Viimeiset kylvöt tehty, toivottavasti

Illan tullen tuli tehty viimeiset kevätkylvöt, nimittäin pavut. Kylvin sekä salkopapua, että pensaspapua. Ihastuin papuihin jo vuosia sitten, ja kasvatinkin salkopapua entisen rivitaloni pihassa, mutta viime kesänä en saanut niitä onnistumaan. Maa on kaiketi liian savista ja märkää pavuille. Itse asiassa papujen takia rupesinkin rakentamaan kasvatuslaatikoita.

HongKong mainosti lehdessään yrttejä, joten käväisin katsastamassa tarjonnan. Olivat sen verran onnettomia, että päätin jättää ostamatta. Mutta mukaani tarttui 2 terhakkaa stevian tainta. Ne istutin yrttilaatikkooni. Vielä en ole maistanut sitä, mutta sokeroimaton tyrnimehu on jo sulamassa. Siihen aion murskata pari lehteä makeutukseksi. Ajattelisin, että tyrnin maku on niin voimakas, että se peittää stevian mahdollisen keinotekoisen maun. Katsotaan ja kokeillaan...

Raparperit kaivoin esiin rikkaruohoviidakosta yhtenä iltana. Nurmikko oli ehtinyt liian pitkäksi, joten jotain oli tehtävä. Lisäksi raparperien lannoitus oli tekemättä, sehän viihtyy erittäin ravinteikkaassa maassa. Olen saanut ystäviltäni pari säkillistä kanien jätöksiä. Niiden pitäisi kuulemma olla sellaista, että voisi suoraan käyttää maanparannukseen, ilman kompostoimista. Tein kuitenkin multa-jätösseoksen (puolet ja puolet) ja sitä lapioin viiden sentin kerroksen raparperin juurelle. Toivottavasti lannoitus innostaa raparperin kasvuun, että saisin leipoa iki-ihanaa raparperipaistosta ja liottaa raparperimehua. Sitä odotellessa ihailen auringonsäteiden siivilöitymistä koivunoksien läpi ja ihanaa vihreää maailmaa ja suunnittelen uutta. Kuistilla odottaa 2 maa-artisokkaa istuttamista, perennapenkki pitäisi perustaa nurmikko rajata jne jne.... Silti elämästä voi nauttia ja ottaa rennosti :)

Tyytyväinen kylväjä

Istun terassilla, kuuntelen kuinka kiurut ja peipposet livertävät, tikka hakkaa puuta, ampiainen pörisee katon rajassa. Istun ja nautin ja ihailen kätteni jälkeä. 4 päivää olen viettänyt ulkona.  On ollut lämmintä, sade häiriköi vain perjantaiaamuna. Paljon olen saanut aikaan....

Tässä kuvassa näkyy aikaansaannokseni. Kasvimaa on käännetty, siihen on lisätty multaa. Isäni mukaan kyseessä on laiskan miehen kasvimaa. Savikokkareet on tasoitettu uudella mullalla ;) Mutta juurekset hajoittavat kesän aikana savipaakkuja, samoin kuin lierot. Kylvin tänä vuonna sinne lanttua, kahta lajiketta porkkanaa, punajuurta, ruiskukkaa ja kehäkukkaa. Lisäksi istuttelin monta riviä sipulia. Yksi vako jäi tyhjäksi, siihen pitäisi vielä keksiä jotain, ajattelin palsternakkaa...

Kasvimaan takana näkyy rakennusprojektini tulos, 4 laatikkoa. Kolmeen laatikkoon olen jo kärrännyt mullat, yhteensä 36 kottikärryllistä. Multa oli uskomattoman hyvännäköistä, ja ilmeisen ravinteikasta, niin komeat vuohenputket ja nokkoset kasvoivat kasan pinnassa. Suurimmat juurenkappaleet keräsin tottakai pois, mutta aina sinne jotain jää. Kitkentää siis tiedossa :( Ja mikä määrä lieroja, niitä oli jokaisessa kottikärryllisessä useita, osa isoja ja lihavia, toiset taas pieniä. Toivotin heidät ilolla uuteen kotiinsa... Reunimmaiseen laatikkoon istutin punaisia gladiolusin sipuleita keskelle ja reunoille kahta eri salaattia, rucolaa, pinaattia ja tilliä. Yrtit ajattelin hankkia valmiina taimina siihen laatikkoon. Seuraavassa laatikossa parin vanhan ikkunalasin alla kasvaa kurkkuyrttiä. Kurkuntaimet istutan vasta myöhemmin, saavat nauttia vielä pari viikkoa sisälämpötiloista, koska ikkunat eivät peitä koko laatikkoa...

