Rakennusprojekti alkoi

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin kuuluu vanha sananlasku. Sittenhän projektini onnistuu täydellisesti, koska niin pitkään ja hartaasti sitä on suunniteltu. Tavoitteenani on rakentaa 4 180 x 120 cm kasvatuslaatikkoa. Eilen sain lautakuorman,´joka oli sen verran reilu, että voin hiukan tumpeloidakin ;)
Projektissa saan käyttää isäni kaapparisahaa, vai mikä sen virallinen nimi onkaan. Intoani laski huomattavasti ystävien kommentit, he tuntuivat pitävän minua täydellisenä idioottina mitä turvallisuusasioihin tulee. Ikävää!!!!

Kommenteista huolimatta aloitin projektini tänään. Ensin rakensin pirtin lattialle kehikon kolmesta rimasta, joiden sisäpuolelle kasvatuslaatikon seinä on helppo koota. Sitten vaan katkaisemaan oikeanpituisia tolppia. Tolpat ovat 47 x 47 mm ja korkeus on 80 cm. Ja sitten 180 cm pitkiä lautoja 6 kpl. Hyvin sujui ja sormetkin ovat tallessa.

Ensimmäisen laudan kiinnittämisessä piti olla tarkka. Sen kun piti mennä 2,2 cm kummankin päätytolpan yli. Ja tottahan sitten piti tarkistaa, että alareuna on samalla tasolla tolppien alareunan kanssa. Yhdellä ruuvilla kiinni kummastakin päästä ja seuraava lauta kehiin. Kun kaikki 6 lautaa oli paikoillaan ja yhdellä ruuvilla kiinni, tarkistin ristimitat. Onneksi olivat samat!!!! Sitä minä hiukan pelkäsin etukäteen. Sen jälkeen lisää ruuveja kiinni ja keskitolppa paikalleen. Seinä on lähes valmis. Keskitolpan ja päädyn väliin tulee vielä 1 lyhyt tukitolppa, mutta sen laitan myöhemmin.

Päivän saldona oli vajaa 2 laatikon seinää. Heikoin lenkki tässä rakennusprojektissa on akkuporakoneeni, sen 10 vuotta vanha akku ei jaksa...

Ai miksi tolpat ovat korkeammat kuin laatikko, no niihin saa harson kiinni. Harso tulee olemaan riittävän korkealla, että kasvit mahtuvat sen alla kasvamaan

Lumi sulaa

Kotiini on ilmestynyt uudet verhot...

Näin ihania maisemia katselin tiistai-aamuna....



Saunamökin katto ei ollut kestänyt lumen painoa, sille kävi vähän huonosti. Mutta ei haittaa, koska ensi kesänä on jokatapauksessa kattoremontin aika...

Otsalauta ja räystäskouru roikkuvat ikävästi...

Seuraava kuva on viime talvelta, silloin ei viel tullut vahinkoa....



Kevät keikkuen tulevi....

Räystäistä tippuu vesi, lumi roikkuu räystäiltä, auto uppoaa pihan sohjoon, mutta mitä siitä on maaliskuu ja kevät!!!!

Kuinka ihanaa olikaan tehdä siementilausta pari viikkoa sitten. Ensi penkoa omat siemenvarastot ja sen jälkeen tutustua Isoäidin kataloogiin ja tehdä tilaus. Aion kokeilla, miten hyvin ylijääneet viimevuotiset siemenet itävät. Voi olla, että myöhemmin on tehtävä uusi tilaus, jos vanhat eivät idä lainkaan, mutta pihi-minä haluaa kokeilla niitä silti.

Selkeä kokeilu on myöskin vuodelta 2006 olevien isokaunosilmän siementen kylvö. Ne löytyivät laatikon pohjalta unohtuneina, mutta yllättävää kyllä, niiden parasta ennen päiväys on 1/2010. Siis vanhoja ovat, mutta ei haittaa. Samoin aion kylvää itse keräämiäni kehäkukan siemeniä vuodelta 2006, katsotaan tuleeko niistäkään mitään. Muut siemenet ovat sentään vaan viime kesältä...

Siementilauksen ja kylvösuunnitelman tein ajatuksella, että kasvatuslaatikkoni todella valmistuvat. En ole vielä edes aloittanut niiden tekemistä. Suunnitelma tai siis piirustukset ovat valmiina, enää laudat puuttuvat. Ei sen enempää siitä projektista, vaan tulevista kylvöistä: vanhalle kasvimaalle laitetaan juureksia, porkkanaa, punajuurta, lanttua ja sipulia. Tuleviin laatikoihin aion kylvää papuja, kesäkurpitsaa, avomaankurkkua ja yrttejä sekä salaattia. Sopiviin väleihin kehäkukkaa, ruiskukkaa ja kurkkuyrttiä. Niiden tehtävänä on kaunistaa, mutta myös ehkäistä tuholaisia.

