torstai 30. tammikuuta 2014

Käsitöitä ja muita harrastuksia

Tämä viikko on mennyt taas jotenkin kauhean nopeasti. Tuntuu, että mitään järkevää en ole saanut aikaiseksi, vaikka olenkin tehnyt melkein kaiken viime sunnuntain työlistalta. Työlistat on vaan mun juttu, jos en kirjoita asioita ylös, unohdan tehdä ne. Liian pitkä lista aiheuttaa stressiä ja voipumista, yhden sivun (A6) mittainen jo pientä voivottelua, mutta kun kiltisti rupeaa listaa käymään läpi, huomaakin loppuviikosta listan tyhjäksi. Joo, se lumilinko on vieläkin kesken... En tänäänkään ehtinyt ostamaan uutta hihnaa, koska olin vain 5 minuuttia liikkeen sulkemisajan jälkeen sen oven takana. Facebookin kautta sain hyvä ohjeen liian tiukan hihnan poistoon, hyvä apuväline on kuulemma puukko. Siitä operaatiosta myöhemmin lisää.

Jotain uuttakin olen kokeillut tällä viikolla. Meillä on työsuhde-etuna oikeus käyttää työpaikan kuntosalia. Siellä olen vieraillut aina joskus, kun työt ja harrastukset eivät vie aikaani. Tällä viikolla olen ehtinyt salille peräti 2 kertaa. Uutuutena sinne on saatu juoksumatto. Voisi ajatella, että tylsempää laitetta ei olekaan. Mutta minä ihastuin siihen, vaikka muuten en juoksusta pidäkään. Siinä pystyy juoksemaan aina niin tasaista vauhtia, kun kone huolehtii vauhdinsäätelystä. Ja jos haluaa mennä kovempaa, niin nappia painamalla nopeus kiihtyy ja kun haluaa kävellä, niin sekin onnistuu nappia painamalla.

Rankan juoksurupeaman tai tylsän kokouksen jälkeen on ollut kiva käpertyä sohvan nurkkaan ja ottaa kudin käteen. Äidilleni tein punaisen LazyKatyn, ystäväni sai turkoosin ja isoäitini sinisen.



Oma villasukkatilanteeni on näyttänyt jo pitkään huolestuttavalta, koska olen myynyt kaikki tekemäni villasukat. Joten oli pakko neuloa itselle. Ne valmistuivat eilen odotellessani pääsyä laboratorioon. Vielä kun jaksaisi langat päätellä...


Neulon sukat ja lapaset puisilla KnitPron puikoilla. Olen huomannut, että ne ovat kestävimpiä puupuikkoja. Bambupuikot ovat hyvin lyhytikäisiä, ruusupuiset kestävät hiukan kauemmin, mutta koivusta valmistetut KnitProt kestävät kaikkein kauimmin. Mutta eivät nekään ikuisia ole. Sukkia neuloessa totesin ainakin yhden puikon olevan entinen eli lanka jää siihen kiinni eli puun syyt ovat auenneet.

Tänään kävin ostamassa itselleni ja isoäidilleni uudet sukkapuikot, KnitPron kulmikkaat puikot. Lohjalla Menneen ajan joulumarkkinoilla keskustelin erään vanhustenhoitajan kanssa isoäitini neulomista kirjoneulelapasista. Kerroin, että isoäitini, joka siis täyttää kohta 88 vuotta, on innokas neuloja, mutta ei oikein jaksa enää. Tämä hoitaja kertoi, että on olemassa kulmikkaita neulepuikkoja ja siitähän minä innostuin, että sellaiset pitää hankkia. Yli kuukausi meni ennenkuin löysin sopivat ja heti piti kokeilla...


Hiukan oudolta tuntui neuloa kulmikkailla puikoilla, mutta ehkä siihen tottuu pian... Mutta ennenkuin aloitan seuraavia sukkia, teen keskeneräisen Revontuli-huivin valmiiksi sekä pipon, johon ostin tänään langat. Niistä myöhemmin lisää...

4 kommenttia:

  1. Johan olet ollut ahkerana. Pitäs alkaa ihan katselemaan "sillä silmällä" noita puikkoja, oon neulonut ihan vaan tavallisilla puikoilla. Tuntuu metalliset joskus tosi painavilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metalliset tuntuvat hankalilta ja julkisella paikalla neuloessa kilisevät ikävästi.

      Poista
  2. Kokeilin eilen Tallinnasta ostamiani bambupuikkoja ja hiukan oudoilta nekin tuntuvat. Taipuvat käsissäni, jolloin syntyy puikkojen katkeamisen tunne. Siirryin takaisin vanhoihin puikkoihin. Pysyvätkö kulmikkaat puikot paremmin vanhan ihmisen käsissä, vai mikä niiden etu on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ole koskaan neulonut bambu-puikoilla, koska olen kuullut niiden tuntuvat liian heikoilta. Koivupuikoissa tuota katkeamistuntua ei ole ollut, toisaalta neulon itse hiukan keskivertoa löysempää.

      Ilmeisesti kulmikkaat puikot pysyvät helpommin vanhemman ihmisen kädessä. Tänään vien isoäidilleni kulmikkaat puikot kokeiltavaksi. Odotan mielenkiinnolla hänen kommenttejaan.

      Poista