keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Kevät alkoi...

Eilen aloitin, kyllä on kauhean varhaista, mutta ei se mitään, aloitin silti, mutta vain yhdellä laatikolla, älä vielä syytä minua ylilyönneistä ;)

Eli aloitin kevätkylvöt :) Viime vuonna kylvin orvokit 10.1. eivätkä ne ehtineet kukkaan vapuksi niin kuin oli tarkoitus. Nyt päätin aloittaa vähän aikaisemmin eli 30.12 eli katsotaan, miten käy.

Kylvin siemenet pluggboxiin, jossa on 49 koloa. En tarvitse niin montaa orvokkia, eikä tyhjiä lokeroja voi olla, niin piti miettiä, mitä muuta kylväisin. Orvokkeja laitoin vain 4 riviä eli 28 kpl, joten 3 riviä jäi tyhjäksi.


Kaksi riviä täytin ahkeraliisan siemenillä. Varhaista joo, mutta jospa saisin niistä sitten tosi komeita ja tuuheita. Lisää liisoja kylvän helmikuun lopulla, 14 kappaletta ei vielä riitä... Ja vielä jäi yksi rivi tyhjäksi... Siihen upotin 3 makean minipaprikan siementä, 2 kirsikkatomaatin ja 2 tavallisen tomaatin siementä. Ja nyt on boxi täynnä ja odottaa itämistä uunin pankolla lämpimässä.



Tähän mennessä olen aina siirtänyt taimet liian aikaisin isompiin astioihin, mutta nyt aion kokeilla boxikasvatusta, kunnes taimilla on kunnon juuret. Mahdanko malttaa ?


Vihreää vuotta 2015 teille kaikille!!!!

lauantai 20. joulukuuta 2014

Piha-askartelua

Olen huomannut, että nukkuminen kannattaa. Siis nyt kun olen parin kuukauden unettomuuden jälkeen pystynyt taas nukkumaan kunnon pitkiä yöunia, niin johan taas jaksaa. Oloa helpottaa myöskin sairasloma, kun ei ole tarvinnut venyä ja jaksaa töissä.

Niinpä olen tämän viikon aikana leiponut, laittanut ruokaa, siivonnut ja askarrellut ulkona. Facebookin puutarharyhmässä on ollut syksyn aikana ihania kuvia havutontuista. Päätin, että sopisi juuri ihanasti ovenpieleen. Joten ei muuta kuin kokeilemaan.... Nippu kuusenoksia rautalangalla yhteen, sitten sammalta, ja lopuksi vielä nenä ja parta...



Sammaleen hankkiminen meinasi olla pienoinen ongelma, koska omassa metsässäni se ei kasva. Suunnittelin jo lähteväni naapurin metsään varkaisiin, mutta sitten löysinkin sopivaa sammalta ihan omalta pihaltani. Onneksi, koska sammaleen keruu toisen metsästä on kiellettyä ilman lupaa.

Ensimmäiselle tontulleni kävi köpelösti, koska joku otus rakastui tontun partaan niin kovasti, että repi ja silppusi sen pitkin pihaa :( Uudet tonttuni saivatkin partaansa hienon valkopippurikuorrutuksen, joten nyt ne toivottavasti säilyvät ehjinä.

Neljän havutontun lisäksi olen tehnyt äidilleni havupallon. Äidillä on joka vuosi roikkunut pallo talon sisäkulmassa (kesäisin siellä roikkuu puna-valkoinen verenpisara). Tänä vuonna lupasin tehdä sen hänelle. Ei siitä taaskaan tullut täydellistä, koska aloitin tekemisen jo tiistaina ja tein sen vasta tänään loppuun, joten rajakohta jäi näkyviin :( Mutta kuulemma se kelpaa silti. Enää pitäisi keksi havupalloon rusetti...



