Olenko erehtynyt vuodenajasta ????

Viikossa on säätila muuttunut hurjasti: viikko sitten oli maa valkoinen ja pakkasta muutama aste, tänään sataa taas vettä ja lämpötila yli kymmenen astetta plussalla. Syksy syrjäytti talven, vai onko sittenkin jo kevät  ????

kevätesikko 27.10.2013

Ainakin kevätesikko kuvittelee kevään saapuneen, koska nuput punertavat. Mielenkiintoista onkin nyt seurata ehtiikö se kukkia ennen todellista talvea.

Aamu oli ihanan aurinkoinen, joten lähdin innoissani ulos haravoimaan. Puolen tunnin haravoinnilla saa jo paljon aikaan, toinen puoli tuntia, ellei sitten enemmänkin, menee haravointijätteen kärräämiseen kompostiin. Ja kun kyllästyin haravoimaan, aloitin rännien puhdistamisen. Tähän mennessä olen puhdistanut rännejä kiipeilemällä,kurkottelemalla ja tasapainoilemalla tikapuilla, mutta nyt päätin hankkia Fiskarsin rännienpuhdistajan pitkällä varrella. Kasaaminen oli helppoa, mutta olisi ehkä silti kannattanut lukea käyttöohjetta. Aloitin puhdistamisen etukuistin ränneistä, kun ne ovat matalammalla ja vähän piilossa, ettei naapurit näe yrityksiäni. Hankalaa oli, kattopellit ja reunapelti olivat liian pitkiä ja melaosa ei mahtunut ränniin, niin että hommasta ei meinannut tulla yhtään mitään. Pidensin vartta ja siirryin talon ränneihin. Ylempänä oli samat ongelmat, mutta jotenkin katseeni osui puhdistimen kahteen oranssiin ruuviin. Mitähän varten siinä sellaiset on ? Työkalu alas ja rupesin avaamaan ruuveja. Siitä sai käännettyä melaa ja harjaa!!!! Ja johan helpottui homma. Ensin melalla suurin osa lehdistä pois ja sitten uusintakierros harjalla...

Ja puhdasta tuli!!!! Nyt on rännit puhtaat ja minäkin säilyin melko puhtaana. Muutaman kerran oli tipalla, etten roiskinut mätäneviä lehtiä naamalleni. Voin todeta, että hyvä hankinta tuli tehtyä. Ja rännienpuhdistus toimi samalla erinomaisena käsijumppana, kun puoli tuntia kannatteli kilon painoista varttaja välinettä ylhäällä.

Käsitöitä ja kirpputoria

Ulkotyöt ovat jääneet, vähän jotain pientä olen pihalla siivoillut, en mitään ihmeellistä. Tänään yritin haravoida, mutta pakkanen oli jäädyttänyt lehdet maahan kiinni. Joten lopetin ja jään odottamaan plus-asteita.

Toisaalta sisälläkin on riittänyt puuhaa. Ei mitään kotitöitä, ne ei nyt huvita, vaan käsitöitä. Innostuin taas pitkästä aikaa neulomaan. Ensimmäinen huivi valmistui lauantaina ja seuraava piti heti aloittaa...

Revontuli-huivi ja kirppismekko

Huiviin ihastuin paikallisessa käsityöliikkeessä, kun se oli neulottu malliksi. Niin minulle usein käy, näen jonkun ihanan mallin ja sitten päätän tehdä sellaisen itselleni. Ja itse asiassa tämä lanka ei näyttänyt miltään kerällä, vasta valmiista neuleesta näki kaikki upeat värisävyt. Ohje huiviin

Loman ja huonon sään (perjantaina) kunniaksi innostuin taas kiertämään kirpputoreja. Olen laiska käymään niissä ja sitten valitan, etten löydä mitään kiinnostavaa. Ja miten muut aina löytää kaikkea ihanaa... No nytpä löysin... Pääasiassa ostan kirpputoreilta kirjoja, koska makunimukaisia vaatteita siellä on hyvin vähän. Mutta tälläpä kertaa löytyi... Revontulihuivikuvassa on ihanan oranssinen puuvillamekko. Lisäksi löytyi juhlavaatteeksi toinen mekko sekä sifonkipaita. Enkä päässyt kirpparilta ulos ilman kirjaa....