Kyllä toukokuu on ihanaa aikaa, voisipa elämä olla aina tällaista....

Pölyttäjiä kaivataan

Viikonloppu vierähti mukavasti vanhempien luona. Kiinnostavaa oli sielläkin tehdä pihakierros ja huomata kuinka paljon pidemmällä kevät on 100 kilometriä lännempänä. Omissa pihakoivuissa ei ole vielä lehtiäkään, narsissit ja parvitulppaanit sentään kukkivat.

Mutta iloinen yllätys oli äsken tehdyllä pihakierroksella. Valko- ja punaherukka sekä karviainen, niissä oli jo nuppuja. Lehdet olivat vielä minimaalisen pienet, mutta niin vaan oli kukkanupputerttuja näkyvissä. Kunpa nyt vaan sää lämpenisi ja pölyttäjät lähtisivät liikkeelle. Ongelmana on tietysti se, että marjapensaiden lähellä ei ole mitään houkutuskasveja. Nyt pitäisikin ruveta katselemaan perenna- ja kesäkukkakirjoja, josko löytyisi joku tuoksuva, pölyttäjiä houkutteleva laji marjapensaiden lähelle. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan....

Ruokapohdiskeluja

Jestas sentään... Kävin viikko sitten kirjastossa ja käsiini osui Mats-Eric Nilssonin kirja Aitoa ruokaa. Huh, mitä tekstiä... Siinä haukutaan teollisesti valmistettu ruoka aivan lyttyyn, syystäkin!!!!! Kirja on niin hyvin kirjoitettu ja suomennettu, ettei sitä malta laskea käsistään. Se laittaa pohtimaan omia ruokavalintoja, vaikka mielestäni syönkin terveellistä, vähälisäaineista, puhdasta ruokaa.

Olen aina pitänyt kotiruuasta, olen tottunut siihen lapsesta saakka, Kiitos äidin kotiruokien. Eineshernekeitto tai maksalaatikko ei ole koskaan maistunut. Kouluruuat jätin järjestään syömättä teini-iässä, aikuisena söin useamman vuoden laitosruokaa, kunnes säästösyyt laskivat ruuanlaadun ala-arvoiseksi. Silloin siirryin itsetehtyyn ruokaan.

Syön joka päivä itsetehdyn lämpimän ruuan, tänään ratatouillea ja broileria. Voisi kuvitella, että hyvin vähän lisäaineita. Ratatouillessa niitä ei paljoa olekaan, mutta broilerissa senkin edestä. Ostin nimittäin tavoistani poiketen valmiiksi marinoitua. Pyyhin kaupan marinadin pois ja kuorrutin kanat kaupasta ostetulla pestolla. Hyvää oli, mutta...

Muistelen lapsuudesta kaipauksella vastalypsettyä, lämmintä, rasvaista maitoa, silti kaadan lasiini tavallista rasvatonta maitoa. Olen joskus maistanut luomumaitoa ja todennut sen maistuvat aivan erilaiselta, melkein lapsuuden oikealta maidolta. Silti ostan aina sitä halvinta. Nilssonin kirjaa lukiessa pohdiskelen, että josko sittenkin siirtyisin luomuun.

Monen valintani taustalla on raha. Kun sitä ei ole ylimääräistä, niin se ratkaisee monia valintoja. Maalla-asuminen, itsekasvattaminen ja säilöminen tuo kuitenkin uusia ulottuvuuksia puhtaaseen lisäaineettomaan ruokaan. Koko talvena en ole ostanut kaupan mehuja, vaan nautiskellut itsetehdyillä viinimarja- ja raparperimehuilla, syksyllä riitti leivänpäälle itsesäilöttyjä etikkakurkkuja, jne... Kasvattamalla ruokaa itse, hankkimalla kaupasta edullisia sesonkituoretuotteita säästän ruokamenoissa, joten voisin aivan hyvin siirtyä vähitellen muissa elintarvikkeissa, ainakin maito- ja lihatuotteissa, luomuun. Katsotaan miten käy

Ei mun pitänyt tänään....