Tänään aloitin kevään myös huonekasveille: Kasvit saivat ensimmäiset lannoitevedet tänään talven jälkeen. Sen lisäksi toin kaktukseni sisälle. Ne viettivät pari kuukautta saunamökin viileydessä (6 - 10 astetta). Nyt sitten katsotaan, miten ne lähtevät kasvamaan ja suostuvatko ne kukkimaan.

Ensimmäinen sato on muuten jo korjattu. Herneenversot ovat helppoja kasvattaa ja herkullisia esimerkiksi salaatissa tai ihan vaan sellaisenaan leivän päällä. Herneenversoja syöden ja niiden vihreyttä ihaillen jaksaa odottaa lumien sulamista ja pihan heräämistä.

Lapsityövoimaa

Muutaman päivän poissaolo kotoa ja lumimyrsky peitti pihani valkoiseen paksuun lumipeitteeseen. Kaasu pohjaan ja lumidyynien läpi... Puoleen väliin ajotietä pääsin, sitten loppui vauhti ja kiinni jäätiin. Ensin loikittiin sisälle lumen ulottuessa puoleen sääreen, sisällä pikainen vaatteidenvaihto ja sitten ulos lumitöihin. Piha oli kauttaaltaan 20-30 senttiä paksun lumikerroksen vallassa :(

Ensin piti tehdä lumilapiolla lumikolan levyisiä polkuja, koska kolaminen ei onnistut.

Auton onnistuin kaivamaan kinoksesta, mutta pahinta oli se lumipatja auton alla, niin että pyörät oli osittain ilmassa. Ja autossani on niin matala maavara, että lapiokaan ei mahtunut kunnolla. Harjalla sain vedettyä lunta pois, mutta hitaastihan se sujui. Kun sain auton irti, piti tehdä nopeasti lumityöt ajotieltä, koska sisko lapsineen oli tulossa kylään.

Illalla ulkoilimme yhdessä ja teimme lumitöitä. Me aikuiset vuorottelimme lumikolan ja -lapion kanssa, lapset auttoivat pulkalla. He siis täyttivät pulkan lumella ja vetivät täyden, painavan pulkan lumikasan päälle ja tyhjensivät sen siellä. Ja sitten taas uusi lasti... Varsinkin 4-vuotias poika oli erittäin ahkera ja uskomattoman vahva, edes ahkerat isotsiskot eivät jaksaneet vetää sellaisia lasteja.

Seuraavana päivänä lapsityövoiman käyttö jatkui. Heille annettiin tehtäväksi pullan leivonta. Minä tein taikinan ja kohottamisen jälkeen leikkasin sen sopivankokoisiksi palasiksi ja lapset pyörittelivät ne pulliksi. Ja kuinka kivaa se olikaan...

Tänään lapset vetivät saunamökkiin puita. Klapikuorma pulkkaan puuliiteristä, veto saunamökkiin ja lastin purku. 4-vuotias veti kaksi pulkallista, isot sisarukset yhdet. Ja uskomatonta kyllä poika olisi halunnut vetää puita vielä lisää :) Ei voi muuta sanoa, kuin ihania lapsukaisia. Saavat tulla toistekin kylään...

Kuka on kulkenut pihallani ?????

Olipa apea tunne huomata jonkun käyneen katsomassa pihallani. Se joku oli kävellyt pihatietäni kohti tupaani, tullut pihalle asti, mutta kääntynyt sitten ympäri. Oliko hän halunnut vain tutustua pihani lumitilanteeseen vai oliko hän hämäräpuuhissa??? En tiedä, mutta minut tämä kulkija säikäytti. Taloni on usein tyhjillään, koska olen paljon liikenteessä, enkä halua kenenkään tunkeutuvan luvatta kotiini. Tuli tunne, että murtohälyttimet pitää saada.

Netti on siinä mielessä hyvä väline, että asiasta löytyy paljon tietoa, varsinkin kauppiaiden sivuilta. Mutta puolueetonta tietoa, sitä olikin vaikea löytää. Olin yhdeydessä vakuutusyhtiööini, jossa suositeltiin lueskelemaan Vakuutusyhtiöiden keskusliiton, SVK, sivuja. Sieltä löysinkin taulukon SVK:n hyväksymistä laitteista ja niiden asentajista. Ainoa ongelma oli, että osa hyväksynnöistä oli mennyt jo vanhaksi. Minulle tuli tunne, että lista ei ole ajantasainen. Niinpä päädyin vakuutusyhtiön suosittelemaan Verisure-hälytinjärjestelmään, johon kuuluu myös palovaroitin.