Jo kansikuva herätti kiinnostukseni, vaikka olenkin hävittänyt lumimarjat pihaltani. Sisäsivuilta löytyi muutamia toteuttamisen arvoisia koristeita. Niin paljon innostuin kirpputorilla käynnistä, että rupesin suunnittemaan oman myyntipöydän vuokraamista ja omien tarpeettomien vaatteiden (kaapissa kutistuneiden) ja tavaroiden hävittämistä.

Lumi on jo peittänyt...

Ei voi olla, ei vielä, EI, EI, EI!!!! Mutta niin vaan kävi täällä etelässäkin. Eilen satoi räntää ja aamulla on maanpinta valkoisena.

Viimeistä käyttökertaa odottava puutarhaletku

Valkeuden keskellä vihertää

Täytyy vissiin jo uskoa, että talvi on lähellä. Postilaatikkoon on jo jaettu ensimmäiset joulukuvastot, mediassa kerrotaan, että talvi yllätti jälleen autoilijat jne... No yllätti se minutkin. Lehdet on haravoimatta, työkalut on ulkona... Viikolla puhuttiin isäni kanssa, että joko olisi aika vaihtaa talvirenkaat. Ei vaihdettu, koska lumiraja näytti jäävän Lahden korkeudelle. Ei pitänyt ennusteet paikkaansa, joten nyt on mietittävä ylimääräistä ajokertaa vanhempien luo renkaanvaihtoon.

Toisaalta vaikka en odottanut talvea tulevaksi näin pian, ennakoin silti kylmien ilmojen alkamisen. Päätin, että nyt on se hetki, jolloin laitan sähkölämmityksen päälle. Kytkin siis ilmalämpöpumppuni sähkövastuksen päälle. Tähän mennessä olen saanut pidettyä sisälämpötilan sopivana lämmittämällä säännöllisesti leivinuunia, mutta sen lämpö ei riitä pakkaskeleillä.

Tunnelmavaloa

Sataa, sataa, lehtiä sataa

Maailma on keltainen, maanpintaa peittää keltainen koivunlehtimatto. Aurinko paistaa ja korostaa maailman keltaisuutta.

Puissa on vielä lehtiä, mutta päätin silti aloittaa haravointiurakan. 5 kottikärryllistä jaksoin eilen haravoida ja kärrätä kompostiin. Muutaman rakonkin onnistuin saamaan, mutta peiteltyäni ne laastarilla ja pumpulilla jatkoin haravointia.

Pelakuu jaksoi vielä kukkia huolimatta muutamasta menneestä pakkasöystä, mutta siirsin sen silti jo sisälle saunamökkiin. Kokeilenpa talvettaa sen...

Uudet omenapuut saivat myös talvisuojauksen jäniksiä ja myyriä vastaan. Tarkoitukseni on vielä istuttaa puiden juurille laukan ja kirjopikarililjan sipuleita ehkäisemään eläintuhoja.

Tänään selvisi myöskin, kuka on repinyt etupihan kukkapenkinsuodatinkangasta. Jäi kiinni itseteossa!!!!!

Ja maassa on taas melkein yhtä paljon lehtiä kuin eilen ennen haravointia ja koko ajan puista tippuu lisää. Taidan silti lähteä jatkamaan haravointia...

Omaa jogurttia

Monta kertaa olen suunnitellut, että pitäisi kokeilla tehdä itse jogurttia. Harmaan torpan emännän innoittamana päätin vihdoinkin kokeilla jogurtin tekoa...