Niinpä, ei mun pitänyt tänään mennä ulkotöihin. Ei ainakaan ruveta kasaamaan niitä kasvatuslaatikoita. Puhe oli, että saisin sunnuntaina ystävän pitämään seiniä pystyssä, kun kasaus on muuten hiukan hankalaa...

Mutta kuinkas kävikään. Niin vain löysin itseni ulkoa kera akkuporakoneen kantamassa seiniä ulos... Ja sitten pinossa päätylautoja. Ensin piti tietenkin pohtia, miten saa seinät pysymään pystyssä (pysyivät lopulta itsekseen) ja sitten se, miten saan alimman päätylaudan juuri oikeaan kohtaan alareunassa. Pienillä korotuspaloilla ja monilla kirosanoilla sain alkuvalmistelut tehtyä. Sitten vaan alin lauta paikoilleen, yhdellä ruuvilla kiinni molemmista päistä. Sen jälkeen naputtelin loput laudat kiinni toisiinsa. Käytin ponttilautaa, joten ne sai helposti kiinni toisiinsa. Haastavimmaksi huomasin ongelman, että lautani eivät olleetkaan samanmittaisia. Kuka hitossa ne niin huonosti on sahannut ????? Seuraavassa satsissa jätänkin päädyt maalaamatta, niin että voin tarvittaessa lyhentää lautoja samanmittaisiksi. Hienosti sain kasattua laatikon. Kaksi kulmaa irvistää ikävästi, ja ristimitta laatikon halki ei ihan täsmää, mutta haittaaks se????? Ei mua ainakaan!!!!

Laatikon valmistuttua löysin sähköpostistani hienon ruuvauskaavion, jossa näkyy myös miten laatikon voi koota liimapuristimien avulla. Kiitos niistä!!!! Seuraavan laatikon kokeilen kasata saamillani ohjeilla, jos sillä tavalla tulisi siistimpi lopputulos....

Vielä laatikko tarvitsee hiukan maalia ja muovit sisäpuolelle, niin sen jälkeen pääsee täyttämään laatikkoa :)

Toukotöitä

Kasvatuslaatikkoprojekti etenee mukavasti... Sivuseiniä ja päätylautoja on jo maalattu kahden laatikon verran. Niitä pääsisi huomenissa jo kokoamaan... Mutta taitaa ilta mennä kirjallisissa töissä, nimittäin veroilmoitus täytyy palauttaa viikon kuluttua. Muutenhan se on jo valmis, vain kotitalousvähennykset pitää vielä laskea ja tarkistaa.

Olen miettinyt ja pohtinut kylvöaikatauluja. Lähes joka lähteessä annetaan eri ohjeita, niin että on vaikea tietää, mikä on oikea ajankohta. Päätin ottaa toteutettavaksi ohjenuorakseni sen, mitä siemenpussien takana sanotaan. Avomaankurkku, spagettikurpitsa ja kesäkurpitsa suositeltiin kylvettäväksi huhtikuun lopulla. Niinpä kylvin ne tänään... Ihania lajikenimiä niillä oli: White long ja bimbostar... Jo nimistä tulee hyvälle tuulelle.

Nyt vaan toivon, että kasvatus onnistuu. Viime vuonna kylvin myös White long -kesäkurpitsaa, mutta se ei viihtynyt savimaassani. Toivottavasti tämä vuosi on parempi tulevassa kasvatuslaatikossa. Kasvualustaksi tarjoilen kaninpapanoilla ryyditettyä multa-saviseosta. Ajattelin myös kokeilla, josko liiterissäni majailevat vanhat ikkunat sopisivat laatikolle kanneksi. Olisi niillekin jotain hyötykäyttöä.

Aivan ihaillen katselin netistä Eden pihaklubin jaksoa, jossa esiteltiin Lahdesta aivan mahtava hyötytarha. Omistaja kertoi, että sieltä saadaan koko klaanin talven ruuat. Mieletöntä!!!! Minä haluaisin samanlaisen, mutta sitä ennen tarvitsen kunnollisen kellarin. Itse asiassa maakellarin paikka on jo valmiiksi mietittynä, mutta toteutus on vuonna X.