Turvallisuuden tunteesta joutuu ikävä kyllä maksamaan paljon, laitteet 595 € sekä 33,50 € kuukaudessa hälytyspalvelusta. Mutta toisaalta, sitä turvattomuuden tunnetta, joka syntyy kotimurron yhteydessä, niin sitä ei voi korjata rahalla. Ulkonäöllisesti hälyttimet eivät häiritse sisustustani, ainoastaan liiketunnistin/kamera on ikävännäköisenä keittiössäni, mutta sanoisin silti, mitä välii. Turvallisuus ennenkaikkea!!!!

Vessaremontin viimeistelyä

Joopa joo, niin siinä aina käy. Kun isoimmat remontit on tehty, niin loppusilauksen tekeminen jää. Tänään otin itseäni niskasta kiinni, että nyt teet. Temalin lähettämä soirokin tuli jo reilu viikko sitten... Ei muuta kuin paketti auki ja ihmettelemään, että saiskos senkin silikonilla kiinni.  Hiukan pelkäsin, että onko se mahdollisesti oikean kokoinen vaiko liian ohut/paksu. Mutta just sopiva oli paksuudeltaan, vaan pituutta oli 4,5 senttiä liikaa :( Siinä oli miettimistä, että uskallanko ruveta sahaamaan itse. Siis pelkäsin, että jos se menee pilalle, kun hankkimani euron saha on euron saha. Kaukana laadukkaasta.

Päätin sahata itse. Liimapuristimilla työpöytään kiinni ja sahaamaan. Aika hyvin meni, vain 2 mm viivan vierestä... Ei sitä kukaan huomaa, tai jos huomaa, niin ei ainakaan sano mitään!!!!!

Kiinnittäminen... Hm, sen verran jämpti oli, että silikonilla sitä ei voinut kiinnittää. Pakko laittaa ruuveilla. Paitsi mun naisellinen porakoneeni ei suostunut mahtumaan kapeampaan kaappiin :( Sen puolen ruuvit piti kiertää käsin, toinen puoli onnistui koneellisesti.

Sitten vaan suojausteippaukset ja silikonia kehiin. Mulla oli sellanen pikkutuubi ja ohut irtokärki, että saa siistimpää jälkeä. No sillä irtokärjellä ei tehnyt mitään, silikoni oli niin sitkeää, ettei suostunut tulemaan läpi. Kärki pois ja siitä vaan pusertamaan. Melkoisia kökkäreitä, mutta kaipa se lavuaari niillä pysyy kiinni kaapin päällä. Ja sitten vielä apupöytä kiinni silikonilla. Se menikin helpommin... Mutta joku pätevämpi saa kyllä laittaa silikonit seinän ja lavuaarin väliin sekä kaapistojen väliin. Ne kun jäävät näkyviin. Nyt puuttuu enää vessasta sisustustaulut. Niistäkin on jo idea, mutta kuva puuttuu. Ja puuttuuhan sieltä vielä listoja, mutta ennen niiden laittoa pitää ostaa kunnollinen saha...

Nokkosruokia

Sunnuntaina päätin valmistaa ruuaksi linssikeittoa.  Muutama vuosi sitten löysin GoGreen sarjan linssipaketin kyljestä mielenkiintoisen linssi-pinaattikeiton ohjeen. Ruoka on helppo ja hyvänmakuinen. Edelleenkään kotoa ei löydy roomankuminaa eli juustokuminaa, mutta se ei ole tahtia haitannut. Pakastimesta kaivoin pussillisen ryöpättyä nokkosta, jonka ajattelin käyttää pinaatin tilalla.

Nokkosen määristä ei tietenkään ollut merkintää, vaakaa en jaksanut ruveta kaivelemaan, joten arviokaupalla ruokaa maustettiin. Täytyy sanoa, että liikaa nokkosta meni, koska valmis ruoka maistuu heinälle. Ei hyvä!!!! Aion sen silti syödä, mitään ei heitetä pois...

Koska en laittanut nokkosta koko pussillista, vaan jätin 3 kakkaraa pussiin, päätin paistaa iltapalaksi nokkoslettuja. ½ litran taikinaan loput 3 kakkaraa, paistamiseen leivontamargariinia ja hyvää tuli. Letuissa ei maistunut heinä, joten nokkossuhde oli hyvä.

Vaikka pääruoka ei kauhean hyvää ollutkaan, aion silti keväällä jatkaa nokkosen keräilyä. Ja vaikka inhoankin vuohenputken kitkemistä, niin sekin kuulemma kelpaa sýötäväksi. Ja maitohorsmankukista saa tehtyä mehua... Kokeilunhalua riittää, kunhan saisi raaka-aineita...