Kaupasta hain 2 litraa luomukevytmaitoa ja jääkaapista löytyi entuudestaan purkillinen luomu turkkilaista jogurttia, joten ei muuta kuin hommiin. Ensin kuumennetaan maito 80 asteeseen, joten kinkkumittaria kehiin. Paitsi, että juuri tänään se ei suostunutkaan toimimaan. Kitisi vain, että liian kuumaa :( Sormea apuna käyttäen ja höyryn määrää arvioimalla kuumensin maidon sopivan kuumaksi. Sitten jäähdytys ja jogurtin lisäys (1 dl). Jo tässä vaiheessa turkkilainen jogurtti meni rakeiseksi... Rakeisuudesta välittämättä kaadoin maitoseoksen lasipurkkeihin ja vein uuninpankolle happanemaan. Purkkien päälle levitin vielä pari pyyhettä, jotta lämpötila pysyisi tasaisena.

Muutaman tunnin, ehkä neljän, jälkeen kokeilin purkkien kylkiä ja mielestäni lämpötila oli laskenut liiaksi. Niinpä siirsin purkit lämpimämpään paikkaan eli uuniluukuun eteen ja päälle laitoin vielä paksun froteepyyhkeen. Ja siinä saivat jogurtit hapantua yön yli.

Aamulla purkit tuntuivat edelleen lämpimiltä, joten paikka oli hyvä jogurtin valmistamiseen. Purkit keittiöön ja ensimmäisestä kansi auki ja lusikka purkkiin. Ja kyllä, jogurtti oli sakeaa ja maistui jogurtille. Mutta sen enempää en jogurttia syönyt, lämmin jogurtti ei houkutellut. Mutta myöhemmin kun se on jääkaappikylmää...

Jälkiruokakulhollinen itsetehtyä jogurttia, päällä itsetehtyä kesäkurpitsahilloa ja koristeena itsekasvatettu ananaskirsikka. Hyvää oli!!!!

Seuraavalla kerralla kokeilen käyttää jogurtin siemenenä jotain muuta kuin turkkilaista jogurttia, jotain löysempää, koska jogurtti on rakeista.

Viimeisten varjelua, uuden suunnittelua

Yöpakkaset ovat saapuneet etelään, nyt viimeistään on kesä ohi. Kaikesta huolimatta yritän vaalia osaa kesän kasvustosta. Virittelin kaksinkertaisen hallaharson ananaskirsikka- ja pensaspapulaatikoiden päälle. Toivo elää, että saisin vielä satoa. Ananaskirsikan osalta olen pessimisti, borlottipavun suhteen optimisti. Katsotaan, miten käy.

Kesäkukkaistutuksia siirtelin talon seinän viereen, varsinkin ahkeraliisaa yritän suojella parhaani mukaan. Se on minulle tärkeä, onhan se ensimmäinen siemenestä kasvatettu kesäkukka, jossa myös onnistuin. Pari pistokasta olen siitä ottanut juurtumaan, samoin siemeniä. Siementen itävyydestä ei kuitenkaan ole takuuta, koska kyseessä oli F1-lajike.

Ananaskirsikasta otin myöskin muutamia pistokkaita vesilasiin juurtumaan. Jos kuitenkin yrittäisi ensi kesä uudelleen, mutta ei siemenestä vaan pistokkaista. Jos sato kypsyisi nopeammin...

Muutenkin innostuin jo ensi kesän suunnittelusta. Tilasin Kukkivasta niitystä maatiaisperennan siemeniä useamman pussin. Alun perin sisareni piti hakea sieltä minulle pussillinen loistosalvian siementä, mutta hän ei ehtinytkään, joten tilasin postitse 7 pussia siemeniä, loistosalvian lisäksi sormustinkukkaa, valeunikkoa, ritarinkannusta ja esikkoa ja ....

Sitten seikkailin Seemnemaailman sivuilla, sieltä innostuin tilaamaan vielä enemmän. Päätin, että vain kesäkukkia, ei muuta. Päätös ei ihan pitänyt, tilasin kokeeksi ihania puna-valkoisen akileijan siemeniä ja erimakuisia basilikoja (anis, sitruuna, vanilja, kaneli). Lisäksi oli niitä kukkia: leijonankitaa, jänönhäntää (heinä), tulisalviaa...