Onneksi tällä viikolla on ollut kauniita aurinkoisia ilmoja, niin piha-askartelu on onnistunut. Olenpa saanut myöskin pilkottua viimeiset haavat ja pinottua ne liiteriin. Joten nyt voi tulla valkoinen lumipeite valaisemaan mustaa maailmaa, mutta ei paksua, koska en halua tehdä lumitöitä...

maanantai 15. joulukuuta 2014

Saaren kartanon Joulumassa

Viikonlopun vietin joulutunnelmissa Lohjalla Menneen ajan joulumarkkinoilla. Sää ei suosinut lauantaina, mutta eipä onneksi ollut myrskyäkään. Sunnuntaina olikin jo mukavampaa, kun jopa aurinko näyttäytyi hetkellisesti. Markkinat on hyvä paikka esitellä vuoden käsityötuotoksia ja yrittää kaupata niitä. Tämän vuoden myynti ei ollut kovin hyvä, mutta ensi vuodeksi olen jo ilmoittautunut, koska ihmisten katselu ja jutustelu asiakkaiden kanssa on hauskaa.

Tänään jatkoin joulun tunnelmointia vierailemalla Saaren kartanon Joulumaassa. Olen kuullut tapahtumasta paljon hyvää, mutta mikä ja millainen tapahtuma on, sitä en tiennyt. Houkuttelin ystävän mukaani ja lähdimme tutustumaan...

Joulumaa oli rakennettu puutarhakoulun kasvihuoneisiin. Ensin oli vastassa joulumetsä. Siellä oli näytillä kotieläimiä, joista itse ihastuin kahteen alpakkaan...

Alpakkapienokainen, joka ei halunnut poseerata
Joulumetsästä suuntasimme joulukirkkoon...

Alttari

Kirkon koristepylväs
Joulukirkon takana oli markkinatori, jossa paikalliset ja vähän kauempaakin tuleet myivät käsitöitä, leipomuksia, säilykkeitä ja hunajaa. Niitä oli kiva katsella ja ehkä jopa varastaa ideoita, mutta ainoa ostokseni oli kirja, käsityökirja, jossa opastetaan tekemään keppihevoselle varusteita. Sen annan kummitytölleni, joka on erittäin innokas keppariharrastaja.

Kukka-asetelma, kasvihuoneiden yhdyskäytävässä

Joulutähtimeri
Myymälän puolelta löytyi upeita kukkakimppuja, joissa monessa oli käytetty amarylliksia. Mutta ihaninta oli joulutähtimeri kasvihuoneessa. Oli valkoista, punaista, keltaista, pilkullista, oli yksilatvaisia, oli monilatvaisia, mutta kaikki olivat isoja!!!! Jos minulla ei olisi kukkivaa amaryllista, olisin aivan varmasti ostanut joulutähden, niin ihania olivat.

Joulutähtikasvihuoneen perällä oli ovi, jossa luki "Vain henkilökunta". Ovi oli hiukan raollaan, kurkistin raosta ja siellä ne olivat, Saaren kartanon ihanat pelargonit!!!!! Työntekijän mukana pääsimme ihailemaan niitä läheltä, hänelle suuri kiitos ja kumarrus, oli tuoksuvia, oli tulppaaneja, oli valkoisia, oli punaisia, oli oransseja, oli kaikkea!!!! Ja kyllä, kalenterista on varattu jo yksi lauantai, koska Saarella on taas tulevana keväänä pelargonien pistokasmyyntiä!!!! Sinne on tänä vuonna pakko päästä...

Vähitellen alkaa oma mielikin saavuttaa joulutunnelmaa, joulumarkkinat osaltaan luovat tunnelmaa, mutta myöskin työstressin helpottuminen. Suunnitelmissa on tehdä hiukan joulusiivoa. Kutsun sitä joulusiivoukseksi, mutta itse asiassa se on vuosisiivous, koska en ole aiemmin jaksanut. Ehkä nyt jaksan, tai jos en jaksa, niin sitten teen sen myöhemmin. Ei enää stressiä, vaan rentouttavaa joululomaa!!!!

maanantai 8. joulukuuta 2014

Joulukuu = jouluun valmistautumista ?

Joulukuu, kaupoissa on hehkutettu joulua jo useita viikkoja, olen saanut mainoksia Joululehdistä. Jotenkin tänä vuonna ei ole tullut joulufiilistä. Ei sen puoleen, en kyllä koskaan koristakaan kotiani jouluun. Miksi tehdä se, koska en ole joulua kotona. Turhaa. Ainoat joulukoristeeni, Aarikan puuenkelit ovat esillä läpi vuoden, samoin samalla hyllyllä oleva kivitonttu. Ei mitään muuta joulukoristetta ja hyvä niin.

