremontin jälkeen. Piipunhattu vielä puuttuu, mutta sekin on jo tilattu. Laskusta piti kuitenkin reklamoida, koska laskussa ei oltu eritelty työkustannuksia. Ja ilman sitä ei verottajalta heru kotitalousvähennystä.

Tuossa hommassa oli vain tilaajana ja miehet hoitivat asennuksen. Minä itse käytin aikani kitkemiseen. Ensin putsasin marjapensaiden alustat, sen jälkeen jatkoin kukkapenkkien kitkemisellä ja sitä hommaa riittää ja riittää... Mutta parin päivän urakoinnin jälkeen pääsen ehkä jo kaivamaan sitä uutta istutusaluetta, johon nuo atsaleatkin menevät...

Kitkemisen lisäksi kokosin yhden palapelin, nimittäin puutarhani ensimmäisen ruusukaaren... Ihan on Lidlin laatua eli toivottavasti kestää edes tämän kesän. Mutta kun halavalla sai, eli puoleen hintaan (6 €) Ensimmäinen mutta tuli heti kokoamisohjetta lukiessa. Työvälineluettelo oli kattava: ristipääruuvimeisseli, jakoavain, kuminuija ja 2 miestä. Kaikki muut työkalut löytyi, mutta ei kahta miestä. Päätin, että 1 nainen korvatkoon 2 miestä ja hyvin onnistui... Vasta pystytysvaiheessa kaipasin itselleni kaveria...

Siinä se nyt seisoo pystyssä, selvisi jopa Salomonista... Maakiinnitys on niin heppoinen, että sille pitää jossain vaiheessa tehdä jotain. Kaari oli tarkoitus juntata maahan 10 cm korkeilla U-piikeillä. Mutta kun niitä hakkasi kuminuijalla maahan, niin tottahan ne vääntyivät eli ovat nyt mallia kiereinen-S. Kukkaruukut, joihin kylvin ruusupapua, tukevat ruusukaartani...

Lintu hormissa

Huh, mikä viikko onkaan takana... Olo on väsynyt, mutta onnellinen, kesäloma alkoi tänään :) Niin paljon on ollut töitä, että tännekään en ole ehtinyt, enkä pahemmin puutarhaankaan. Mutta huomenna on kaikki toisin...

Elefanttivalkosipuli kukkii komeasti

Tänään istuskelin sohvalla ja kuuntelin linnunpoikasten piipitystä. Piipitys kuuluu selvästi, koska pesä on savupiipussa. Yhtäkkiä joku piipittää paljon kovemmin ja lähempää... Jonkun aikaa kuuntelen ja ihmettelen, ennenkuin tajuan epäillä, että piipitys kuuluu piipun sisältä. Apua, mitä mä nyt teen ???? Palokunta ? Ei. Naapuri ? Ei. Minä itse ? Yritän ainakin...

Mutta miten, en omista haavia. En uskalla avata piipunpohjan luukkua, ettei lintu pääse karkaamaan taloon sisälle. Apua, mitä teen ? Päätin teipata läpikuultavan muovipussin luukun kohdalle ja toivoa, että lintu tulisi valoa kohti...

Mitään ei tapahdu... Yritän rakentaa haavia hyttysverkosta, mutta siitä tuli liian heppoinen, ei hyvä. Mietin jo, että soittaisinko ystäväni apuun. Mutta toisaalta tuo seinän ja leivinuunin väli on niin ahdas, että ei siihen toista mahdu, hyvä jo minä itsekään.

Niin jätin muovipussin paikoilleen ja poistuin sohvalle odottamaan ja toivomaan. Toiveeni toteutui ja linnunpoikanen siirtyi muovipussiin. Ja muovipussissa vein hänet ulos...

Pelastettu västäräkin poikanen

Poikasen jätin ulos ja toivoin, että hän selviäisi hengissä.