Ennen tilaamista lueskelin netistä muiden puutarhureiden kommentteja seemnemaailmasta. Hiukan ihmettelin, kun kirjoittajat valittivat siementen vähyyttä. Joo, olihan määrät pieniä (esim 0,1 g), mutta toisaalta mitä teen tuhannella sormustinkukan siemenellä, jotka tulivat Kukkivasta niitystä. Minä harrastan niin pienimuotoista kylvöä ja kasvatusta, että pieni määrä siemeniä riittää, kunhat kaikk siemenet itävät !!!!!

Sadonkorjuuta

Aamusumujen haihduttua, iltapäiväauringon ilmestyttyä lämmittämään maailmaa lähdin ulos kyselemään kasvimaan kuulumisia. Ananaskirsikat ovat edelleen vihreitä, ei merkkiäkään marjojen kypsymisestä, uusia kukkia vaan tekee. Olen jostain lukenut, että tomaattia pitää latvoa, että se innostuu kypsyttämään satoa. Ananaskirsikkakin kuuluu koisokasveihin, joten päätin kokeilla samaa temppua. Katkoin jokaisesta varresta latvan, siten ettei siihen jäänyt yhtään kukkaan ja pienimmät hedelmän alut poistin myös. Ja sitten, kun möyrin vyötäröä myöten ananaskirsikassa, löysin ensimmäisen kellastuneen ananaskirsikan!!!!

Epäilin sen olevan vielä hiukan raaka, mutta pakko oli maistaa... Ei ollut kirpeä, vähän kookosta, vähän vaniljaa, NAM!!! Miten saisin loputkin hedelmät kypsymään ? Pari kappaletta poimin raakana jo viikkoja sitten ja toin sisälle lämpimään, mutta minkäänlaista kypsymistä ei ole havaittavissa. Huoli on kova, koska ensi viikolle on luvattu ensimmäiset yöpakkaset.

Keväällä istutin 4 erilaista papua laatikoihini. Tavallisen pensaspavun lisäksi istutin kauniin vaaleanpunaista Borlotto lingua di fuoco nano -pensaspapua. Keskikesällä poimin näitä papuja ja söin palkoineen. Ystävältäni kuulin, että borlotto-pavut pitäisikin kasvattaa pidempään ja käyttää siemenet. Okei, jatkoin kasvattamista ja tänään päätin katsoa, ovatko jo kypsiä. Parin litran kulhollisen poimin ihan kaikkein vaaleanpunaisimpia...

Mutta eivät olleet ihan vielä kypsiä, vain parin palon sisältä löytyi violettikirjavia siemeniä. Mutta mitä tehdä siemenille, miten ne kuuluu säilöä ? Siinäpä ongelma. Säilöntäkirjojeni mukaan papua pitää keittää pari minuuttia ja pakastaa sitten. Niin olen palkoja käsitellyt, mutta tehdäänkö siemenille samalla tavalla. Laitoin siemenet kiehumaan ja soitin Ystävälleni kysyäkseni neuvoa. Olisi kuulemma pitänyt kuivattaa. Mutta jos keitän, niin ilman suolaa ja tunnin verran. No, papuni kiehuivat jo suolavedessä. Ja keittoaikakin oli n. 15 minuuttia, sitten haarukka meni jo niistä läpi. Mutta seuraavan satsin kuivaan, kuten kuuluukin, jos ei pakkanen tapa papujani. Yritän peitellä ne harsolla, etteivät ne vielä tuhoutuisi.

Papujen jälkeen siirryin tutkimaan kesäkurpitsan taimia ja uskomatonta kyllä, kaksi taimista oli aloittanut tuotannon uudelleen. Ainakin 2 kesäkurpitsaa on vielä tulossa. Spagettikurpitsan sato ei tänä vuonna kovin iso ole, mutta se saattaa johtua savisesta kasvualustasta. Se ei tänä vuonna päässyt laatikkokasvatukseen, koska laatikot loppuivat kesken. Mutta muutaman mukavankokoisen hedelmän sekin oli tehnyt. 3 spagettikurpitsaa korjasin talteen, 2 jäi vielä kasvamaan.

Ja viimeiseksi nostin ylös 4 punajuurta, 2 palsternakkaa ja 10 porkkanaa. Niistä valmistuu uunijuureksia lisäkkeeksi jauheliha-kesäkurpitsapihveilleni.