Joulun odotus näkyy ehkä parhaiten kukkasista. Ostan itselleni joulukuun alkupuolella amarylliksen, ehdottomasti punaisen. Ja nautin sen kukinnasta koko joulukuun...


Tämä punainen yksilö sulostuttaa elämääni pitkään, koska seuraava nuppu odottaa jo vuoroaan ja sipuli näyttäisi tuottavan vielä kolmannenkin kukkavanan :) Tänään ostin Plantagenista amaryllistukia. Tuki ei enää auta ensimmäistä kukkavanaa, mutta toisen, nuppuisen kukkavarren sain tuettua. 

Mutta ei tämä punainen ole ainoa amaryllikseni. Sorruin viikko takaperin puutarhamyymälässä, kun siellä oli myynnissä amarylliksen sipuleita...


Ja nyt jo ensimmäinen nuppu kurkistaa sipulista... Toivottavasti siitä todella tulee kuvankaltainen kaksivärinen... Näissä riittää ihailtavaa pitkäksi aikaa, mutta suurimpana haasteena pidän näiden uudelleenkukitusta ensi jouluksi. Miten se onnistuu ?

Jotenkin näin pimeään aikaan tulee sorruttua helpommin kukkiviin kasveihin... Tänään löysin Hongkongista perhosorkideoja 1€/ kpl ja pitihän niitä hankkia kolme kappaletta. Tällä hetkellä on pöydillä hyvin tilaa, mutta keväämmällä maalis-huhtikuussa saatan kiroilla joulukuista hamstrausintoani...


Hyvää Jean Sibeliuksen syntymäpäivää!

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Rankka viikonloppu

Onpa ollut fyysisesti rankka viikonloppu. Lihakset ovat väsyneet, joka paikkaa kolottaa, mutta se on tervettä!!! Posket ovat punaiset, kun koko viikonloppu on vietetty ulkosalla. Vanhempani tulivat lauantaiaamuna luokseni ja toivat peräkärryllisen polttopuuta. Ne pinosimme äitini kanssa liiteriin, sillä aikaa isäni laittoi oman työpaikkansa valmiiksi. Viikonlopun suunnitelmana oli tehdä isoista pölkyistä uuniin mentäviä klapeja koneella. Pölkyt ovat niin isoja ja sitkeitä, että minä en niitä kirveellä saa pienittyä, tarvitaan siis mies ja kone!!!!

Halkaislulaite


Isällä oli kuitenkin vähän toisenlaisia suunnitelmia... Hän lupasi huolehtia kuusi- ja koivupölkyistä ja lupasi myös halkaista paksut haapapölkyt neljään osaan ja sitten minun pitää jatkaa kirveellä.

Minun työmaani
Kuvassa roskiksen takana näkyy halkaisua odottava puupino, sen lisäksi ohjelmassa oli halkaista myös alppiruusupuistossani lepäävät haapapöllit. Sain lainaksi Fiskarsin suurimman halkaisukirveen, jolla olikin helppo halkoa puita ja yllätyksekseni jaksoin sitä heilutella. Tällä työnjaolla kaikki pöllit saatiin halkaistua, ja kaikki klapit tuli pinottua liiteriin, kiitos äitini. Haapaa jäi iso kasa odottamaan kirveenheiluttajaa, siinä riittää minulle pariksi viikoksi ulkoiltavaa työpäivän jälkeen.

Ensi talvena kelpaa lämmittää leivinuunia
Mutta kyllä on tyytyväinen olo, minä olen omalla toiminnallani osallistunut näiden polttopuiden tekoon, muutenkin kuin pinoajana.



Valoisaa marraskuun viimeistä viikkoa!!!!

perjantai 21. marraskuuta 2014

6 kuvaa kesästä

Sain Betweeniltä Rikkaruohoelämää -blogista haasteen esitellä 6 kuvaa viime kesältä. Ajattelin, että voi olla vaikea valinta, mutta ei se sitten ollutkaan. Kuvia on paljon, mutta vain muutama nousi ylitse muiden...

Kesäkuinen uima-allas


Kyllä kasvihuone oli koko kesän kohokohta. Yhtään ei haitannut, että se valmistui vasta heinäkuussa. Ensi keväänä sitten... Olen yrittänyt opiskella Inger Palmstiernan kirjaa Unelmien kasvihuone, jotta osaan keväällä hyödyntää kasvihuoneen tarjoamat mahdollisuudet.