Nuohoojalta täytyy kysyä, että pystyisikö tuota piippua verkottamaan, niin ettei västäräkki pystyisi siellä pesimään. En välttämättä haluaisi suorittaa tällaisia pelastusoperaatioita toiste.

Kotikuntosalilla

Talvikaudella on mukavaa rehkiä hikisellä, tunkkaisella kuntosalilla, mutta näin keväällä minua ei saa sinne kuin pakottamalla. Kotipihalla on niin paljon puuhaa, ja se on riittävän tehokasta minun kropalleni... Koko päivän olen taas ollut ihan pihalla, edes kauppaan en viitsinyt lähteä...

Olen jatkanut potagerini kimpussa ja jatkan edelleenkin... Mutta yksi työvaihe tuli valmiiksi. Onneksi, koska enempään ei selkäni olisi suostunut... Olen saanut mansikkalaatikot valmiiksi, uudet taimet on vielä ostamatta, mutta muuten laatikot ovat valmiit. Niinpä rupesin jatkamaan viime kesänä aloitettua sorareunusprojektia...

Lautareunus on juurikin niin vino ja kiero kuin laittajansakin :) Mutta kun yksin tekee, eikä käytä mitään tukikeppejä, niin mitä muutakaan voi odottaa. Kelpaa silti minulle!!!

Tässäpä muutamia ennen ja jälkeen kuvia...

Keskikäytävä:

Kaivon luona:

Tuo porrasaskelma on hiukan keskeneräinen, koska vasenta laattaa pitää hiukan leikata, eikä sitä kuulemma kannata hakkaamalla muotoilla. Eli se odottaa visiittiä vanhempieni luo...

Mansikkamaan edusta on vieläkin kitkemättä, mutta kaikkea ei vaan jaksa tehdä yhden päivän aikana...

Niin olen ollut ahkerana tuon mansikkamaan ja reunojen tiimoilta, että laatikoiden kitkeminen on jäänyt vähemmälle. Joten sateen jälkeen ne näyttävät ihan hirveiltä.

Vuohenputkea, juolavehnää, ohdaketta, mutta myös ruohosipulia ja sitruunatimjamia. Ja yllätys, yllätys, yksi noista piiposta onkin hengissä selvinnyt parsa. Huomenna alkaa kitkemisurakka näissä laatikoissa, mutta myös kukkapenkeissä...

Mutta nyt on aika ottaa ehtoo, eikä enää pähkäillä tehtyjä työtunteja, vaikka kroppa huomautteleekin tehdystä työstä. Pitää vissiin vielä jaksaa nousta ja vähän venytellä. Nyt just en jaksaisi... Käännän päätäni ja katson ulos, muotopuutarhan alppikärhöt kukkivat.

Alppikärhö 'Alpina Plena'

Ihanaa viikonloppua !!!!!

Ja taas sataa...

Miksei voisi sataa öisin ???? Silloin puutarhuri nukkuisi ja kasvit saisivat tarvitsemansa kosteuden ja kaikki olisivat tyytyväisiä.  Olen minäkin tyytyväinen, koska tänään ei tarvitse kastella, mutta minä joudun istumaan vaan sohvalla, enkä pääse ulos puuhastelemaan... Mutta onneksi on isot niput työtöitä kotona, niin ei tule aika pitkäksi...

Mutta ennenkuin paneudun niihin, niin pieni kuvapläjäys eiliseltä...

Työmatkan varrella olen jo päässyt ihailemaan valkoisia omenapuita, nyt se kukkii meilläkin poutapilven lailla....

Etupihan penkissä kukintansa ovat aloittaneet myös kultatyräkki ja tarhavarjohiippa.

Kultatyräkki

Tarhavarjohiippa

Näitä varjohiippoja aion hankkia lisää, ovat niin suloisia. Tämä punainen kesti viime talven hengissä, valkoinen taisi menehtyä :( Ja siitä valkoisesta tykkäsin tietysti enemmän... Mitenkä hyvä talvenkestävyys on kelta-valkoisella kalvevarjohiipalla ?