Onneksi asun maalla, ihanaa omistaa kasvimaa, ihanaa nauttia oman maan satoa!!!!

Juhon jalanjäljissä Hankoon

Lähdin käymään yhdessä äitini kanssa Hangossa, koska Hangon museolla on näyttely siirtolaisuudesta. Juho oli isoäitini isä, joka lähti vuonna 1930 Amerikkaan ja katosi siellä. Vuosien varrella olemme yrittäneet selvittää hänen vaiheitaan, mutta olemme ainoastaan saaneet selville, että hän on saapunut Kanadaan Halifaxin satamaan huhtikuussa 1930 ja mennyt metsätöihin. Isoäitini on muistellut Juhon olleen Minnesotassa, mutta missä ja miten hän on sinne päätynyt, siitä ei ole tietoa. Historiasta tiedän, että Yhdysvallat on sulkenut rajansa siirtolaisilta, joten Juho on saattanut mennä laittomasti maahan. Näin ollen hän ei todennäköisesti ole missään väestörekistereissäkään. Ja mikä hankalinta, hän on lyhentänyt nimensä Juho Mäeksi. Ja Juho Mäkiä on ollut satoja, koska moni muukin on Ameriikan kultamailla lyhentänyt nimensä. Juhoa on aikoinaan yritetty löytää mm. Pelastusarmeijan kautta, mutta hän on kadonnut jälkiä jättämättä.

Meitä jälkeläisiä siirtolaisuus kiinnostaa edelleen ja siksi lähdimme Hankoon tutustumaan siirtolaisuusnäyttelyyn. Näyttelyyn oli koottu tietoa Hangosta lähteneistä laivoista, muutamien matkallelähteneiden tarinoita ja sitten museon perälle oli rakennettu siirtolaishotellin ruokasali.

Museon jälkeen ajelimme Länsisatamaan, josta siirtolaisten laivat ovat lähteneet kohti Kööpenhaminaa tai Englantia. 

Satamavierailun jälkeen oli aika etsiä ruokapaikka. Äitini oli kuullut, että ravintola På Krokenissa on hyvä saaristolaispöytä, joten suunnistimme sinne. Ravintolan pihalla seisoi kaksi bussia, mutta ainakin terassin pöydissä oli tilaa, joten jäimme jonottamaan pöytää. Ja kun vartin jälkeen pääsimme kassalle, niin kassapoika ilmoitti, että heillä on yksityistilaisuus ja he avaavat yleisölle vasta myöhemmin. Minkäänlaista ilmoitusta yksityistilaisuudesta emme nähneet. Niinpä lähdimme keskustaan etsimään toista ruokapaikkaa.

Itäsataman makasiineissa on useita ravintoloita, joista suurin osa oli jo sulkenut ovensa tältä syksyltä. Mutta yksi oli onneksi vielä auki, Ravintola Origo. Ensimmäistä kertaa saan ruokalistan käteeni tabletti-tietokoneella, varsin modernia!!! Tarjolla oli mm. runsas saaristolaispöytä, joka oli todella hyvä!!!! Sen voisin syödä uudelleenkin. Mutta pääruuista löytyi muitakin kiinnostavia vaihtoehtoja, kuten luomukaritsaa ja hankolaista haahkaa (tämän ruokalajin kohdalla oli varoitus hauleista).

Ravintolan kiviseinä

Ruuan jälkeen lähdimme vielä kävelemään rantabulevardille. Ihailimme rantoja, rantakallioita ja upeita vanhoja pitsihuviloita. Sellaisessa kun saisikin asua... Rannalta löytyi myös siirtolaisille pystytetty muistomerkki...

Hanko on kiinnostava ja kaunis kaupunki. Sinne voisin mennä vielä uudestaan ja paremmalla ajalla....

Lisää korkokenkiä...