Vielä on tilaa...

Kukkapenkki syntyi vähän vahingossa, koska en oikein tiennyt mihin kärrään kaikki savet kasvihuoneen pohjalta. Niinpä toin ne etupihalle ja tein kukkapenkin. Tässä kuvassa valtava taimimäärä näyttääkin todella pieneltä ja niitä olikin liian vähän!!!!!

Koristetupakka

Koristetupakkaa oli edellisessä kuvassa taustalla. Pieninä ne istutin saveen ja mietin, että mitäköhän näistä tulee. Tuli aivan ihania, huumaavalta tuoksuvia, metrin korkuisia kukkivia kasveja. Näitä kasvatan varmasti lisää...

Verenpisara 'Alwin'
Äidilläni on vuosia ollut puna-valkoinen riippuva verenpisara talon sisäpihalla roikkumassa. Se on ollut todella kaunis, ja tänä vuonna minulla oli itsellänikin verenpisara. Ja peräti pienestä viiden sentin korkuisesta pistokkaasta kasvatettu :)


Parvitulppaanit toukokuussa
Aina yhtä kaunis parvitulppaani, johon olen tutustunut vasta tällä pihalla. Toivottavasti saan sen viihtymään täällä...

Minä en haasta ketään mukaan, mutta jokainen, jota haaste kiinnostaa, voi ottaa siitä kopin.

Onneksi nyt ollaan jo marraskuun lopulla, ensimmäisiin kylvöihin on aikaa enää reilu kuukausi... Piristääkseni itseäni ja nopeuttaakseni kevään saapumista olen katsonut YouTubesta Monty Don ohjelmaa Gardeners' World 2014. Ainoa miinuspuoli on suomenkielen puute, mutta yllättävän hyvin tällainen kielipuolikin sitä ymmärtää... Suosittelen katsomaan, koska telkkarin puutarhaohjelmat alkavat vasta keväällä.

Rentouttavaa viikonloppua!!!!!

maanantai 17. marraskuuta 2014

Hetken verran kaipasin takaisin kaupunkiin

Mutta onneksi se hetki oli lyhyt!!!! Ja miksi tällainen kaipaus pääsi syntymään ? Se liittyy kotini lämmityslaitteen rikkoontumiseen. Kaupungissahan taloyhtiö olisi maksanut tällaiset korjaukset, mutta omakotitalossa laskut on maksettava itse.

Pari kuukautta sitten olin juuri palannut vanhempieni luota sairaslomalta, kun heräsin yöllä siihen, että lämmityslaitteeni (Nibe Fighter 410 P)piti hirveää meteliä, sirkkelimäistä ulinaa. Se onneksi loppui nopeasti ja jatkoin uniani. Parin tunnin kuluttua heräsin taas samaan meteliin, joten nousin ylös ja juoksin kiireesti vessaan kääntämään laitteen pois päältä. Tietenkin oli viikonloppu, ja lähin Nibe-huolto löytyy pääkaupunkiseudulta. Heillä oli kuitenkin hyvät nettisivut ja laitoin sitä kautta huoltopyynnön ja huoltomies tulikin heti maanantaina. Ennen huoltomiehen tuloa sain karkean hinta-arvion: Puhallin (tulo tai poistoilma) n. 300 € + asennus, kompressori 3000 € + asennus (kahden korjaajan koko päivän homma). Tämän jälkeen en voinut muuta kuin toivoa, että vika on puhaltimissa.

Ongelmia: Ensinnäkin, minä olin ihan unenpöpperössä, kun kuulin äänet. En minä osannut sen tarkemmin paikantaa tuliko ääni laitteen ylä- vai alaosasta. Korjaaja yritti tehdä erilaisia ääniä, mutta mikään niistä ei kuulostanut tutulta. Poistoiltapuhallin vaihdettiin, koska se piti kovaa ääntä, mutta ei sellaista, mihin olin herännyt. Sovimme korjaajan kanssa, että kuuntelen laitetta ja jos ääni toistuu, minä yritän selvittää, mistä se tulee.