Jälleen puutarhakierroksella

Keväisin on mahtavaa tehdä puutarhakierroksia, ilmojen salliessa jopa päivittäin. Tänään näin kevään ensimmäiset kukkivat punavuokot.

Viime viikonloppuna yritin päästä jo kasvimaan kimppuun, kokeilin kääntää maata talikolla. Jo kulkiessani kohti kasvimaata, maa litisi jalkojeni alla. Kun iskin talikon maahan ja nostin, sain nostettua vettä valuvan kuorman. Pakko oli lopettaa homma heti alkuunsa. Siinä yksi kimmoke saada kasvatuslaatikot valmiiksi. Pitkät seinät ovatkin valmiina ja olen odotellut säiden lämpenemistä, että pääsisin maalaamaan ne. Niistä tulee yhtä "kauniit" kuin talostani, eli järkyttävän siniset... Maalin ohjeissa sanotaan, että maalaus ja kuivumislämpötilan tulee olla yli 5 astetta. Tänään ja ensi yönä pitäisi olla riittävän lämmintä. Laskin mielessäni, että ehdin maalaamaan tämän päivän aikana seinät kahteen kertaan. Maalin sanotaan kuivuvan tunnissa, kun lämpötila on +23 astetta. Arvioin 15 asteessa kuivumisasjan olevan 2 - 3 tuntia, vaan eipä ollutkaan... Aamupäivän maalaukset olivat vielä ilta viideltä osittain märkiä. Toivottavasti pääsen huomenna maalaamaan seinät toiseen kertaan ja maanantaina kolmanteen. Sitten on päätylautojen maalaus ja vasta sen jälkeen pääsen kokoamaan laatikoita.

Viikonlopun ohjelmassa on maalauksen ja pihan siivouksen lisäksi kylvöjä. Ainakin lanttu on pakko kylvää esikasvatukseen, jotta siitä ehtisi saamaan satoa syksyllä. Laittelen myös kurkkua, kesäkurpitsaa ja spagettikurpitsaa tulemaan.

Puutarha heräilee

Torstaina pitkän työpäivän jälkeen kurkistin ulos keittiön ikkunasta ja hihkaisin, kaivo näkyy. Takapihan salaojakaivo oli tullut näkyviin lumikinoksen alta. Merkityksellistä se on sen takia, että kaivon viereen istutin viime syksynä vuoden vanhoja kukkasipuleita, jotka eivät enää olleet hyväkuntoisia, mutta kokeillahan pitää...

Tänä aamuna sitten vedin saappaat jalkaan ja lähdin kierrokselle. Etupihalla omenapuun alla tulppaanit kasvavat edelleen, lunta ei ole enää nimeksikään... Piikikkään happomarjan juurelta ovat parvitulppaanit nostaneet päätään ja tavalliset tulppaanit myöskin. Päivänliljan hennon vihreät versot ovat jo 5 senttiä korkeita, pikkutalvio ihastuttaa tumman vihreänä mattona, ruusujuuren punertavat alut pilkistävät esiin... Voiko siis päivä ihanammin alkaa ????

Huussin nurkalla muurahaiset jo ahkeroivat, narsissit sen kun kasvavat likakaivon takana... Siinä on vissiin niin lämmin paikka, että ensi syksynä istutan lisää sipulikukkia... Muutenkin sitä likakaivon kohtaa voisi somistaa. Ja voi ihanuutta, viime keväänä istutetuissa raparpereissä näkyy eloa.

Vielä silmäys marjapuskiin, ne ovat selvinneet hyvin talvesta. Eivät ole päässeet pupujen tai myyrien ruokalistalle. Viimein pääsen takapihan kaivolle ja voi ihme, muutamia piikkejä sieltä nousee. Yksi, kaksi, kolme... ainakin 10 sipulikasvin alkua sieltä nousee. Aukkoa on vielä niin vähän, että mahdollisuuksia on lisäkukkiin. Kasvimaakin kuoriutuu vähitellen lumikerroksesta, kohta voisi jo ruveta kääntelemään tuhkaa ja syksyn lehtikerrosta saven sekaan ja kylvää porkkanat. Ehkä kuitenkin odotan vielä vähän...