Liikuttuneessa mielentilassa

Reilut 12 vuotta sitten purin Mummin kangaspuut osiin. 12 pitkää vuotta ne ovat odottaneet osina sitä hetkeä, että minulla olisi tilaa niille. Nyt on. Ainoa pelko tietenkin oli, että mahtuvatko sivupuut kapeasta portaikosta parvelle ja mahtuvatko kangaspuut korkeussuunnassa olemaan parvella. Elokuussa sain kangaspuiden osat tänne, ja hyvin mahtuivat. Korkeussuunta on hiukan ongelmallinen, koska 180 senttiä korkeaa tilaa on vain 30 sentin leveydeltä. Puut mahtuvat ja minä nöyränä kumarrellen pääsen pujottautumaan niiden taakse.

Joulukuussa, tilipäivän jälkeen kävin ostamassa kangaspuihin uudet nailonniidet ja nailonnyöriä. Olin jo ajat sitten päättänyt, että hauenkoukkusiiman ja solmujen kanssa en rupea pelleilemään. Perinteinen kirja "Kankaita kutomaan" oli oivallisena apuna sidontaa tehdessäni.

Tänään oli vuorossa alkusolmut  ja kutomisen aloitus. Mikä mahtava ja toisaalta erittäin liikuttava tilanne se olikaan, kun ensimmäistä kertaa pääsin kutomaan Mummin kangaspuilla. Hänen poismenostaa on siis yli 12 vuotta, mutta yhtäkkiä ikävä tulvahti pintaan ja muutama kyynel pääsi tipahtamaan poskille....

Siinä se on, minun aloitukseni. Niin vain jouduin huomaamaan, ettei se kangaspuiden pystytys ihan helppoa ole. Viriö on kaunis ja tasainen, mutta kankaan suu aika hirveän epätasainen. Kirjan mukaan syynä on epätasaisen kireät loimilangat, mutta niitä on enää tosi vaikea tasoittaa (kokeiltu on). Lisäksi luha näyttää olevan liian alhaalla, kutoessa niisivarret on vinossa (suorassa, kun sulkukarat on paikoillaan). Vissiin tarvitsen jonkun auttamaan, minä voin ryömiä puiden alle, jos joku on sanomassa, mitä pitää kiristää tai löystyttää tms. Eipä tämä olekaan niin helppoa, mitä kuvittelin, mutta ajan kanssa kaikki palautuu mieleen... Ihanaa silti!!!!

Talvimaisemia

Kylläpä viikonloppuna näytti ihanalta. Jos ei olisi ollut niin kylmä, olisi ollut mukava tehdä pitkä kävelylenkki. Nyt se jäi tekemättä, kannoin vain puita ja lämmitin molempia leivinuuneja...



 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Helmikuun alku ja kaunis auringonpaiste ja hohtavat hanget toivat ihanan keväisen olon, aurinkolasit oli pakko kaivaa esiin... Ja tottahan tämä keväinen fiilis saa multasormen syyhyämään. Huomenna on pakko ostaa kaupungista kylvömultaa!!!! Pakko päästä kylvämään, ainakin herneenversoja ja sitten paprikaa. Ostin nimittäin viikonlopuksi niin kauniin punaisen paprikan, enkä sitten malttanut laittaa siemeniä kompostiin, vaan ne odottavat talouspaperin päällä multaa pääsyä. Huomenna sitten!!!!

Joskus on pakko saada....

Istuin soffalla, eikä oikein huvittanut mikään. Sukkaa neuloin varovasti, jotta kädet kestäisi. Lehdestä huomasin, että tv:stä tulee Tyylivarkaat. Olen katsellut ohjelmaa ainakin kerran aiemmin, vaikka en omistakaan telkkaria. Siispä läppäri syliin ja katsomaan... Edellisellä kerralla (siis silloin kun katsoin ohjelman) ohjelmassa oli mielenkiintoinen seinäritilä, jota en kuitenkaan mistään löytänyt.

Nyt sitten remontoitiin 70-luvun anoppilaa. Lopputulos oli aika järkyttävä, ei ollenkaan minun makuuni. Mutta sitten, juontaja kävi ravintola Savoyn terassilta hakemassa ihania yrttilusikoita. Sinä siunaamana hetkenä minä aloitin googlettamisen. http://www.beloved.fi/index.php?cPath=140_141 ja sieltähän niitä ihanuuksia löytyi...

Tämä kuva on kopioitu Beloved-sivustolta. Aivan ihana kierrätysidea. Heti piti tilata 5 merkkiä, hinta postikuluineen 48 € eli aikas kalliita, jos vertaa itsetehtyihin. Mutta kun ne on niin ihania!!!! Toivottavasti harakat eivät ole kesällä yhtä innostuneita näistä kuin minä!!!

Tänään olin muutenkin menossa kaupunkiin kauppaan, nyt on pakko ostaa ensimmäiset yrttiruukut, vaikka merkit tulevat koska tulevat... Vielä en kylvä mitään, en en en en...