Ja pahus soikoon, se ääni tulee koneen alaosasta!!!! Kuuntelen ja kuuntelen, teen huoltotilauksen. Odotan huoltomiestä, teen jo uuden huoltotilauksen ja taas odotan. Kuukauden kuluttua soitan, kun yrityksestä ei ole mitään kuulunut. Sovimme huoltomiehen käynnin tälle aamulle. Isäni ehti käymään tässä välissä kuuntelemassa Nibeäni, hänen mielestään ääni tulee kiertovesipumpusta. Hengähdän helpotuksesta, ei sittenkään kompressori.

Tänään sitten tuli huoltomies. Hän katseli ja kuunteli. Tuomio: ääni tulee kompressorista. Voi .....
Ääni kuului, vaikka kiertovesipumppu oli otettu pois päältä. Ei muuten ollut kyyneleet kaukana, mistä minä revin 5 000 euroa rahaa kompressorin korjaamiseen. Korjaajakin ihmetteli, että miten näin uusi kompressori voi mennä rikki, taloni ja laite ovat vuodelta 2008. Hän lohdutti minua ja kertoi, että yleensä vakuutusyhtiöt ovat korvanneet tällaiset korjaukset.

Niinpä sitten otin yhteyttä omaan vakuutusyhtiööni. Ja kyllä, minulla on laaja kotivakuutus, josta tällaiset ongelmat korvataan. Tietenkin korvauksessa huomioidaan ikävähennys 6%/ vuosi eli minun osuuteni on 30 % + omavastuu. Myönnettäköön, huokaisin helpotuksesta, ihan kaikkea ei tarvitsekaan maksaa itse. Nyt on vahinkoilmoitus tehty, nyt vaan odotetaan huoltofirman tarjousta kompressorin vaihdosta. Sitten sovitaan korjaus ja sitten lasku vakuutusyhtiöön sähköpostilla ja homma hoituu...

Iltapäivällä sain huoltofirman tarjouksen: loppusumma on ainoastaan 3200 €. Olinkohan käsittänyt sen alkuperäisen karkean hinta-arvion väärin ? Vähän jo jaksaa hymyilyttää, vaikka tämä tarkoittaa ensi kesälle huomattavan pientä puutarhabudjettia.

Sain Rikkaruohoelämää -blogin Betweeniltä kuvahaasteen, 6 kuvaa kesästä. Otan haasteen vastaan ja uppoudun kuvakansioihini hetken kuluttua.


sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Valmistaudun kevääseen

On pimeää, synkkää, harmaata. Nyt on hyvä aika suunnitella tulevaa kesää. Kesä, valoa, iloa, rankkaa työtä ja nautintoa puutarhassa, ja siihen on vielä ihan hirveän pitkä aika, liian pitkä. Onneksi joskus löytyy jotain valoa synkkään syksyyn. Kaksi kertaa parin viikon sisään olen löytänyt postilaatikostani  (oikeasti se toinen piti hakea kaupungista postista) siemenkirjeen. Niitä on ollut ihana penkoa ja tutkia, googlettaa ja selailla perennakirjoja. Tässä jälkimmäisen siemenkirjeen satoa...



Alustana on äitini ostama kurakaukalo. Hän soitti ja kysyi, että tarviinko niitä vielä lisää, kun ovat edullisia. Juu, halusin vielä pari. Kun sitten sain kaukalot, totesin ne paljon paremmiksi kuin vanhat. Kantikas on paljon paremmanmuotoinen kuin kaarevareunainen, ei jää liikaa hukkatilaa. Joten tilasin 5 lisää... Nyt minulla taitaa olla toistakymmentä kurakaukaloa, siis riittävästi alustoja taimikasvatukseen...

Ja tänä keväänä taitaa taimia kasvaa paljon, todella paljon. Tulevana keväänä ei tunneta kohtuutta kylvöissä, ideoita ja suunntelmia on niiiiiiiin paljon. Pinterest on vaarallinen paikka, siellä on liikaa toteutettavia ideakuvia.

Kylvöt olen jo aloittanut. Olen kylvänyt kahteen kasvatuslaatikkoon perennoja. Osa siemenistä on viime kevään siemenkirjeistä ja osa tämän syksyn ensimmäisestä. Nyt pitäisi päättää, uhraanko vielä kolmannen kasvatuslaatikon perennoille vai odottelenko lumihankea ja teen hankikylvöjä purkkeihin. Vaikea valinta!!!!