Kasvimaalta siirryn pirtin sivuitse metsän puolelle, täälläkin käyn vilkaisemassa mitä muurahaisille kuuluu. Tämä pesä on varjossa, mutta sielläkin muurahaiset ovat heränneet. Niiden elämä näyttää hyvin kankealta ja hitaalta, ihan kuten minäkin, jos herätetään kesken unien liian kylmään aamuun.

Pirtin takana en löydä ainuttakaan sinivuokon lehteä, onko vielä liian aikaista. Hei tuollahan on muutama lehti. Näkyykö jo nuppuja ? Ei näy, mutta tuollahan on lisää lehtiä ja voi ihme, siellä on sentin pituisen varren päässä muutama nuppu. Ja tämä sinivuokko taitaakin olla punainen...

Sitten vielä autotallin eteen kauhistelemaan vesi/ mutalammikkoa. Ei muuta kuin pistolapio käteen ja ojittamaan. Ojankaivaminen oli jo lapsena kivaa, ja nautinnollista se oli vieläkin. Nähdä, miten vesi virtaa... Ja todeta, että salaoja olisi paikallaan, mutta taloudellinen tilanne ei sitä vielä salli, joten väliaikaisratkaisua mietitään...

Lyhyt puolen tunnin käyskentely omalla pihalla piristi ihanasti, sen jälkeen jaksoikin lähteä ruuhaiseen ruokakauppaan ja Tikkurilaan luistelunäytökseen.

Kevät - se tulee sittenkin

Tänään työpäivän jälkeen lähdin jatkamaan kasvatuslaatikkoprojektia parin viikon tauon jälkeen. Lautoja kanniskellessa oli ihana kuunnella mustarastaiden liverrystä, ja muidenkin vielä tunnistamattomien lintujen laulua. Tikan nakutusta kuulin pariin otteeseen, hanhet huusivat jossain kauempana. Jotenkin näitä ääniä kuunnellessa rentoutui.

Pihalla on pälvipaikat laajenneet, vaikka kasvimaa ja nurmikkoalueet ovatkin vielä hangen alla. Siltikin tulppaanit olivat heränneet ja pilkistivät lumen seasta...

Ihana lämpöaalto, jatku pitkään ja hävitä loputkin lumesta... Odottaminen on niin pitkästyttävää... Onneksi on tuo rakennusprojekti helpottamassa kesän odotusta...

Onko niittipyssyllä väliä????

Olen onnellinen kolmen niittipyssyn omistaja. Tavoitteena pitäisi olla tavaran vähentäminen eikä lisääminen, mutta tähän on jouduttu...

Ensimmäisen niittipyssyn hankin jo vuosia sitten. Se oli halpa, metallinen ja hyvin toimiva, kunnes siihen piti hankkia lisää niittejä. Sopivia ei löytynyt mistään!!!! Harmitti pirusti, mutta pakko oli hankkia uusi. K-raudassa suosittelivat sellaista naiselle sopivaa muovista Rapidin niittipyssyä. Joopa joo, oli sitten melkoinen lelu. Sillä pystyi muutaman niitin ampuman, mutta sen jälkeen se olikin jumissa. Laatikkoprojektin muovitusta en sillä halunnut tehdä, joten uusi niittipyssy oli saatava. Taas siis K-rautaan... Siellä sitten ihmettelin sopivaa, kun myyjä tuli kysymään, voiko olla avuksi. Uskomatonta, että rautakaupassa saa palvelua!!!!! Kerroin tarpeeni ja sanoin, että tuollaista lelua en enää halua (lelupyssyni oli siellä vielä myynnissä). Niinpä minulle suositeltiin yhtä metallista niittipyssyä, johon sopivat ne niitit, jotka ostin lelupyssyä varten. Kaupat tuli ja minä olin kolmannen niittipyssyn omistaja.

Käyttöopastusta laitteeseen en saanut ja siinä meinasikin tulla pieni ongelma. Suhteellisen helposti sain niittilokeron auki, mutta silti tungin niitit väärään paikkaan. Pitkään ihmettelin, että miksei tää ammu. Sitten huomasin kaiverruksen pyssyn kyljessä ja totesin, että enhän minä tuonne niitä niittejä laittanut. Hirveä homma repiä pihdeillä jumittuneita niittejä irti... Mutta nyt niittipyssy toimii kuten pitääkin.