Niinpä sitten lauantaiaamuna raahasin äitini kirjakauppaan, että varmasti saan haluamani. Ja pöh, kirjakaupan ale alkaakin virallisesti vasta uuden vuoden jälkeen, verkkokaupassa se oli alkanut jo joulupäivänä. Ystävälliset myyjät kyllä kertoivat, että heillä on alehinnat koneella, jos haluamani kirjoja vaan on hyllyssä, niin ne myydään alehinnalla. Mutta ei niitä ollut :(
Kauppareissun jälkeen menin kiireesti koneelle ja verkkokauppaan, koska nämä kirjat minä haluan!!!! Tänään vihdoinkin sain NE:
Ale-ostokseni |
"Pakko saada"-kirjat ovat siis Saila Roution Puutarha laatikoissa ja Susanna Rosenin Ihanat pelargonit. Roution kirjaan ihastuin heti sen ilmestyttyä, mutta jotenkin se vaan jäi hankkimatta, unohtui, kun ei siihen törmännyt edes kirjastossa. Pelargoneihin höyrähdin viime keväänä, kun tajusin, että on muunkinlaisia pelargoneja kuin punaisia. Olen useampaan otteeseen lainannut kirjastosta Rosenin Suurta pelargonikirjaa, ja himoinnut sitä myös itselleni, mutta se on ollut joka paikasta loppu. Nyt joulun alla löysin sen kuitenkin Itäkeskuksen Akateemisesta kirjakaupasta normaalihintaisena, mutta ostin sen silti, vähän niinkuin joululahjaksi itselleni...
Ja mikä minua kiinnostaa pelargoneissa, tottakai ne vanhat suomalaiset lajikkeet, mutta myöskin hiukan erikoisemmat: tulppaanipelargonit (valitettavasti oma Pandorani on jo heittänyt henkensä), tähtipelargonit ja linnunmuna- ja munankuoripelargonit. Reilun kuukauden kuluttua pelargoninpistokkaita tulee puutarhamyymälään ja parin kuukauden kuluttua on Saaren kartanolla Mäntsälässä pelargonien pistokasmyyntiä, päivämäärä julkaistiin jo Pelargonit-ryhmässä FB:ssä.
Otsikossa lukee lahjakirjoja, itseostettu pelargonikirja ei ollut ainoa kirjalahjani. Sain lahjaksi aivan ihanan neulekirjan: Sukupolvien silmukat. Kirjassa on vanhoja, pääasiassa karjalaisia kirjoneulelapasia ja -sukkia ohjeineen. Aivan mieletön. Nyt vaan pitäisi löytää aikaa ja viitseliäisyyttä ruveta kokeilemaan kirjoneuleen tekemistä. Mutta se vaatii ohuen langan ja puikot, minä kuitenkin neulon mieluummin hiukan paksummasta langasta, yleensä seiska veikasta. Ja sitten vielä vertaan omaa työnjälkeä isoäitini kirjoneuleisiin, hän on mestari kirjoneuloja!!!! Mutta joskus, sen lupaan.
Pelargonikirja, sitä en nähnyt suomalaisessa. Pitääpä mennä akateemisen verkkosivuille.
VastaaPoistaParhaillaankin kudon kirjoneulesukkaa 7-veikasta. Vielä on aika hidasta ja jälki epätasaista, mutta tunnen oppivani kaiken aikaa. Ainakin innostusta löytyy. Suosittelen.
Kyllä minäkin jossain vaiheessa, ehkä
PoistaIhanat kirjat. Minulla on tuo Sailan kirja. Kohta tulee taas kaiveltua vanhat puutarhalehdet ja kirjat esiin ja haaveilu alkaa!
VastaaPoistaHaaveilu on jo alkanut...
Poista