Kuulostaa jo siltä, että ensi keväänä kodissani on kaikki tasot taynnä taimipurkkeja ja näin varmasti onkin. Mutta onneksi minulla on ensi keväänä apuna kasvihuone, sinne saan vietyä osan purkeista. Ja nyt vielä aikaisemmin, koska tein extempore-hankinnan Plantagenista. Ostin nimittäin valopetroolilla toimivat kasvihuonelämmittimen, koska olivat alennusmyynnissä.


Nyt voin aloittaa kasvatuksen jo vähän aikaisemmin... Muuten hyvä laite, mutta olivat unohtaneet siitä suomenkielisen käyttöohjeen, eikä kokoamisohjekaan kuulunut pakettiin... Täytyy siis hiukan vielä selvitellä asioita ennenkuin pääsen lämmittämään kasvariani.


Lopuksi vielä piristävä kuva isoäitini viherpeukalon taianomaisesta voimasta... Joka vuosi hän uhkaa hävittää lehtikaktuksensa, kun ne ovat niin isoja, mutta onneksi hän vain uhkailee, koska ne ovat aina niin upeita. Vasemmanpuoleinen on jo pudottanut suurimman osan kukistaan, mutta oikeanpuoleinen oli vielä mahtava. Ja taustalla ikkunan takana kukkivat pelargonit lasitetulla parvekkeella. Joskus olen kuvannut kukkivat pelargonit jouluaattona.

Piristystä marraskuuhun


lauantai 1. marraskuuta 2014

Opettelin kehräämään

Käsityöihmisenä minua on aina kiinnostanut kehrääminen, sitähän tarvitaan aina. Haluaisin omistaa rukin ja oikeasti oppia kehräämään. Tänään vihdoinkin pääsin kurssille, jossa opetettiin kehräämään. Ja itse asiassa homma aloitettiin niin alusta, että ensin  valmistimme itse värttinät. Näistä tuli turvalliset, ei piikkejä, joita pistämällä voisi nukahtaa satavuotiseen uneen, vaan hienot kierrätysmateriaalivärttinät, joissa kehränä on nippu (4 kpl) vanhoja cd-levyjä.

Itsetehty  värttinä
Kun värttinä oli valmis, pääsimme valmistelemaan kehrättävää materiaalia. Me siis emme kehränneet perinteistä villaa tai pellavaa, vaan paperia. Otin mukaan sanomalehteä, lahjapaperia ja mulperipaperia. Opettajalla oli mukana sopivia mainospapereita, jotka kuulemma olivat helpompia työstettäviä, joten valitsin omaksi materiaalikseni Lidlin mainoksen. Siitä leikattiin suikaleita, jotka sitten yhditettiin liimaamalla pitkäksi pötköksi.

Esivalmistelua
 Sitten vaan kostutettiin paperi ja aloitettiin kehrääminen...


Opettaja kehoitti pyöräyttämään värttinää itseään kohti, jolloin lankaan saadaan Z-kierre, mutta minä olen vastarannan kiiski ja tein juuri toisin päin ja sain S-kierteellä olevaa lankaa. Minusta niin oli helpompaa. Ja täytyy sanoa, että innostuin... Kehrääminen on hauskaa, ja paperinkehrääminen onnistui ihan kohtuullisesti ensikertalaiseltakin. Kokeilin myös kehrätä mulperipaperista lankaa, mutta se olikin jo hankalampaa, koska kastelin paperia liikaa ja se katkeili, myös yhdistäminen oli hankalaa.

Nyt minulla on nippu itsekehrättyä paperilankaa. Siitä ajattelin punoa alla olevan korin. Kori on opettjan mallityö, joka on tehty sähköjohdosta. Lisää opettajan ihania punontatöitä löytyy hänen blogistaan tuhatpaju.


Nyt vietän pyhäinpäivän iltaa kynttilötä poltellen ja kuohuviiniä nauttien. Tänään tulee kuluneeksi 4 vuotta siitä, kun talo siirtyi haltuuni. Ja hetkeäkään en ole katunut maalle muuttoa!!!!

Malja minulle ja Talolle!!!! 
Ja nyt pohdintaa, että otanko käteeni neuleen vai värttinän...