Valkoisessa penkissä ovat kukintansa aloittaneet  hopeatäpläpeippi, valkohanhikki ja soikkoratamo.

Valkohanhikki

Soikkoratamo

Molemmat ovat viime vuotisia siemenkasvatuksiani. Valkoisessa penkissä akileijat kasvattavat jo kukkavanojaan... Niiden kukintaa odotan kovasti, erityisesti 'Green Apples'in. Että onko se oikeasti vihertäväkukkainen...

Takapihan kivipenkissä ovat tulppaanit vasta aloittaneet kukintaa, viime vuotisilla sipuleilla mennään. Kukat ovat ehkä hiukan pienempiä kuin viime vuonna, mutta hienosti silti kukkivat.

Nuput ovat avautumaisillaan Heidinkukassa. Sekin on uusi tuttavuus minulle. Kaunis, herkkä ja loistavanvärinen.

Heidinkukka

Tämän pläyksen jälkeen onkin aika siirtyä töiden pariin, jotta nekin saa tehtyä valmiiksi, kesäloma häämöttää jo näköpiirissä...

Löysin aarteen...

Keskiviikkoinen harmitus on pois pyyhitty, sain torstaiaamuna erittäin hyvää palvelua sairaalassa. Ja homma hoitui viidessä minuutissa eli ennen työpäiväni alkua :)

Tänään aamulla jatkoin mansikkamaan kimpussa ja osa 2/3 on valmiina. Omat taimet eivät ihan riittäneet koko laatikkoon, joten taimiostoksille on lähdettävä. Ajattelin hankkia 'Bounty'-lajiketta, se on lukemani perusteella makeimpia suomalaisia mansikkalajikkeita. Mutta ostan niitä vasta kun kolmaskin osa mansikkamaata on valmis. Sen rakentaminen alkaa ehkä maanantaina.

Mansikkaprojektin jälkeen jatkoin kesäkukka-asetelmien rakentamista.  Kuvia niistä ei voi vielä julkaista, koska kasvit ovat itsekasvatettuja pieniä ruppanoita. Sitten loppukesällä, kun ne toivottavasti jo kukkivat ja ovat ihania, sitten kuvaan niitä. Koska luotan siihen, että niistä tulee ihania....

Mutta sitten siihen aarteeseen... Huomenna on Mäntsälän Juustoportilla taimivaihtotapahtuma. Keräilin sinne pihaltani perinteisiä perennoja ja kun harvensin rönsyansikkapehkoani, löysin hänet... En tiedä, voiko puhua aarteesta, koska olen hänet itse siihen istuttanut. En vaan muistanut, että laitoin sitä tuohonkin....

Onhan tämä varmasti keltavaleunikko ???? Yritin googlettamalla varmistaa, ja mielestäni tämä on. Ja toisaaltakin sitä löysin, tässä hän yrittää piiloutua silkkimarunan taa. Tämä yksilö kasvaa lähellä nimilappua, mutta ei kuitenkaan ihan vieressä.

Keltavaleunikot olen kylvänyt syksyllä 2014 kasvatuslaatikkoon ja sitten viime syksynä istutin taimia moneen paikkaan kukkapenkeissä, mutta vain yhteen kohtaan laitoin nimilapun.

Olen yrittänyt kuvata etupihan kukkaloistoa, mutta en ole onnistunut vangitsemaan sen väriloistoa. Varsinkin ilta-auringonloisteessa etupiha näyttää upealta. Nyt saatoin onnistua...

Nämä tulppaanit loistavat niin upeasti, että ne jättävät jopa narsissit varjoonsa. Pitänee ensi syksynä hankkia ihan tavallisia keltanarsisseja tuomaan lisäloistetta tulppaanien väleihin.

Takapihan raitatulppaanitkin hehkuvat. Näiden tulppaanien lehdet ovat raidallisia... Nämä sekä taustalla näkyvät punaiset ovat Lidlin jo toista kevättä kukkivia tulppaaneja.