Pidän kauniista kengistä, ostan aina kauniit kengät, kun löydän sopi

vat sellaiset. Ja siinä se ongelma on ollutkin, sopivia kenkiä ei ole tahtonut löytyä näin isojalkaiselle. Tässäkin kaupungissa on useampi kenkäkauppa, mutta ei niissä myydä kauniita isoja kenkiä. Ehkäpä siksi juuri rakastankin kauniita kenkiä, ja Tallinnassa VivianVau on toiveideni täyttymys. Ihania kenkiä, mutta ei halpoja, ihan Suomen hinnoissa. Kuinkahan monet olenkaan sieltä ostanut. Ainakin omistan niin monet kengät, että ystäväni valittivat muutossa niitä olevan liikaa.

Ja koska pidän korkokengistä, niin tänään talooni muutti yksi kenkä lisää. Kyllä vain 1 kenkä, sekä korkokenkien teko välineet. Pääsen siis itse valmistamaan niitä... Vähän erilaista käsityötä ja näköjään sormetkin piti polttaa ennenkuin onnistuin. Nyt on 4 korkokenkää takaremmiä vaille valmiina.

En siis ole vieraillut kenkäkaupassa, vaan uudessa leivontatarvikeliikkeessä. Sieltä ostin sokerimassaa ja korkokenkämuotit. Niinpä tästä eteenpäin ystäväni saavat syödä korkokenkiä... Nämä kengät eivät kuitenkaan ole syötäviä, koska liimasin osat yhteen sulatetulla sokerilla, johon suli myöskin Tupperwaren muovikauha. Huomenna jatketaan harjoittelua, niin että voin koristella kummityttöni synttärikuppikakut korkokengillä. 

Kun minä näpertelin keittiössä korkokenkiä, oli pihaani ilmestynyt vihdoinkin uusi roskasäiliö. Jo minä viikkotakaperin huutelin facebookissa, että kuka on varastanut astiani, koska sen olisi pitänyt jo tulla. Vaan kun ei ollut tullut. Tänään hän sitten saapui. Enää ei tarvitse lähteä etsimään kunnan lajittelupistettä, koska se löytyy omasta pihasta: kartonki, paperi, lasi ja metalli sekajätteen lisäksi. 

Kuvan taustalta näkee jo, että syksy on tullut. Keltaiset koivunlehdet täplittävät maan, kohta alkaa haravointiurakka....

Yksi nurkka siistiytyi taas

Viimekesäisen kattoremontin sotkut ovat koristaneet pihaani jo vuoden verran. Eivät sentään keskellä pihaa, mutta aika näkyvällä paikalla kuitenkin autotallin vieressä. Siellä oli vanhat kattopellit, puhkiruostuneita tynnyreitä, tv-antennia, rullakoita ja pino autonrenkaita vanteineen ja kaikkea muuta nurkista löytynyttä metalliromua. Sitä oli niin paljon ja niin painavaa, ettei peräkärrykuljetus olisi onnistunut.

Paikallislehdistä löysin mainoksia, jossa luvataan ostaa metalliromua. Soitan ja minulle luvataan tulla katsomaan. Ei kuulu, ei näy. Soitan uudelleen, ei edelleenkään tapahdu mitään. Usutan isäni soittamaan, josko miehinen ääni auttaisi. Auttoi, parin tunnin kuluttua pihaan ajaa pakettiautolla pari vähemmistöheimon edustajaa. Juu ei heitä metalliromu kiinnosta, he ostavat vain kuparia. En siis päässyt eroon romuista. Siispä soitto seuraavalle yrittäjälle, joka ainoastaan lupaa hakea romun ilmaiseksi, kunhan sitä on yli 500 kiloa. Ja onhan sitä...

Tänään rekka saapui noutamaan romua. Paikka oli ahdas ja kuljettaja joutui ohjaamaan nostokouraa osin kuusessa, osin koivun oksistossa, mutta hienosti hän kouraa käsitteli...

Kyllä näyttää tyhjältä ja siistiltä autotallin vierusta. Nyt siihen voi ruveta suunnittelemaan istutuksia, jotain metsämaassa viihtyvää, mutta värikästä. Suunnitelmalla ei ole kiirettä, koska ensin pitää autotalli saada suotistettua ja sitten sen kattoremontti ja vasta sen jälkeen on vuorossa istutukset. Eli aikaisintaan 3 vuoden kuluttua, jos en saa lottovoittoa...