tiistai 28. kesäkuuta 2016

Nautin kitkemisestä

En ole seonnut juhannuksena, enkä saanut salamaniskua päähäni eilisestä ukkosrintamasta. Mutta silti voin sanoa, että nautin tänään kitkemisestä. Hetkittäin homma kyllä ahdistaa ja paljon... Kuvittele, koko tämä kuvassa näkyvä rikkaruohikko pitäisi saada mustalle mullalle!!!!


Pientä ahdistusta tunnen katsellessani kuvaa. Pitäisikö kuitenkin tilata kone ja mies, jotka kaivaisivat pintamullan pois ????? Ehkä kuitenkin yritän ensin itse, olenhan jo aloittanut... Mutta se aloitettu kohtakin pitää kitkeä uudelleen, koska aloituksesta on jo pari kuukautta aikaa.

Ei muuta kuin talikolla kääntämään maata ja keräämään rikkaruohot juurineen talteen. Mutta nytpä se onnistuikin helposti. Sade oli tehnyt tehtävänsä ja maa oli ihanan pehmeää. Rikat lähtivät helposti juurineen, jopa voikukat. Rönsyleinikkiä on hauska kiskoa. Yhden ison kasvin poistolla sain lähes puolen neliön puhtaan alueen...


Tästä kuvakulmasta näyttää, että olen saanut paljonkin aikaan :) Mutta kuva huijaa, todellisuudessa alue on about 1/20 koko alasta. Olen silti tyytyväinen, huomenna jatketaan... Ja ylihuomenna ja sitä seuraavana ja jne...

Kitkemisen iloa lisäsi mullan koostumus. Se oli ihanan pehmeää, ei mitään kovaa savea niin kuin aika monessa muussa paikassa. Ihailin isoja lieroja...



Aamuahdistuksen aikana kokosin seuraavan ruusukaaren. Tämä HonKongin versio on paljon tukevampi kuin Lidlin rimpula. Eikä tämän kokoamiseen tarvittu kahta miestä... No, pultteja puuttui, mutta ne hankin jo eilen, maksoi peräti 15 senttiä, joten en vaivautunut reklamoimaan... Turha kaikesta on valittaa...


Tämäkin kaari kiinnitettiin maahan 10 sentin maapiikeillä. Pysyvätkö ne oikeasti niillä pystyssä kovassakin tuulessa ? Vai oletteko kaarien omistajat tehneet omia viritelmiä ?

14 kommenttia:

  1. Ihan tukevan äklinen kaari. Pitäisi lähteä pihalle haravoimaan sateen tekemää sotkua.. Tervetuloa parin viikon kuluttua!

    VastaaPoista
  2. Kitkemisestä minäkin pitäisin, jos sitä joskus ehtisin harrastaa. Tai silloin se on mukavaa, kun pehmeä maa mistä ne rikkikset lähtee. Keväällä oli ilo kitkeä kasvulaatikot kasvimaalta puhtaaksi, mutta pari vuotta sitten vielä yhden rikkaruohon mukana lähti parinkilon klöntti maata, hieman raskasta sellainen touhu :) et siis ole tärähtänyt, ainakaan minun mielestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että et pidä minua ihan tärähtäneenä, vaikka tykkäänkin kitkemisestä. Paikoitellen tuolla kitkettävällä alueellakin on savea, mutta kosteasta maasta irtoaa rikatkin helpommin.

      Poista
  3. Kitkeminen ei ehkä kaikkein hauskin puutarhatehtävä ole, mutta sateen jälkeen rikat lähtevät tosi helposti. Lisäksi kättensä työn näkee oitis ja putsatun alueen katselu tuottaa mukavaa tyydytystä. Ja kun aikansa kitkee samoja paikkoja, rikkojen määrä kyllä vähenee. Aina niitä jonkin verran tulee, mutta vuosi vuodelta vähemmän.

    Minun kaksi edellistä kaareani ovat olleet sellaisia kympin rimpuloita, joissa ei mitään maapiikkejä ole ollut. Tungin kaaret 10-15 cm:n verran maahan ja hyvin pysyivät pystyssä viitisen vuotta, jonka jälkeen olivat niin lahoja ja ruostuneita, että hajosivat ihan joka paikasta. Jälkikäteen metin, josko olisi laittanut niihin sellaiset tolppakengät, mutta eipä se olisi paljon hajoamista auttanut, koska ontto materiaali ruostui puhki pitkin matkaa. Ei siis ainoastaan maakosketuksesta. Ostin toukokuussa Honkkarista sen halvemman kaarimallin, joka kuitenkin maksoi muistaakseni 39 euroa. Se on samaa materiaalia, kuin ne aikaisemmat kympin härpäkkeet. Eiköhän se kuitenkin taas viisi vuotta kestä ja siihen mennessä kenties saan Ukkokullan tai jonkun muun rakentamaan puisen kaaren tolppakenkineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenteistasi!!! Uskallan ehkä sitten luottaa siihen, että nuo 10 sentin maapiikit pitävät kaareni pystyssä tulevat vuodet. Saatan minä ne vielä kiinnittää kohopenkin puureunuksiin, jahka saan kohopenkit valmiiksi.

      Poista
  4. Hirmuisa kitkemisurakka sulla, tsemppiä siihen! Mutta hyvä ainakin, että maa on muhkeaa, se helpottaa mukavasti. Mitä alueelle tulee, kun saat sen kitkettyä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, urakka on melkoinen, mutta jos se ei valmistu tänä kesänä, niin ensi kesänä jatketaan... Tuolle alueelle on tulossa alppiruusupuisto, alppiruusuja, atsaleaa, pensasmustikkaa, hortensiaa jne...

      Poista
  5. Olet ihailtavan sinnikäs ja siistiä rikkaruohotonta jälkeä syntyy. Lierot ovat mainioita maan muokkaajia ja osoitus hyväkuntoisesta maasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lierojen löytymisestä olen ollut iloinen, koska ne jatkavat maanmuokkausta edelleeen ja toisaalta myös tuhoavat maahan jääneet kasvijätteet.

      Poista
  6. Mä olen viljelypalstani raivaamattomissa osissa odotellut ihan tarkoituksella kunnon sadetta aina ennen kuin yritäkään ruveta maan puhdistushommiin. Kuivan kauden jälkeen kun en edes koko painollani saanut lapion terää painettua savisen maahan. Mulla on ollut useamman vuoden kääntämättä ollut voikukka-rönsyleinikki-heinikkopelto lähtökohtana ja nyt on jäljellä enää yhden pienen kukkapenkin verran kääntämätöntä maata. Seuraavien sateiden jälkeen olisikin tarkoitus käydä sen kimppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sade on kyllä mainio apuri kitkentää :) Saisi joka yö sataa, niin kitkeminen olisi helppoa, eikä tarvitsisi kastella kasveja...

      Poista
  7. Tuohon tarvittaisiin pari possua, niin kohta olisi käännettynä ja rikkaruohotonna koko maa-alue.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa, eikö siihen muuta tarvitakaan ? Minä olen kuvitellut, että possut tarvitsevat aidat sekä paljon ruokaa...

      Poista