lauantai 21. syyskuuta 2013

Sadonkorjuuta

Aamusumujen haihduttua, iltapäiväauringon ilmestyttyä lämmittämään maailmaa lähdin ulos kyselemään kasvimaan kuulumisia. Ananaskirsikat ovat edelleen vihreitä, ei merkkiäkään marjojen kypsymisestä, uusia kukkia vaan tekee. Olen jostain lukenut, että tomaattia pitää latvoa, että se innostuu kypsyttämään satoa. Ananaskirsikkakin kuuluu koisokasveihin, joten päätin kokeilla samaa temppua. Katkoin jokaisesta varresta latvan, siten ettei siihen jäänyt yhtään kukkaan ja pienimmät hedelmän alut poistin myös. Ja sitten, kun möyrin vyötäröä myöten ananaskirsikassa, löysin ensimmäisen kellastuneen ananaskirsikan!!!!


Epäilin sen olevan vielä hiukan raaka, mutta pakko oli maistaa... Ei ollut kirpeä, vähän kookosta, vähän vaniljaa, NAM!!! Miten saisin loputkin hedelmät kypsymään ? Pari kappaletta poimin raakana jo viikkoja sitten ja toin sisälle lämpimään, mutta minkäänlaista kypsymistä ei ole havaittavissa. Huoli on kova, koska ensi viikolle on luvattu ensimmäiset yöpakkaset.

Keväällä istutin 4 erilaista papua laatikoihini. Tavallisen pensaspavun lisäksi istutin kauniin vaaleanpunaista Borlotto lingua di fuoco nano -pensaspapua. Keskikesällä poimin näitä papuja ja söin palkoineen. Ystävältäni kuulin, että borlotto-pavut pitäisikin kasvattaa pidempään ja käyttää siemenet. Okei, jatkoin kasvattamista ja tänään päätin katsoa, ovatko jo kypsiä. Parin litran kulhollisen poimin ihan kaikkein vaaleanpunaisimpia...


Mutta eivät olleet ihan vielä kypsiä, vain parin palon sisältä löytyi violettikirjavia siemeniä. Mutta mitä tehdä siemenille, miten ne kuuluu säilöä ? Siinäpä ongelma. Säilöntäkirjojeni mukaan papua pitää keittää pari minuuttia ja pakastaa sitten. Niin olen palkoja käsitellyt, mutta tehdäänkö siemenille samalla tavalla. Laitoin siemenet kiehumaan ja soitin Ystävälleni kysyäkseni neuvoa. Olisi kuulemma pitänyt kuivattaa. Mutta jos keitän, niin ilman suolaa ja tunnin verran. No, papuni kiehuivat jo suolavedessä. Ja keittoaikakin oli n. 15 minuuttia, sitten haarukka meni jo niistä läpi. Mutta seuraavan satsin kuivaan, kuten kuuluukin, jos ei pakkanen tapa papujani. Yritän peitellä ne harsolla, etteivät ne vielä tuhoutuisi.

Papujen jälkeen siirryin tutkimaan kesäkurpitsan taimia ja uskomatonta kyllä, kaksi taimista oli aloittanut tuotannon uudelleen. Ainakin 2 kesäkurpitsaa on vielä tulossa. Spagettikurpitsan sato ei tänä vuonna kovin iso ole, mutta se saattaa johtua savisesta kasvualustasta. Se ei tänä vuonna päässyt laatikkokasvatukseen, koska laatikot loppuivat kesken. Mutta muutaman mukavankokoisen hedelmän sekin oli tehnyt. 3 spagettikurpitsaa korjasin talteen, 2 jäi vielä kasvamaan.

Ja viimeiseksi nostin ylös 4 punajuurta, 2 palsternakkaa ja 10 porkkanaa. Niistä valmistuu uunijuureksia lisäkkeeksi jauheliha-kesäkurpitsapihveilleni.

Onneksi asun maalla, ihanaa omistaa kasvimaa, ihanaa nauttia oman maan satoa!!!!

2 kommenttia:

  1. Aamen, toivoo nimimerkki Metsäsienikastiketta ja oman maan perunoita!

    VastaaPoista
  2. No niin onkin, hienoa kun asuu maalla ja saa käydä hakemassa satoa kasvimaalta. Sinäpä sen sanoit ;)

    VastaaPoista