Etupihalla kukkivat tulppaanien ja narsissien lisäksi esikot, kevätesikot vienon pieninä keltaisina, mutta tämä oranssinpunainen kauniisti loistaen.

Kunpa hän lisääntyisi nopeasti... Tällaista loistavaa väriloistoa kaipaan näin keväisin.... Tämä kerrottu esikko on hiukan hailakka minun makuuni, mutta hieno hän silti on kerrottuine kukkineen. Väri ei ole yhtä oranssinen kuin nimilapussa, mutta ehkä hänkin tummenee kuten tuo yläpuolen esikkokin.

Huomenna sitten taimivaihtoon. Saapa nähdä mitä ihanuuksia sieltä löytyykään, onneksi myös raha toimii vaihtovälineenä...

Onneksi on puutarha....

Tänään harmitti, harmitti oikein todella... Eli alkuun tulee ärsytysvuodatusta, hyppää yli, jos et halua lukea.

Syön lääkkeitä, olen syönyt niitä jo kahdeksan vuoden ajan, joka päivä lopun ikääni. Lääkkeeni eivät ole kalliita, mutta minulla on niihin täyskorvattavuus eli olen maksanut niistä ainoastaan sen 3 euron omavastuun. Vuoden alussa tuli voimaan uusi lisäomavastuu, joten maksan tästä eteenpäin lääkkeistäni täyden hinnan, ellen sairasta muuten ja saa lisälääkkeitä. Tämä tarkoittaa prosentteina yli 300 % nousua lääkekustannuksissa. Että kiitos!!!

Ja toinen asia, joka minua ärsyttää erityisesti, on Kelan määräämä aikaraja lääkkeiden saamiselle. Apteekki saa myydä minulle uuden annoksen lääkkeitä vasta, kun jäljellä on ainoastaan kahden viikon lääkkeet. Kun hain edellisen kerran lääkkeitä, farmaseutti laski, että saan uuden annoksen vielä vanhalla reseptillä, joka siis vanhenee huomenna 19.5. Mutta tänään apteekissa laskivatkin, että saan lääkkeitä vasta 20.5, jolloin resepti ei ole enää voimassa. Eli minulle ei myyty lääkkeitä :(

Joten huomenna aamulla rupean sitten soittamaan sairaalaan, että koskas minulla onkaan se syöpäkontrolli, että saisin samalla uuden lääkereseptin. Niin ja soittoaika, se alkaa klo 8.15 ja työpäiväni 8.20. Eli viidessä minuutissa pitäisi tämä asia saada hoidettua... Että mua ärsyttää!!!!

Mutta onneksi on puutarha, jossa voi purkaa ärsytystään... Työpäivän jälkeen join pannullisen teetä ja sitten lähdin jatkamaan mansikkamaaprojektia. Eilen maalasin laatikon toiseen kertaan, joten tänään laitoin muovit laatikon reunoille ja rupesin täyttämään laatikkoa mullalla. Siinä hommassa unohtuu kyllä ärsytykset, kun lapioi ja kärrää multaa... 10 kottikärryllistä

Mansikkamaa, osa 1/3

Mansikantaimet kaivoin ylös vanhasta penkistä. Niitä oli hoidettu sen verran huonosti, että uusia taimia oli paljon... Kaikki eivät mahtuneet tähän laatikkoon, joten loput odottavat osaa 2/3. Sitä ruvetaan rakentamaan huomenna...

Uusi ja vanha mansikkamaa

Ja kaikesta huolimmatta oli muutamassa taimessa jo nuppuja. Saatan siis saada maistiaisia omasta maasta :)

Mansikan taimet eivät riitä enää osaan 3/3, joten taimia on hankittava lisää. Siskoni suositteli Bonjo tai Bonjour -lajikkeita. Katsotaan, löydänkö niitä mistään, vai pitääkö tyytyä perinteisiin lajikkeisiin Polkaan, Jonsokiin tai Senga Senganaan...