lauantai 15. maaliskuuta 2014

Vihertää...

Mennyt viikko on ollut rankka ja raskas, kuten arvata saattaa. Koko viikon olen ollut töissä, mutta vaikeaa oli. Minä en aktiivisesti ajatellut syöpää, mutta alitajunta prosessoi sitä kaiken aikaa. Oletan näin, koska kaikki keskittymistä vaativa ajatustyö oli hankalaa, sanoinkin usein, että aivoni eivät nyt toimi. Iltaisin olin rättiväsynyt, istuin/ makasin sohvalla ja katselin tietokoneen ruudulta tv-ohjelmia. Kaikki toiminta, missä ei tarvinnut ajatella oli hyvä juttu. Neulominen ei huvittanut, ei lukeminen, ei koti, ei kylväminen, ei taimien hoito, ei yhtään mikään. Se on huolestuttavaa, mutta mielestäni myös ymmärrettävää edellisen viikon shokin jälkeen, joten annoin itselleni luvan vain olla. Ja hyvä niin, koska nyt lauantaina maailma näyttää jo vähän kirkkaammalta, vaikka aurinko ei paistakaan ja maailma on valkoisenaan takatalvea.

Alkuviikosta pakotin itseni tekemään kylvösuunnitelman mukaisia kylvöjä: apinankukkaa, kahta kärhöä, reunuspäivänkakkaraa ja kultanarsissia. Reunuspäivänkakkara iti todella nopeasti, vaikka en vielä ehtinytkään viemään sitä kylmään kuten ohjeissa käskettiin. Edellisen viikon tupakka- ja hämähäkkikylvöjen itämisen ohitin olan kohautuksella, en jaksanut innostua. En vaikka, hämähäkkikukkia pidetään vaikeasti itävinä. Mutta loppuviikkoa kohden mieli kirkastui, kun muihinkin kylvöastioihin ilmestyi vihreää. Edellisten lisäksi vihreää näkyy samettikukissa, lobeliassa, basilikoissa, tulisalviassa, kukontöyhtöissä, verbenassa, ahkeraliisoissa ja verenpisarassa.

Basilika

Lobelia

Mielenpiristymiseen vaikuttaa varmasti sekin, että sain puhelun Helsingistä, että koska haluaisin tulla lisätutkimuksiin. Kalenteriin katsomatta vastasin, että mahdollisimman pian tietenkin. Viikon kuluttua menen. Rankka rupeama tiedossa, kun ensimmäisellä viikolla joudun neljänä päivänä käymään sairaalassa. Maanantaina pitää vielä soittaa sairaalaan ja varmistaa, pystynkö menemään loppupäiväksi töihin. Ainakin tarvitsen sairaslomalapun tutkimuksille, koska työehtosopimuksen mukaan pelkkä tutkimusmääräys ei riitä. Huhtikuun alkupuolella kuulen sitten tulokset, että missä ja kuinka paljon etäpesäkkeitä on. Sen jälkeen selviää myös jatkotoimenpiteet. Odottavan aika on liian pitkä...

6 kommenttia:

  1. Niin, odottavan aika on pitkä...pitäisi päästä heti tutkimuksiin, mutta varmaan kaikki parhaansa tekevät. Voimia ja kärsivällisyyttä sinulle <3

    VastaaPoista
  2. Mulla kun oli eräs raskas jakso elämässä, katselin paljon ulkomaalaisia sisutusohjelmia. En sisustuksen takia, vaan että siinä oli huono alku ja hyvä loppu. Kovasti tehtiin töitä, että lopputulos oli hyvä. Se oli kai jonkinlaista itsensä psyykkaamista: Kyllä sä tästä selviät!
    Voimia sinne!

    VastaaPoista
  3. Olisihan se ihme, jos jaksaisit innostua ja touhuta, kuin mitään huolta ei olisikaan. Meidän puritaaninen kasvatusympäristömme pakottaa ihmisen huolehtimaan ulkoisista asioista, vaikka sisältä olisi kuinka rikki. Toisaalta se ehkä auttaa pysymään koossa ja kiinnittämään ajatukset kevyempiin tehtäviin. Ehdottomasti sinulla on lupa olla jaksamatta!!!
    Kahden lähimmäisen syövästä selviytymistä viimeisen vuoden aikana seuranneena voin kyllä todeta, että Suomessa on erittäin korkeatasoinen hoito ja onnistumisprosentit huikeita. Ihmiset vain huomaavat ja muistavat ne negatiiviset tapaukset, jolloin niiden määrä tahattomasti korostuu. Voimia tietenkin tarvitaan pelkästään alituiseen sairaalassa juoksemiseen, kun siinä ohessa pitäisi se tavallinen arkikin yrittää hoitaa. Vertaistukea on olemassa ja sitä kannattaa käyttää. Siitä hyödyt sekä sinä itse että muut vastaavaa tukea tarvitsevat. Kerrothan kuulumisiasi täällä blogissa vastaisuudessakin.
    En muuten ole vielä kertaakaan saanut hämähäkkikukkaa onnistumaan. Taidan ostaa seuraavaksi sen kaupasta - jos jostain löydän.
    Voimahaleja sinulle!

    VastaaPoista
  4. Täällä yksi etäinen tuttu kietoo sinut ajatuksin lämpöiseen jaksamisen huopaan, olet tärkeä lenkki ystäväpiirissäsi ja sitä kautta minullekin etä-läheinen. Lumisateista huolimatta kirkasta kevättä kohti mennään, voimia sinulle toivon minäkin, Wanha Rouva.☺

    VastaaPoista