sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Valmistaudun kevääseen

On pimeää, synkkää, harmaata. Nyt on hyvä aika suunnitella tulevaa kesää. Kesä, valoa, iloa, rankkaa työtä ja nautintoa puutarhassa, ja siihen on vielä ihan hirveän pitkä aika, liian pitkä. Onneksi joskus löytyy jotain valoa synkkään syksyyn. Kaksi kertaa parin viikon sisään olen löytänyt postilaatikostani  (oikeasti se toinen piti hakea kaupungista postista) siemenkirjeen. Niitä on ollut ihana penkoa ja tutkia, googlettaa ja selailla perennakirjoja. Tässä jälkimmäisen siemenkirjeen satoa...



Alustana on äitini ostama kurakaukalo. Hän soitti ja kysyi, että tarviinko niitä vielä lisää, kun ovat edullisia. Juu, halusin vielä pari. Kun sitten sain kaukalot, totesin ne paljon paremmiksi kuin vanhat. Kantikas on paljon paremmanmuotoinen kuin kaarevareunainen, ei jää liikaa hukkatilaa. Joten tilasin 5 lisää... Nyt minulla taitaa olla toistakymmentä kurakaukaloa, siis riittävästi alustoja taimikasvatukseen...

Ja tänä keväänä taitaa taimia kasvaa paljon, todella paljon. Tulevana keväänä ei tunneta kohtuutta kylvöissä, ideoita ja suunntelmia on niiiiiiiin paljon. Pinterest on vaarallinen paikka, siellä on liikaa toteutettavia ideakuvia.

Kylvöt olen jo aloittanut. Olen kylvänyt kahteen kasvatuslaatikkoon perennoja. Osa siemenistä on viime kevään siemenkirjeistä ja osa tämän syksyn ensimmäisestä. Nyt pitäisi päättää, uhraanko vielä kolmannen kasvatuslaatikon perennoille vai odottelenko lumihankea ja teen hankikylvöjä purkkeihin. Vaikea valinta!!!!

Kuulostaa jo siltä, että ensi keväänä kodissani on kaikki tasot taynnä taimipurkkeja ja näin varmasti onkin. Mutta onneksi minulla on ensi keväänä apuna kasvihuone, sinne saan vietyä osan purkeista. Ja nyt vielä aikaisemmin, koska tein extempore-hankinnan Plantagenista. Ostin nimittäin valopetroolilla toimivat kasvihuonelämmittimen, koska olivat alennusmyynnissä.


Nyt voin aloittaa kasvatuksen jo vähän aikaisemmin... Muuten hyvä laite, mutta olivat unohtaneet siitä suomenkielisen käyttöohjeen, eikä kokoamisohjekaan kuulunut pakettiin... Täytyy siis hiukan vielä selvitellä asioita ennenkuin pääsen lämmittämään kasvariani.


Lopuksi vielä piristävä kuva isoäitini viherpeukalon taianomaisesta voimasta... Joka vuosi hän uhkaa hävittää lehtikaktuksensa, kun ne ovat niin isoja, mutta onneksi hän vain uhkailee, koska ne ovat aina niin upeita. Vasemmanpuoleinen on jo pudottanut suurimman osan kukistaan, mutta oikeanpuoleinen oli vielä mahtava. Ja taustalla ikkunan takana kukkivat pelargonit lasitetulla parvekkeella. Joskus olen kuvannut kukkivat pelargonit jouluaattona.

Piristystä marraskuuhun


3 kommenttia:

  1. Mahtavat kaktukset. Uhkailu selvästi kannattaa.

    VastaaPoista
  2. Minun oranssi ei vieläkään kuki... ehkäpä helmikuussa :)

    VastaaPoista