Huh, vihdoinkin sade taukosi (höröstää, sanoi isoisäni). Kyllä rupesi seinät jo kaatumaan niskaan, kun ei pihalle päässyt. Jopa niin paljon, että innostuin siivoamaan saunamökkiä... Välillä oli ihan pakko hipsiä pisaroiden seassa kasvihuoneeseen pelargoneja ja tomaatteja ihailemaan. Niissä on joku kumma vetovoima, koska kasvihuoneessa pitää käydä useita kertoja päivässä, istuskella ja katsella, nyppiä varkaita, poistaa kuihtuneita kukkia, tutkia nuppujen kokoa... Kasvihuone on ehdottomasti paras paikka puutarhassani!!!
Moni muu paikka onkin täysin rempallaan, koska yksi ihminen ei kykene rakentamaan koko puutarhaa yhtenä kesänä. Pieni pala kerrallaan, hiljaa hyvä tulee jne... Tälle keväälle olen saanut jo valmiiksi liiterin edustan ja muotopuutarhan, seuraavana onkin vuorossa paraatinurmikko ja sen ympäristö. Inhoan nurmikon leikkaamista, mutta nurmikko on kuitenkin helpompaa hoitaa kuin nykyinen rikkaruohoryteikkö.
 |
| Tarttis tehdä jotain... |
 |
| Metrisiä ohdakkeita |
Saappaat jalkaan, pistolapio käteen ja kitkemään. Vaikka kitkeminen on kyllä mielestäni väärä sana tähän hommaan. Kaivoin ohdakkeita lapiolla, jotta saisin mahdollisimman pitkän juuren nostettua. Kestää ainakin hetken, että kasvavat takaisin...
 |
| Vähän on jo kitketty |
 |
| Sain sentään jotain aikaiseksi... |
Aika nopeasti sain näkyvää aikaiseksi... Mutta hommia vielä riittää ja paljon... Mutta sain sentään uuden istutusalueen reunusta näkyviin...
 |
| Tuleva istutusalue |
Vielä riittää puuhaa kitkemisessä... Kyllähän minä sen homman itseasiassa aloitin jo toukokuun puolella, mutta kun hommalla ei ollut kiirettä, niin se jäi... Nyt onkin sitten urakoitava, koska keskiviikkona tulee pihalleni kone levittämään multaa ja silloin on kaiken oltava valmiina. Onneksi ovat luvanneet poutaa...
Sade alkaa totisesti jo nyppimään mieltä, mutta minkäs voit. Kaikki pensaat on lotkollaan sateen pieksettyä niitä. Hienoa, ettet kiirehdi turhaan puutarhan rakentamisessa. Parempi tehdä hitaasti ja hyvin, kuin nopeasti ja huonosti. Rikkaruohohommat eivät ole niitä hauskempia, mutta välttämätön paha kuitenkin. Eivät taida kitkemällä loppua, vähenevät taatusti.
VastaaPoistaMulla on piha jaettu "hoitoluokituksiin". Niihin joita hoidan aktiivisesti, niihin joita sillointällöin ja niihin jotka käyn läpi kerran kaksi vuodessa. Ja sitten ne mille ei tehdä mitään.
VastaaPoistaHelpottaa kun saa antaa toisten paikkojen suosiolla olla.
Kun sulle tulee sinne kone niin älä tee liikaa käsin! Käsket sen kuskin kaivella, siksi se siellä kopissa istuu... Isollakin kaivinkoneella saa tehtyä yllättävän sievää jälkeä, ollaan monesti töissä nostettu perennoja koneella jos se sattuu olemaan paikalla, ei tarvi lapiolla kaivaa.